Lemmikkilinnun kynsien hoito

Luonnossa linnun kynnet ovat sille enemmän työkalut kuin vankeudessa. Voidaakseen elää kunnollista linnun elämää linnun on esimerkiksi kiipeiltävä, roikuttava, käveltävä ja lennettävä ruoan, suojan, juoman ja nukkumapaikan löytääkseen. Kaikki tämä puuhailu kuluttaa kynsiä. Vankeudessa lintu liikkuu villiin lajitoveriinsa verrattuna vähän, ja vähäkin liikkuminen tulee suoritettua helposti liian sileällä alustalla. Pääpointti lemmikkilintujen kynsien ylläpidossa ovatkin hyvät materiaalit ja liikakasvun ennaltaehkäisy.

Kynsien liikakasvun ennaltaehkäisy

Kynnet kuluvat parhaiten karkeilla orsilla, joihin luonnonpuu on oiva vaihtoehto. Vaihtelevan paksuiset orret voimistavat linnun jalkalihaksia, ja estävät painopisteen olon aina täsmälleen samassa kohdassa.

Paras ennaltaehkäisy ylipitkiin kynsiin ovat kuorelliset luonnonorret, jotka on aseteltu eri kulmiin ja ne ovat eri paksuisia. Eri kulmissa olevat orret ovat oivia kiipeilyyn ja tarraavampaan otteeseen kuin vaakatasossa olevat. Osa orsista voi olla jopa lähes pystysuorassa! Lentäminen vaikuttaa myös: linnun kynnet kuluvat aina, kun se laskeutuu vauhdista orteen. Suuret tilat ja lentämiseen kannustaminen kuluttavat kynsiä luonnollisella tavalla. Usein hyvien perusorsien ja isojen tilojen (joita lintu oikeasti hyödyntää myös lentäen) tarjoaminen riittää kynsien peruskunnon ylläpitoon ilman sen kummempia poppakonsteja.

Kynsien lyhentämiseen tarkoitettuja orsia ovat esimerkiksi betoni- ja pedikyyriorret. Ne on tehty kovasta materiaalista, ja niiden pinta on karkea. Liian kova ja karkea pinta saattaa rasittaa linnun jalkapohjia, jos lintu oleilee näillä orsilla paljon. Joissain malleissa vain alapinta on karkea, jolloin se kuluttaa vain kynsiä jättäen jalkapohjaan kohdistuvan rasituksen pienemmäksi. Pedikyyriorsi tulisi sijoittaa paikkaan, jossa lintu ei oleile turhan kauan aikaa päivästään, mutta kuitenkin välillä, kuten esimerkiksi ruokakupin äärelle. Tutumpi ja kevyempi vaihtoehto lienevät varsinkin pienten lintujen omistajille tutut hiekkapaperiorret, siis pienet hiekkapaperista tehdyt rullat, jotka asetellaan orren ympärille. Niitä käytettäessä ne tulisi sijoittaa nimenomaan orren alapinnalle, eikä koko orren ympäri. Alapinnalle asetettuna ne kuluttavat kynsiä, eivätkä hierrä jalkapohjaa rikki. Yleisesti hiekkapaperiorsista on vain vähän oikeaa hyötyä, ja niistä voi olla jopa haittaa. Liian karkeat orret voivat hinkata linnun jalkapohjan rikki, jolloin tuloksena voi olla kipeä jalkapohjantulehdus, jota myös bumble footiksi kutsutaan.

Senegalinkaija pinkillä pedikyyri- eli betoniorrella. Kuva: Flickr.com / Deanna, CC BY 2.0

Liian kovat ja sileät orret eivät taas kuluta kynsiä, sillä sileällä pinnalla linnun varvas vääntyy helposti sivusuuntaan niin, että kynnen kärki ei kohtaa ortta. Liian sileitä ovat yleensä kaikki muovi- ja metalliorret. Muoviorsia myydään edelleen eläinkaupoissa tai ne voivat tulla häkin mukana. Metalliorsiin törmää lähinnä teollisissa kiipeilytelineissä, joissa metalli on tarkoitettu esimerkiksi tukirakenteeksi tai lelun ripustamiseen, mutta lintu päättääkin viettää sen päällä aikaa istumalla. Sama saattaa toistua, jos lintu valitsee lempipaikakseen ruokakupin reunalla istuskelun: kupin kova ja sileä metalli- tai muovipinta ei kuluta kynsiä.

