Undulaatti: Parvilintu henkeen ja vereen

Kaikki lemmikkinä pidettävät papukaijat ovar sosiaalisia eläimiä. Luonnossa papukaija on harvoin yksin tarkoituksella, ja yleensä munia hautova tai poikasia hoivaava emolintu on yksin, tai toisaalta toinen emo pariskunnasta ruoanhakureissulla. Normaalissa elämässä linnut liikkuvat pareittain, perheryhmissä, pienissä parvissa tai suuremmissa parvissa.

Ihminen ei voi korvata lajitoveria, ovathan eleet ja käytöstavat täysin erit, mutta lintu myös kärsii yksinolosta: luonnossa sen kumppani ei lähde päivittäin töihin, kouluun tai asioille ilman sitä. Tutkimuksissa on havaittu, että vaikka yksinäinen lintu saattaa vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä, se saattaa silti kärsiä kroonisesta stressistä, joka vaikuttaa jopa linnun DNA:han sen elämää lyhentävällä tavalla. Lisäluettavaa ja silmät avaavia näkemyksiä Jarmo Tuutin artikkelissa Sosiaalinen papukaija on kehittynyt elämään lajitoverin kanssa.

Kuten kaikille papukaijoille, myös undulaateille positiiviset sosiaaliset suhteet ovat tärkeä osa linnun hyvinvointia.

Yleinen mielipide oli aikanaan, että pienille papukaijoille lajitoveri oli tärkeämpi, mutta isoja saattoi pitää hyvin yksin. Nykyään on onneksi tajuttu, että lajitoveri tai lähisukulainen on tärkeä kaiken kokoisille linnuille. Pienille lajitoverin hankkiminen on kuitenkin usein helpompaa. Lajitoveri tai muu lintuseura on kuitenkin ehdottomasti tärkeämpää aralle tai pelokkaalle linnulle, joka ei pysty toteuttamaan sosiaalisuuttaan ihmisen kanssa. Tarkoituksella, ilman painavaa syytä, soveliasta lintuseuraa ei tulisi kuitenkaan evätä myöskään kesyltä lemmikkilinnulta.

Undulaatti on yksi suosituimmista lemmikkilinnuista kautta maailman, ja viimeisen muutaman vuoden aikana se on vakinaistanut asemaansa Suomen harrastuspiireissä todellisena parvilintuna. Vaikka muita lajeja suositellaan pidettävän vähintään pareittain (joka ei toki aina tarkoita koiras-naaras -paria), undulaatteja suositellaan pidettävän vähintään neljän linnun ryhmissä. Pelkästään parin kanssa voimakkaasti sielultaan parvilintu undulaatti ei pääse toteuttamaan kunnolla parvikäyttäytymistään. Kolme lintua on usein pari plus yksi kolmas pyörä, joten neljän linnun ryhmää voi pitää parven miniminä.

Luonnossa undulaatit viettävät aikaansa suurensuurissa parvissa, joissa voi olla jopa tuhansia, ellei jopa kymmeniä tuhansia yksilöitä. Tällöin on ymmärrettävää, että undulaatille on tärkeää olla parvi ympärillään, jotta se tuntee olonsa kotoisaksi ja voi toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. 

Luonnollinen undulaattiparvi on huikea näky. Kuva: Flickr.com / Paul Williams, CC BY-NC-SA 2.0

 Monet harrastajat ovat huomanneet undulaattiensa kanssa, kuinka aiemmin parina pidetty undulaatti ikääkuin herää eloon kun se saa parven ympärilleen. Aiemmin jopa hiljainen, vaisu ja rauhallinen lintu saa enemmän lajityypillisen käyttäytymisen piirteitä, kuten sen ääntely voimistuu ja monipuolistuu ja se on aktiivisempi. Useampi parvitoveri mahdollistaa myös sosiaaliset suhteet luonnollisella tavalla eli muidenkin kuin yhden yksilön kanssa. 

Jokaisen undulaattia harkitsevan ei tulisi siis ikinä harkita vain yhden undulaatin pitämistä. Parin pitäminen on sata kertaa parempi ratkaisu, muttei silmiä tulisi ummistaa myöskään parvilinnun luonteelta. Ehkäpä yhden undulaatin harkitsijan tulisi harkita, voisiko lintuja sittenkin hankkia vähintään sen neljä yksilöä, ehkäpä jopa enemmän. Myöskin jo undulaattiparin omistajien kannattaa yrittää miettiä, toisiko kaksi lintua lisää enemmän kustannuksia ajan, rahan tai vaivan suhteen, jos linnut olisivat sen jälkeen onnellisempia.

Lintujen pidosta lemmikkinä on vielä runsaasti opittavaa, yhä edelleenkin. Undulaattien pitäminen parien sijaan parvissa on kuitenkin yksi askel oikeaan suuntaan, sillä se on varmaa, että undulaatti on luonnossa henkeen ja vereen parvilintu!