Olen yllättynyt, kuinka paljon ihmiset ajoittain syytävät rahaa lemmikkinsä virikkeellistämiseen, vaikka ilmaisia tai erittäin halpoja virikemateriaaleja on monesti tarjolla pilvin pimein. En toki sano, etteikö eläimen virikkeellistämiseen saa laittaa rahaa! Eläimen virikkeellistäminen on lemmikinomistajan vastuu, eikä ole merkitystä, maksoiko designer puulelu papukaijalle 50 euroa vai hakiko pihalta kasan risuja, jos lintu on sen kanssa onnellinen. Jos kuitenkin rahanpuute ja/tai pihiys vaikuttaa siihen, että eläin on virikkeettä omistajan palkkapäivään saakka, sitten voi viimeistään alkaa miettiä, olisiko asiaan olemassa korjauskeinoa.
Itse olen elämässäni pihi ja omissa kuluissani säästelen rahaa joskus jopa hyvinvointini kustannuksella. Eläinten kanssa yritän olla järkevä kuluttaja: eläin ei saa kärsiä tai joutua epämukavuuteen rahansäästön vuoksi, mutta köyhänä opiskelijana en myöskään halua syytää rahaa virikkeisiin, jotka ovat yhtä mieluisia kuin edullisesti tai jopa ilmaiseksi itsetehdyt.
Ensimmäinen askel on silmien avaaminen roskille ja päästää luovuus valloilleen! Tutkaile jokaista roskaa, voisiko sitä käyttää eläimen virikkeellistämiseen. Kun sanon eläin, ajattelen lähinnä nisäkkäitä ja lintuja, joiden virikkeellistäminen lienee useammalle tuttua, sekä myöskin helpompaa kuin hidastempoisten matelijoiden tai märässä elävien kalojen.
Tärkeää on muistaa turvallisuus: millekään eläimelle muovipussi ei ole sopiva virike, eikä roska-aarre saisi sisältää viiltäviä kulmia tai mitään muutakaan vaarallista. Käytännössä kuitenkin turvallistakin roskaa riittää: koiran tai rotan voi antaa valvottuna nuolla tyhjän jugurttipurkin, papukaija pureskelee varmasti mielellään jäätelötikkua. Riippuu eläimestä niin laji- kuin yksilötasolla, minkä se kokee mielekkääksi virikkeeksi, miten se sitä käyttää ja onko se täten eläimelle turvallinen. Esimerkiksi muovinen viilipurkki soveltuu joillekin koirille, jotka nuolevat sitä nätisti, mutta ronskimmin ottein pureskeleva voi viiltää ikenensä. Kissa ei välttämättä perusta porkkanankuorista, mutta hamsteri saattaa kaivella niitä mielellään. Koiralle maitopurkki on oiva namipiilo, hiirelle taas se on kookas mökki.
Yleisin pois heitettävä, mutta helposti virikkeeksi muutettava on paperi ja pahvi. Jos niitä ei tule itseltä tarpeeksi, voi apuun pyytää naapureita tai tuttavia. Pahvilaatikot ovat oiva virike monelle eläimelle: koiralle ja papukaijalle ne ovat namipiiloja, kissalle ja jyrsijöille koosta riippuen piilopaikkoja. Muuta kotitalousjätettä pahvin osalta ovat mm. kananmunakennot, talous- ja wc-paperirullat sekä loputtomat määrät sanomalehtipaperia. Näissäkin on jo hyvät ainekset kotitekoisiin virikkeisiin. Ruokaa lisäämällä jokainen virike voi olla ruokavirike.
Kannattaakin miettiä aina ennen jonkin asian heittämistä roskiin: olisiko tästä turvallinen virike lemmikilleni? Pahvi- ja paperiroskaa taloudesta tulee yllättävän paljon, ja oman mielikuvituksen voi päästää valloilleen, miten ne eri kerroilla hyödyntäisi. Esimerkiksi papukaijoille pienet pahvilaatikot käyvät sellaisenaan täytettynä paperilla ja ruoalla, mutta pahvista voi myös leikellä erilaisia muotoja ja ripustaa ne naruun jyrsittäväksi.
Entä sitten kun virike on jo kaluttu? Jälleen kädessä on esine, joka on matkalla kohti roskakoria. Onko se sittenkään vieläkään roskiskamaa? Jos palat ovat yhä puhtaita, ne voi hyödyntää edelleen erilaisissa leluissa, tai seuraavan pahvilaatikon täytteenä, tai dyykkauskorin täytteenä. Tämä koskee myös muita leluja, ja myös ostettuja: jos linnulle on kerrankin ostanut kalliin puulelun eläinkaupasta, kannattaa puunpalat hyödyntää loppuun saakka. Joskus lintu rikkoo lelun niin, että se katkaisee sen ripustusnarun, jolloin jopa täysin ehjiä lelunpalasia pääsee putoamaan häkin pohjalle. Nämä kannattaa ehdottomasti ottaa uusiokäyttöön seuraavaan leluun, jos ne ovat suinkin välttyneet kakkapommeilta pohjalla ollessaan.