Huonojen orsien haittavaikutukset riisipeipoilla: pitkät kynnet vääntävät varpaat sivuttain, ja kynnet kuluvat entistä vähemmän. Hyvin pitkät kynnet kasvavat myös vaaralliseksi korkkiruuville, joka voi tarttua häkin pinnoihin tai virikkeisiin.
Orsien tulisi olla myös järkevän paksuisia. Liian ohuet orret eivät kuluta kynsiä. Orsien tulisi olla pääasiassa niin paksuja, että linnun etu- ja takavarpaiden kynnet eivät osu toisiinsa tai risteä. Liian paksut orret eivät ole välttämättä ongelmalliset jaloille tai kynsille, mutta jos orsi on liian leveä, lintu voi ulostaa herkästi orren pinnalle.

Orsien kannattaa sijaita vaihtelevissa kulmissa. Pelkästään vaakatasossa olevat orret eivät tarjoa vaihtelua, eivätkä kynnet niissä juuri kulu, kun lintu ei joudu puristamaan ortta samoin kuin kiipeillessä. Jos lintu on laiska kiipeilemään eri kulmissa olevilla orsilla, muutoksia voi tehdä vähitellen ja motivoida lintua esim. leluilla tai ruoalla kiipeilemään. Orret voivat olla kaikissa kulmissa vaaka- ja pystytason väliltä, myös erittäin jyrkissä kulmissa! Ainakin yksi orsi kannattaa jättää lähes vaakatasoon, että lintu voi tällä orrella nukkua rasittamatta liiaksi itseään, tai siirtymällä nukkumaan verkkoon roikkuen, joka on vielä pahempi jaloille.

Neitokakadut yleensä lentävät mieluummin kuin kiipeilevät, mutta nämä linnut hyödynsivät aviaariossaan olevat orret hyvin, myös ne jyrkässä kulmassa olevat.

Verkossa roikkuminen, kiipeily ja kävely ei tee jaloille hyvää. Häkissä kiipeilyä voi edistää laittamalla orsia niin että lintu hyödyntää niitä paremmin, mutta osa linnuista päättää silti kulkea verkkoa pitkin kiipeillen. Jos lintu oleilee erittäin paljon häkin päällä, sinne kannattaa kiinnittää orsi tai orsia, joilla lintu oleilisi mieluummin kuin tuntikaupalla häkin pinnojen päällä kävellen ja seisten.

Linnun käyttämät orret eivät jää häkin sisälle! Harva varsinkaan isoista linnuista uskaltaa nousta siivilleen häkin sisällä, joten on tärkeää, että myös vapaanaollessaan linnulla on hyviä, puisia laskeutumispaikkoja käytössään. Kynnet kuluvat juuri eniten kun lintu laskeutuu, ja harrastajat ovat huomanneetkin, että lentokyvyttömien tai lentämistä välttävien lintujen kynnet ovat herkästi pidemmät kuin innokkaasti lentävän lajitoverin.


Pitkien kynsien lyhennys

Aina kuitenkaan ennaltaehkäisy ei riitä. Ehkä lintu on niin laiska tai haluton liikkumaan, että sen kynnet eivät pääse kulumaan luonnollisesti. Ehkä lintu on vaihtanut kotia, ja uusi omistaja haluaa aloittaa terveissä mitoissa olevien kynsien kanssa. On myös mahdollista, että linnun kynnet kasvavat esimerkiksi hieman vinoon, jolloin ne eivät myöskään kulu luonnollisella tavalla. Samaan lopputulokseen tullaan myös luonnostaan kierojen tai vahingoittuneiden varpaiden kanssa. Myöskin puutostilat voivat aiheuttaa kynsien liikakasvua, joka tulisi ottaa huomioon syytä etsiessä: saahan lintu lajilleen tyypilliset vitamiinit ruokavaliosta ja UV-valosta?

