Katsoin eräänä päivänä reality-ohjelmaa "Cat vs. Dog." Se kertoo talouksista, joissa kissojen ja koirien yhteiselo ei suju. Yleensä kyseessä ovat olosuhteiden pakosta yhteen päätyneet "eläinuusioperheet": toinen pariskunnan osapuoli tuo talouteen kissan ja toinen koiran. Apuun kutsutaan kissakouluttaja Jackson Galaxy ja koirakouluttaja Zoe Sandor.
Yhdessä jaksossa näin surullisen tutun tapauksen kaikkialta eläinpiireistä: kouluttajat antoivat pariskunnalle neuvon totuttaa aggressiivista ja innokasta koiraa kissoihin. Neuvot olivat simppelit, mutta pariskunta rikkoi niistä joka ikistä. Tekosyitä ja selityksiä riitti, ja Jackson mainitsikin, että kouluttajat eivät voi tilannetta parantaa, mutta eivät eläinten takia, vaan omistajien takia.
Tämä on surullinen asetelma, joka toistuu kerta toisensa jälkeen myös nettimaailman palstoilla: omistaja haluaa neuvoa ongelmaan eläimensä kanssa, mutta jokainen neuvo tyrmätään. Lopulta ongelmaan ei ole enää ratkaisua, koska kaikki ratkaisuvaihtoehdot ovat syystä tai toisesta täysin mahdottomia toteuttaa, ja omistaja jää painimaan ongelmiensa kanssa yksin.
Ongelmansa esimerkiksi someryhmään kirjoittamalla osa omistajista tuntuu etsivän kuin taikakeinoa, joka vain jäänyt häneltä huomaamatta. Sen ehkä saakin käsiinsä kieltämällä toteuttamasta kaikkia niitä perinteisiä keinoja. Ehkä osa omistajista kirjoittaa ryhmiin vain avautuakseen: onko vain heillä vaikeaa lintujensa kanssa, mutta kaikki muut kylpevät auringonsäteissä ja tanssivat ruusuilla? Ehkä he kaipaavat vain vertaistukea, kun eläinharrastus ei olekaan niin täydellistä joka päivä.
On kuitenkin oman käsityskykyni ulkopuolella, miksi lähestyä tietäväistä ryhmää tai kanavaa kysymyksillä, jos ei ole lainkaan valmis kuuntelemaan vastauksia. Epämiellyttävä totuus se saattaa olla, ja sen haluaa kieltää. On kuitenkin totta, että purevan linnun koulutukseen tai pelokkaan linnun kesytykseen ei ole maagisia taikakeinoja, joita salaillaan, kunnes ongelmaa on jankutettu tarpeeksi pitkään.
Mutta kun sitä, ja mutta kun tätä, kuuluvat tekosyyt. "Lintuni puree aina kun silitän sitä," mutta silittämisen lopettaminen ei missään nimessä kelpaa ratkaisuksi, koska silittely on niin ihanaa, vaikka sen saakin lopettaa verisin sormin. "Lintuni pelkää minua," mutta kesyttämisen perusperiaatteet eivät käy arkeen, koska pieni häkki pitää saada puhtaaksi niillä keinoin, joilla se on aina ennenkin tehty. "Lintuni huutaa huomiota saadakseen," mutta huomiohuudon pois kouluttavat rutiinit eivät käy päinsä, koska ne vaikeuttaisivat arkitoimia koulutuksen aikana.
Minulla on aito vinkki teille, jotka kamppailette lintujenne kanssa mitä erinäisimmissä ongelmissa: uskokaa kokeneiden kanssaharrastajien vinkkejä! Luultavasti tilanteenne ei ole uniikki, ja siitä saattaa olla jopa lukuisia artikkeleja ihan ilmaiseksi luettavissa netissä! Tällöin on enää ihmisen toimista kiinni, saadaanko ongelmaan ratkaisu, vai oliko koko "avunpyytö" vain avautuminen vailla todellista halua ratkaista ongelma.
