Papukaijat kuuluvat päiväaktiivisiin lintuihin, ja niiden näkökyvyssä on useita eroja ihmisen näkökykyyn. Päivälinnut näkevät enemmän värejä, ne näkevät "nopeammin" ja niiden hämäränäkö on kehnompi. Kaikki nämä osa-alueet ovat linnulle tärkeitä, ja väärissä valaistusolosuhteissa eläminen voi olla haitallista linnun henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille.
Linnut aistivat lisäksi neljännen värin, ultravioletin. Se ei nimestään huolimatta ole erityisen violetti oikeasti, vaan nimellä ilmaistaan, että se on spektrillä violetin "tuolla puolen." Ihmisille tämä voi olla tuttu diskoista, sillä ns. "UV-valo" eli musta valo näyttäytyy ihmissilmään paljaaltaan violettina. Aitoa UV:ta ihminen ei voi nähdä, joten ihminen näkee vain violetin ääripään sävyt, joita saatamme kuvailla UV-valon (diskovalon) loisteeksi.
Linnuistakin toki saa kuvia UV-valon alla. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, miltä lintu näyttää linnun silmään: ihmisen on mahdoton kuvitella värejä, joita emme voi nähdä. Linnun kokema on siis jotain ihmisen kokeman ja UV-valon väliltä. Ultravioletti ei lisää linnun aistimaan värimaailmaan vain yhtä väriä, vaan ultravioletti käyttäytyy "päävärin" tavoin: ultravioletti voi sekoittua mihin tahansa muista väreistä, luoden linnuille eksponentiaalisesti enemmän värejä.
Tätä olen yrittänyt havainnollistaa tällä kuvasarjalla:
Undulaatti on hyvä esimerkki tähän, koska se ei luonnostaan pysty tuottamaan punaista pigmenttiä. Sen kasvot siis hehkuvat meille näkymättömällä värillä, joka linnun silmissä keltaiseen yhdistyessään luo jonkin meille tuntemattoman värin.
Linnut voisivat kuvailla myös meidän näkemäämme värimaailmaa vallan tylsäksi. Jos sekoitamme vihreän ja punaisen yhteen, meiltä vääristyvät vihreän ja punaisen ohella myös niiden sukulaisvärejä: ruskea, oranssi ja muita samankaltaisia värejä. Jos lintu ei saa elinympäristöönsä UV-säteilyä esim. ulkona tai UV-lampun kautta, sen elämästä puuttuu yksi väri. Katsotaanpas papukaijojen värikirjoa, miltä ne saattaisivat simuloituna näyttää linnun mielestä sisätiloissa, yhden värin puuttuessa täysin (jättämättä huomioon, että osa kuvista on kuvattu ulkona, jossa UV:ta on myös varjossa). Klikkaa isommaksi!
Kuvat tehty värisokeussimulaattorilla.
Lemmikkilinnuille on siis täten tärkeää, että niille tarjotaan mahdollisimman luonnolliset valaistusolosuhteet. Värit ovat linnuille tärkeitä, ja ilman UV-lampun tuomaa valoa ne eivät näe kaikkia värejä sisällä. (Huomiona, että ikkunat suodattavat suurimman osan auringon luontaisista UV-säteistä, joten ikkunan edessä sisällä auringossa keikistelevä lintu ei näe paljoa normaalia sisälintua paremmin värejä.) Ihminen ei voi aavistakaan, missä kaikkialla UV näkyy tai ei näy, joten linnun ruokakuppikin voi olla sisällä ilman asianmukaista valaistusta todella epähoukuttelevan näköinen verrattuna sen luonnolliseen ulkoasuun.