Kuinka pitkät ovat sitten "liian" pitkät kynnet, tai muuten lyhentämisen tarpeessa olevat kynnet? Kynnet ovat selkeästi liian pitkät, jos ne normaalisti orrella ollessa vääntävät linnun jalan epäluonnolliseen asentoon, esimerkiksi varpaan kyljelleen ortta vasten. Epäluonnollisesti pystysuoraan tai sivulle kasvava kynsi ei pääse kulumaan lainkaan, jolloin se kasvaa herkästi ylipitkäksi. Tiukalle mutkalle tai korkkiruuville kasvava kynsi on vaarassa jäädä kiinni pinnoihin tai virikkeisiin, tai tarpeeksi tiukalle mutkalle kasvava kynsi voi jopa kasvaa takaisin linnun jalan ihoon aiheuttaen haavan kynnen painautuessa nahkaan. Parhaan arvion linnun kynsien kunnosta tekee lajia paljon tarkkaillut harrastaja tai eläinlääkäri, sillä kaikkien lajien kynsien ihannemitta ei ole täsmälleen sama. Jo pelkästään vertailemalla netissä olevia kuvia saattaa päästä hyville jäljille, toki muistaen että nettikuviinkin mahtuu pitkäkyntisiä yksilöitä.

Piirros maskareenienkaijan jaloista vuodelta 1879 esittää luonnonvaraisen linnun kynsien pituuden

Kynsien lyhentämiseen on muutamia keinoja. Ne voi käytännössä hioa tai leikata lyhyeksi, joko pakolla tai ilman pakkoa.

Leikkaaminen on nopeampaa. Se jättää yleensä kynteen kantikkaan kärjen, joka voi olla yhtä inhottavan tuntoinen ihoa vasten kuin teräväkin kynsi. Jotkut linnut saattavat säikähtää leikkaamisesta tulevaa yhtäkkistä nipsahdusta, joka kannattaa ottaa huomioon. Leikatessa on myös helpompi osua verisuoneen, joka on linnun kynnen sisässä, kuin koirillakin. Leikkaamiseen voi käyttää eläinten kynsisaksia linnun koosta riippuen, ja pienimmille, ohutkyntisille linnuille käy myös ihmisten kynsileikkurit.

Hiominen on hitaampaa, mutta lopputulos on siistimpi ja tylpempi. Hiomisen ollessa hitaampi prosessi, suoneen osumisen huomaa ajoissa, ja liikaa on hankala ottaa. Linnun kynsiä voi hioa kynsiviilalla (metallinen kestää parhaiten) tai dremelillä, jonka ääntä lintu voi tosin alkuun arastella.

Kumman tahansa menetelmän voi opettaa linnulle vapaaehtoiseksi toiminnaksi! Tietenkin tämä onnistuu paremmin kesyjen lintujen kanssa.

Riippuen linnun kesyydestä linnun voi opettaa ojentamaan jalkansa, ja sallia että sitä pidellään kiinni käsin. Runsaan palkaamisen avulla lintu totutetaan saksiin tai viilaan vähitellen, aluksi vain sietämään niitä lähellään, ja koskettelemaan kynsiään välineillä ilman lyhentämistä. Viilalla pienten askeleiden ottaminen on helpompaa, sillä siinä ei ole isoa askelta, kuten leikkaamisessa. Jos lintu ei halua nostaa jalkaansa ihmisen kädelle, mutta on muuten kohtuullisen kesy, sen voi opettaa roikkumaan paikoillaan pinnoissa, jolloin kynnet voi lyhentää verkon läpi jopa varpaisiin muuten koskematta. Tällöinkin viila on turvallisempi: jos lintu liikauttaa jalkaansa kriittisessä kohdassa, voivat leikkurit lipsahtaa liian pitkälle kynteen aiheuttaen verenvuodon. Dremeliin linnun voi myös kouluttaa samalla tavoin, mutta lintu on lisäksi totuttettava laitteen ääneen.

