Aina ei elämä linnun kanssa ole helppoa. Söpöt nettivideot, kuvat ja muiden omistajien positiiviset kertomukset saavat joskus elämän linnun kanssa vaikuttamaan helpommalta kuin se todellisuudessa onkaan. Uusi harrastaja ei välttämättä usko kokeneiden varoituksia haastavasta lajista, yksilöstä, käsittelystä tai elämäntilanteesta, koska netin tuhannet kivat videot ja kertomukset osoittavat, että kyllä linnun kanssa pärjää!
Varoituksia linnun kanssa voi saada esimerkiksi haastavasta lajista. Lajien välillä on eroja, ja vaikka jokaiseen lajiin mahtuu lempeitä ja rauhallisia yksilöitä, jokaiseen lajiin voi mahtua myös yksilöitä, joiden käytös on ongelmalliseksi luettavaa. Ei ole yhdentekevää, minkä lajin valitsee, sillä jotkut lajit ovat herkempiä omistajan virheille kuin toiset. Purevaksi ja jopa hyökkäileväksi alkavat ns. "kuumat" tai "kuumuvat" lajit, joilla esim. väärän käsittelyn ja/tai hormonaalisuuden yhdistelmä linnussa aiheuttaa sen, että lintu puree ja jopa hyökkää päälle väistämisen sijaan.
Tällaiselle taipumukselle muita herkemmiksi lajeiksi mainitaan usein ns. hot3 amatsonit, eli siniotsa-, keltapää- ja keltaniska-amatsoni, kaikut (caiquet) eli valkovatsa-aratti ja mustalakkiaratti sekä Pyrrhura- eli suomuarattilajit. Mitään papukaijaa ei tulisi tietentahtoen käsitellä pakottein tai pitää hormonaalisessa tilassa, mutta kuumuvien lajien kanssa tähän kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Vaikka jokaiseen lajiin tulee perehtyä etukäteen ennen hankkimista, osa lajeista antaa vähemmän anteeksi omistajan virheitä. Harkitsematon lajihankinta voi johtaa siihen, että lintu on pian ongelmalintu ja lukitaan häkkiin tai siitä luovutaan, ja into lintuharrastukseen on mennyttä, ihan vain väärän lajivalinnan vuoksi.
 |
| Siniotsa-amatsoni on yleinen laji, jota kuvaillaan luonteeltaan kuumaksi. Kuva: Katriina Sevälä |
Pakotteiden käyttö saa linnun usein joko puremaan tai pakenemaan, asiat, jotka eivät ole mieluisia lemmikin omistajalle. Älykäs lintu voi myös oppia puremaan ja hyökkäämään, jotta saa inhottavan ihmisen tai käden poistumaan läheltään. Varsinkin aloittelevan harrastajan kannattaa perehtyä lintujen käsittelyyn ja koulutukseen, koska virheitä on helpompi ennaltaehkäistä kuin alkaa korjaamaan. Mikä ettei kokenutkin harrastaja voi välillä tarkastaa asenteitaan, esim. onko linnun pakko aina totella?
Myös hormonaalisuus vaikuttaa lintuun. Jotkut lajit tai yksilöt voivat olla hormonaalisena aggressiivisia, koska ne kokevat luontaista tarvetta puolustaa itselleen (ja luonnossa poikasilleen) tärkeitä resursseja. Tämä voi olla esimerkiksi pesä, häkki, puoliso tai käytännössä mikä tahansa linnun arvostama resurssi. Aggressiivisuus voi myös levitä yleiselle tasolle. Osa linnuista kärsii hormonaalisuudesta vain oman päänsä sisällä, eikä välttämättä osoita omistajaansa kohtaan mitään negatiivista. Naaraslinnulle munajumi voi kuitenkin olla realistinen ja jopa henkeä uhkaava tila. Valitettavasti edelleenkään osa omistajista ei ota hormonaalisuutta tosissaan, koska ei lintu ole aiemminkaan välittänyt esim. pöntöstä tai selästä silittelyistä. Katso artikkeli Kaijuli.fi-sivustolta: Lemmikkilinnun hormonaalisuus: ehkäisy ja hoito.
Papukaijojen luontainen tapa on tuhota nokallaan asioita. Tämä voi olla joissain tapauksissa haaste. Jos lintu on normaalilla asteella tuhoava, omistaja voi silti saada harmaita hiuksia, koska ei ollut varautunut niin paljon tuhoavaan lintuun ja tehnyt sen mukaisia muutoksia asuintiloissa tai virikkeellistämisen parissa. Jotkut linnut tuntuvat olevan lentäviä moottorisahoja, joiden kanssa pitää nähdä enemmän vaivaa, jotta lintu ei tuhoa kaikkea näkemäänsä.
