Asunto papukaijoille sopivaksi

Asunnon tai huoneen tekeminen lintu- tai papukaijaturvalliseksi ei ole aina helppoa. Lentävä lemmikki pääsee sinne, minne lentokyvyttömät eivät, ja jyrsimisintoinen papukaija saattaa löytää kiellettyä tuhottavaa yllättävistäkin paikoista. Tämä ei ole kaiken kattava artikkeli, vaan lähinnä perusteet, plus omat havainnot ja suunnitelmat.

Asunnon tekeminen lemmikkipapukaijan vapaanaolohetkiin sopivaksi palvelee kahta tarkoitusta: ensisijaisesti sen tulee taata lemmikille turvallinen liikunta- ja tutkimishetki. Toissijaisesti omistaja voi miettiä, miten tehdä asunnosta sellainen, että linnulle mahdollisuudet pahantekoon ovat mahdollisimman pienet. Molemmat nämä mahdollistavat sen, että lintu viihtyy enemmän sallitun ja turvallisen tekemisen parissa, eikä sitä tarvitse täten vahtia silmä kovana joka ikistä sekuntia. Tämä lisää linnun vapaa-aikaa, sillä omistaja voi jättää sen vapaaksi myös silloin kun selkä on käännettynä, tai linnun kanssa ei aktiivisesti ehditä viettää aikaa jokaista sekuntia. Tarkoitus on, että linnun vapaanapito olisi mahdollisimman vaivatonta ja turvallista, eikä linnun vapaanapito vaatisi omistajalta paljon huomiota, aikaa ja resursseja, kuin asunnossa jossa lintu on tämän tästä vaaranpaikassa. Sallituissa paikoissa aikaansa viettävä lintu saa olla enemmän vapaana, kuin tämän tästä vaarassa, tai tuhotöissä oleva lajitoveri.

Järkevästi sisustamalla edesautetaan lintujen turvallisuutta, säästetään asuntoa tuhoilta, sekä myös ennaltaehkäistään siivoustaakkaa: lintu kakkaa siellä missä se on, ja jos lintu oleilee muualla kuin sille varatuilla alueilla, kakkaa löytyy varmasti myös muualta.

Linnun turvallisuus

Turvallisuus on erittäin tärkeää. Eliminoimalla vaaranpaikat vapaana olo on linnulle turvallisempaa, ja täten se ei ole riskissä esim.vahingoittua,  karata tai jopa kuolla.

Avoimet ovet ja ikkunat: Lintu voi karata avoimesta ovesta tai ikkunasta, tai litistyä suljettavan oven väliin. Myös oven päällä istuva lintu voi saada varpaansa oven väliin. Ulko-oven ja linnun vapaanapitopaikan välillä tulisi olla aina jokin este, mielellään ovi. Jos ovea ei ole, voi ovelle johtavan tilan kattoon tai tyhjään oviaukkoon asentaa esim. verhon tai hyönteisverhon. Ulko-oven yhteyteen asennettuna karkaamisen riski on suurempi, jos ihmisrakas lintu sinkaisee yhtäkkiä ihmisen perään samalla, kun ulko-ovi on auki ja ihminen raottamassa verhoa. Mitä lyhyempi matka ulko-ovelle on linnun vapaanapitotiloista, sen suurempi riski linnun uloslivahtamiselle on.

Ikkunaa tai peiliä päin lentäminen: Lintu ei automaattisesti tiedä, missä tai mikä ikkuna on. Se voi kuitenkin oppia sen vähitellen. Ikkunoiden edessä kannattaa pitää ainakin alussa esim. auki-asennossa olevia sälekaihtimia tai valoverhoja (tosin huoneen puolella olevat sälekahtimet saattavat olla vaaravyöhykkeellä, jos lintu yltää niihin). Ei kuitenkaan sellaisia verhoja, joihin kiipeilevä lintu voi jäädä kiinni kynsistään. Omasta mielestäni peilit kannattaa suosiolla poistaa kokonaan yleisistä tiloista, joissa lintu aktiivisesti oleilee, sillä ne ovat riski törmäämiselle, mutta myös hämmennykselle linnun erehtyessä luulemaan kuvajaistaan lajitoveriksi. Monet linnut oppivat ajan myötä, että ikkunasta ei pääse läpi, ja monissa lintutalouksissa ei alun jälkeen enää pidetä ikkunoissa sen erikoisempia esteitä.

