Tiedättekö sen tunteen, kun löydät jotain tietoa jostain aiheesta, ja päädytte loputtomaan "rabbit-holeen" tiedon suhteen, seuraten aina vain uusia linkkejä eteenpäin... Minulle kävi niin tiedon kohdalla lemmikkilintujen UV-valotietouden kanssa. Haluan nyt esitellä löytöni, mutta myös laittaa foliohatun valmiiksi päähän!
Sisälinnut tarvitsevat UV-valoa. UV on pakollinen D-vitamiinin syntymiselle ja kalsiumin imeytymiselle. UV-valo auttaa myös lintuja näkemään värit kuten niiden on luonnollista nähdä. Oikea valaistus vaikuttaa myös hormoonitoimintaan ja täten myös käyttäytymiseen ja hyvinvointiin. Tässä erittäin hyvä artikkeli lintulampuista: Muistithan lintulamput?
UV-säteilyä on kahdenlaista. UVA on se, jonka linnut näkevät. UVA:n näkeminen auttaa lintuja mm. puolison ja ruoan valitsemisessa. UVB on taas se osa, joka mahdollistaa D-vitamiinin syntymisen ja kalsiumin imeytymisen. UVB on kuitenkin myös se osa UV-säteilyä, joka aiheuttaa haittoja: ihmisille se aiheuttaa ihosyöpää ja silmävammoja. UVC on kuitenkin vielä haitallisempaa, eikä sitä pitäisi teollisissa lampuissa olla lainkaan. [1] Erään tutkimuksen [4A] mukaan lintujen D-vitamiinin tuottamiseen tarvittava UV:n aallonpituus on 285-315 nm.
Lintuihin erikoistuneen eksoottisten eläinten lääkärin Laura Waden ylläpitämän Buffalobirdnerd.com -sivuston artikkelin Ultraviolet Lighting for Companion Birds: Benefits & Risks:n[1] mukaan lemmikkilintu kaipaisi aurinkoa 20-30 minuuuttia päivässä, 2-3 päivänä viikossa lämpiminä kuukausina. Tähän ei lasketa asuntoon sisälle tulevaa auringonvaloa: ikkunat suodattavat UV-säteilystä valtaosan. [1] Lintukasvattaja Mark Schack mainitsee omassa artikkelissaan "Full Spectrum Lighting For Birds" [3], että luonnonolosuhteissa UVB:tä olisi aurinkoiseen aikaan huhtikuusta elokuuhun noin 6 tunnin ajan, eikä UVB läpäise pilviä, eikä sitä täten ole varjossakaan.[3]
Buffalobirdnerd.com -sivuston artikkelin mukaan jotkut kaupallisista lintuvaloista tuottavat liian lyhyttä aallonpituutta UVB:sta, ja jopa haitallisempaa UVC:ta, joka on erityisen haitallista lähietäisyydeltä. UVB:n kannalta he suosittelevat seuraavia lamppuja:
Voimakas UVB-säteily
ZooMed Reptisun 5.0 linear tube
Hagen ExoTerra Reptiglo 5.0 linear tube
Matala UVB-säteily
Arcadia Bird Lamp linear tube
Duro-Test Vita-Lite linear tube[1]
Voimakkaammista UVB-lampuista hyötyisivät erityisesti linnut, jotka ovat yksipuolisella, siemenpainotteisella ruokavaliolla, munivat tai ovat sisällä ilman luonnollista UV-säteilyä.[1]
Buffalobirdnerd-sivuston eri artikkelissa UVB Lighting for Companion UVB Lighting for Companion Birds, Reptiles, Amphibians,and Arachnids [2] mainitaan, että vaikka UVB-säteily on tärkeää terveydelle, liian voimakas UVB-säteily voi vahingoittaa linnun silmiä, silmäluomia ja ihoa. Artikkelissa mainitaan, että useat kaupalliset UV-lamput tuottivat haitallisen voimakasta UVB-säteilyä tai jopa UVC-säteilyä sillä alueella, jota lampun käyttöohjeissa suositeltiin. Nämä erityisen voimakkaat säteilyt voivat aiheuttaa linnuilla ja matelijoilla jopa terveysongelmia, kuten immuunisysteemin vajaatoimintaa, munien kuoriutumisen hankaloitumista, silmävammoja sekä palovammoja joista voi aiheutua kasvaimia tai ihosyöpää. [2]
Artikkelin mukaan eläimen terveydelle parhaissa lampuissa UV-säteilyn taajuus pitäisi olla 280-320 nm (UVB) ja 320-400 nm (UVA). Tuotteen mukana tulisi tulla myös ohje lampun asennuksesta oikeaan paikkaan, päälläoloaika vuorokaudessa ja aika, jonka jälkeen lamppu tulee korvata uudella (yleensä 6-12 kk).[2]
On myös huomioitavaa että kaikki markkinoilla myynnissä olevat UV-lamput eivät tuota välttämättä lainkaan UVB-säteilyä.[2]
Ohutnahkaiset lajit, joilla tarkoitetaan kaiketi kaikkia lintuja, verrattuna paksunahkaisiin matelijoihin, ovat herkempiä UVB-säteilylle. Tämän vuoksi kirjoittaja suosittelee näille lajeille vähennettyä UV-altitusta valojen avulla, ja rajoittamalla UV-valon päälläoloa 3-4 tuntiin päivässä, ja käyttämällä näille lajeille lamppuja, joissa UVB:n määrä on vähäisempi. [2] Toisaalta linnun höyhenpeite blokkaa UV-säteilyn, ja tällöin D-vitamiinin kannalta oleellisen UV-valon on osuttava linnun paljaisiin ihoalueisiin. [3] Erään tutkimuksen [4A] mukaan kesykanoilla UV imeytyy höyhenettömistä jaloista 30 kertaa tehokkaammin kuin selästä.
