Kun ensin kuulin itse termin kiertolintu vajaa 20 vuotta sitten, ihmettelin nuorena lintuharrastajan alkuna, mikä se on. Luulin sen liittyvän jotenkin muuttolintuihin, ja lauseyhteydestä päättelin, että esim. muuttavat papukaijalajit kärsisivät kodinvaihdoksesta enemmän, koska niiden sisäinen kompassi menisi sekaisin.
No, tarinoinnit sikseen. Todellisuudessa kiertolinnuiksi kutsutaan lintuja, jotka kiertävät kodista toiseen. Kiertolinnuilla, joita sanotaan joskus sarkastiseksi myös "kiertopalkinnoiksi" on yleensä jotain käytökseen liittyviä ongelmia, jonka vuoksi lintu vaihtaa kotia tiheään.
Miten lintu päätyy kiertolinnuksi? Yleensä kiertolinnuksi päätyy lintu, jonka ensimmäinen tai ensimmäiset omistajat eivät ole olleet kunnolla perehtyneet lintujen pitoon. Käytöshäiriöitä pääsee syntymään, jos perehtyminen lintujen koulutukseen ja käsittelyyn on puutteellista tai odotukset lintua kohtaan ovat epärealistiset. Purevasta, hyökkäilevästä tai alituiseen huutavasta linnusta halutaan monesti eroon.
Linnusta tekee helposti kiertopalkinnon se, että monesti linnut eivät stressantuneina näytä todellista luonnettaan. Amatsonit ovat tämän takia valitettavan ihanteellisia kiertolinnuiksi. Amatsoneilla, varsinkin joillain "tulisemmilla" lajeilla syntyy helposti aggressiivisia puremiseen tai hyökkäilyyn pohjaavia käytösmalleja. Ne kuitenkin yleensä palaavat "normaaleiksi" linnuiksi stressaavan ajanjakson ajaksi, esim. kodinvaihdoksen aikaan. Mitä olen seurannut, stressi alkaa hellittää vasta kuukausien myötä ja lintu alkaa palata hyökkäileviin tapoihinsa noin puolen vuoden kuluttua kodinvaihdosta.
Yleensä kodinvaihdossa ei käytetä koeaikaa, vaikka siitä voisi usein olla hyötyä. Jos koeaikaa käytetään, ne eivät yleensä ole näin pitkiä. Siinä vaiheessa kun lintu alkaa olla taas aggressiivinen, se on jo vaihtanut virallisesti kotia, eikä edellinen omistaja välttämättä halua purevaa lintua takaisin ongelmakseen. Ja uusi kiertolintu on nyt valmis, jälleen uutta kotia vailla.
Joskus lintua hankkiva ihminen ei välttämättä tule ajatelleeksi, kuinka vaativaa on elää aggressiivisen tai huomiota huutavan linnun kanssa. Kun taidot tai hermot eivät riitä, linnusta luovutaan. Joskus taas edellinen omistaja voi tahallaan tai vahingossa peitellä linnun ongelmia, jotka paljastuvat vasta uudessa kodissa, jopa vasta kotiutumisajan jälkeen.
Linnut ovat pitkäikäisiä otuksia, joten ongelmattominakin ne voivat kiertää kodista kotiin, jos omistajien elämäntilanne muuttuu linnunpidolle epäsuotuisaksi. Linnut ovat myös herkkiä ja niiden oikea pito vaatii valtavan paljon perehtymistä, taitoja ja halua oppia lisää.
Kiertolintuja ehkäistään samalla tavalla kuin muitakin lintuihin liittyviä ongelmia. Realistiset odotukset lintua kohtaan saadaan toivottavasti aikaan tietoa jakamalla ja tulevan omistajan toimesta opiskelemalla suuria määriä sekä linnuista, lajista ja yksilöstä ennen sen tuomista kotiin. Monet ongelmat voi ennaltaehkäistä, mutta kodinvaihtajilla saattaa olla taakkaa, jonka purkautumistapaan uusi omistaja ei välttämättä voi vaikuttaa. Lintua hankkiessa tulee aina tiedostaa oma tieto- ja taitotaso linnun vaativuudeen nähden. Myyjiltä kuulutan rehellisyyttä myyntitilanteessa, jos linnulla on jotain edes pientä ongelmaa. Ongelmalintujen omistajilla ei ole taas koskaan liian myöhäistä lisätä tietoaan ja taitoaan hankalan linnun kanssa pärjäämisen kanssa, jotta linnusta ei tarvitsisikaan ehkä luopua.
Kaiken keskiössä on silti tiedonjako: lintua haluaville (jotta odotukset lintua kohtaan ovat realistiset), lintujen omistajille (jotta uusia ongelmalintuja ei pääsisi kehittymään väärissä käsissä) ja lintujen pesittäjille ja poikasten myyjille (jotta linnut myydään vain riittävän perehtyneeseen kotiin).
Kommentit
Lähetä kommentti