Sähköjohdot: Kaikki linnut eivät jyrsi sähköjohtoja eivätkä välitä niistä lainkaan. Jyrsiviltä linnuilta johdot tulee suojata. Linnun koosta ja nokan näppäryydestä riippuen suojaamisessa voi käyttää esim. halkileikattua muoviputkea, joka teipataan kiinni kun johto on pujotettu sen väliin. Myös kieputettavat, muoviset johtosuojat ovat OK joillekin linnuille. Joistain sähkölaitteista saa johdon pään irti, jolloin johdon voi pujottaa metallisuojaan, esimerkiksi metalliseen suihkunletkuun tai kupariputkeen. Sähkömies voi joskus tulla apuun, jos johdossa ei ole irrotettavaa päätä valmiiksi. Parasta on piilottaa mahdollisimman moni johto jonnekin, mihin lintu ei voi yltää lainkaan. Laturit yms. esillä jäävät sähköjohdot kannattaa ottaa tavaksi piilottaa käytön jälkeen tai jopa käytön aikana. Lamppujen johdot ovat yksi haastavimmista suojattavista, sillä moni lintu viihtyy korkealla lampun ääressä. Sähköjohdon puraisusta on leikki kaukana, sillä sähköisku voi tappaa linnun. Papukaijan nokka ja kieli ovat kuitenkin aika kuivia, joten joskus lintu selviää johdon puraisusta pelkällä säikähdyksellä.

Sähköjohdot voi suojata myös verkolla, jolloin tulee huolehtia että johto juoksee verkon keskellä niin, ettei lintu yllä siihen verkon rei'istä.

Avoin vesi: Lintu voi hukkua yllättäviinkin paikkoihin, kuten avoimeen akvaarioon, vessanpönttöön, laakeaan kukkamaljakkoon tai tiskialtaaseen. Riskit kannattaa minimoida, eikä jättää avoimia vesialueita linnun ulottuville. Lintu voi hukkua myös pöydälle jätettyyn vesilasiin, jos se tippuu sinne pää edellä kurkotellessaan, eikä saa kammettua itseään ylös lasin liukasta reunaa pitkin.

Ahtaat paikat: Lintu voi pudota ahtaisiin paikkoihin, kuten kirjahyllyn taakse. Pieni lintu voi lipsahtaa myös tietynmallisen patterin taakse tai väliin. Parasta olisi, jos nämä vaaranpaikat saisi poistettua kokonaan, esim. hankkimalla kirjahyllyn, jonka saa tukevasti täysin seinää vasten, ja peittämällä patterin verkolla. Lintu voi myös yrittää jyrsiä tietään esim. sohvan alta sohvan sisälle, jolloin se on vaarassa jäädä jumiin rakenteisiin.

Liiskautuminen: Lintu voi liiskaantua esimerkiksi keinutuolin jalaksen tai jopa vain ihmisen jalan tai takapuolen alle. Itse luopuisin keinutuolista tyystin, jos lintu on vähääkään lattialla viihtyvää sorttia. Ihmisen tuomaan vaaraan auttaa vain varovaisuus.

Myrkyt: Koteihin mahtuu paljon asioita, jotka ovat linnulle myrkyllisiä: Teflon on yksi salakavalimmista, sillä se höyrystyy paistinpannun, vohveliraudan yms. pinnalta ihmisen huomaamatta. Iso osa lintuihmisistä ei hanki kotiinsa lainkaan teflonia sisältäviä tarvikkeita. Muita haitallisia ovat mm. tupakansavu, suitsukkeet, hiuslakat, suihkedeodorantit ja ilmanraikastimet. Linnun tehokas hengityselimistö ottaa myrkyt itseensä tehokkaammin kuin ihmisen keuhkot. Syötäviä vaaroja ovat esim. suklaa, xylitoli ja avokado, sekä monet huonekasvit. Myös kukkamulta voi olla haitallista nieltynä. Kaikki pesuaineet ovat ymmärrettävästi haitallisia syötynä.

Tuli ja kuumuus: Lintu voi polttaa itsensä kynttilän liekkehin tai kuumalle hellan levylle laskeutumalla, puhumattakaan että lintu saattaa olla vaarassa myös avoimen takkatulen kanssa.

