Lemmikkilinnun luontainen arkuus

Lemmikkilinnut ovat käytännössä vielä villieläimiä, eli ne eivät ole lajina domestikoituneet. Jokainen yksilö on siis pohjimmiltaan villi, mutta jo kohtuullisen kesyyntyneet yksilöt pystyvät elämään ihmisen seurassa ihmistä pelkäämättä. On kuitenkin eri asia olla kesynkin linnun seurassa kuin vaikkapa koiran tai kissan seurassa. Umpikesykin lintu saattaa pelätä tai pelästyä "omituisia" asioita. Jokaisen linnun yksilölliset pelon aiheet ovat jokseenkin yhdistelmä lajin eli saaliseläimen mieltä, ja yksilöllisiä kokemuksia tietyistä asioista.

Linnut luottavat erittäin voimakkaasti näkökykyynsä. Tämän takia perinteiset saaliseläinlemmikit eli jyrsijät ja kanit eivät välttämättä ole milläänsäkään lintuja pelottavista asioista.

Linnun tunnetiloja pelko mukaanlukien on monesti luettavissa sen ruumiinkielestä. Tämä sinikelta-ara näkee luultavasti jotain uhkaavaa tai pelottavaa oikealla.


Lintua saattaa pelottaa vaikkapa jo niinkin simppeli asia kuin ohitse kulkeminen. Tästä eivät yleensä kesymmät kaverit hätkähdä, riippuen mihin ne ovat tottuneet. Lemmikin stressitön ja peloton elämä on kuitenkin omistajan vastuulla toteuttaa, joten arempien lintujen ohitse rivakasti kävelyä tai ramppaamista tulee voida välttää, jos linnut sitä pelkäävät. Myöskin kesympi lintu saattaa säikähtää yhtäkkisiä liikkeitä tai ennakoimattomia liikeratoja. Linnut saattavat myös pelätä tuttujakin asioita, jotka tapahtuvat niiden yläpuolella. Arat linnut kokevat turvallisuudentunnetta, kun ne saavat tarkkailla pelottavaa asiaa jostain sitä korkeammalta.

Linnut saattavat pelätä suuria tai laajoja liikkuvia asioita, jolloin takin pukeminen päälle, lakanan vaihtaminen tai pöytäliinan asettaminen pöydälle saattavat olla kauhistuttavia kokemuksia. Jos oman linnun reaktiosta näihin asioihin ei ole tietoa, kannattaa aloittaa pienistä, rauhallisista liikkeistä ja tarkkailla linnun reaktiota. Tuskin kukaan koiran- tai kissanomistaja joutuu pohtimaan, voiko eläimen läsnäollessa vaihtaa sänkyyn pussilakanaa tai pukea takkia päälle, mutta linnun kanssa tällainen saattaakin olla yllättäen tarpeen.

Myös uudet asiat voivat olla linnuille kauhistuttavia. Lintu saattaa olla kesykin, mutta jokin uusi asia ympäristössä saattaa saada sen pelokkaaksi, jos ei ihan paniikkiin. Varsinkin harmaapapukaijat ovat tunnettuja neuroottisuudestaan, joille asioiden muuttumisia seuraa järkyttynyt mielentila. Vanha asia uudessa paikassa, tai uusi asia asunnossa saattaa olla linnulle yllättävä pelon aihe. Neuroottiselle tai aralle linnulle uudet asiat kannattaa esitellä vähitellen, esim. tuomalla asia ensin ihan vain hädintuskin huoneeseen, ja siirtää sitä vähitellen lähemmäs kun lintu on siihen tottunut. Lintu saattaa myös pelätä outoja asioita, kuten tietyn värisiä juttuja. Erään harrastajan linnut pelkäsivät vaaleanpunaisia asioita, jolloin pinkki kynsilakka oli vähintäänkin paniikin arvoinen ilmestys.

Linnut oppivat nopeasti tunnistamaan omistajansa ja ihmiset, jotka ovat normaali osa arkea. Varsinkin jos vieraita käy vähän, jo pelkästään vieraan ihmisen saapuminen asuntoon voi saada linnun jähmettymään mykäksi suolapatsaaksi jopa koko vierailun ajaksi. Jotkut linnut rentoutuvat jo parin minuutin tai tunnin päästä, mutta osalle vieraiden läsnäolo on pelottavaa. Toiset taas saattavat pitää vieraista. Toisin kuin vieraita pelkäävien koirien kohdalla, linnuilla pelko vieraita kohtaan yleensä purkautuu jähmettymisenä tai jopa pakenemisena, eikä niinkään uhkaavalla ääntelyllä tai pelkoaggressiivisuutena.

Pelokkaan linnun tuntomerkkejä ovat yleensä tukeva ote alustasta molemmilla jaloilla, ruumista vasten vedetyt höyhenet, varsinkin poskipielissä, erittäin valpas ja pysty tai jopa takakenoinen asento ja huolestunut katse tai mulkoilevat silmät, jotka tarkkailevat pelon aiheuttajaa ja mahdollisia pakoreittejä. Nämä undulaatit ovat luultavasti pelänneet kun niitä on lähestynyt ihminen kameran kanssa, mutta ne eivät ole pelänneet ihan tarpeeksi paetakseen. Vieraita arasteleva lintu ei välttämättä osoita näin dramaattisia pelon merkkejä, jos sen jättää rauhaan.


Linnuilla vaihtelua mahtuu enemmän lajin sisään, yksilötasolla, kuin monilla muilla lemmikeillä. Lintu voi olla mitään pelkäämätön ja ihmisen jopa kumppaniksi mieltävä, tai samanlajinen lintu voi olla täysin ihmistä tai ihmisen toimia paniikissa pelkäävä, tai mitä tahansa tältä väliltä. Oli se oma lintu mitä tahansa, tulee lintua ja sen saaliseläimen luonnetta kunnioittaa lemmikkinä niin, että eläimen elämästä tekee mahdollisimman stressitöntä niin, että se joutuu kokemaan mahdollisimman vähän pelkoa. Joskus tämä voi tarkoittaa uhrauksia arjessa, esim. takkia ei voi pukea linnun nähden, tietynvärisen kynsilakan tai vaatteiden käyttöä on rajoitettava, tai linnun koulutukseen on laitettava aikaa ja vaivaa niin, että arki saadaan sekä omistajalle että lemmikille mukavaksi.

Kommentit