Eläin ei opi vain treenatessa

Moni kouluttaa tai yrittää kouluttaa eläimiään ennalta määrätyissä koulutustilanteissa. Kouluttaminen on hyvää virikettä ja tekemistä eläimelle ja ihmiselle, jos se tehdään oikein ja yhteisymmärryksessä. Koulutuksesta on myös konkreettista hyötyä, jos sillä pyritään sujuvoittamaan arkea entisestään.

Eläimet kuitenkin oppivat aina. Ne eivät opi ainoastaan ennalta määrätyssä treenitilanteessa, ja lopeta oppimistaan kun ihminen sanoo "Loppu!", näyttäen kätensä tyhjänä herkuista. Tämä ei kuitenkaan eläimelle tarkoita, että se lakkaisi oppimasta kyseistä tai mitään asiaa.

Otetaan pari oikean elämän esimerkkiä.

Ensiksi pari koiraesimerkkiä, koska ne ovat ihmisille tutumpia eläimiä. Koira vetää hihnassa, ja kokee että vetämällä pääsee eteenpäin. Omistaja treenaa alkulenkin innokkaana vetämisestä pois. Vartin jälkeen herkut, sekä omistajan mielenkiinto kouluttamiseen on loppunut, ja hän antaa koiran vetää loppumatkan kotiin. Koira ei luultavasti pääse kovin hyvin kärryille, mitä siltä oikeastaan halutaan, koska alkumatka sitä motivoidaan olemaan vetämättä, kun taas loppumatkan se saa jälleen vetää vapaasti. Oppiminen pois vetämisestä on erittäin hidasta, tai oppimista ei tapahdu lainkaan.

Koiran eroahdistuksen kanssa ihmiset tekevät samanlaisia virheitä. Vapaapäivinä eroahdistusta treenataan taiteen sääntöjen mukaan: ihminen on poissa vain niin vähän aikaa, ettei koira ehdi hermostua. Tämä voi olla mitä tahansa puolen sekunnin ja puolen tunnin väliltä. Kaikki murtuu jälleen maanantaina, kun omistaja katoaa yhtäkkiä töihin tai kouluun 8+ tunniksi. Maanantai-iltana voidaan taas tarkoituksella treenailla, mutta tiistaiaamuna tunneiksi yksin jääminen häämöttää jälleen. Edistystä ei tapahtu.

Omistaja olettaa eläimen oppivan vain oppitunnilla. Lenkin alkupää on oppituntia, loppulenkki vain lenkki. Eroahdistuksesta pois treenataan vain vapaa-ajalla, mutta silti arjen hulinassa koiran koulutus tältä osin unohdetaan täysin. 

Koiran eroahdistus on hankala asia, jonka hoitamiseen on sitouduttava huolella joka ikinen päivä. Se voi olla työssäkäyvälle tai opiskelijalle erittäin haastava paikka.

Millaisia tilanteita mahtuu sitten lintuarkeen?

Eräs alati toistuva huoli on arkojen lintujen kesytys. Linnut saattavat olla jopa niin pelokkaita ja arkoja ihmistä kohtaan, että ne pelkäävät ja säikkyvät jopa normaaleja hoitotoimenpiteitä: ohi kulkeminen, ruoan vaihtaminen, häkin siivoaminen voivat saada linnut jopa paniikin valtaan. Samalla omistaja toivoo niiden kesyyntymistä, ja käyttää päivästään esim. vartin aamuin illoin maanitellen ja houkutellen lintuja herkkujen avulla lähestymään. Linnut ovat kuitenkin varautuneita, ja edistymistä ei tapahdu. Miksi?

Linnut, kuten muutkaan eläimet, eivät opi vain näissä tarkoituksellisissa kesyttämistilanteissa. Ne oppivat kaiken aikaa. Ne oppivat, että ihminen on pelottava useamman kerran päivässä. Saaliseläin voi pelätä henkensä edestä, vaikka ihminen vain touhuaa normaaleja, eläimen hoitamiseen liittyviä toimia. Linnun näkökulmasta ihminen on uhkaava, kun hän kulkee ohi. Ihminen on pelottava, kun hän avaa luukut ja vaihtaa ruoat ja vedet. Hän on tappoon pyrkivä saalistaja, kun hän siivoaa pohjapaperit. Linnuilla ei ole mitään syytä olettaa positiivisempaa silloin, kun tämä sama pelon aiheuttaja lähestyy kerran päivässä vartin ajaksi herkut ojossa kädellään. 

Kesyttämisen edistämiseksi on siis tarpeen, että kesyttämistä ajatellaan koko arjen kokoisena prosessina, jossa linnun kesyyntymistä edistetään joka ikinen hetki, ja aina pyritään siihen, ettei linnun tarvitse pelätä. Lue artikkeli aiheesta: Pelokkaan linnun kesytys.

Pelokkaimmat linnut eivät välttämättä uskalla edes ottaa ruokaa ihmisen kädestä, jolloin kesyttäminen on todella aloitettava ihan alkutekijöistä: turvallisuuden tunteesta jokapäiväisessä arjessa.

Toinen esimerkki lintuelämästä on lintujen huomiohuuto. Huomiohuutaessa lintu pitää ihmiselle epämiellyttävää möykkää, koska se on oppinut, että huutamalla saa huomiota. Huomiohuutamista aletaan kitkemään vetämällä huomio pois kun lintu käyttäytyy epäasiallisesti (=huutaa), ja antamalla huomiota kun lintu käyttäytyy asiallisesti (=ääntelee miellyttävästi tai on hiljaa).

Monella ihmisellä huomiohuudon pois kouluttaminen kuitenkin saattaa kuitenkin sortua arjen hulinaan jälleen: silloin kun koulutus on tilanteeseen sopivaa, sitä jaksetaan tehdä. Silloin kun se ei ole tilanteeseen sopivaa, linnulle annetaan huomiota sen huutaessa, koska huomiohuutava lintu hiljenee huomiota saadessaan. Tällöin seuraava koulutuskerta on aina vain haastavampi, sillä lintu on oppinut, että sinnikkyys kannattaa huutamisen kanssa.

Omisti sitten koiran tai linnun, eläinten oppimiskykyä ei voi laittaa off-asentoon vain koska omistaja niin toivoo, tai juuri sillä hetkellä kouluttamisen jatkaminen ei olisi mukavaa tai siihen ei olisi aikaa tai viitsimistä. Kannattaa siis koulutusta aloitellessa ja suunnitellessa jo pitää mielessä, että eläin oppii aina!