Kattotuuletin: Hyvin spesifi, mutta ilmiselvän vaarallinen laite on päällä oleva kattotuuletin. Kaikkein paras ratkaisu on, jos tuulettimen saa kokonaan pois käytöstä tai katosta. Jos tuuletin on pakko jättää ja pitää päällä, on oltava erittäin varovainen sen suhteen, ettei lintu ole koskaan vapaana jos tuuletin on päällä. Hyvin kuumassa asunnossa, jossa kattotuuletin on pakollinen lisä, en näkisi mahdottomana askarrella esim. verkosta ja hularenkaasta verkolle suojaa, joka suojaa sitä ainakin pieniltä linnuilta. Toteutus omalla vastuulla, ja mieluummin käyttöön tuulettimet, joissa on tiheä verkko, tai täysin lavattomat tuulettimet, joiden saatavuus on nykyään hyvä.

Takertuminen: Lintu voi takertua kynsistään yllättäviinkin paikkoihin, jopa sen omiin naruleluihin. Terävät ja pitkät kynnet tarttuvat tekstiileihin helpommin. Tempoessaan itseään irti lintu voi vahingoittaa jalkansa. Pehmeäkuituisia tekstiilejä tai muita vastaavia ei kannata jättää linnun ulottuville valvomatta. Myös ymmärrettävästi narumaiset roskat tai esineet voivat olla vaaraksi, jos lintu voi takertua niihin. Jotkut linnut nielevät narun kuituja, jolloin ei ole juurikaan väliksi, jyrsiikö se ne irti linnuille tarkoitetusta narulelusta vai kodin tekstiileistä.

Asunnon säästäminen tuholta

Monet ratkaisut sisustuksessa säästävät asuntoa papukaijan tuholta, ja täten säästyvät myös omistajan hermot ja ehkä myös rahat. Yleisesti tuhoja ennakoivat toimenpiteet ovat tärkeämpiä kuin ainainen estäminen: jos lintu hoksaa jonkin mieluisan, mutta kielletyn paikan, johon se on kerran päässyt, se luultavasti pyrkii sinne tarmokkaasti estoyrityksistä huolimatta. Tällöin on omistajan hermoille kannattavampaa tarkkailla asuntoa linnun silmin jo ennen linnun ensimmäisia tuhotöitä: mitkä ovat paikat, joihin lintu luultavasti tuntee vetoa, mutta mihin se ei saisi mennä, ja peittää niiden paikkojen saatavuus jo heti alkuunsa. Myöhemmin rikkinäisten paikkojen korjaaminen voi olla kallista, ja työlästä voi olla myös linnun pitäminen pois näistä paikoista, joihin se on jo päässyt.

Jotkut ratkaisut vaativat hieman enemmän remontointia, mutta tässä koottuna omia mietteitä, kuinka tehdä asunnosta kestävämpi linnun uteliaisuutta vastaan.

Laskeutumispaikkojen eliminointi:
Pahimmillaan voisi tiivistää, että jos lintu voi laskeutua jonnekin, se laskeutuu, ja myös jyrsii kaikkea mihin siitä yltää. Korkeat paikat ovat suosiossa. Pienemmät linnut pystyvät laskeutumaan kapeammille kielekkeille, kuten ikkunan karmeihin, joihin isot linnut eivät välttämättä uskalla laskeutua. Riippuu kuitenkin hieman linnusta, minkä paikan se kokee laskeutumisen arvoiseksi. Motivoitunut isokin lintu roikkuu kynsillään kyllä hyvin pienestäkin kielekkeestä tai rakosesta.

Verhotangolle laskeutumisen voi estää kannellisella verholaudalla, joskin vaakatasossa olevan verholaudan päällä linnut voivat edelleen kävellä. Verholautaa kätevämpi on verhokotelo, joka yltää kattoon saakka. Alta avoimen verhokotelon sisälle linnut voivat edelleen kiivetä verhoja pitkin, mutta alhaalta umpinaisen verholaudan alapinnalle kiinnitettyjen verhokiskojen tai rullaverhon päälle ne eivät pääse läheskään niin helposti. Verhotangolla oleskelu altistaa verhot kakalle ja jyrsimiselle, sekä verhotangolta lintu yltää myös tuhoamaan seinää, ja usein myös kattoa. Lintu on vaarassa, jos se pääsee käsiksi sisäkaton päällä oleviin sähköjohtoihin tai kiipeilemään katon sisässä. Useinkaan katto- ja seinämateriaaleja ei ole myöskään tarkoitettu suuhun laitettavaksi, ja vaikka papukaija harvoin nielee tarkoituksella syömäkelvotonta tavaraa, voi jyrsiessä irtoavaa materiaa päätyä myös linnun ruoansulatuselimistöön.