Ihmisen CFF on päivänvalossa noin 60 Hz, eli jos valo välähtää yli 60 kertaa sekunnissa, ihminen kokee valon palavan yhtenäisenä. Hämärässä se on matalampi, jonka vuoksi elokuvat näyttävät sujuvalta eivätkä nykiviltä, vaikka elokuvien fps on usein perinteisesti 24 pintaan. Linnuilla CFF on korkeampi, undulaatilla noin 93 Hz, mutta esim. kirjosiepolla se on 138. Koirakin nappaa frisbeen tai kohti heitetyn herkun helpommin ilmasta, sillä koirankin näkö on ihmistä nopeampi noin 80 hertsissä. Kärpästä on lähes mahdoton saada kiinni, sillä se näkee liikkeen todella tarkasti: sen CFF on jopa 250 Hz.
Miten lintu sitten todella näkee? Kuvaavin tapa kuvailla lintujen näköä on, että ne näkevät maailman tavallaan hidastettuna. Ne havaitsevat enemmän yksityiskohtia liikkeessä, esimerkiksi lentäessä niiden ympäröivä maailma ei muutu niin helposti liikkeen sumentamaksi maisemaksi, vaan vauhdissakin ne kykenevät erottamaan yksityiskohtia. Tämä on tärkeää lentäessä, ettei lintu telo itseään esteisiin tai parvessa lentäessään lajitovereihin.
Parhaiten itselleni asiaa havainnollistava on tämä GIFi, jossa hyrrä pyörii edelleen kaikissa samaa vauhtia. Ihmisen silmään hyrrän lavat sulautuvat yhteen sumeaksi värikehäksi, mutta nopeamman näön omaava eläin erottaa vinhasti pyörivät lavat edelleen yksittäisinä. Huomiona siis se, että linnut eivät luultavasti sinällään näe elämäänsä hidastettuna, vaan hidastuksesta puhuminen on vain tapa yrittää ymmärtää niiden nopeampi näkö.
Todellisessa elämässä lintujen tai muiden eläinten nopeampaan näköön pääsee kiinni vaikka katsoessa jotain asiaa, joka liikkuu todella nopeasti: jossain vaiheessa esimerkiksi vinhaan pyörivän tuulettimen lavat muuttuvat lapojen väriseksi sumuksi, juoksupyörässä pikavauhtia juoksevan kääpiöhamsterinhamsterin jalat katoavat alta kuin maantiekiitäjällä, tai kolibrin tai kukkakärpäsen siivet katoavat nopeaan liikkeeseen. Jokainen voi testata tätä myös itse heiluttamalla kättään niin nopeasti kuin pystyy: jossain vaiheessa käden äärirajat hämärtyvät ja liikkeen keskellä käsi on vain ihonvärinen sumu. Lintu saattaa nähdä nämä hyvin nopeasti liikkuvat elementit yhä "olemassa", nopeasti liikkuen, kun taas ihmisen silmä erottaa enää sumua.
Tämä kannattaa ottaa huomioon linnun elintilojen valaistuksessa. Ihmisen silmä sopeutuu hämärämpään kuin papukaijan, vaikka ihmisellekin hämärässä toimiminen on usein aika inhottavaa. Ihmisellä on kuitenkin tähän usein ratkaisu: valokatkaisimisen käyttäminen. Lintu ei kuitenkaan voi tai osaa käyttää valoja omatoimisesti, jolloin se on tässäkin suhteessa täysin omistajansa tai luonnonvalon armoilla.
Varsinkin Suomen synkkinä talvikuukausina jokaisen linnunomistajan tulisi pitää huoli, että heidän lemmikkinsä näkee kunnolla. Vaikka UV-lamppu puuttuisikin syystä tai toisesta, hyvä yleisvalaistus on tärkeää tiloissa, joissa lintu viettää aikaa. Eräs omakeksiminä, ja hyvin epätieteellinen tapa testata tätä on kuvata linnusta video normaalilla digikameralla tai älypuhelimella käyttämällä automaattiasetuksia. Kameran automaatio pystyy kirkastamaan kuvaa hieman todellisesta, muttei sekään kuvaa kovin hyvää kuvaa hämärässä.
