Manual of Parrot Behavior -kirja: Papukaijan nokan erikoisuus

 Uuden oppiminen on ihanaa! Eläinten omistajan ei tulisi ikinä lopettaa opiskelua oman eläinlajinsa suhteen. Tämän huomaa valitettavasti varsinkin silloin, kun kyseessä on "kokenut harrastaja", joka on pitänyt jotain lajia jopa yli 20 vuotta, mutta ei ole päivittänyt tietojaan ensimmäisten eläinten hankinnan jälkeen, tai edes harrastusta aloittaessaan.

Itse olen tämän suhteen intohimoinen. Vaikka haluan valistaa ja auttaa muita lintuharrastajia omaa tietämystäni innokkaasti jakaen, en kuitenkaan koskaan sulje mieltäni uudelta tiedolta. 

Sain käsiini vuonna 2006 julkaistun Manual of Parrot Behavior -kirjan, jonka on toimittanut Andrew U. Luescher. Opin kirjasta paljon uutta! Itseäni kiinnostavat eniten papukaijat lemmikkinä, ja niiden luonnonvaraisesta elämästä voimme oppia, kuinka pitää niitä paremmin myös kodeissamme. Lueskelen kirjaa, ja kirjoitan mielenkiintoisista osasista merkintöjä. Ne löytyvät myöhemmin blogista hakusanalla Manual of Parrot Behavior, otsikoihin en enää erittele, mitkä merkinnät kuuluvat tähän postaussarjaan. 

Papukaijan nokan erikoisuus 

Kirjan sivuilta 3 alkaen käydään ensin läpi papukaijoja lintuina. Jo kolmannesta sivusta eteenpäin törmään itselleni uuteen tietoon! Papukaijojen nokka on tunnetusti hyvin uniikki lintumaailmassa. 

Papukaijat käyttävät muita lintuja enemmän syödessään hyödyksi alanokan sivuttaista liikettä. Osa lajeista hyödyntää alanokan liikkuvuutta muita lajeja enemmän: osa punapyrstökakadun alalajeista, kiiltokakadu ja kekälekakadu käyttävät alanokkaansa kuin teräväkärkisiä pihtejä repiessään hajalle kuituista materiaalia. Ne pystyvät liikuttamaan alanokkaansa tätä työskentelyä varten sivusuunnassa niin paljon, että alanokan V-muotoiset kärjet voivat kohdata ylänokan kärjen yksittäin. Tämä nokan käyttötapa näkyy linnun pään lihaksissa ja kallossa. Tätä kutsutaan kirjassa nimellä "calyptorhynchid feeding apparatus" (CFA).

Kuten osa linnunomistajista on saattanut huomata, normaalisti papukaijan ylänokan kärjen sisäpinnalla on pieniä ryppyjä. Papukaijoilla, joilla nokan käyttö on enemmän pihtimäistä, eli joilla on CFA-nokka, näitä ryppyjä ei kirjan mukaan ole.

Kekälekakadun nokka, ja varsinkin kakaduille ominainen alanokka, jossa on kaksi erottuvaa kärkeä V-muodossa.

Lähde: Manual of Parrot Behavior, s.3-8