Yksi tämän pikkuaran lempipaikoista on verhotanko, josta se on yltänyt jyrsimään seinää ja kattoa. Kaikkia omistajia tuhotyöt eivät tosin haittaa...

Rutiininomainen oleskelu liukkaalla muovisella tai metallisella verhotangolla ei myöskään tee hyvää lintujen kynsille. Harva lintu malttaa jättää näin lähellä olevan seinän rauhaan. Kyseinen amazonianamatsoni eksyi tangolle vahingossa, eikä aktiivisiin estotoimenpiteisiin tarvinut alkaa linnun viihtyessä hyvin myös muualla.

Valkokakadu on jo maistellut kaapin kulmaa. Monelle linnulle korkea leikkipaikka voi olla viihtyisä, mutta kaapin päällä oleskelussa se yltää tuhoamaan kaapin lisäksi seinää, ja joskus jopa kattoa.

Kaappien tai hyllyjen päälle, sekä hyllyköihin laskeutuminen voi olla hankalampi estää. Eräs keino on hankkia vitriinejä, jolloin linnut eivät pääse hyllyihin. Kaappia voi myös korottaa niin, että se yltää kattoon saakka, estäen lintua laskeutumasta sen päälle. Jos lintu ei ole maailman tuhoisin yksilö, joka pilkkoisi kaapin oitis, voi myös harkita, voisiko korkeasta paikasta tehdä sille sallitun ajanviettopaikan: kaapin tai hyllyn päälle tehty pohjakaukalo ja kiipeilypuu eivät vie ihmisten elintilaa. Tällaisesta paikasta lintu tosin yltää helposti kaapin lisäksi myös seinän kimppuun.

Jos lintu on todella taidokas lentäjä, se saattaa yrittää tai onnistua laskeutumaan esim. ikkunan karmille, oven karmille, kaapin ovien päälle niiden ollessa suljettuina jne... Tähän voi joillekin linnuille auttaa estolevy, joka on yhtä paksu tai paksumpi kuin karmi, ja se asennetaan laskeutumispaikan yläpuolelle mittoihin leikattuna, että linnulle ei juuri jää laskeutumispaikkaa johon varpaansa laittaa. Eräs harrastaja oli myös rakentanut lintuhuoneensa ikkunoihin toiset kehykset puusta, jotka on helppo korvata uusilla kun ne ovat kuluneet. Yleisesti puu toimii estävänä materiaalina pienille linnuille paremmin kuin isoille, joilla metallisepän tekemät peltiesteet estävät jyrsimistä tehokkaammin. Ikkunalauta tarjoaa oivan paikan ikkunankarmien kimppuun käymiseen, joten jos lintu on jyrsijätyyppiä, ikkunalaudan tarjoama ykkösluokan jyrsimäpaikka olisi helpoin eliminoida poistamalla ikkunalauta kokonaan, tai suojaamalla ikkunalaudan ulottuvilla olevat karmit sekä itse ikkunalauta etukäteen.

Oma idea: oven päälle laskeutuminen tehdään mahdollisimman hankalaksi madaltamalla kattoa oven yllä, jolla estetään lintua istumasta oven tai oven karmin päällä, koska ovi on niin lähellä kattoa. Muutoin suljetun oven karmiin laskeutumisen voi estää asentamalla oven päälle kattoon saakka ulottuvan levyn, joka on yhtä paksu tai paksumpi kuin oven karmi. Avoimen oven päällä oleilua on hankala estää. Eräs harrastaja ei yrittänyt estää lintua olemasta oven päällä, vaan asensi oven päälle pitkittäissuunnassa halkaistun oksan, jota lintu pystyi jyrsimään oven sijasta. Oven päällä oleskellessaan lintu voi kuitenkin yltää seiniin tai jopa kattoon, ja tuhota niitä pelkän oven sijaan.

Konseptikuva ovelle, joka hyvin lähellä kattoa. Tämäkään ei toimi pieniin, tai hyvin ketteriin tai motivoituneisiin lintuihin, mutta voi karkottaa kömpelömmät laskeutujat.

Sinikelta-aran tuhoja ovenpieliin, vaikka ovea pidettiin kiinni. Lintu halusi aktiivisesti päästä oven toiselle puolelle. Lintu pystyi laskeutumaan ja tekemään tuhojaan vaikka ovi oli suljettuna. Kaikki linnut eivät ole näin ketteriä tai päättäväisiä. Vasta metallilevy esti linnun tuhotyöt. Kuva: Piia Tuominen

Oven päältä lintu yltää tuhoamaan oven ja karmien lisäksi myös seinää. Sanomalehti oli hätäratkaisu, joka esti lintua jyrsimästä tapettia noin 10 sekunnin ajan. Useimmiten huoneen ovi pidettiin kiinni, eikä lintu laskeutunut karmille.

