Eläinten aikabudjetti

Mikä on aikabudjetti? Aikabudjetti on se, kuinka eläin käyttää vuorokauden 24 tuntia. Toimintoja voivat olla muunmuassa nukkuminen, makaaminen, istuminen, seisominen, liikkuminen, itsensä hoitaminen, sosialisointi, ruoan etsiminen, juominen, leikkiminen jne. Lisääntyvillä eläimillä aikabudjetti on erilainen kuin ei-lisääntyvillä, sillä lisääntymisprosessin jossain vaiheessa oleva eläin käyttää enemmän aikaansa lajista riippuen esimerkiksi parin muodostukseen, kosimiseen, pesän rakennukseen, hautomiseen, poikasten lämmittämiseen ja ruokkimiseen.

Kuinka aikabudjetti on relevantti lemmikin omistajalle? Omistajan tulisi pyrkiä tarjoamaan lemmikilleen mahdollisimman luonnonmukaiset olot positiivisella tavalla: eläimellä tulee olla tarpeeksi tilaa ja tekemistä, tosin taudit, nälkä, jano ja saalistajat voi jättää luontoon. Eläimen vaistot lajityypilliselle tekemiselle eivät kuitenkaan tukahdu sillä, että eläin on ihmisen olohuoneessa. Varsinkin osa lajeista on käytännössä parin sukupolven päässä luonnosta, osa jopa aikanaan luonnosta pyydystettyjä, jolloin niiden lajityypilliset vaistot eivät ole sukupolvien myötä tylsyneet. Niillä on edelleen tarve puuhailla omalla tavallaan.

Vinkkiä oman lemmikin lajityypillisestä käyttäytymisestä omistaja voikin saada villeillä eläimillä tutkituista aika- tai aktiivisuusbudjeteista. Valitettavan harvalla lajilla niitä on kuitenkaan tutkittu kovin tarkkaan, mutta myös sukulaislajit voivat tarjota vinkkejä siitä, onko oman lemmikin ajankäyttö täysin vääristynyt.

Katukoirilla on tehty aktiivisuustutkimusta niiden aikabudjetista. Lisää merkinnässä Koirien aktiivisuustutkimus

Vääristynyt ajankäyttö voi johtaa sekä henkisiin että fyysisiin ongelmiin: jos eläin olisi luonnostaan hyvin aktiivinen, mutta ei pääse toteuttamaan aktiivisuuttaan lemmikkinä, se voi kärsiä henkisesti ihan vain jo silkasta tylsyydestä. Tylsyyden aiheuttama passivoituminen voi taas johtaa fyysisiin ongelmiin, kuten liikalihavuuteen ja sen sivuoireisiin kuten nivelongelmiin tai jopa sisäelinvaivoihin.

Ongelma on erityisesti esillä myös eläintarhoissa, joissa eläinten aktiivisuutta yritetään lisätä luonnolliselle tasolle. Usean eläimen normaaliin aikabudjettiin luonnossa kuuluu esimerkiksi reviirin partioiminen, jonka toteuttaminen lemmikkinä tai eläintarhan isoissa tarhoissakaan ei onnistu samoissa määrin kuin luonnossa. Lähes ainoa eläin, joka tätä pääsee toteuttamaan lemmikkinä on kotikissa, vaikken hyväksykään kissojen pitämistä vapaana. Kissaa ja muita eläimiä tulisi virikkeistää muilla tavoin, jotta eläin pysyy aktiivisena, ja käyttää aikaansa muuhun liikkumiseen kuin reviirin tarkistamiseen. Koirilla tämä hoituukin yleensä hyvin hihnalenkeillä.

Vaan entäs ns. "häkkieläimet"? Vaikka käytännössä häkkieläin on terminä ällöttävä, sillä on osittain kätevä viitata pienlemmikeihin, jotka elävät osan päivästään eristettynä muuhun kuin ihmisten kanssa yhteiseen elinympäristöön, oli se sitten lajista riippuen häkki, terraario tai jotain siltä väliltä, tai jopa eläimen oma huone. Näille eläimille ei yleensä pysty tarjoamaan liikuntaa vapaaksi ulos päästäen tai hihnassa lenkittäen. Niiden liikkuminen saattaa olla siis huomattavasti rajoittuneempaa kuin niiden villeillä lajitovereilla.

Blogin hengen mukaisesti kiinnitän nyt erityistä huomiota papukaijoihin.

Luonnonvarainen kea-papukaija sukimassa. Kea Conservation Trust on tutkinut nuorten keojen ajankäyttöä.