Liian usein näkeekin ilman salamaa kuvattuja kuvia tai videoita linnuista, joissa pahoitellaan kuvan pimeyttä. Voin vain kuvitella, kuinka hankala päivälintujen on nähdä sellaisissa oloissa, joissa kamerakaan ei saa kuvattua kunnolla hämäryyden vuoksi, vaikka ihmisen silmään valaistus olisikin vielä siedettävä.
Lemmikkinä eläessään lintu saattaa liian hämärässä olla stressaantunut monesta syystä. Sen elämässä saattaa jäädä myös tärkeitä osa-alueita puuttumaan. Papukaijojen voimakkain aisti lienee näkökyky, eikä omaa lemmikkiä tulisi vahingossa "näkövammauttaa" pitämällä sitä epäsopivissa olosuhteissa.
Luontaisen näkökyvyn takaaminen parhaalla mahdollisella tavalla on jotain, joka jokaisen omistajan tulisi ottaa huomioon, ikäänkuin maksuksi siitä, että ihminen on saanut ottaa sydämeltään villin eläimen elätikseen kotiinsa.
Lähteet ja lisätietoa:
- Bird Vision - What Birds See (and you can't!)
- Slo-mo mojo - How animals perceive time
- Erään planeetan ihmeitä – Viikon pieni ihme: linnuilla on tylsää elokuvissa
- Kaijuli ry: Mikä on lintulamppu ja tarvitaanko sitä?
Värinäkö
Ihmisen värinäön peruspilarit ovat verkkokalvon tappisolut, joita on kolmea erilaista: vihreää, punaista, ja sinistä havaitsevia. Tätä kutsutaan trikromaattiseksi eli kolmivärinäöksi. Silmän aistimat värit eivät mene ihan kuin maalaustunnilla, jossa päävärit ovat sininen, punainen ja keltainen. Koirat ja monet muut nisäkkäät aistivat vain kahta väriä, sillä niillä on vain kahdenlaisia tappisoluja. Koiran havaitsema ympäristö saattaa olla samankaltainen kuin esimerkiksi puna-vihersokeilla ihmisillä, joilla punaiset, vihreät ja näiden yhdistelmänä ruskeat muodostavat monesti värejä, joita on mahdotonta erottaa toisistaan dikromasialla eli kaksivärinäöllä.Linnut aistivat lisäksi neljännen värin, ultravioletin. Se ei nimestään huolimatta ole erityisen violetti oikeasti, vaan nimellä ilmaistaan, että se on spektrillä violetin "tuolla puolen." Ihmisille tämä voi olla tuttu diskoista, sillä ns. "UV-valo" eli musta valo näyttäytyy ihmissilmään paljaaltaan violettina. Aitoa UV:ta ihminen ei voi nähdä, joten ihminen näkee vain violetin ääripään sävyt, joita saatamme kuvailla UV-valon (diskovalon) loisteeksi.
Linnuistakin toki saa kuvia UV-valon alla. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, miltä lintu näyttää linnun silmään: ihmisen on mahdoton kuvitella värejä, joita emme voi nähdä. Linnun kokema on siis jotain ihmisen kokeman ja UV-valon väliltä. Ultravioletti ei lisää linnun aistimaan värimaailmaan vain yhtä väriä, vaan ultravioletti käyttäytyy "päävärin" tavoin: ultravioletti voi sekoittua mihin tahansa muista väreistä, luoden linnuille eksponentiaalisesti enemmän värejä.
Tätä olen yrittänyt havainnollistaa tällä kuvasarjalla:
Undulaatti on hyvä esimerkki tähän, koska se ei luonnostaan pysty tuottamaan punaista pigmenttiä. Sen kasvot siis hehkuvat meille näkymättömällä värillä, joka linnun silmissä keltaiseen yhdistyessään luo jonkin meille tuntemattoman värin.
