Lemmikille virikkeitä hankkiessa ja tehdessä ensisijalla on aina turvallisuus. Eläintä ei ole tarkoitus pitää pehmustetussa huoneessa, missä sille ei voi ikikuunapäivänä sattua mitään. Jokainen virike voi olla vaarallinen, jopa kaupasta ostetut. Jopa arkeen kuuluvat asiat voivat johtaa vahinkoihin, kuten linnun varvas voi litistyä häkin osien väliin, lintu voi jäädä kiinni jalkarenkaastaan johonkin, tai pahimmillaan vaikka tukehtua ruokaansa. Tämä ei tarkoita, että linnulta pitäisi evätä esimerkiksi liikkumatila tai virikkeet jotta se pysyisi turvassa. Kohtaahan ihminenkin aina vaaroja, ja vuosittain ihmisiä loukkaantuu esimerkiksi kompastumalla ja kaatumalla, mutta harvassa ovat ne, jotka kompastumisen pelossa jäävät kotiin sänkyyn makaamaan.
Turvallisuus kannattaa pitää mielessä siten, että eläimelle ei tarjoile tarkoituksella haitallisia virikkeitä, jos saatavilla on myös turvallisempia vaihtoehtoja. Tässä merkinnässä käyn läpi yleisiä virikkeiden vaaranpaikkoja, ja kuinka välttää ne.
Narut
Narut ovat monella tavalla vaarallisia. Liian pitkät narut ovat vaarana kietoutua linnun ympärille, kuten kaulan tai jalan ympärille. Normaalinkin lelun sisällä saattaa olla naru, joka tulee esiin linnun jyrsiessä esim. puunpalat pois sen ympäriltä. Tämän välttääkseen linnunlelun voi kasata paksumman narun ympärille, sillä paksu naru ei muodosta silmukoita yhtä helposti. Myös ketjua voi käyttää, mutta siinäkin on riskinsä. Kaikkein paras on metallinen tuoreruokatikku, jonka ympärille lelu kasataan. Täysin kaluttunakin jäljelle jäävä tikku ei ole vaarallinen. Toinen vaihtoehto, jos metallitikkua ei ole käytettävissä, on käyttää vain lyhyitä narunpätkiä ja tehdä lelusta enemmän kimppumainen kuin pitkä.
Sama koskee naruja myös silloin, jos niillä sidotaan kiinni nippuja esim. oksia tai heinää. Kun linnut ovat jyrsineet kaikki oksat, jääkö jäljelle vaarallinen silmukka? Sama koskee nippusiteitä: niillä on OK esim. kiinnittää orsia toisiinsa, mutta lelujen kasassapitämiseen silmukan muotoon laitettu nippuside on hyvin vaarallinen: linnun jyrsiessä lelua nippuside "löystyy", mutta se voi kiristyä lisää jopa niin, että lintu jää jumiin.
Helposti hapsuuntuvat narut ovat myös ongelmallisia. Esimerkiksi puuvillanaru on hyvin pehmeää, ja sen kuidut ovat helposti takertuvia. Ne voivat tarttua linnun kynsiin ja kietoutua jalan ympärille. Moni harrastaja leikkaa esim. köysikeinuista tupsut kokonaan pois.
Lintu voi myös syödä narua. Puuvilla, hamppu ja sisal ovat kyllä luonnontuotteita, mutta kupuun kertyessään ne eivät etene ja lintu voi jopa kuolla kuputukokseen. Omistajan onkin tarpeen tarkkailla, että lintu vain jyrsii ja leikkii leluilla, eikä syö niiden osia, oli se sitten luonnonmateriaalia tai ei.
Nieltävät vierasesineet
Kuten sanottu, lintu voi innostua nielemään mitä tahansa mitä nokkaansa saa. Yleensä lintu keskittyy vain yhteen ylimääräiseen materiaaliin, mutta omistajan kannattaa tarkkailla lintunsa käytöstä aina, ja varsinkin silloin jos linnulle tarjoaa uusia materiaaleja tutkittavaksi. Narut ovat erityisen suosittu nielemiskohde, mutta on olemassa myös lintuja, jotka nielevät muita materiaaleja. Esimerkiksi muovi, paperi tai jopa puu voivat myös olla syömisen kohteena. Omistajan kannattaa tuntea lintunsa, ja evätä siltä pääsy materiaaleihin, joita se syö ja nielee.