Kysyminen kannattaa aina, mutta tällöin kannattaa olla myös valmis kuuntelemaan vastaukset, myös silloin jos ne eivät itseä miellytäkään.
Yhdessä jaksossa näin surullisen tutun tapauksen kaikkialta eläinpiireistä: kouluttajat antoivat pariskunnalle neuvon totuttaa aggressiivista ja innokasta koiraa kissoihin. Neuvot olivat simppelit, mutta pariskunta rikkoi niistä joka ikistä. Tekosyitä ja selityksiä riitti, ja Jackson mainitsikin, että kouluttajat eivät voi tilannetta parantaa, mutta eivät eläinten takia, vaan omistajien takia.
Tämä on surullinen asetelma, joka toistuu kerta toisensa jälkeen myös nettimaailman palstoilla: omistaja haluaa neuvoa ongelmaan eläimensä kanssa, mutta jokainen neuvo tyrmätään. Lopulta ongelmaan ei ole enää ratkaisua, koska kaikki ratkaisuvaihtoehdot ovat syystä tai toisesta täysin mahdottomia toteuttaa, ja omistaja jää painimaan ongelmiensa kanssa yksin.
 |
| Internetissä vastaukset ovat usein parin näppäimen päässä, niin ne kärkkäät kuin avuliaatkin. |
Ongelmansa esimerkiksi someryhmään kirjoittamalla osa omistajista tuntuu etsivän kuin taikakeinoa, joka vain jäänyt häneltä huomaamatta. Sen ehkä saakin käsiinsä kieltämällä toteuttamasta kaikkia niitä perinteisiä keinoja. Ehkä osa omistajista kirjoittaa ryhmiin vain avautuakseen: onko vain heillä vaikeaa lintujensa kanssa, mutta kaikki muut kylpevät auringonsäteissä ja tanssivat ruusuilla? Ehkä he kaipaavat vain vertaistukea, kun eläinharrastus ei olekaan niin täydellistä joka päivä.
On kuitenkin oman käsityskykyni ulkopuolella, miksi lähestyä tietäväistä ryhmää tai kanavaa kysymyksillä, jos ei ole lainkaan valmis kuuntelemaan vastauksia. Epämiellyttävä totuus se saattaa olla, ja sen haluaa kieltää. On kuitenkin totta, että purevan linnun koulutukseen tai pelokkaan linnun kesytykseen ei ole maagisia taikakeinoja, joita salaillaan, kunnes ongelmaa on jankutettu tarpeeksi pitkään.
Mutta kun sitä, ja mutta kun tätä, kuuluvat tekosyyt. "Lintuni puree aina kun silitän sitä," mutta silittämisen lopettaminen ei missään nimessä kelpaa ratkaisuksi, koska silittely on niin ihanaa, vaikka sen saakin lopettaa verisin sormin. "Lintuni pelkää minua," mutta kesyttämisen perusperiaatteet eivät käy arkeen, koska pieni häkki pitää saada puhtaaksi niillä keinoin, joilla se on aina ennenkin tehty. "Lintuni huutaa huomiota saadakseen," mutta huomiohuudon pois kouluttavat rutiinit eivät käy päinsä, koska ne vaikeuttaisivat arkitoimia koulutuksen aikana.
Minulla on aito vinkki teille, jotka kamppailette lintujenne kanssa mitä erinäisimmissä ongelmissa: uskokaa kokeneiden kanssaharrastajien vinkkejä! Luultavasti tilanteenne ei ole uniikki, ja siitä saattaa olla jopa lukuisia artikkeleja ihan ilmaiseksi luettavissa netissä! Tällöin on enää ihmisen toimista kiinni, saadaanko ongelmaan ratkaisu, vai oliko koko "avunpyytö" vain avautuminen vailla todellista halua ratkaista ongelma.
Kysyminen kannattaa aina, mutta tällöin kannattaa olla myös valmis kuuntelemaan vastaukset, myös silloin jos ne eivät itseä miellytäkään.
Kommentit
Lähetä kommentti