 |
| Vasemmalla: undulaatti UV-valon alla, keskellä: kuten me linnub näemme, oikealla: kuvitelma, johon undulaattiin on lisätty punainen väri UV:n tilalle. Kuva vasemmalla: Tutti n Frutti Crew |
Linnut voisivat kuvailla myös meidän näkemäämme värimaailmaa vallan tylsäksi. Jos sekoitamme vihreän ja punaisen yhteen, meiltä vääristyvät vihreän ja punaisen ohella myös niiden sukulaisvärejä: ruskea, oranssi ja muita samankaltaisia värejä. Jos lintu ei saa elinympäristöönsä UV-säteilyä esim. ulkona tai UV-lampun kautta, sen elämästä puuttuu yksi väri. Katsotaanpas papukaijojen värikirjoa, miltä ne saattaisivat simuloituna näyttää linnun mielestä sisätiloissa, yhden värin puuttuessa täysin (jättämättä huomioon, että osa kuvista on kuvattu ulkona, jossa UV:ta on myös varjossa). Klikkaa isommaksi!
 |
| Punavihervärisokeille linnut, joissa ei ole vihreää, punaista tai niiden sukulaisvärejä säilyvät lähes ennallaan. Linnulla näkemättä jäävät kuitenkin sellaiset värit, joita me emme pysty näkemään, eikä täten tule olettaa, että lintukin näkisi sisätiloissa värit kuten näissä kuvissa on esitetty. |
Kuvat tehty värisokeussimulaattorilla.
Lemmikkilinnuille on siis täten tärkeää, että niille tarjotaan mahdollisimman luonnolliset valaistusolosuhteet. Värit ovat linnuille tärkeitä, ja ilman UV-lampun tuomaa valoa ne eivät näe kaikkia värejä sisällä. (Huomiona, että ikkunat suodattavat suurimman osan auringon luontaisista UV-säteistä, joten ikkunan edessä sisällä auringossa keikistelevä lintu ei näe paljoa normaalia sisälintua paremmin värejä.) Ihminen ei voi aavistakaan, missä kaikkialla UV näkyy tai ei näy, joten linnun ruokakuppikin voi olla sisällä ilman asianmukaista valaistusta todella epähoukuttelevan näköinen verrattuna sen luonnolliseen ulkoasuun.
Nopea näkö
Lintujen ja monien muiden eläinten näkökyky on ihmistä nopeampi. Se tarkoittaa sekunnissa havaittujen kuvien määrää, eli kuinka paljon selvästi otus näkee esimerkiksi liikkuvan kohteen. Ihmisellä tämä tulee selväksi elokuvateatterissa: jo 24 framea eli kuvaa sekunnissa (frames per second, fps) näyttää hyvin sujuvalta liikkeeltä. Kuinka monta kuvan tai valon välähdystä sekunnissa otus näkee yhtenäisenä valonlähteenä, kutsutaan critical flicker fusioniksi eli CFF:ksi.Ihmisen CFF on päivänvalossa noin 60 Hz, eli jos valo välähtää yli 60 kertaa sekunnissa, ihminen kokee valon palavan yhtenäisenä. Hämärässä se on matalampi, jonka vuoksi elokuvat näyttävät sujuvalta eivätkä nykiviltä, vaikka elokuvien fps on usein perinteisesti 24 pintaan. Linnuilla CFF on korkeampi, undulaatilla noin 93 Hz, mutta esim. kirjosiepolla se on 138. Koirakin nappaa frisbeen tai kohti heitetyn herkun helpommin ilmasta, sillä koirankin näkö on ihmistä nopeampi noin 80 hertsissä. Kärpästä on lähes mahdoton saada kiinni, sillä se näkee liikkeen todella tarkasti: sen CFF on jopa 250 Hz.
Miten lintu sitten todella näkee? Kuvaavin tapa kuvailla lintujen näköä on, että ne näkevät maailman tavallaan hidastettuna. Ne havaitsevat enemmän yksityiskohtia liikkeessä, esimerkiksi lentäessä niiden ympäröivä maailma ei muutu niin helposti liikkeen sumentamaksi maisemaksi, vaan vauhdissakin ne kykenevät erottamaan yksityiskohtia. Tämä on tärkeää lentäessä, ettei lintu telo itseään esteisiin tai parvessa lentäessään lajitovereihin.