Lintu voi myös niellä vahingossa pieniä esineitä. Esimerkiksi isot linnut voivat vahingossa nielaista pieniä helmiä, koska ne ovat pinnaltaan liukkaita ja muodoltaan pyöreitä. Lintu harvoin nielee tahallaan pienesineitä, joista se saa otteen, kuten itse rikkomiaan leluja. Liian pieniä esineitä ei kannata antaa linnuille tarkoituksella, esimerkiksi itse en antaisi isolle aralle pieniä nappeja tai helmiä, kun taas undulaatille ne voivat olla kiinnostava lelun osa.
Kiinnijääminen
Lintu voi jäädä kiinni lelun osiin. Aiemmin mainittu oli jo naruun sotkeutuminen, mutta lintu voi myös kiilautua kiinni tai saada itsensä muuten jumiin. Esimerkiksi jos lelu sisältää kiilamaisia aukkoja, linnun varvas tai jalka voi jäädä siihen jumiin. Liian pienet tai liian isot lelut voivat olla riski, esimerkiksi jos pienelle linnulle laittaa isoille linnuille tarkoitetun baffle cagen, pienen linnun pää voi jäädä jumiin liian suureen pinnaväliin. Toisaalta pienillä linnuilla ei ole niin paljon voimaa käytössään, esimerkiksi iso lintu saa helposti nokkansa jumiin avainrenkaan metallien väliin, kun taas pieni lintu ei välttämättä jaksa puristaa niitä erilleen.
Samoin erilaisiin lukkoihin tulee kiinnittää huomiota. Mitään 100% turvallista lukkoa ei ole olemassa. Itse olen sitonut lelut monesti kiinni suoraan orsiin lelun runkonarulla. Yleisimmissä lukkomalleissa piilee riski nokkaan jumittumiselle, jos lintu alkaa lukkoa pyörittelemään nokassaan. Jopa erittäin turvallisiksi mainostetut "pear link" tai "quick link" -lukot ovat todellisuudessa yksi vaarallisimmista, mutta niitä tulee monien lelujen mukana. Ne ovat turvallisia sikäli, jos lintu ei osaa itse avata lukon pyöritysmekanismia. Muita samanlaisia vaaranpaikkoja tarjoavat monet muutkin lukot, ja myös vauvoille ja linnuille myytävät tiukan C:n malliset kiinnityslenkit, ja samanmalliset suihkuverholenkit (kuvassa ylimpänä).
Yksi yleisimpiä riskejä ovat kulkuset. Kulkusen eli tiu'un aukkoon linnun nokka jää erittäin helposti kiinni. Joskus lintu saa itse kulkusen irti, joskus vaaditaan ihmisen apua. Lintuja on jopa jouduttu viemään eläinlääkäriin rauhoitukseen, että kulkunen saadaan irti. Kulkusia kannattaa siis välttää tyystin, ne ovat vaaratekijä myös ollessaan esim. kissan lelupallon sisällä. Sen sijaan linnun kokoon sopivat kellot ovat turvallisempia äänileluja. Niissäkin tulee ottaa huomioon riskit linnun kokoon nähden: ison linnun pitkä nokka voi jäädä kiinni kellon kielen juureen, saman riskin kohtaavat pienet linnut joille annetaan niin suuri kello, että sen pää mahtuu kellon sisälle.
Lintu voi jäädä myös kiinni leluun, joka on ehjänä turvallinen mutta osittain rikottuna vaarallinen. Esimerkiksi jämäkät pahvilaatikot, joihin lintu saa tehtyä reiän ja tunkee päänsä sisään hieman liian pienestä reiästä. Pienet pahvilaatikot ovat kuitenkin hyvä virike, ja niitä käytetään laajalti, enkä ole kovin moneen vaaratilanteeseen netissä törmännyt. Osa linnuista osaa mallata tekemäänsä reikää niin, että se ei tunge päätään liian pieneen koloon. Myös esim. sählypallo voi olla vaarallinen, jos lintu jyrsii siihen reiän, ja saa joko jalkansa, nokkansa tai päänsä kiinni kantikkaaseen reikään. Jos linnulla on tällaisia taipumuksia, kannattaa osaa virikkeistä käyttää vain tiukan valvonnan alaisena.