Muita haasteita voivat olla esimerkiksi huutaminen, esim. huomiohuuto normaalin äänenkäytön lisäksi. Osaa omistajista stressaa lintujen aiheuttama sotku, jonka ei pitäisi kuitenkaan tulla yllätyksenä.
 |
| Valkovatsa-aratti on laji, joka on videoissa usein todella suloinen, koska ne usein leikkiessään pomppivat ja heittäytyvät selälleen. Niillä on kuitenkin herkästi kuumuva luonne, jonka vuoksi niiden käsittelyssä ja kohtelussa pitää noudattaa erityistä tarkkuutta. Kuva: Flickr.com / Bram Cymet, CC BY-NC 2.0 |
Kokeneiden harrastajien varoitukset ja pelottelut eivät ole turhia. Lintujen tuomista haasteista vain kirjoitellaan avoimesti ihan liian vähän. Sosiaalinen media lienee lisännyt sitä, että hauskat lintukuvat ja -videot päätyvät myös niiden silmiin, joita linnut eivät ensisijaisesti edes kiinnosta, kuten viihdeuutisiin ja muualle. Nämä ovat omiaan luomaan täysin vääriä mielikuvia, sillä videoissa linnut ovat aina siistejä, hauskoja, ihania, kilttejä, hellyydenkipeitä ja sietävät ties minkälaista käsittelyä. Tämä on kuitenkin vain parin sekunnin vilkaisu lintuarkeen.
Haluan nostaa hattua Katriina Sevälälle, joka kirjoitti avoimesti kokemuksistaan siniotsa-amatsoniensa Pipa-pojan ja Otto-tytön haasteiden kanssa. Seuraava teksti on muotoiltu Katriinan omista kertomuksista lintuaiheisissa someryhmissä.
Ennen kun hommasin "isoja" lintuja, kyselin ja tutkin paljon asioita. Sain useamman varoituksen lintuharrastajilta, että siniotsa-amatsonit on hot3 eli aggressiivisia ja omaa todella herkästi räjähtävän luonteen. Mä kuitenkin rakastuin Pipaan joten minusta kuitenkin tuli siniotsan omistaja.
Nyt on mennyt kohta 9 vuotta siniotsan omistajana ja tähän kevääseen asti oon vähän ihmetellyt miksi mua varotettiin niin rankasti. Noh, tämä kevät toi esiin kaiken sen mistä mua varotettiin... Meillä on häkki- sekä alue aggressiivisuutta: en pääse häkin lähelle tai saa kävellä tv-tason ohi ilman että Pipa koittaa tulla päälle. Meillä kiehahdetaan 0-100 alle nanosekunnin. Nämä huutaa melkein koko päivän. Kirjaimellisesti kaikki laitetaan paloiks, jalkalistoista DVD-koteloihin, kaikki on hajalla. Pesäkoloja yritetään kaivaa keskelle seinää. Pipa joka aiemmin on ollut ihan ns. mun lintu, ei meinaa antaa mun edes koskea, saati mennä Oton lähelle.
Kirjaimellisesti elän tällä hetkellä lintujen tahdon mukaan tai saan turpaan. Pesintä vietti on niin kova että noiden aivot lopettaa toiminnan... very fun! Tässä taas vähän todellisuutta lintu elämästä, nää ei koskaan kesyynny samalla lailla kun kissa tai koira. Näillä on aina se villi osa olemassa ja se tulee esiin tiettyinä aikoina erittäinkin rajusti. Ja tämä ei ole pelkästään siniotsien ongelma, samat ongelmat tulee minkä tahansa linnun kanssa varsinkin hormoni kausina, kuten keväisin. Tää kevät on saanut mut hermoraunion partaalle, mä oon miettinyt miksi koskaan otin lintuja ja jopa miettinyt että jos vaan saisin päivän ilman lintuja...
Tää onneks tulee rauhottumaan jossain vaiheessa mutta sitä ennen saan elää kahden "murhaajan" kanssa. Mä en siltikään luopuis linnuista tai laita niitä häkkiin istumaan 24/7. Niillä on hormonit jotka ohjaa käytöstä ja se on täysin luontaista, en voi rangaista tai olla vihanen lintujen täysin luontaisesta käytöksestä, vaikkakaan tätä ei ole mitenkään päin helppo kestää. Toivotaan että noi hormoni tasot alkaa pikkuhiljaa laskea ja meillä palautuu rauha taloon.
Pointti tässä tekstissä on se, että vaikka YouTube ja netti on täynnä ihania ja sulosia lintuvideoita, se on vaan todella pieni osa linnun omistamista. Sun pitää olla tietonen sekä valmis elämään myös nää h*lvetin hankalat, raivostuttavat ja rankat ajat, ilman että rankaiset lintua laittamalla sen häkkiin istumaan tai annat sen pois koska "et pärjää".
Otto-amatsonin kohdalla hormonihyrinät eivät kuitenkaan jääneet tuohon. Otolla todettiin henkeä uhkaava munajumi, joka jouduttiin leikkaamaan. Otto kävi lähes kuoleman porteilla, koska ei ollut takuita, toipuisiko se. Liki tuhannen euron laskun saattamana Otto kuitenkin toipui koettelemuksestaan. Tänä syksynä Katriina hankkii linnuilleen ehkäisykapselit jo ensimmäisistä hormonaalisuuden merkeistä.