Parhaiten itselleni asiaa havainnollistava on tämä GIFi, jossa hyrrä pyörii edelleen kaikissa samaa vauhtia. Ihmisen silmään hyrrän lavat sulautuvat yhteen sumeaksi värikehäksi, mutta nopeamman näön omaava eläin erottaa vinhasti pyörivät lavat edelleen yksittäisinä. Huomiona siis se, että linnut eivät luultavasti sinällään näe elämäänsä hidastettuna, vaan hidastuksesta puhuminen on vain tapa yrittää ymmärtää niiden nopeampi näkö.
Todellisessa elämässä lintujen tai muiden eläinten nopeampaan näköön pääsee kiinni vaikka katsoessa jotain asiaa, joka liikkuu todella nopeasti: jossain vaiheessa esimerkiksi vinhaan pyörivän tuulettimen lavat muuttuvat lapojen väriseksi sumuksi, juoksupyörässä pikavauhtia juoksevan kääpiöhamsterinhamsterin jalat katoavat alta kuin maantiekiitäjällä, tai kolibrin tai kukkakärpäsen siivet katoavat nopeaan liikkeeseen. Jokainen voi testata tätä myös itse heiluttamalla kättään niin nopeasti kuin pystyy: jossain vaiheessa käden äärirajat hämärtyvät ja liikkeen keskellä käsi on vain ihonvärinen sumu. Lintu saattaa nähdä nämä hyvin nopeasti liikkuvat elementit yhä "olemassa", nopeasti liikkuen, kun taas ihmisen silmä erottaa enää sumua.
 |
| Kolibrin siivet ovat yhä siellä, vaikka ne vauhdillaan vaikuttavat katoavan. Suuren CFF:n omaava päivälintu luultavasti erottaa siivet selkeästi vaikka ne liikkuisivat suurella nopeudella. |
Lemmikkilinnulla sen näön nopeus eli CFF vaikuttaa linnun elämään kodissamme. Loisteputkilamppujen toimintaan kuuluu, että ne sammuvat ja syttyvät useita kertoja sekunnissa (noin 100 välähdystä sekunnissa). Jotkut ihmisetkin näkevät loisteputkien välkkeen hentona sykkeenä, mutta lintujen silmiin välkkyminen voi olla hyvinkin voimakasta. Ihmisilläkin välke voi aiheuttaa silmäkipua ja päänsärkyä, mutta yleensä ihminen ei siedä omassa kodissaan moista stressinaiheuttajaa, vaan hankkii tilalle jonkin muun valaistusvaihtoehdon tai poistuu paikalta, jos kyseessä on esim. toimisto.
Lemmikkilinnulla ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja, eikä myöskään tapaa kertoa epämiellyttävästä välkkeestä. Linnunomistajan tulisikin linnun kunnollisen näkökyvyn taatakseen hankkia sille UV-lamppu, mutta myös huolehtia, että loisteputkimallisessa lampussa on elektroninen liitäntälaite, joka saa valon palamaan yhtenäisenä nopean välkkeen sijaan. (Todellisuudessa elektroninen liitäntälaite nostaa välkkeen noin 100 000 välähdykseen sekunnissa, joka näyttää nopeakatseisen linnunkin silmään yhtenäiseltä.)
Hidastusvideota kuvaamalla voi saada jonkinlaisen käsityksen siitä, miltä loisteputki, TV tai vaikka projektori saattavat linnun silmiin näyttää. Puhelimien hidastusvideo on yleensä jotain 60 ja 240 fps:n väliltä, tosin uudemmissa kännyköissä se voi olla vieläkin enemmän. Kaikkein realistisimman tuloksen saisi tietenkin, jos fps:n voisi kuvatessa valita vastaamaan linnun näön nopeutta. Esimerkkivideo hidastuksista tässä ja tässä.