Kettingit ovat oma riskinsä. Niitä käytetään yleensä orsien ripustamiseen, mutta niitä voi myös käyttää lelujen runkona. Ketjun tulee olla sopivan kokoista silmäkooltaan. Sen ei tule olla niin pientä, että linnun varvas voi jäädä jumiin ketjun silmukkaan, mutta ei niin suurta, että linnun pää voi mahtua silmukan välistä.
Lintu voi jäädä kiinni myös hyvin yllättäviin paikkoihin. Lintuja on jäänyt kiinni kynsistä, varpaista, renkaista ja nokista jopa tehdastekoisen häkin koloihin. Niitä ei voi välttää, mutta itse häkkiä tehdessä vaaranpaikat kannattaa huomioida erityisen hyvin.
Turvalliset materiaalit
Yleisesti lintuturvallisia materiaaleja ovat ne luonnonmateriaalit, joita lintu ei syömällä syö, vaan askartelee nokallaan ja sitten pudottaa. Esimerkiksi myrkyttömät puulajit, korkki, kävyt, pahvi, paperi ja luffa-sieni. Naruista hyviä ovat sisal, hamppu ja tupsuton puuvilla. Materiaalit eivät kuitenkaan jää siihen, sillä jos lintu osaa todella vain leikkiä leluilla niitä nielemättä vaikka se ne silppuaisikin. Linnulle voi antaa myös esimerkiksi muovisia esineitä. Muovin tulee olla joko erittäin kovaa muovia, kuten vauvan lelut monesti, tai pehmeää muovia, jota lintu saa helposti purtua, kuten monet keittiökulhot. Pahinta on muovi, joka voi lohjeta teräviksi säleiksi, kuten muovisissa kertakäyttölusikoissa ja -mukeissa. Kaikki jyrsittävät materiaalit eivät ole turvallisia, esimerkiksi pölyksi murustuva kipsiseinä, tai elektroniikka eivät ole hyväksi linnuille. Yksittäisten materiaalien soveltuvuus kannattaa tarkistaa useammasta lähteestä.
Metallien kanssa tulee ottaa huomioon se, millä metalli on käsitelty. Moni ei-lintukäyttöön tarkoitettu metalli on voitu käsitellä sinkillä, joka on nuoltuna ja nieltynä erittäin haitallista. Näitä ovat muunmuassa monet koristekäyttöön tarkoitetut metalliastiat, kettingit sekä mutterit. Sen sijaan elintarvikekäyttöön tarkoitetuista metallilusikoista ja mittakupeista saa materiaalin puolesta turvallisia leluja.
Peilit
Yhä nykyäänkin eläinkauppojen valikoimaan kuuluvat peililelut linnuille. Niistä ei ole lainkaan hyötyä, mutta niistä voi olla paljon haittaa. Peilit on parasta jättää kokonaan pois. (Kirjoitan peileistä kokonaisen merkinnän joskus.)
Myytävät lelut turvallisempia?
Kaikki kaupallisesti myynnissä olevatkaan lelut eivät ole turvallisia. Eläinkaupat pitävät tarjolla sitä mitä ihmiset ostavat, ja valmistajat valmistavat sitä mikä menee kaupaksi. Tarjolla voi siis olla mitä moninaisimmin ja eri tavoin vaarallisia tuotteita, joko muodon tai materiaalin puolesta
Jo edellämainitut peilit ovat omanlaisensa vaaratekijä. Lisäksi on otettava huomioon linnun koko: väärän kokoiset lelut voivat olla vaarallisia, esimerkiksi ison linnun lelussa olevaan reikään pieni lintu voi jäädä jumiin. Materiaalit eivät myöskään aina ole takuuturvallisia. Puuvillanarua sisältävät lelut ovat näistä oiva esimerkki: osa linnuista voi niellä kuituja, ja loput ovat vaarassa takertua kuituihin varpaistaan. Silti puuvillanaruisia leluja myydään markkinoilla kaiken aikaa. Eräs lintuharrastaja selvitti hammasharjoja sisältävän lelun turvallisuutta, ja sai selville, että lelussa käytetyt halvat hammasharjat sisälsivät rikottuina ohuita metallinpaloja. Vastikään markkinoille on myös ilmestynyt esimerkiksi tennissukasta tehtyjä leluja, joiden kuidut ovat omiaan kuputukos- ja kietoutumisvaaraan.
