Monesti kritisoin eläintenpidon käytäntöä, jossa ihminen on lukenut kerran tietoa ja sitten harrastanut vuosikymmeniä näitä tietoja kertaamatta. Yleensä tästä kerron jostain syystä käyttäen sananpartta "Opiskeli hyväksi 20 vuotta sitten."
Miksi juuri 20 vuotta sitten? Tuntuu, että tuo oli aikaa, jolloin lintuharrastus ei vielä ollut noussut niin suureksi, ja tieto oli monessa lähteessä ontuvaa. Tässä on kuitenkin ajatusvirhe: ajattelen, että 20 vuotta sitten oli 80-luvulla! Siitä on kuitenkin jo noin 40 vuotta! 20 vuotta sitten oli vuonna 2001. Lemmikkilinnut Kaijuli ry:kin täyttää pian 20 vuotta, sillä yhdistys perustettiin vuonna 2002.
Itse olen ollut jopa pakkomielteisen aktiivinen papukaijaharrastaja vuodesta 2003, ja tuntuu että jo silloin eettisen linnunpidon kulmakivet olivat samat kuin nykyään: suuret häkit, paljon virikkeitä, monipuolinen ruokavalio, lintulamput, jne. Ihan alkuvuosina käsittelyn neuvot olivat joillain tyyliä "Lintu tekee, tai itkee ja tekee," joka on osa joidenkin lintujen yhä jatkuvaan aggressiiviseen käyttäytymiseen. Onneksi tietäväiset harrastajat jakoivat kokemuksiaan ja tietämystään lintuystävällisemmästä käsittelytavasta! Uudempina asioina ns. "viime vuosina" ovat tulleet myös lajitoverin tärkeys myös isommille linnuille, ja kriittinen suhtautuminen käsinkasvatukseen tapana tuottaa kesyjä lemmikkilintuja.
Tämän merkinnän piti alunperin olla johdanto vuonna 1995 julkaistun lemmikkikirjan katsaukseen (tulossa blogiin myöhemmin!). Johdanto kuitenkin pääsi niin pitkäksi, että ajattelin erottaa sen omaksi merkinnäkseen. Monesti yhä kirjastoissa ja kirpputoreilla liikkuu auttamattoman vanhentunutta tietoa sisältäviä lemmikkilintuaiheisia kirjoja ja opuksia. Uudet kirjatkaan eivät välttämättä ole sen parempia, kuin niiden ulkomainen alkuperäisteos. Uudetkaan käännösteokset tai ei-lintuihmisten kirjoittamat/toimittamat kirjat voivat sisältää asiavirheitä. Onneksi internetissä oleva tieto päivittyy vähitellen uudempaan, joskin myös vanhoja sivustoja voi jäädä killumaan nettiin vanhentuneen tiedon kera.
Monesti silti tuntuu, että kirja on ihmiselle arvokkaampi ja luotettavampi, kuin netti. Ehkä muistelemme vielä niitä aikoja, kun toitotettiin, että internettiin voi kuka vain kirjoittaa mitä vain, eikä netistä luettua saa uskoa! Lintukirjoja huokaillen lukeneena huomaan kuitenkin, että myös kirjoihin voi kuka vain kirjoittaa mitä vain.
Suomalainen lintuharrastus on ikuisessa muutoksessa, ja toisaalta se on hyvä asia. Uskon hyvään ja siihen, että tulevaisuudet linnut voivat aina vain paremmin, kuin heidän vuosikymmeniä sitten eläneet edeltäjänsä. Aina riittää heitä, jotka eivät halua opiskella, mutta onneksi on myös heitä, jotka haluavat oppia kaiken ja myös päivittää osaamistaan jatkuvasti.
Ajattelin aloittaa uuden juttusarjan blogiini, jossa käyn kriittisellä silmällä läpi vanhempia ja uudempia papukaijojen pitoa kuvaavia oppaita ja kirjoja. Sarjan ensimmäinen merkintä tulee olemaan katsaus yli 100 vuoden taakse! Sarjan merkinnät löytynevät käyttämällä blogin hakua: otsikoin merkinnät tunnisteella kirjakatsaus ja ne saavat tagikseen kirjallisuus.
Kommentit
Lähetä kommentti