Papukaijojen aikabudjettia on tutkittu luonnossa vain vähän. Sinäänsä tutkimus ei olisi välttämättä vallan mahdotonta toteuttaa, sillä osa papukaijoista elää villiintyneinä kaupungeissa. Ne kuitenkin ovat liikkuvaisia, jolloin lintujen seuraaminen olisi ongelmallista. Joillain lajeilla tutkimuksia on kuitenkin päästy tekemään. Esimerkiksi Kea Conservation Trustin tuottamassa Kea Husbandry Manualissa on kaavio nuorien koiraskeojen aikabudjetista, joka yllättää koostumuksellaan: linnut olivat päivässä epäaktiivisena 54%, liikkumassa 18%, ruokaa etsimässä tai käsittelemässä 14% ja sukimassa 14%. Kun taas erään artikkelin mukaan papukaijat käyttäisivät luonnossa 40-75% ajastaan ruoan etsimiseen, kun taas vankeudessa ne ruokailisivat keskimäärin 42 minuutissa. Haikaroilla tehdyssä tutkimuksessa ne lepäsivät valoisan päivän aikana 40%, etsivät ruokaa 35%, liikkuivat 13% ja sukivat 9% ajasta. Vankeudessa saman lajin edustajat lepäsivät liki 60% päivästä, ja olivat liikkeellä vain 5% ajasta. Luonnonvaraisilla korpeilla ympäri vuoden tehdyssä tutkimuksessa keskiarvot olivat seuraavaa linnun ollessa pois nukkumapaikastaan: lepo 57%, ruokailu 19%, lentäminen 12% ja liikkuminen 11%.

Nisäkkäistä tutkimuksia on tehty muunmuassa karhuilla: niiden suurimmat ajankäytön kohteet ympäri vuorokauden olivat lepo (60%) ja kävely (21%). Simpansseilla vuorokauteen mahtui lepoa keskimäärin 45%, ja ruoan etsintää ja ruokailua 31%.

Näistä tutkimuksista voikin päätellä, että luonnonvaraisetkaan eläimet eivät ole ikiliikkujia edes silloin kun ne ovat vuorokausirytminsä aktiivisella alueella (päivälinnuilla siis valoisan aikaan/päivällä).

Kuitenkaan jo pelkkä epäaktiivisuus ei kerro välttämättä mitään. Jos eläin on luonnossa tai luonnonomaisissa olosuhteissa (esim. katukoirat) näennäisesti epäaktiivinen, se on silti yleensä valppaampi kuin kotona neljän seinän sisällä. Luonnossa eläimen tulee tarkkailla ympäristöään esimerkiksi saalistajien, kilpailevien yksilöiden tai ympäristön muutosten varalta. Liikkumaton eläinkin on täten jokseenkin enemmänkin valmiustilassa kuin varsinaisesti sammuksissa. Eläin saa luonnossa henkistä stimulaatiota erilaisten aistihavaintojen myötä, mitä se ei välttämättä vankeudessa saa. Luonnossa liikkumaton eläin voi säästää fyysistä energiaa, mutta ei voi tylsistyä, vaan yleensä on jollain tasolla silti valpas ja ympäristöään seuraava. Lemmikkinä ympäristö on usein aina sama, eikä seurailtavaa kamalan paljon ole. Asetu eläimen asemaan: jos kirja, TV tai älypuhelin ei ole saatavilla, on yleensä mieluisampaa istuskella puistossa, jossa on tekemiseksi katseltavaa ja kuunneltavaa, kuin kotona seiniä tuijotellen.

Päivälinnuilla lepo on erilaista kuin monella nisäkkäällä. Yleisten hoito-ohjeiden mukaan niin lemmikki-, eläintarha- kuin tutkimusoloissa lemmikkilinnuille tulisi turvata 12 tunnin valoisa päivä, ja 12 tunnin pimeä, rauhallinen yö. Tämä on jo linnun vuorokauden aikabudjetista 50%, jolloin omistajan ei tarvitse periaatteessa huolehtia linnun tekemisistä. Toisin on esimerkiksi koiralla, joka voi olla aktiivinen mihin tahansa vuorokauden aikaan, mutta luultavasti nukkuu yksin ollessaan (kun ihmiset ovat poissa), ja myös yöllä kun muu "lauma" on levolla. Koiran aikabudjetti voi päästä siis täten vääristymään liialle levolle luonnolliseen verrattuna, kun taas papukaijat yleensä vain lepäävät rennosti päivisin, ja nukkuvat pitkät yöunet. Tutkimuksessa termiittiarattien nukkumistavoista ne nukkuivat tai torkkuivat täysvalaistuissa oloissa 57% vuorokaudesta, joten lemmikkilinnuilla pidetty 12-12 tahti on hyvin perusteltu. Monet muut lemmikit ovat myös aktiivisempia yksinään, kuin ihmisen seurassa aktivoituva koira. Poikkeuksena voivat olla kuitenkin liiaksi ihmiseen kiintyneet papukaijat, jotka eivät välttämättä edes erityisesti nuku tai lepää yksin, vaan ne ovat tulleet niin ihmisistä riippuvaisiksi, että ne eivät yksinkertaisesti osaa puuhailla yksinään.