Linnut ovat omiaan hankkiutumaan vaaroihin, joiden takia monessa lelussa lukeekin, että eläimen toimia on tarkkailtava sen vuorovaikuttaessa lelun kanssa. Käytännössä tämä on kuitenkin outo neuvo, sillä lintuhan tarvitsee leluja juuri silloin kun sen on yksin, eikä ihminen voi leikkiä sen kanssa! Tämän kuitenkin painattaisin myös omiin leluihini, jos niitä myisin: linnut ovat taitavia löytämään vaaranpaikkoja myös näennäisesti erittäin turvallisista leluista.
Omaa harkintakykyä tulee siis käyttää, eikä keneen tahansa kauppiaaseen voi sokeasti luottaa. Maalaisjärjellä ja pienellä tietotankkauksella pääsee jo pitkälle, ja siinä missä tyssää, voi kysyä neuvoa kokeneemmilta. :)
Lopuksi
Uteliaat ja toimeliaat linnut ovat taitavia hankkiutumaan pulaan yllättäviinkin paikkoihin. Mutta ilman virikkeitä ja tilaa ne eivät saisi toteuttaa tätä luontaista tutkimisintoaan. On siis omistajan vastuulla tarjota linnulle virikkeitä, mutta mahdollisimman turvallisesti.
Lisäluettavaa:
Erittäin vanha ketju Avian Avenue -foorumilla, jossa osa kuvalinkeistä on jo vanhentunut, mutta teksti on luettavissa. Erittäin paljon erilaisia vaaratilanteita ja varoituksia erilaisten virikkeiden parista: !! Dangerous toys list !!
Turvallisuus kannattaa pitää mielessä siten, että eläimelle ei tarjoile tarkoituksella haitallisia virikkeitä, jos saatavilla on myös turvallisempia vaihtoehtoja. Tässä merkinnässä käyn läpi yleisiä virikkeiden vaaranpaikkoja, ja kuinka välttää ne.
Narut
Narut ovat monella tavalla vaarallisia. Liian pitkät narut ovat vaarana kietoutua linnun ympärille, kuten kaulan tai jalan ympärille. Normaalinkin lelun sisällä saattaa olla naru, joka tulee esiin linnun jyrsiessä esim. puunpalat pois sen ympäriltä. Tämän välttääkseen linnunlelun voi kasata paksumman narun ympärille, sillä paksu naru ei muodosta silmukoita yhtä helposti. Myös ketjua voi käyttää, mutta siinäkin on riskinsä. Kaikkein paras on metallinen tuoreruokatikku, jonka ympärille lelu kasataan. Täysin kaluttunakin jäljelle jäävä tikku ei ole vaarallinen. Toinen vaihtoehto, jos metallitikkua ei ole käytettävissä, on käyttää vain lyhyitä narunpätkiä ja tehdä lelusta enemmän kimppumainen kuin pitkä.
 |
| Ylempi lelu on kasamainen, eikä sisällä pitkiä narunpätkiä (musta viiva), kun taas alemman runkona on ohut, pitkä naru, joka voi olla erittäin vaarallinen, jos linnut jyrsivät kaikki puunpalat pois sen ympäriltä. |
Helposti hapsuuntuvat narut ovat myös ongelmallisia. Esimerkiksi puuvillanaru on hyvin pehmeää, ja sen kuidut ovat helposti takertuvia. Ne voivat tarttua linnun kynsiin ja kietoutua jalan ympärille. Moni harrastaja leikkaa esim. köysikeinuista tupsut kokonaan pois.