Lamppu on hankala paikka lintukodissa. Roikkuvaan lamppuun varsinkin pieni lintu laskeutuu lähes poikkeuksetta, sillä se on korkea ja hyvällä tähystyspaikalla. Vaikka omistaja sietäisi linnun hengailun lampussa, on sähköjohto ilmeinen vaara, joka tulee suojata linnun nokalta. Lampun johtoa pitkin kiipeämällä lintu voi myös päästä käsiksi kattomateriaaliin. Joskus ei ole myöskään liioiteltua suojata lampun muita osia verkolla, esimerkiksi pienet linnut voivat päästä lentäen istumaan loisteputken päälle, joka ei ymmärrettävästi ole kovin turvallista. Parhaita lamppuja lintutalouteen ovatkin sellaiset kattolamput, jotka ovat tiiviisti kiinni katossa, ja joiden pinta on sellainen, ettei lintu pääse siihen laskeutumaan.

Taulut ovat myös eräs ongelmakohta joissain talouksissa. Varsinkin pienet linnut laskeutuvat näppärästi kapeillekin taulunkehyksille, ja siinä oleskellessaan kakkaavat taululle tai sen alle lattialle. Isommat linnut eivät välttämättä tällaiseen akrobatiaan niin herkästi lähde. Pieni lintu ei välttämättä saa seinään suurta tuhoa, joskin tapettia nekin saavat irrotettua, ja taulun kehykset halutessaan jyrsittyä. Onkin ehkä enemmän omistajasta kiinni, kokeeko hän lintujen tauluintoilun häiritsevänä. Kaikki linnut eivät sille tielle edes lähde.

TV ja muu elektroniikka voi olla hankalampi suojata, varsinkin jos lintu kokee asiakseen tuhota niitä. TV:n päälle oli eräs harrastaja rakentanut hyllyn, joka toimi yllä olevan kiipeilypuun pohjakaukalona. Korkeammalle päästessään lintua ei kovin paljon kiinnosta hakeutuminen alemmas TV:n luokse. Erään harrastajan TV on kaapissa, jonka ovet avataan vain kun TV:tä aktiivisesti katsellaan. Tämän saman voi tehdä monelle muullekin elektroniikalle, kunhan huolehtii paloturvallisuudesta. Jotkut TV-tasot ovat myös sellaisia, joissa on TV:lle syvennys, jonka ylle tulee vielä hyllyjä. Tällöin niukasti koloonsa asetetun TV:n päälle lintu ei pääse.

TV kaapissa. Palmuaratti-hybridi Kalle katsoo papukaijankoulutusvideota. Kuva: Sanna Pitkäranta

Erään harrastajan amatsoni istuskeli toistuvasti TV:n päällä, joten hän rakensi tason, jonka päällä on jaloille ja kynsille parempi orsi. Nyt myös TV säilyy ilman kakkarantuja.

Puupintojen välttäminen:
Eräs useiden isojen papukaijojen omistaja vältti mielipahaa lintujen tuhoamista irtaimistosta yksinkertaisesti välttämällä puisia esineitä kodissaan. Hänen keittiötasonsa olivat kiveä, keittiön pöytä lasia, tuolit metallia, porraskaiteet metallia ja monet sisustusesineet, kuten viinipulloteline, myöskin metallia. Tuhoisammat linnut tuhoavat helpommin asioita, mihin ne helposti yltävät, joten vaikka keittiön kaapit saattavat pysyä ehjänä puisinakin, tuolin reunalla istuessaan lintu saattaa naukkaista puisesta tuolista palan jos toisenkin. Jotkut ovat ratkaisseet tämän uhraamalla linnulle oman tuolin, tai ajan mittaan useamman, joita se saa luvalla jyrsiä.