Ihmisen silmään tasainen, mutta todellisuudessa välkkyvä valo näkyy myös nopeasti liikkuvissa asioissa. Heiluttamalla kättä, narua kuin lassoa tai käyttämällä nopeaa tuuletinta välkkymättömässä valossa liikkuva asia muuttuu tasaiseksi sumuksi. Välkkyvä valo sen sijaan paljastaa esineen "kuvajaisia" tasaisen sumun sijaan. Artikkeli ja esimerkkikuva.
Lemmikkilinnulla ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja, eikä myöskään tapaa kertoa epämiellyttävästä välkkeestä. Linnunomistajan tulisikin linnun kunnollisen näkökyvyn taatakseen hankkia sille UV-lamppu, mutta myös huolehtia, että loisteputkimallisessa lampussa on elektroninen liitäntälaite, joka saa valon palamaan yhtenäisenä nopean välkkeen sijaan. (Todellisuudessa elektroninen liitäntälaite nostaa välkkeen noin 100 000 välähdykseen sekunnissa, joka näyttää nopeakatseisen linnunkin silmään yhtenäiseltä.)
Hidastusvideota kuvaamalla voi saada jonkinlaisen käsityksen siitä, miltä loisteputki, TV tai vaikka projektori saattavat linnun silmiin näyttää. Puhelimien hidastusvideo on yleensä jotain 60 ja 240 fps:n väliltä, tosin uudemmissa kännyköissä se voi olla vieläkin enemmän. Kaikkein realistisimman tuloksen saisi tietenkin, jos fps:n voisi kuvatessa valita vastaamaan linnun näön nopeutta. Esimerkkivideo hidastuksista tässä ja tässä.
Ihmisen silmään tasainen, mutta todellisuudessa välkkyvä valo näkyy myös nopeasti liikkuvissa asioissa. Heiluttamalla kättä, narua kuin lassoa tai käyttämällä nopeaa tuuletinta välkkymättömässä valossa liikkuva asia muuttuu tasaiseksi sumuksi. Välkkyvä valo sen sijaan paljastaa esineen "kuvajaisia" tasaisen sumun sijaan. Artikkeli ja esimerkkikuva.
 |
| Havainnekuva käden heiluttamisesta nopeasti: luonnonvalossa käden tuottama sumu on tasainen, välkkyvässä valossa käden muoto näkyy myös keskellä liikettä. |
Kehno hämäränäkö
Päivälintujen tarkka näkö päivällä kostautuu hämärässä. Päiväaktiivisten papukaijojen, joita suurinosa ellei jopa kaikki lemmikkipapukaijoista on, hämäränäkö on kehno. Tarkkoja tutkimuksia en aiheesta löytänyt, mutta linnunomistajien kokemuksien ja kotitestien mukaan papukaijojen hämäränäkö on luultavasti kehnompi kuin ihmisen.Tämä kannattaa ottaa huomioon linnun elintilojen valaistuksessa. Ihmisen silmä sopeutuu hämärämpään kuin papukaijan, vaikka ihmisellekin hämärässä toimiminen on usein aika inhottavaa. Ihmisellä on kuitenkin tähän usein ratkaisu: valokatkaisimisen käyttäminen. Lintu ei kuitenkaan voi tai osaa käyttää valoja omatoimisesti, jolloin se on tässäkin suhteessa täysin omistajansa tai luonnonvalon armoilla.
Varsinkin Suomen synkkinä talvikuukausina jokaisen linnunomistajan tulisi pitää huoli, että heidän lemmikkinsä näkee kunnolla. Vaikka UV-lamppu puuttuisikin syystä tai toisesta, hyvä yleisvalaistus on tärkeää tiloissa, joissa lintu viettää aikaa. Eräs omakeksiminä, ja hyvin epätieteellinen tapa testata tätä on kuvata linnusta video normaalilla digikameralla tai älypuhelimella käyttämällä automaattiasetuksia. Kameran automaatio pystyy kirkastamaan kuvaa hieman todellisesta, muttei sekään kuvaa kovin hyvää kuvaa hämärässä.