Lintu voi myös syödä narua. Puuvilla, hamppu ja sisal ovat kyllä luonnontuotteita, mutta kupuun kertyessään ne eivät etene ja lintu voi jopa kuolla kuputukokseen. Omistajan onkin tarpeen tarkkailla, että lintu vain jyrsii ja leikkii leluilla, eikä syö niiden osia, oli se sitten luonnonmateriaalia tai ei.
Nieltävät vierasesineet
Kuten sanottu, lintu voi innostua nielemään mitä tahansa mitä nokkaansa saa. Yleensä lintu keskittyy vain yhteen ylimääräiseen materiaaliin, mutta omistajan kannattaa tarkkailla lintunsa käytöstä aina, ja varsinkin silloin jos linnulle tarjoaa uusia materiaaleja tutkittavaksi. Narut ovat erityisen suosittu nielemiskohde, mutta on olemassa myös lintuja, jotka nielevät muita materiaaleja. Esimerkiksi muovi, paperi tai jopa puu voivat myös olla syömisen kohteena. Omistajan kannattaa tuntea lintunsa, ja evätä siltä pääsy materiaaleihin, joita se syö ja nielee.
Lintu voi myös niellä vahingossa pieniä esineitä. Esimerkiksi isot linnut voivat vahingossa nielaista pieniä helmiä, koska ne ovat pinnaltaan liukkaita ja muodoltaan pyöreitä. Lintu harvoin nielee tahallaan pienesineitä, joista se saa otteen, kuten itse rikkomiaan leluja. Liian pieniä esineitä ei kannata antaa linnuille tarkoituksella, esimerkiksi itse en antaisi isolle aralle pieniä nappeja tai helmiä, kun taas undulaatille ne voivat olla kiinnostava lelun osa.
Kiinnijääminen
Lintu voi jäädä kiinni lelun osiin. Aiemmin mainittu oli jo naruun sotkeutuminen, mutta lintu voi myös kiilautua kiinni tai saada itsensä muuten jumiin. Esimerkiksi jos lelu sisältää kiilamaisia aukkoja, linnun varvas tai jalka voi jäädä siihen jumiin. Liian pienet tai liian isot lelut voivat olla riski, esimerkiksi jos pienelle linnulle laittaa isoille linnuille tarkoitetun baffle cagen, pienen linnun pää voi jäädä jumiin liian suureen pinnaväliin. Toisaalta pienillä linnuilla ei ole niin paljon voimaa käytössään, esimerkiksi iso lintu saa helposti nokkansa jumiin avainrenkaan metallien väliin, kun taas pieni lintu ei välttämättä jaksa puristaa niitä erilleen.
Samoin erilaisiin lukkoihin tulee kiinnittää huomiota. Mitään 100% turvallista lukkoa ei ole olemassa. Itse olen sitonut lelut monesti kiinni suoraan orsiin lelun runkonarulla. Yleisimmissä lukkomalleissa piilee riski nokkaan jumittumiselle, jos lintu alkaa lukkoa pyörittelemään nokassaan. Jopa erittäin turvallisiksi mainostetut "pear link" tai "quick link" -lukot ovat todellisuudessa yksi vaarallisimmista, mutta niitä tulee monien lelujen mukana. Ne ovat turvallisia sikäli, jos lintu ei osaa itse avata lukon pyöritysmekanismia. Muita samanlaisia vaaranpaikkoja tarjoavat monet muutkin lukot, ja myös vauvoille ja linnuille myytävät tiukan C:n malliset kiinnityslenkit, ja samanmalliset suihkuverholenkit (kuvassa ylimpänä).