Papukaijat voivat ottaa päiväunia, mutta eivät yleensä nuku päivällä niin sikeästi kuin yöunilla. Lajiseura on tärkeä virike.

Usein tärkein ero luonnonvaraisen ja lemmikkieläimen välillä on ruokailuun kuluva aika. Jo aiemmin mainitussa esimerkissä vankeudessa elävät kultaposkiamatsonit ruokailivat päivän aikana keskimäärin 42 minuuttia, kun taas niiden villinä elävät lajitoverit käyttivät vuorokaudessa noin 4-9 tuntia erilaisiin ruoanhankintamenetelmiin. Lemmikillä tuo loppuaika 42 minuutin jälkeen onkin luppoaikaa, ja ilman järjestettyä tekemistä eläin saattaa käyttää sen vain ylimääräiseen lepäämiseen ja paikallaan oleskeluun. Ruokailusta tulisikin tehdä luonnollinen haaste, eläintä näännyttämättä tietenkään. Erilaiset ruokalelut lisäävät ruokailuaikaa, ja myös muuta lajityypillistä tekemistä tulee antaa tarjolle aikaa kuluttamaan. Papukaijat jyrsivät mielellään, eikä jyrsimisen tarvitse aina liittyä ruoanhankintaan. Pieni nälkä on kuitenkin oiva motivaattori lajityypilliseen tekemiseen, oli se sitten kiipeilyä, lentämistä, kävelyä, juoksemista, kaivamista tai jyrsimistä lajista riippuen.

Olisikin mielenkiintoista tehdä tutkimuksia erilaisilla eläimillä niiden aikabudjeteista, niin villinä elävistä yksilöistä kuin vankeudessakin elävistä. Näiden toteuttaminen voi kuitenkin olla haastavaa. Esimerkiksi linnuilla lemmikkinä esiintyvä lentäminen on yleensä niin lyhytaikaista, että esimerkiksi vartin välein tapahtuvat snapshot-tyyppiset havainnoinnit eivät välttämättä havainnoi lentopyrähdyksiä lainkaan. Eläinten virikkeellistämiseen keskittyvä NRICH-yhteisö tarjoaa aikabudjetin tekemiseen taulukon, jossa eläintä havainnoidaan vartin välein juurikin snapshot-maisesti ja kirjataan sen tekemiset ylös. Aiemmin mainitussa haikaratutkimuksessa eläimiä havainnoitiin tunnin välein vartin ajan, ja niiden tekemiset kirjattiin ylös. Testaamatta itselläni on ZooMonitor-sovellus, jonka pääasiallinen tarkoitus on juurikin eläintarhaeläinten tarkkailu helppokäyttöisellä sovelluksella.

Tällä merkinnällä olisi tarkoitus saada omistajat miettimään lemmikkinsä aikabudjettia vuorokauden aikana. Esimerkiksi onko eläin epätyypillisen passiivinen, ja toisaalta, onko sen passiivisessa ajassa myös jotain luontaista tekemistä, kuten ympäristön tarkkailu. Tarkoitus ei ole uuvuttaa eläintä loputtomaan tekemisen suohon, sillä sekin voi olla stressaavaa. Tarkoitus on herätellä omistajia siihen, missä menevät esimerkiksi passiivisena olon normaalit rajat, ja voisiko eläintä jotenkin ympäristöä tai rutiineja muuttamalla ajaa enemmän lajityypillisen aikabudjetin pariin.

Ei liene kaukaa haettu, että vankeudessa elävät lemmikkilinnut lentävät runsaasti vähemmän kuin niiden villit sukulaiset: edes suuressa eläintarha-aitauksessa linnulle ei tule aikaa vievää ja lihaskuntoa kasvattavaa pitkän matkan lentoa. Esimerkiksi arojen on mainittu lentävän kymmeniä kilometrejä päivässä luonnonvaraisena.