Odotukset lintua kohtaan: Onko lintu syliteltävä ja siliteltävä lemmikki?

Monen ihmisen mielikuva lemmikeistä pohjautuu nisäkkäisiin. Normaali kissa, koira, jopa hevonen sietävät ventovieraankin silityksen ja kosketuksen moitteetta. Lukuunottamatta pelokkaita tai hyvin arkoja yksilöitä, osa näistä lemmikeistä voi sietää omistajiltaan tai jopa vierailta enemmänkin, esimerkiksi haleja, pusuja naamaan, syliin nostamista ja sylissä kieputtelua. Eläimen olo saattaa olla epämukava, mutta tuskin tekee siitä isoa asiaa ainakaan runsaasti väistämällä, pakenemalla tai puremalla, vaikka saattaakin sätkiä sylistä pois jonkin ajan kuluttua.

Käsiteltäviä ja siliteltäviä ovat myös aikalailla kaikki muutkin nisäkkäät: fretit, kanit, hamsterit, marsut, hiiret, gerbiilit, rotat, chinchillat jne. Piennisäkäs on helppo poimia syliin ja siliteltäväksi, ja aremmatkin yksilöt monesti jahdataan kiinni, ja monesti ne tuntuvat rauhoittuvan kädessä. En aio tässä merkinnässä perehtyä siihen, onko eläintä kohtaan oikein näissä tilanteissa olla jahdattuna tai kiinnipideltynä vastoin niiden tahtoa, vaan tosielämän faktaan, että näin tehdään, on tehty, ja tullaan tekemään myös tulevaisuudessa: jos lemmikillä on turkki, sen kohtalo on tulla silitetyksi.

Linnulle vastoin sen tahtoa pyydystetyksi tuleminen on useimmiten hyvin järkyttävä kokemus. Ellei lintu ole niin kesy, että kiinnipito tapahtuu täysin leikin varjolla, tai lintu pyydystetään kiinni esim. lääkintää tai muuta hoidotoimenpidettä varten, lintua ei tulisi käteen pyydystää milloinkaan. Papukaija saattaakin laittaa jyrsijää enemmän vastaan, sillä pienikin lintu pystyy puremaan kättä kipakasti. Kaikki linnut eivät pure kättä kovaa tai peloissaan välttämättä lainkaan, muttei se tee linnun väkisin kiinnipitelystä sen hyväksyttävämpää.

Lintujen pyydystämistä käteen tulee välttää viimeiseen saakka, sillä saaliseläimelle näin vastentahtoisesti pyydystetyksi joutuminen on aina suuri stressi. Kuva: Flickr.com / Charles Miles, CC BY-NC-SA 2.0


Siliteltävät lemmikit jäävät yleensä nisäkkäisiin, mutta kaikki ihmiset eivät tätä ole sisäistäneet. Lemmikkilintua kohtaan saattaa olla samanlaiset odotukset, jotka lintujen kohdalla osoittautuvat yleensä vallan epärealistisiksi. Lemmikkilintumaailmaankin mahtuu monenlaista menijää, ja linnun kesyyteen vaikuttaa ensisijaisesti yksilö ja sen kokemukset, mutta myös laji.

On täysin normaalia, että lemmikkilintu ei anna koskettaa itseensä lainkaan. Lintu osoittaa epämukavuuttaan kehonkielellään ja pakenemalla, mutta myös nokallaan varoituspuremia antamalla, mutta myös täysiä puremalla. Moni lintu lasketaan jo käsikesyksi sillä, että se astuu kädelle itse, muttei välttämättä anna muuten koskea pientä varpaiden silittämistä lukuunottamatta.

Kesykään lintu ei ole yleensä siliteltävä lemmikki. Hellyydenkipeät tai muuten suoraan sanoen erittäin kesyt linnut sallivat kosketuksen päähän. Tämä on yleensä terve tapa olla kontaktissa ihmiseen: päästä silittely ei yleensä anna linnulle signaaleja suhteen seksuaalisesta tai muuten epäasiallisesta laadusta, sillä linnutkin saattavat ihan vain kavereina rapsutella toista päästä tai niskasta. Lintua ei voi kuitenkaan pakottaa päästäkään silittelyyn: jos lintu ei kosketuksesta pidä, se ei siitä pakolla ala pitämään.