 |
| Papukaijan alanokan alla on luuton reikä, jossa on vain ihokaistale. Vain vähän auki oleva lenkki jää helposti nokkaan kiinni kuvassa kuvatulla tavalla niin, että linnun on täysin mahdoton poistaa sitä itse. Lukon kärki voi jopa puhkaista nokan alapuolella olevan ihon. |
Yksi yleisimpiä riskejä ovat kulkuset. Kulkusen eli tiu'un aukkoon linnun nokka jää erittäin helposti kiinni. Joskus lintu saa itse kulkusen irti, joskus vaaditaan ihmisen apua. Lintuja on jopa jouduttu viemään eläinlääkäriin rauhoitukseen, että kulkunen saadaan irti. Kulkusia kannattaa siis välttää tyystin, ne ovat vaaratekijä myös ollessaan esim. kissan lelupallon sisällä. Sen sijaan linnun kokoon sopivat kellot ovat turvallisempia äänileluja. Niissäkin tulee ottaa huomioon riskit linnun kokoon nähden: ison linnun pitkä nokka voi jäädä kiinni kellon kielen juureen, saman riskin kohtaavat pienet linnut joille annetaan niin suuri kello, että sen pää mahtuu kellon sisälle.
Lintu voi jäädä myös kiinni leluun, joka on ehjänä turvallinen mutta osittain rikottuna vaarallinen. Esimerkiksi jämäkät pahvilaatikot, joihin lintu saa tehtyä reiän ja tunkee päänsä sisään hieman liian pienestä reiästä. Pienet pahvilaatikot ovat kuitenkin hyvä virike, ja niitä käytetään laajalti, enkä ole kovin moneen vaaratilanteeseen netissä törmännyt. Osa linnuista osaa mallata tekemäänsä reikää niin, että se ei tunge päätään liian pieneen koloon. Myös esim. sählypallo voi olla vaarallinen, jos lintu jyrsii siihen reiän, ja saa joko jalkansa, nokkansa tai päänsä kiinni kantikkaaseen reikään. Jos linnulla on tällaisia taipumuksia, kannattaa osaa virikkeistä käyttää vain tiukan valvonnan alaisena.
Kettingit ovat oma riskinsä. Niitä käytetään yleensä orsien ripustamiseen, mutta niitä voi myös käyttää lelujen runkona. Ketjun tulee olla sopivan kokoista silmäkooltaan. Sen ei tule olla niin pientä, että linnun varvas voi jäädä jumiin ketjun silmukkaan, mutta ei niin suurta, että linnun pää voi mahtua silmukan välistä.
Lintu voi jäädä kiinni myös hyvin yllättäviin paikkoihin. Lintuja on jäänyt kiinni kynsistä, varpaista, renkaista ja nokista jopa tehdastekoisen häkin koloihin. Niitä ei voi välttää, mutta itse häkkiä tehdessä vaaranpaikat kannattaa huomioida erityisen hyvin.
Turvalliset materiaalit
Yleisesti lintuturvallisia materiaaleja ovat ne luonnonmateriaalit, joita lintu ei syömällä syö, vaan askartelee nokallaan ja sitten pudottaa. Esimerkiksi myrkyttömät puulajit, korkki, kävyt, pahvi, paperi ja luffa-sieni. Naruista hyviä ovat sisal, hamppu ja tupsuton puuvilla. Materiaalit eivät kuitenkaan jää siihen, sillä jos lintu osaa todella vain leikkiä leluilla niitä nielemättä vaikka se ne silppuaisikin. Linnulle voi antaa myös esimerkiksi muovisia esineitä. Muovin tulee olla joko erittäin kovaa muovia, kuten vauvan lelut monesti, tai pehmeää muovia, jota lintu saa helposti purtua, kuten monet keittiökulhot. Pahinta on muovi, joka voi lohjeta teräviksi säleiksi, kuten muovisissa kertakäyttölusikoissa ja -mukeissa. Kaikki jyrsittävät materiaalit eivät ole turvallisia, esimerkiksi pölyksi murustuva kipsiseinä, tai elektroniikka eivät ole hyväksi linnuille. Yksittäisten materiaalien soveltuvuus kannattaa tarkistaa useammasta lähteestä.
