On olemassa erilaisia lemmikinomistajia. Toisille eläimet ovat "vain" harrastus, tai ei välttämättä edes sitä. Ne vain ovat. Toisille lemmikit ovat elämäntapa, ja kaikki muu arki ja elämä pyörii eläinten ympärillä. Itse kuulun lintujen kanssa jälkimmäiseen. En koe tekeväni lintujen vuoksi uhrauksia, eivätkä lintujen vaatimukset terrorisoi arkeani, koska rakastan lintuja niin paljon.
Tässä muutamia esimerkkejä arjen valinnoista, joita eläinihmiset voivat joutua tekemään eläintensä hyväksi. Ne eivät välttämättä edes tunnu kompromisseilta, koska omistajalle eläimen hyvinvointi on niin tärkeää, ettei muu edes tule huomioon.
Eläinten pidossa rutiinit ovat usein tärkeä osa. Lähteäkö koiran kanssa lenkille aamutuimaan, tai ollako kotona tuntikaupalla että voi olla seuraksi papukaijalle. Itselleni yksi tärkeimmistä rutiineista tai "rutiineista," josta en halua tinkiä, on lintujen nukkuma-aika. Lemmikkinä pidettävät linnut tarvitsevat noin 12 tuntia pimeää, häiriötöntä unta joka yö. Koska ihminen harvoin nukkuu noin pitkiä yöunia, lintu on muutamia tunteja nukkumassa ihmisen ollessa hereillä. Itse en koskaan pitänyt raskaana hiljentyä lintujen nukkumaanmenon jälkeen, kun linnut olivat olohuoneessa. Niiden häkki pimennettiin, ja itse katsoin leffaa kuulokkeet päässä. Vieraita ei koskaan käynyt illanistujaisissa, ne järjestettiin aina muualle. En pitänyt tätä uhrauksena, vaan pidin siitä, että pystyin tarjoamaan olohuonelinnuille rauhalliset yöt ja täten edistää niiden hyvinvointia.
En missään nimessä kokenut, että linnut rajoittaisivat elämääni, vaan minä en halunnut rajoittaa lintujen elämää mölyämällä yömyöhään.
Toinen asia, joka itseäni yllättää kerta toisensa jälkeen, on ihmisen haluttomuus tehdä asuntonsa sisustuksessa ratkaisuja, jotka edistävät eläimen hyvinvointia tai tekevät yhteisestä arjesta helpompaa. Lentokykyisen linnun omistajana on kuitenkin hieman erilaisessa asemassa kuin lentokyvyttömien lemmikkien kanssa. Esimerkiksi amerikkalaisessa kulttuurissa, jossa linnut yhäkin lähes automaattisesti klipataan lentovammaisiksi, lintujen pitäminen on "helpompaa": eihän lintu sotke, tuhoa tai hyökkää päälle niin tehokkaasti, jos siltä on riistetty sen ensisijainen liikkumistapa.
Lintujen lentokyvyn ja loputtoman uteliaisuuden vuoksi itse asuisin kaikkein mieluiten huushollissa, jossa jokainen neliösenttimetri olisi mietitty niin, että se on linnun ja asunnon kannalta turvallinen. Ei johtoja, joihin lintu voi yltää, ei koloja joissa se voi kerätä pesimävirettä, helposti puhdistettavat pinnat (esim. mieluummin nahka- kuin kangassohva), ei mitään arvokasta, jonka lintu voi hajottaa jne. Yhteiselon ja asunnon kannalta myös välttäisin tahalleen luomasta paikkoja, joissa lintu haluaa oleskella, muttei se ole sallittua. Verhotangon tai ovenkarmin päällä hengaamisen sijalle kannattaa panostaa kunnolliseen kiipeilypuuhun ja suureen häkkiin, joissa lintu voi viettää aikaa hyvillä mielin. Ehkei se häkki tai kiipeilypuu ole välttämättä sisustuksellisesti ne kauneimmat asiat, mutta jos niistä on eläimelle iloa, niin on minullekin. Kekseliäät ja sisustuksestaan välittävät keksivät varmasti ratkaisut, jotka ovat eläimelle hyvät, mutta myös miellyttävät silmää.
Mitäs pienistä, jos kahvikuppia ei voi jättää pöydälle pitkäksi aikaa, koska on vaarana että lintu viskaa sen lattialle? Sitten kahvikuppia säilötään muualla. Entä sitten, jos linnun kiipeilypuu vie puolet olohuoneesta? Ainakin lintu on toivottavasti tyytyväinen. (Huom., tulossa on merkintä elintilan maksimoinnista ihmisen ja linnun kesken, pysykää kuulolla!) Mitä sitten, jos lintu nyt ylsi kiipeilypuustaan rouskaisemaan kattopaneelista palasen, vähän peltiä tilalle niin ei rouski enää!
Eläimen omistaminen on paljolti asenteesta kiinni. Arki ei mene negatiivisella tavalla eläimen ehdoilla, eivätkä "uhraukset" tunnu uhrauksilta, jos omistaja valmis sijoittamaan eläimeensä henkisellä tasolla.
