Chop on papukaijoille (tai muille kasvisruokailijoille) tehty, kauttaaltaan hienoksi pilkottu tuoreruoka. Se voi sisältää esimerkiksi hienoa raastetta ja veitsellä hienoksi, alle puolen sentin palasiksi pilkottuja kasvisten palasia. Chopin tarkoitus on tehdä linnulle tuoreruokaseos, josta sen on hankala erotella erilaisia ruokia, ja täten saada lintu syömään monipuolisemmin erilaisia kasviksia.
Moni amerikkalainen harrastaja tekee choppia kerralla isomman annoksen, ja pakastaa osan. Jotkut tekevät sitä päivän annoksen kerrallaan, osa muutaman päivän annoksen, joka säilyy jääkaapissa. Osa ruokkii tuoreruokana pelkästään choppia, osa käyttää choppia perustana, johon lisätään päivittäin myös jotain tuoretta. Osa syöttää choppia enemmän, osa vähemmän pellettien ja muun kuivaruoan ohella.
Chop on oiva tapa saada lintu syömään monipuolisemmin tuoreruokaa. Tutun ruoan sekaan pilkottuna se ei ainakaan niin tehokkaasti pysty hylkimään tuntemattomia aineksia. Kun lintu syö huolella koostettua choppia, sen ruokaympyrä pysyy myös eheämpänä: linnun on vaikeampi erotella herkkupalat ja vääristää ravinnonsaantiaan. Jos lintu yhä erottelee ruokaa chopista, ainakaan se ei pysty hotkimaan ja syömään liian nopeasti. Liian nopeasti liian helpon ruoan syöminen jättää tilaa tylsyydelle toisena hetkenä päivässä. Chopin avulla pystyy myös hallitsemaan jätteen määrää: lintu ei voi heittää isoja paloja ruokaa pois pohjalle, kuten silloin jos sille tarjotaan tuoreruokaa pilkottuna kohtuullisen kokoisiin palasiin kuppiin.
Osa harrastajista tekee choppia pidemmäksi ajaksi kerrallaan, joka vähentää vaihtelua linnun ruokailussa. Tämä tapahtuu myös silloin, jos omistaja orjallisesti tekee chopin täsmälleen samalla tavalla joka kerta. Mielestäni vaihtelu kuuluu elämään, ja ruokavalion vaihtelu on hyvä tapa tuoda vaihtelua ja virikettä linnun elämään, kun se ei tiedä mitä ruokaa se tänään saa.
Chop sopii kaikille lajeille. Se on erityisen hyödyllinen silloin, jos lintuja on samassa tilassa enemmän: kuvitteellisessa esimerkissä linnuille tarjoiltaisi kasvikset kokonaisina niin, että niiden keskimääräinen ravintoarvo olisi linnuille ideaali. Käytännössä mahtailevimmat linnut syövät mahansa täyteen herkullisimpia hedelmiä puolustaessaan resurssia hanakammin muilta, ja ujommat yksilöt joutuvat tyytymään muiden ruokien ääreen. Tällöin yksittäisten lintujen ruokavalio vääristyy, vaikka kokonaisuutena tarjoilu olisikin lajille erittäin hyvä.
Chopissa on siis puolensa ja puolensa. Omasta mielestäni se sopii toisille paremmin kuin toisille. Parvelle se saattaa toimia paremmin kuin suuret palat, samoin nirsommalle tai ruokaansa viskovalle linnulle. Chopissa ei tulisi kuitenkaan unohtua yhteen reseptiin monipuolisuuden vuoksi, ja chopissa linnulta jää myös kokematta esimerkiksi ruokapalan käsittely ja erilaisten leikkuu- ja käsittelytapojen tuoma vaihtelu ruokavaliossa.
Moni amerikkalainen harrastaja tekee choppia kerralla isomman annoksen, ja pakastaa osan. Jotkut tekevät sitä päivän annoksen kerrallaan, osa muutaman päivän annoksen, joka säilyy jääkaapissa. Osa ruokkii tuoreruokana pelkästään choppia, osa käyttää choppia perustana, johon lisätään päivittäin myös jotain tuoretta. Osa syöttää choppia enemmän, osa vähemmän pellettien ja muun kuivaruoan ohella.
Neitokakadu ja choppia. Kuva: Shea Lewis |
Osa harrastajista tekee choppia pidemmäksi ajaksi kerrallaan, joka vähentää vaihtelua linnun ruokailussa. Tämä tapahtuu myös silloin, jos omistaja orjallisesti tekee chopin täsmälleen samalla tavalla joka kerta. Mielestäni vaihtelu kuuluu elämään, ja ruokavalion vaihtelu on hyvä tapa tuoda vaihtelua ja virikettä linnun elämään, kun se ei tiedä mitä ruokaa se tänään saa.
Chop sopii kaikille lajeille. Se on erityisen hyödyllinen silloin, jos lintuja on samassa tilassa enemmän: kuvitteellisessa esimerkissä linnuille tarjoiltaisi kasvikset kokonaisina niin, että niiden keskimääräinen ravintoarvo olisi linnuille ideaali. Käytännössä mahtailevimmat linnut syövät mahansa täyteen herkullisimpia hedelmiä puolustaessaan resurssia hanakammin muilta, ja ujommat yksilöt joutuvat tyytymään muiden ruokien ääreen. Tällöin yksittäisten lintujen ruokavalio vääristyy, vaikka kokonaisuutena tarjoilu olisikin lajille erittäin hyvä.
Chopissa on siis puolensa ja puolensa. Omasta mielestäni se sopii toisille paremmin kuin toisille. Parvelle se saattaa toimia paremmin kuin suuret palat, samoin nirsommalle tai ruokaansa viskovalle linnulle. Chopissa ei tulisi kuitenkaan unohtua yhteen reseptiin monipuolisuuden vuoksi, ja chopissa linnulta jää myös kokematta esimerkiksi ruokapalan käsittely ja erilaisten leikkuu- ja käsittelytapojen tuoma vaihtelu ruokavaliossa.
Suomessa en ole törmännyt kovin isoon chopin kulutuskantaan, mutta voihan se olla, että ihmiset eivät vain niin hanakasti siitä kirjoittele. Hyvä resurssi papukaijojen tuoreruokintaan, ja myös choppia tekevien ihmisten kotipaikka on Facebook-ryhmä The Parrot's Pantry.
Mainittakoon erään reseptin pohjilta ohjeellinen tieto: 3 lehtevää vihreää kasvista, 3 vihannesta ja 1-2 hedelmää ja 1-2 tuoreyrttiä. Tämä täsmää hyvin siihen, että lemmikkipapukaijat saavat aktiivisuuteensa nähden liikaa sokeripitoisia hedelmiä vankeudessa. Hedelmät myös pakastuvat huonosti, jolloin chopista tulee helposti vetinen. Osa tekee pohjachopin vihanneksista, ja lisää hedelmiä ja marjoja vasta tuoreeltaan päivän annokseen.
Mainittakoon erään reseptin pohjilta ohjeellinen tieto: 3 lehtevää vihreää kasvista, 3 vihannesta ja 1-2 hedelmää ja 1-2 tuoreyrttiä. Tämä täsmää hyvin siihen, että lemmikkipapukaijat saavat aktiivisuuteensa nähden liikaa sokeripitoisia hedelmiä vankeudessa. Hedelmät myös pakastuvat huonosti, jolloin chopista tulee helposti vetinen. Osa tekee pohjachopin vihanneksista, ja lisää hedelmiä ja marjoja vasta tuoreeltaan päivän annokseen.
Hyvää choppailua! :)