Päästän ja niskasta rapsuttelu on sopivaa koskettelua ihmisen ja linnun välillä, mutta kaikki linnut eivät pidä edes siitä.


Jotkut kesyt tai jopa ihmiseen seksuaalisesti leimaantuneet linnut antavat kosketella itseään muuallekin kuin päähän. Siipien päältä tai alta silittely pitäisi olla kuitenkin vain lintujen välillä tapahtuvaa toimintaa, sillä se on monelle lajille voimakkaan seksuaalinen ele. Kesykin lintu saattaa astua kädelle moitteetta vieraillekin, ja antaa jopa vieraiden rapsuttaa lintua niskasta, mutta antaa napakasti nokastaan, jos ihminen erehtyy yrittää koskea muualle! Lue myös merkintä: Papukaijat: seksuaalinen lemmikki

Linnun kanssa vuorovaikutuksessa ollessa tulee myös ensisijassa muistaa kysyä linnun lupaa kosketukselle. Jos lintu on kerran antanut rapsuttaa, se ei tarkoita että sitä voisi aina rapsuttaa ilman lupaa. Monesti linnulta onkin kannattavaa "kysyä", että saako sitä rapsutella, jolloin lintua lähestytään varovaisesti, antaen rauhallisia signaaleja, "Nyt voisin rapsuttaa," ja tarkkaillaan linnun elekieltä ja reaktioita. Jos lintu vaikuttaa siltä, että sitä ei koskettelu tällä hetkellä kiinnosta, on parempi luovuttaa. Liian innokkaasta tyrkyttämisestä saattaa seurata vain linnun pakeneminen, tai ikävä puraisu sormeen. Paras hetki rapsuttelulle onkin silloin, kun lintu sen ajankohdan ja keston määrää. Tämä saattaa olla esimerkiksi yhteisen päiväunihetken aikana, jolloin lintu on rauhallinen ja raukea.

Jotkut linnut saattavat koiramaiseen tapaan sietää omistajaltaan yllättävätkin rapsuttelut. Osa linnuista sietää sen jopa vierailta. Tähän ei kuitenkaan koskaan tulisi tuudittautua linnun kanssa, oli sitten lintua harkitseva, linnun omistaja tai linnun kohtaava vierailija.

Moni omistaja yhä hankkii linnun väärin perustein. Netin söpöissä videoissa näkyvät isona osana ne linnut, jotka tykkäävät rapsutuksista ja niitä on sopivasti kuvattu juuri silloin, kun ne kosketuksen sallivat. Tekemässäni kyselyssä, mikä koetaan oman linnun suurimmaksi ongelmaksi, yksi kärkipään vastauksia oli, että lintu ei anna koskea itseään niin paljon kuin omistaja haluaisi. Tämä kertoo valitettavaa tarinaa omistajien odotuksista lintuja kohtaan.

Vain harva lintu sallii selän silittämisen, mutta sille ei ole tarvetta. Selästä ja siivistä silittely on linnulle joko negatiivinen, neutraali tai seksuaalinen kokemus, ja sitä tulisi välttää. Kuva: Flickr.com / Papooga, CC BY 2.0


Jos siis haluat lemmikin, jota voit silittää ja rapsuttaa silloin kun haluat, suosittelen huolella sosiaalistettua koiraa tai kissaa. Ne eivät yleensä pistä pahakseen rapsutuksia, vaikka eivät niistä vuorokauden joka sekuntina varmasti erityisesti nautikaan. Linnusta halittavaa, siliteltävää ja syliteltävää lemmikkiä saa vain erittäin harvoin, ja silloinkin on vaarana viedä suhde linnun kanssa aivan väärälle tasolle.

Lintu voi olla seurallinen ja mukava lemmikki myös ilman, että siihen täytyy koskea. Ihmisen on tiedostettava omat odotuksensa lemmikissä, ja hankittava sopivan lajinen lemmikki tapaamaan nämä odotukset. Odotuksiaan voi myös muokata, jolloin ei altista eläintä käsittelylle, josta se ei pidä. Hyvin kohdeltu ja koulutettu, kesy lintu voi olla jopa vaivalloisen seurallinen lemmikki, joka haluaa osallistua kaikkeen tekemiseen. Siltikin tällainenkaan seurallinen ja kesy lemmikki ei välttämättä halua, että siihen kosketaan, ja se on vain sitä elämää linnun kanssa.