Eläin ei tietä mikä on roskaa, ja mikä ei. Kunhan omistaja pitää huolta, että virike on turvallinen, utelias eläin keksii kyllä käyttötarkoituksen virikkeelle, oli se sitten maitopurkki tai paperinen karkkikääre.
(PS: Tässä saalistajien omistajille kunnon roska-aarrevinkki: pyydä jyrsijä- tai kaniharrastajalta hieman heidän lemmikkiensä vanhoja puruja koiralle, kissalle tai fretille haisteltavaksi. Varsinkin sisälemmikeille tämä voi olla todella mielenkiintoinen kokemus! Lintuharrastajalta samaan tarkoitukseen voi käyttää luonnollisessa sulkasadossa irronneita sulkia!)
Itse olen elämässäni pihi ja omissa kuluissani säästelen rahaa joskus jopa hyvinvointini kustannuksella. Eläinten kanssa yritän olla järkevä kuluttaja: eläin ei saa kärsiä tai joutua epämukavuuteen rahansäästön vuoksi, mutta köyhänä opiskelijana en myöskään halua syytää rahaa virikkeisiin, jotka ovat yhtä mieluisia kuin edullisesti tai jopa ilmaiseksi itsetehdyt.
Ensimmäinen askel on silmien avaaminen roskille ja päästää luovuus valloilleen! Tutkaile jokaista roskaa, voisiko sitä käyttää eläimen virikkeellistämiseen. Kun sanon eläin, ajattelen lähinnä nisäkkäitä ja lintuja, joiden virikkeellistäminen lienee useammalle tuttua, sekä myöskin helpompaa kuin hidastempoisten matelijoiden tai märässä elävien kalojen.
Tärkeää on muistaa turvallisuus: millekään eläimelle muovipussi ei ole sopiva virike, eikä roska-aarre saisi sisältää viiltäviä kulmia tai mitään muutakaan vaarallista. Käytännössä kuitenkin turvallistakin roskaa riittää: koiran tai rotan voi antaa valvottuna nuolla tyhjän jugurttipurkin, papukaija pureskelee varmasti mielellään jäätelötikkua. Riippuu eläimestä niin laji- kuin yksilötasolla, minkä se kokee mielekkääksi virikkeeksi, miten se sitä käyttää ja onko se täten eläimelle turvallinen. Esimerkiksi muovinen viilipurkki soveltuu joillekin koirille, jotka nuolevat sitä nätisti, mutta ronskimmin ottein pureskeleva voi viiltää ikenensä. Kissa ei välttämättä perusta porkkanankuorista, mutta hamsteri saattaa kaivella niitä mielellään. Koiralle maitopurkki on oiva namipiilo, hiirelle taas se on kookas mökki.
 |
| Neitokakadu jyrsii ja etsii kauranjyviä pitsalaatikosta tehdystä pahvilelusta. |
Kannattaakin miettiä aina ennen jonkin asian heittämistä roskiin: olisiko tästä turvallinen virike lemmikilleni? Pahvi- ja paperiroskaa taloudesta tulee yllättävän paljon, ja oman mielikuvituksen voi päästää valloilleen, miten ne eri kerroilla hyödyntäisi. Esimerkiksi papukaijoille pienet pahvilaatikot käyvät sellaisenaan täytettynä paperilla ja ruoalla, mutta pahvista voi myös leikellä erilaisia muotoja ja ripustaa ne naruun jyrsittäväksi.
Entä sitten kun virike on jo kaluttu? Jälleen kädessä on esine, joka on matkalla kohti roskakoria. Onko se sittenkään vieläkään roskiskamaa? Jos palat ovat yhä puhtaita, ne voi hyödyntää edelleen erilaisissa leluissa, tai seuraavan pahvilaatikon täytteenä, tai dyykkauskorin täytteenä. Tämä koskee myös muita leluja, ja myös ostettuja: jos linnulle on kerrankin ostanut kalliin puulelun eläinkaupasta, kannattaa puunpalat hyödyntää loppuun saakka. Joskus lintu rikkoo lelun niin, että se katkaisee sen ripustusnarun, jolloin jopa täysin ehjiä lelunpalasia pääsee putoamaan häkin pohjalle. Nämä kannattaa ehdottomasti ottaa uusiokäyttöön seuraavaan leluun, jos ne ovat suinkin välttyneet kakkapommeilta pohjalla ollessaan.
Eläin ei tietä mikä on roskaa, ja mikä ei. Kunhan omistaja pitää huolta, että virike on turvallinen, utelias eläin keksii kyllä käyttötarkoituksen virikkeelle, oli se sitten maitopurkki tai paperinen karkkikääre.
(PS: Tässä saalistajien omistajille kunnon roska-aarrevinkki: pyydä jyrsijä- tai kaniharrastajalta hieman heidän lemmikkiensä vanhoja puruja koiralle, kissalle tai fretille haisteltavaksi. Varsinkin sisälemmikeille tämä voi olla todella mielenkiintoinen kokemus! Lintuharrastajalta samaan tarkoitukseen voi käyttää luonnollisessa sulkasadossa irronneita sulkia!)
Kommentit
Lähetä kommentti