Linnun kynsiä voi koulutuksen avulla lyhentää linnulle lempeällä tavalla, joko häkin verkon läpi ja/tai linnun ojentaessa jalkansa.
 Linnun opettaminen kynsien leikkaamiseen on linnusta ja kouluttajasta riippuen pidempi prosessi, mutta se on omistajalle ja linnulle huomattavasti stressittömämpi kuin kiinni ottaminen. Jos lintu on kuitenkin niin arka, että sen kouluttaminen on lähes mahdotonta, tai kynnet ovat jo vaarallisen pitkät, lintu tulee pyydystää kiinni sen oman hyvinvoinnin edistämiseksi. Lintua ei tulisi pyydystää kiinni huvikseen, mutta liian pitkät kynnet voivat olla sille vaaraksi: ne voivat takertua pinnoihin tai leluihin, jolloin lintu voi loukata jalkansa pyristellessään irti.

Lintu pyydystetään pyyhkeellä tai haavilla kiinni, ja sitä pidetään tukevasti paikoillaan pyyhkeen tai hanskojen kanssa. Linnun hengitystä ei saa estää. Kynnet leikataan ripeästi tai dremelöidään. Kiinnipidettäessä en suosittele alkamaan viilaukseen, se on liian pitkäkestoinen prosessi kiinnipidettävälle linnulle, jolle näin vangittuna olo on suuri stressi.

Jos kynttä lyhennettäessä osuu suoneen ja kynnestä alkaa tulla verta, tulee verenvuoto saada tyrehtymään pikimmiten. Lintuja on kuollut verenhukkaan huolettoman kynnenleikkuun seurauksena! Tyrehdyttämiseen käy esimerkiksi perunajauho tai apteekista hankittava kaliumpermanganaatti.


Hyvien kynsien ylläpito

Aiemmin kerroin jo kynsien liikakasvun ehkäisystä hyviä orsia käyttäen.

Joillain linnuilla ongelmana eivät olekaan liian pitkät kynnet, vaan liian terävät kynnet. Luonnossa terävät kynnet ovat omiaan kiipeilyyn, mutta lemmikkinä neulanterävät kynnet ovat omistajan kädellä epämiellyttävät. Ne ovat myös pieni turvallisuusriski, jos ne tarttuvat esimerkiksi tekstiilien kuituihin (verhot, vaatteet) tai naruleluihin. Naarmut omistajan iholla tai olkapäällä pystyy minimoimaan, jos kynsien viilauksesta tekee linnulle mukavan rutiinin, jota harrastetaan esimerkiksi viikoittain. Jo pieni terävän kärjen poisviilaus saa kynnet tylsemmäksi ja mukavammaksi iholla.

Jos linnun kynnet kasvavat vakituisesti kieroon, korkkiruuville, vinoon tai liian pitkiksi muuten, kannattaa linnulle todellakin opettaa vapaaehtoinen kynsien lyhentäminen. Joillain linnuilla kynsiä joutuu hoitamaan jopa kerran kuussa, jotta ne pysyvät hyvän pituisena. Linnulle olisi suuri stressi joutua kiinniotetuksi näin usein (toki kiinnipitelyäkin voi harjoitella kesyn linnun kanssa!).

Toki on ymmärrettävää, että kaikkien lintujen kanssa vapaaehtoinen kynsien lyhennys ei onnistu. Esimerkiksi peipot eivät yleensä edes ota ruokaa kädestä, jolloin kouluttaminen pitäisi aloittaa todella alkutekijöistä. Tällöin tuleekin tehdä kaikkensa muuten, että lintujen kynnet säilyvät hyväkuntoisina ympäristön vaikutuksesta, ja harkita, milloin kiinni pyydystäminen edistää linnun hyvinvointia.

Summa summarum: Lintujen kynsienhoidon tulisi tervejalkaisilla linnuilla painottua aina enemmän liikakasvun ennaltaehkäisyyn, kuin kynsien lyhentämiseen. Kesymmillä linnuilla kynsien hoidosta voi tehdä hauskan rutiinin linnun ehdoilla. :)