Virikeohje: Kuinka saada virikkeistä suurin hyöty irti?

Yhä useampi omistaja on valveutunut tarjoamaan eläimilleen tekemistä virikkeiden muodossa. Yleensä nämä virikkeet ovat lajille sopivia leluja, vaikka muunlaisiakin toki on. Virikkeellistäessä on kuitenkin tärkeää ajatella vain tarjoamista pidemmälle, onko tarjottava virike yksilölle hyvä vai turha. Törmäsin Animal Enrichment -sivustolla virikesuunnitelman tekoon käyttäen SPIDER-ohjetta. Spider-ohje ei liity mitenkään hämähäkkeihin, vaan kirjaimet tulevat ohjeen askelten alkukirjaimista. Suomeksi se voisi olla vaikkapa ASTDAO, joka ei kylläkään ole kovin iskevä.

1. Aseta tavoitteet (setting goals)

Tärkeää on tuntea laji, ja tuntea miten se käyttäytyy luonnossa. Luontaista käyttäytymistä kannattaa aina tukea, koska silloin eläin on omassa roolissaan. Samoin voidaan ajatella, että esimerkiksi epätoivottua käytöstä voidaan yrittää sammuttaa virikkeillä.

Esimerkiksi kissapedot tykkäävät saalistaa, mutta vankeudessa ne harvoin pääsevät elävää saalista saalistamaan. Niille oivaa virikettä voivat siis olla saalistusta jäljittelevät virikkeet, kuten saaliin vaaniminen, jahtaaminen ja pyydystäminen. Papukaijoilla aliedustetuin käytös lienee liikkuminen: luonnossa lintu lentää ja harrastaa "papukaija-akrobatiaa" monipuolisemmin kuin vankeudessa, mutta myös jyrsiminen ja ruoan etsiminen ovat papukaijoille tärkeitä asioita.

Tavoitteisiin voi siis kuulua, että haluaa lintunsa jyrsivän enemmän virikkeitä kuin ovenkarmeja, tai että haluaa kannustaa lintuaan etsimään ruokaa erilaisissa asennoissa, tai lentämään enemmän.

Ruoan etsiminen ja jyrsiminen erikoisissa asennoissa on kiipeilevien papukaijojen erikoisalaa, jota ne eivät välttämättä innostu toteuttamaan "liian helpossa" ympäristössä vankeudessa.



2. Suunnittelu (planning)

Suunnittelemalla pyritään takaamaan se, että aiemmassa askeleessa asetetut tavoitteet toteutuisivat virikkeiden parissa tietyllä eläimellä. Suunnitelmassa voidaan ottaa huomioon esimerkiksi millaisia virikkeitä tarjotaan, milloin ja mistä paikoista.


3. Toimeenpano (implimentation)

Toimeenpanossa toteutetaan edellisessä askeleessa tehty suunnitelma.


4. Dokumentointi (documentation)

Virikkeen hyödyistä ei voi olla tietoinen, jos eläimen käyttämistä virikkeistä ei jotenkin pidä kirjaa, edes mielessään. Varsinkin eläintarhoissa dokumentointi voidaan tehdä hyvinkin virallisesti, käyttäen apuna kuvia, videoita, ja muistikirjoja ja taulukoita.


5. Arviointi (evaluation)

Eläinten virikkeidenkäytöstä tehty dokumentointi arvioidaan. Eläin hyötyy, jos omistaja tai hoitaja pitää kirjaa, kuinka eläin on hyödyntänyt mitäkin virikettä. Tällöin hoitaja voi oppia eläimestä aina vain lisää, ja tehdä tulevaisuudessa parannuksia uuteen virikeohjelmaan.


6. Ohjelman uudelleensäätö (re-adjustment)

Kaiken tämän jälkeen jäljellä ovat tulokset, joiden pohjalta virikeohjelmaa voidaan tarkastella. Käyttikö eläin sille tarjottuja virikkeitä? Käyttikö se niitä kuten sen toivottiin käyttävän? Lisääntyikö toivottu käytös, ja/tai vähenikö epätoivottu käytös? SPIDER-ohjelman voi "ajaa" eläimille niin monesti kuin on tarpeen optimaalisimman tuloksen saavuttamiseksi.

Tarkkailu, muistiinpanot ja niistä oppiminen on tärkeä osa toimivan virikesuunnitelman toteuttamiseksi.


Lähde: The S.P.I.D.E.R. Framework - Animal Enrichment




Kommentit