Ahtaiden paikkojen välttäminen:
Osa linnuista saa kiksejä ahtaista paikoista, kuten kaapin alusista tai hattuhyllyistä. Näissä paikoissa puuhailu nostaa linnun hormonaalisuutta, ja moni lintu haluaa jyrsimällä modata pesäkoloaan. Kaapin alusiin voi tehdä sokkelin, ja hattuhyllyä välttää kokonaan, suosien umpinaisia kaappeja. Jotkut linnut oppivat avaamaan kaappien ovet, jolloin niihin kannattaa laittaa esim. lapsilukot. Itse suosisin lasisia pöytiä myös sen vuoksi, että niiden alle ei jää hieman hämärämpää koloa, jossa lintu voi pöhistä hormoonihuuruissaan (eikä lasisesta pöydästä iso lintu saa nopeasti haukattua palaa). Jääkaapin ja yläkaapin väliin jäävä kolo, ja muut vastaavat raot voi peittää myös metalliverkolla, jos paloturvallisuus ilmankierron vuoksi estää kiinteällä levyllä kulun estämisen.


Sallitut laskeutumispaikat kauas jyrsittävistä asioista:
Kuten sanottu, papukaija jyrsii sieltä mihin se yltää. Tehokkain keino saada kattonsa ja seinänsä tuhottua on asettaa orsia liian lähelle niitä. Tämä ei toki poista kaikkea tuhoa: lintu voi myös jalkautua maahan, ja jatkaa tuhojaan lattian rajasta käsin. Orret kannattaa ripustaa tarpeeksi kauas katosta ja seinistä, ettei lintu yllä jyrsimään pintoja. Jos orret ovat roikkuvat, niihin voi tehdä erilaisia suojia, jotta lintu ei pääse jyrsimään kattoa. Katon voi esimerkiksi suojata metallisella tai muulla kovalla, sileällä levyllä (kaikki isotkaan linnut eivät aloita jyrsimistä sileän levyn keskeltä), tai estämällä lintua kiipeämästä kattoon saakka: kettinkiä tai köyttä on helppo kiivetä, mutta sileää PVC-putkea vaikeampi. Netissä löytyy myös kaupallisia ratkaisuja: sileät akryyliset suorakaiteet, jonka toinen pää ripustetaan kattoon, ja toiseen päähän kiinnitetään esim.  kettinki, ja lintu on tällöin aina akryyliesteen mitan päässä katosta, koska ei pääse kiipeämään sileää levyä pitkin. Jotkut harrastajat käyttävät paksua rautalankaa, hitsauslankaa tai jopa teräsvaijeria, josta on sen ohuuden takia linnun mahdoton tai erittäin vaikea pitää otettaan. Itse koen, että liian ohut metallilanka on vaaraksi isoille linnuille, jos lintu iskee siihen siipensä lennossa (pienet linnut ovat yleensä ketterämpiä lentämään ahtaammissa sisätiloissa, ja niille kiinnitykset ovat myös suhteessa kauempana toisistaan).

Kantikkaat muodot pyöristetään helposti, jos niihin vain sattuu yltämään. Asettamalla orret hieman kauemmas katosta ja seinästä voi välttyä monelta tuhotyöltä.

Valkokakadut ylsivät keinua pitkin kattoon saakka, ja reikähän siinä syntyi.

Arvokkaat tai vaaralliset esineet piiloon tai suojaan:

Lintujen vapaanapito voi aiheuttaa ongelmia varsinkin ihmisille, joilla on paljon ja/tai arvokasta tavaraa. Harva lintu pysyy täysin uskollisesti kiipeilypuussaan, ja vahinkoja sattuu myös niille tottelevaisimmille. Parasta olisi, jos arvokkaat, särkyvät tai linnuille haitalliset esineet laitettaisi pois paikoista, joissa lintu viihtyy. Kirjahylly on yksi suosituimmista tuhokohteista, sillä pienenkin papukaijan nokka uppoaa mainiosti paperiin. Kirjojen väliin ja taakse syntyvät kolot saavat jotkut linnut pitämään paikkaa pesäkolonaan, ja sekös innostaa jyrsimään entistä enemmän. Kirjat kannattaa säilyttää muussa huoneessa, vitriinissä tai jopa laatikoissa, ellei niitä halua lintukäyttöön uhrata.

Sohva on yksi ongelmakohta, sillä se on usein olohuoneen keskiössä, ja pehmeään materiaaliin lintu tekee nopeasti reiän. Moni lintuihminen peittääkin sohvaansa innokkailta utelialta nokilta esimerkiksi pyyhkein, viltein tai jopa räsymatoin.