Liian usein näkeekin ilman salamaa kuvattuja kuvia tai videoita linnuista, joissa pahoitellaan kuvan pimeyttä. Voin vain kuvitella, kuinka hankala päivälintujen on nähdä sellaisissa oloissa, joissa kamerakaan ei saa kuvattua kunnolla hämäryyden vuoksi, vaikka ihmisen silmään valaistus olisikin vielä siedettävä.
 |
| Monien päivälintujen hämäränäkö on kehno, ja ne voivat kärsiä liian hämäristä valaistusolosuhteista. |
Ilman että sitä ihminen välttämättä huomaakaan, ihmiset itse myös kadottavat värinäön riittävän hämärässä. Seuraavan kerran, kun heräät hämärässä aamulla, tai ilta hämärtää ennen nukkumaanmenoa, tarkkaile hetki hämärää ympäristöä. Aiemmin punainen sohva on nyt tummanharmaa, ja ihokin on harmaansävyinen. Jos tähän ei kiinnitä huomiota, sitä ei tule hoksanneeksi, koska jotenkin aivot tuntuvat täydentävän värejä myös sinne, missä silmät eivät niitä todellisuudessa edes näe. Päivälintujen värinäkö katoaa huomattavasti kirkkaammassa kuin ihmisen. Tämän vuoksi varsinkin talvisin on kiinnitettävä huomiota hyvään valaistukseen, jotta lintu ei joudu elämään koko talvea käytännössä värisokeana ja hämärän lamauttamana. Erään tutkimuksen mukaan linnut tarvitsevat 5-20 kertaa enemmän valoa ihmiseen verrattuna värinäön toteutumiseen. Mikä on lintulamppu ja
tarvitaanko sitä? -artikkelin mukaan lintujen värinäkö katoaa 400 luksin valaistuksessa, kun taas normaalissa keittiössä valoa on yleensä 300 luksin verran ja olohuoneessa jopa vain 50 luksin verran. Luonnossa taas pilvinen päivä on10 000 - 25 000 lx, auringonvalo 32 000+ lx ja kirkas auringonvalo on 130 000 lx.
Liian hämärässä pidetty lintu ei pysty käyttäytymään täysin lajityypillisellä tavalla, sillä lintu käyttää näkökykyään monenlaisiin asioihin: huonosti näkevä lintu saattaa olla arempi liikkumaan, jolloin se on altis liikkumattomuuden tuomille ongelmille, kuten liikapainolle ja lihaskadolle. Se ei välttämättä syö niin monipuolisesti, koska se ei näe syömäänsä ruokaa kunnolla. Se ei saa näkövirikettä kunnollisesti, koska se ei näe miltä sen ruoka, lelut tai ympäristö näyttävät. Toisaalta lintu saattaa olla pelokas, koska se ei havaitse ympäristöään kunnolla.
Lopuksi
Lemmikkilinnut ovat loppujen lopuksi melko vaativia lemmikkejä. Varsinkin Suomen kaltaisessa, pimeässä maassa sisällä eläessään ne saattavat vaatia lopulta omistajalta paljonkin vaivaa, jotta niiden kokovaltainen hyvinvointi on huomioitu.Luontaisen näkökyvyn takaaminen parhaalla mahdollisella tavalla on jotain, joka jokaisen omistajan tulisi ottaa huomioon, ikäänkuin maksuksi siitä, että ihminen on saanut ottaa sydämeltään villin eläimen elätikseen kotiinsa.
Lähteet ja lisätietoa:
- Bird Vision - What Birds See (and you can't!)
- Slo-mo mojo - How animals perceive time
- Erään planeetan ihmeitä – Viikon pieni ihme: linnuilla on tylsää elokuvissa
- Kaijuli ry: Mikä on lintulamppu ja tarvitaanko sitä?
Kommentit
Lähetä kommentti