Eläinsuojelu: Lemmikkipapukaijojen heikko asema

Aika ajoin tulee vastaan tapauksia, joissa lintua tai lintuja pidetään puutteellisissa oloissa vuosi vuoden perään, eikä asiaan tule mitään muutosta. Omistaja/pitäjä ei näe linnun oloissa ja hoidossa puutteita, jolloin hän ei niitä lähde myöskään korjaamaan. Osittain syynä voi olla tietämättömyys, mutta joissain tapauksissa myös välinpitämättömyys, ja usko omaan asiantuntijuuteen ja tunteeseen oikeellisen tiedon sijaan.

Toinen papukaijojen asemaa heikentävä osuus on eläinsuojelulain puutteellisuus. Eläinsuojelulaissa ei ole tällä hetkellä määritelty pakolliseksi häkkikokoja, vaan siellä on mainittu vain "Häkkilinnun häkin on oltava riittävän tilava ottaen huomioon lintulaji, linnun aktiivisuus, koko, ikä, sukupuoli sekä häkissä pidettävien lintujen lukumäärä ja sukupuolijakauma." Tämä jättää loputtomasti varaa tulkinnalle: omistaja, eläinsuojelutarkasta tai valvontaeläinlääkäri voi lintuja ja niiden tilantarvetta tuntematta kokea, että pienenpieni, pyöreä häkki on linnulle ihan OK asumus, onhan se hänen silmissään lain mukainen ja "riittävän tilava".

Pyöreät lintuhäkit ovat valveutuneiden harrastajien silmissä
huono juttu, sillä ne ovat lähes poikkeuksetta erittäin
pieniä linnun asumukseksi.
Tästä onkin oiva aasinsilta seuraavaan heikkoon kohtaan: myöskään viranomaisten tietämys papukaijoista ei ole välttämättä kohdillaan, jolloin he eivät kykene huomaamaan linnun pidon puutteita. Osa viranomaisista on vain tietämättömiä, mutta osa on suoraansanoen välinpitämättömiä muita lajeja kuin itselleen tuttuja tai rakkaita lajeja kohtaan. Tällöin he eivät voi tai halua puuttua linnunpidon puutteisiin, vaikka linnun elinolosuhteet olisivat omistautuneen lintuharrastajan mielestä erittäin vajaat.

Tietämys ei rajoitu pelkästään laissa mainittuun häkkikokoon: tietämättömissä ja välinpitämättömissä käsissä oleva lintu on altis monelle harmille: sille saatetaan syöttää vääränlaista ruokaa, sitä voidaan pitää liian pimeässä, jolloin se ei näe kunnolla ja altistuu stressille, se saattaa altistua huonolle ilmanlaadulle (esim. saasteet tai tupakansavu) ja levottomalle ympäristölle (esim. maskottilinnut), puhumattakaan saako lintu tarvittavaa vapaanaoloa ja virikkeitä, ja täten liikuntaa ja älyllistä haastetta, ja saako se elää elämäänsä kaikenkaikkiaan stressittä ja pelotta lajityypillisellä tavalla. Tietämättömän silmiin linnut voivat ollakin pieniä älykääpiöitä, jotka eivät kaipaa tilaa tai tekemistä, mutta tyhminä tai "alempina elämänmuotoina" ne eivät myöskään voisi kärsiä huonoista oloista.

Huonoimpaan asemaan jäävät ne linnut, jotka kohtaavat monia ihmisiä, joita linnun pitäminen nykystandardien mukaan ei kiinnosta. Välinpitämättömän omistajan ja viranomaisten muodostama ketju on hankala rikkoa, jos ketään asianomaisista ei kiinnosta aktiivisesti parantaa linnun elinolosuhteita. Valitettavasti Suomeen mahtuu myös paljon niin omistajia kuin viranomaisia, jotka mahdollistavat surullisen huonon linnunpidon vuodesta toiseen.

Kommentit