Yksilökohtaista tämäkin on: joitain ylimääräiset esineet eivät kiinnosta lainkaan, jolloin ne on OK jättää niille sijoilleen, ellei niistä voi olla linnulle vaaraa, esim. myrkylliset kasvit. Kasvien kanssa hyötykäyttöön voi ottaa vanhat, liian pienet lintuhäkit: häkissä kasvi on turvassa linnun nokalta. Myrkytönkin kasvi elää näin pidempään, ja sen häkistä ulos kasvavia osia lintu voikin virikkeenä nakerrella. Sen sijaan myrkyllisen/haitallisen kasvin häkki tulee olla niin suuri, että lintu ei kasvin osiin yllä. Häkkeihin voi laittaa myös koriste-esineitä. Sotkun vaara on usein silti läsnä: ellei häkin yläosaa peitä, lintu voi edelleen laskeutua häkin päälle ja kakata sen sisälle. Pyöreiden häkkien kanssa kannattaa muistaa, että jos kalterien väli kapenee ylöspäin, linnun varvas tai jalka voi kiilautua jumiin kaltereiden väliin, jos välit ovat tarpeeksi kapeat.

Liian pienet tai koristekäyttöön tarkoitetut häkit tarjoavat turvaa kasveille ja koriste-esineille. Kuvat: Sanna Pitkäranta

Pieni matkahäkki suojasi sähköjohtoja linnun nokalta. Hiiren pystyi nostamaan häkkiin luukun kautta, jos tilasta poistui hetkeksi. Moni lintu tuntee vetoa myös näppäimiin, vaikka silloin lintu ei olekaan niin herkästi sähköiskun vaarassa.

Sisustustekstiilien tunne- tai raha-arvosta riippuen kannattaa harkita, jättääkö niitä esille linnun ollessa vapaana: papukaija voi kakata tekstiileille, tai yksinkertaisesti jyrsiä niihin isojakin reikiä. Kuva: Kirsi Kropsu

Mieluisilla ajanviettopaikoilla turvallisuutta ja tuhottomuutta kohti

Vaikka asunto olisi kuinka turvalliseksi linnuille tehty, saattaa linnun vahtiminen olla raskasta, jos lintu ei viihdy sille tarkoitetuissa paikoissa. Sen takia niistä kannattaakin tehdä erittäin viihtyisiä juuri omalle linnulleen!

Yleisesti ottaen linnut viihtyvät korkealla, joten jos lintu hengailee liikaa ovien päällä, verhotangolla tai lampussa, voi olla, että sen oma kiipeilypuu on liian matala. Itse suosittelen kiipeilypuun korkeudeksi vaihtelevuutta niin, että lintu voi viettää aikaa monella tasolla, joista ylin oksa on jopa niin korkealla, että lintu lähes yltää kattoon.

Osa linnuista viihtyy enemmän ihmisten seurassa, jolloin korkeakaan kiipeilypuu tai keinu ei niihin vetoa: korkealla ne olisivat vain kaukana ihmisistä. Tällöin lintu viettää aikaansa helposti ihmisen luona: vaikka kotivaatteet olisivatkin rei'itettäväksi tarkoitetut, sohva, kaukosäädin, tietokone, kuulokkeet, puhelin tai muut ihmiselle läheiset esineet voivat olla tulilinjalla. Tällöin linnulle voi omistaa oman paikan, esimerkiksi pienen kiipeilypuun tai ständin, jossa se saa oleilla hyvin lähellä ihmistä. Kouluttamalla lintu pysymään ennemmin puussaan kuin sohvalla tai pöydällä on kannattavaa, jos haluaa säästää irtaimistoaan. Tämä kuitenkin yleensä toimii vain valvottuna ja vahvistettuna toimintona.

Moni lintu jumiutuu myös viettämään aikaa häkkinsä päällä. Häkin pinnojen päällä oleilu ei tee hyvää linnun jaloille, ja tarvittaessa häkin päällekin kannattaa asentaa muutamia orsia niin, että lintu oleilee mieluummin niiden päällä kuin metallipinnoilla. Arka lintu saattaa kokea korkean paikan, oli se sitten kiipeilypuu, häkin päällinen tai verhotanko, turvapaikakseen, jos sen häkki on sille ahdistavan matala. Korkeassa häkissä lintu viihtyy paremmin, ja palaa sinne myös helpommin vapaana olon jälkeen.

Sallitussa paikassa aikaa viettäessään linnun luoma sotku ei välttämättä myöskään leviä yhtä laajalle alueelle, ja omistajan siivoustaakka helpottuu ainakin hieman.

Tulevassa merkinnässä käyn läpi, millainen on hyvä kiipeilypuu, ja mieluisa ajanviettopaikka linnulle.