Tässä muutamia esimerkkejä arjen valinnoista, joita eläinihmiset voivat joutua tekemään eläintensä hyväksi. Ne eivät välttämättä edes tunnu kompromisseilta, koska omistajalle eläimen hyvinvointi on niin tärkeää, ettei muu edes tule huomioon.
 |
| Lemmikin onnellisuus ja hyvinvointi on usein myös omistajan onnellisuuden lähde, eikä eläimen hyvinvoinnin edistämiseen menevä raha, aika tai tila tunnu uhraukselta. |
Eläinten pidossa rutiinit ovat usein tärkeä osa. Lähteäkö koiran kanssa lenkille aamutuimaan, tai ollako kotona tuntikaupalla että voi olla seuraksi papukaijalle. Itselleni yksi tärkeimmistä rutiineista tai "rutiineista," josta en halua tinkiä, on lintujen nukkuma-aika. Lemmikkinä pidettävät linnut tarvitsevat noin 12 tuntia pimeää, häiriötöntä unta joka yö. Koska ihminen harvoin nukkuu noin pitkiä yöunia, lintu on muutamia tunteja nukkumassa ihmisen ollessa hereillä. Itse en koskaan pitänyt raskaana hiljentyä lintujen nukkumaanmenon jälkeen, kun linnut olivat olohuoneessa. Niiden häkki pimennettiin, ja itse katsoin leffaa kuulokkeet päässä. Vieraita ei koskaan käynyt illanistujaisissa, ne järjestettiin aina muualle. En pitänyt tätä uhrauksena, vaan pidin siitä, että pystyin tarjoamaan olohuonelinnuille rauhalliset yöt ja täten edistää niiden hyvinvointia.
En missään nimessä kokenut, että linnut rajoittaisivat elämääni, vaan minä en halunnut rajoittaa lintujen elämää mölyämällä yömyöhään.
Toinen asia, joka itseäni yllättää kerta toisensa jälkeen, on ihmisen haluttomuus tehdä asuntonsa sisustuksessa ratkaisuja, jotka edistävät eläimen hyvinvointia tai tekevät yhteisestä arjesta helpompaa. Lentokykyisen linnun omistajana on kuitenkin hieman erilaisessa asemassa kuin lentokyvyttömien lemmikkien kanssa. Esimerkiksi amerikkalaisessa kulttuurissa, jossa linnut yhäkin lähes automaattisesti klipataan lentovammaisiksi, lintujen pitäminen on "helpompaa": eihän lintu sotke, tuhoa tai hyökkää päälle niin tehokkaasti, jos siltä on riistetty sen ensisijainen liikkumistapa.
Lintujen lentokyvyn ja loputtoman uteliaisuuden vuoksi itse asuisin kaikkein mieluiten huushollissa, jossa jokainen neliösenttimetri olisi mietitty niin, että se on linnun ja asunnon kannalta turvallinen. Ei johtoja, joihin lintu voi yltää, ei koloja joissa se voi kerätä pesimävirettä, helposti puhdistettavat pinnat (esim. mieluummin nahka- kuin kangassohva), ei mitään arvokasta, jonka lintu voi hajottaa jne. Yhteiselon ja asunnon kannalta myös välttäisin tahalleen luomasta paikkoja, joissa lintu haluaa oleskella, muttei se ole sallittua. Verhotangon tai ovenkarmin päällä hengaamisen sijalle kannattaa panostaa kunnolliseen kiipeilypuuhun ja suureen häkkiin, joissa lintu voi viettää aikaa hyvillä mielin. Ehkei se häkki tai kiipeilypuu ole välttämättä sisustuksellisesti ne kauneimmat asiat, mutta jos niistä on eläimelle iloa, niin on minullekin. Kekseliäät ja sisustuksestaan välittävät keksivät varmasti ratkaisut, jotka ovat eläimelle hyvät, mutta myös miellyttävät silmää.
 |
| Utelias lintu voi saattaa itsensä tai irtaimiston pulaan, jos tavaraa säilytetään paikoissa, joihin lintu pääsee ja joissa se viihtyy. On omistajasta kiinni, kokeeko hän linnun loputtoman uteliaisuuden tavaroita kohtaan hyvänä vai huonona: ainakin tasot pysyvät osittain romuttomina, kun tavarat on pakko laittaa turvaan muualle. Kuva: Tamás Majoros from Budapest, Hungary, CC BY-SA 2.0, |
Mitäs pienistä, jos kahvikuppia ei voi jättää pöydälle pitkäksi aikaa, koska on vaarana että lintu viskaa sen lattialle? Sitten kahvikuppia säilötään muualla. Entä sitten, jos linnun kiipeilypuu vie puolet olohuoneesta? Ainakin lintu on toivottavasti tyytyväinen. (Huom., tulossa on merkintä elintilan maksimoinnista ihmisen ja linnun kesken, pysykää kuulolla!) Mitä sitten, jos lintu nyt ylsi kiipeilypuustaan rouskaisemaan kattopaneelista palasen, vähän peltiä tilalle niin ei rouski enää!
Eläimen omistaminen on paljolti asenteesta kiinni. Arki ei mene negatiivisella tavalla eläimen ehdoilla, eivätkä "uhraukset" tunnu uhrauksilta, jos omistaja valmis sijoittamaan eläimeensä henkisellä tasolla.
Kommentit
Lähetä kommentti