Metallien kanssa tulee ottaa huomioon se, millä metalli on käsitelty. Moni ei-lintukäyttöön tarkoitettu metalli on voitu käsitellä sinkillä, joka on nuoltuna ja nieltynä erittäin haitallista. Näitä ovat muunmuassa monet koristekäyttöön tarkoitetut metalliastiat, kettingit sekä mutterit. Sen sijaan elintarvikekäyttöön tarkoitetuista metallilusikoista ja mittakupeista saa materiaalin puolesta turvallisia leluja.
 |
| Myrkyttömät luonnonmateriaalit ovat yleensä varma valinta turvallisuuden puolesta. Kuvassa kaurankorsia ja terijoensalavaa. Ne on sidottu usealla solmulla pötköön, eikä vain yhdellä isolla lenkillä, joten kun linnut ovat jyrsineet ne, jäljelle jää vain solmujono, ei narulenkki. |
Peilit
Yhä nykyäänkin eläinkauppojen valikoimaan kuuluvat peililelut linnuille. Niistä ei ole lainkaan hyötyä, mutta niistä voi olla paljon haittaa. Peilit on parasta jättää kokonaan pois. (Kirjoitan peileistä kokonaisen merkinnän joskus.)
Myytävät lelut turvallisempia?
Kaikki kaupallisesti myynnissä olevatkaan lelut eivät ole turvallisia. Eläinkaupat pitävät tarjolla sitä mitä ihmiset ostavat, ja valmistajat valmistavat sitä mikä menee kaupaksi. Tarjolla voi siis olla mitä moninaisimmin ja eri tavoin vaarallisia tuotteita, joko muodon tai materiaalin puolesta
Jo edellämainitut peilit ovat omanlaisensa vaaratekijä. Lisäksi on otettava huomioon linnun koko: väärän kokoiset lelut voivat olla vaarallisia, esimerkiksi ison linnun lelussa olevaan reikään pieni lintu voi jäädä jumiin. Materiaalit eivät myöskään aina ole takuuturvallisia. Puuvillanarua sisältävät lelut ovat näistä oiva esimerkki: osa linnuista voi niellä kuituja, ja loput ovat vaarassa takertua kuituihin varpaistaan. Silti puuvillanaruisia leluja myydään markkinoilla kaiken aikaa. Eräs lintuharrastaja selvitti hammasharjoja sisältävän lelun turvallisuutta, ja sai selville, että lelussa käytetyt halvat hammasharjat sisälsivät rikottuina ohuita metallinpaloja. Vastikään markkinoille on myös ilmestynyt esimerkiksi tennissukasta tehtyjä leluja, joiden kuidut ovat omiaan kuputukos- ja kietoutumisvaaraan.
Linnut ovat omiaan hankkiutumaan vaaroihin, joiden takia monessa lelussa lukeekin, että eläimen toimia on tarkkailtava sen vuorovaikuttaessa lelun kanssa. Käytännössä tämä on kuitenkin outo neuvo, sillä lintuhan tarvitsee leluja juuri silloin kun sen on yksin, eikä ihminen voi leikkiä sen kanssa! Tämän kuitenkin painattaisin myös omiin leluihini, jos niitä myisin: linnut ovat taitavia löytämään vaaranpaikkoja myös näennäisesti erittäin turvallisista leluista.
Omaa harkintakykyä tulee siis käyttää, eikä keneen tahansa kauppiaaseen voi sokeasti luottaa. Maalaisjärjellä ja pienellä tietotankkauksella pääsee jo pitkälle, ja siinä missä tyssää, voi kysyä neuvoa kokeneemmilta. :)
Lopuksi
Uteliaat ja toimeliaat linnut ovat taitavia hankkiutumaan pulaan yllättäviinkin paikkoihin. Mutta ilman virikkeitä ja tilaa ne eivät saisi toteuttaa tätä luontaista tutkimisintoaan. On siis omistajan vastuulla tarjota linnulle virikkeitä, mutta mahdollisimman turvallisesti.
Lisäluettavaa:
Erittäin vanha ketju Avian Avenue -foorumilla, jossa osa kuvalinkeistä on jo vanhentunut, mutta teksti on luettavissa. Erittäin paljon erilaisia vaaratilanteita ja varoituksia erilaisten virikkeiden parista: !! Dangerous toys list !!
Kommentit
Lähetä kommentti