Ihmisrakkaan valkokakadun lempipaikaksi ei muodostunut korkeat orret, vaan syli. Sylissä nyhjäämisen tilalle linnulle otettiin väliaikainen oma tuoli ihmisten lähelle. Puuorsi on kuitenkin pidemmällä tähtäimellä parempi jaloille kuin tuolin liukas ja kova pinta.

Korkeat paikat ovat varsinkin arempien lintujen suosiossa. Näin korkealta paikalta tosin kattolistan jyrsimisen riski on suuri.

Lintu viihtyi matkahäkkinsä päällä tähystellen, joten sen päälle lisättiin luonnonorsi, joka on paljon parempi jaloille ja kynsille.

Papukaijat täydellisiä täystuhoja?

Tässä merkinnässä kirjoitetuista vinkeistä saa varmasti kuvan, että kaikki papukaijat ovat täystuholaisia pahimmasta päästä. Näin ei kuitenkaan suurimmassa tapauksessa ole. Monen lintuihmisen koti näyttää normaalilta kodilta muutamaa kiipeilypuuta ja lintuhäkkiä lukuun ottamatta. Joillain jopa kirjahyllyn kirjat pysyvät paikoillaan ja ehjinä. Voi kuitenkin olla, että se oma lintu onkin innokas tutkija ja jyrsijä, joka löytää nokalleen käyttöä monesta paikasta. Varsinkin isot arat ja kakadut ovat tarvittaessa jyrsineet kattoon reiän kömpien katon sisälle, ovesta puolet pois varmistaen vapaan kulun, ja varmasti jostain löytyy sekin talous, jossa seinään tehty reikä on yltänyt pintarakennetta syvemmälle.

On siis parempi varautua pahimpaan, ja huomata että ei se oma lintu ollutkaan niin järjetön tuholainen, kuin olla liian lepsu, ja päätyä etsimään lintua katon sisästä, tai joutua eläinsairaalaan linnun saatua sähköiskun, syötyä myrkyllistä kasvia tai litistettyään varpaansa oven väliin, puhumattakaan korjaustöistä linnun jäljiltä, varsinkin vuokra-asunnossa.

Riippuu täysin linnun omasta luonteesta, mitä se kokee tekemisen arvoiseksi. Jos lintu ei ole kiinnostunut jyrsimään kattoa, kiipeilypuun voi ihan rauhassa laittaa vaikka kattoon asti. Jos lintua ei kiinnosta tiputella esineitä hyllyistä (eikä esineistä ole linnulle vaaraa), esineiden lukitseminen kaappiin on tarpeetonta. Jos lintu pelkää laskeutua lattialle, keittiön kaappien sokkelien tekeminen on turhaa työtä. Ja niin edelleen, esimerkkejä ja yksilöllisiä lintuja on tuhansia.

Kaikkia omistajia tuhotyöt ja sotku eivät haittaa. Omakotitalossa varsinkin tuhotöiden haittakerroin on matalampi, kun kaiken saa halutessaan remontoitua tai irtaimiston korvattua. Sotkussa on sama: siivousintoilijan kannattaa järjestää linnulleen hyvät, sallitut paikat, joihin kakat kerääntyvät, mutta kaikkia kakka tai untuvat eivät haittaa niin paljon. (Kannattaa kuitenkin muistaa, että lintupöly ja ilmaan murentuessaan kuivunut linnunkakka voivat olla hengityselimistölle haitallisia.) Tässä luetteloidut ohjeet tuhojen minimointiin voi siis ottaa ihan niin tosissaan kuin itse haluaa, tietenkään linnun turvallisuutta vaarantamatta. :)

Loppuun vielä extrakuvia aiheen tiimoilta!

Patterin päältä on hyvä katsoa maisemia, mutta se avaa ovet myös ikkunankarmien jyrsimiselle. Pieni lintu voi myös pudota patterin väliin, joka voi olla vaarallista.

Neitokakadu järsii aviaarion avointa ovea. Taustalla näkyy verkko, jolla on suojattu lämminvesivaraaja: varaajan päälle päästessään linnut olisivat voineet myös tippua sen taakse ja jäädä jumiin.

Avoin naulakko voi olla linnun mielestä hyvä leikkipaikka kiipeilyyn, mutta myös jyrsimiseen ja kakkaamiseen.

Pimennysverho ei pimennä kovin kauaa, jos linnut pääsevät sitä jyrsien pienentämään enemmän ja enemmän.

Ketterä papukaija löytää yllättävätkin kiipeilypaikat, kuten ikkunan kahvan.