UVB:n auttaessa D-vitamiinin imeytymisessä mutta ollessa myös potentiaalisesti haitallinen säteily, sitä ei tulisi kuitenkaan jättää täysin pois. D-vitamiinin voi yliannostaa ravintolisänä antaen, jolloin D-vitamiinin saaminen UV-valosta on turvallisempi ja luonnollisempi vaihtoehto. [2]
UVA auttaa lintuja näkemään värit paremmin, ja ylipäätään hyvät valaistusolosuhteet ovat tärkeät päivälintujen näön tarkkuudelle. UVA:lla ei ole välittömiä fyysisiä terveysvaikutuksia kuten UVB:llä on D-vitamiinin suhteen, tai toisaalta vaarana iho- tai silmävaurioiden suhteen. UVA:n hyödyllisyydestä on täten ollut kiistaa, sillä osa harrastajista ei näe sitä mitenkään hyödyllisenä [3]. Itse sen sijaan koen, että lintujen luonnollinen värinäkö ansaitsee olla koko kirjossaan myös sisällä, ja värien näkeminen on linnuille luonnollinen virike. Värien avulla linnut arvioivat ympäristöään ja esimerkiksi toisen linnun, ruoan tai virikkeiden kiinnostavuutta.
Harmaapapukaijoilla tehdyssä tutkimuksessa The effect of UVB lighting supplementation in African Grey Parrots [4A] linnut hyötyivät UVB-valosta sisätiloissa. Harmaapapukaijat ovat muita papukaijoja alttiimpia kalkkihalvaukselle, joka on tila, jossa lintu ei ole saanut imeytettyä tarpeeksi kalsiumia. D-vitamiini on olennainen kalsiumaineenvaihdunnalle. Artikkelin mukaan harmaapapukaijat altistuvat luonnossa enemmän UV-säteilylle, eläessään enemmän aavoissa metsöissä, kuin tiheiköissä elävät etelä-amerikkalaiset papukaijalajit, jotka ovat enemmän puiden varjossa. Tutkimuksessa käytettiin mittapuuna kalsidiolin eli 25-hydroksikolekalsiferolin arvoja, jotka kertova D-vitamiinin saannista. UVB-valaistussa tilassa olleen linturyhmän kalsidioliarvot olivat paremmat, kuin niiden, joilta pääsy UVB-valoon oli evätty.
Tutkimuksen Effects of UVB radiation on calcium metabolism in psittacine birds [4B] mukaan (josta pääsee ilmaiseksi lukemaan vain lyhyen kuvauksen) harmaapapukaijoilla UVB-valon aiheuttama ionisoidun kalsiumin määrä plasmassa nousi linnun ruokavaliosta huolimatta. Siemenravinnolla (usein liian yksipuolinen ja puutostiloja aiheuttava ruokavalio) olleiden yksilöiden kalsidioliarvot myös nousivat huomattavasti. Tämä puhuu selvästi sen puolesta, että UVB on tarpeellista harmaapapukaijoille, eivätkä ne pärjää terveellisesti vain pelkillä siemenillä. Tutkimuksessa keskityttiin myös eteläamerikkalaisen Pionus-suvun lintuihin, jotka, kuten seuraavassa kappaleessa avataan, elävät hieman erilaisissa oloissa harmaapapukaijoihin verrattuna. 28 lintuyksilöllä ei havaittu plastan ionisoidun kalsiumun tai kalsidioliarvojen nousua, kun ne saivat puolen vuoden ajan luonnollista auringonvaloa. Tästä en toki vetäisi johtopäätöksiä, että eteläamerikkalaiset lajit eivät tarvitse UV-valoa, vaan ennemminkin näin lyhyellä ja pienellä otannalla sen, että ne eivät ole yhtä herkkiä D-vitamiinin tai kalsiumin vajaukselle ja kalkkihalvaukselle.
Tutkimuksessa nimeltä Differential preference for ultraviolet light among captive birds from three ecological habitats [5] tutkittiin, kuinka linnut toimivat, kun ne saivat valita UV-valaistun ja ei-UV-valaistun (normaali sisätilan valaistus) välillä. Papukaijat ovat usein "laikukkaista valoympäristöistä", koska ne eivät elä täysin aroilla tai välttämättä täysin latvustossa, vaan saattavat mennä hyvinkin myös puiden sisälle, lehtien varjoon. Itse tutkimuksessa ei ollut papukaijoja, mutta niiden kanssa elinympäristöjä tai elintapoja jakavia lintuja, kuten tukaaneja ja hedelmäkyyhkyjä. (Vertailuna: valoisan alueen linnuissa oli mm. haikaralaji ja kahlaajia, jotka todella viettävät aikaa paljon auringossa veden äärellä.) Valoalueet oli tehty muutoin yhtä arvokkaiksi sisustukseltaan, eli molemmissa oli mieluisia ajanviettopaikkoja ja ruokaa. Laikukkaan valoalueen linnut viettivät aikaa ei-UV:n ja UV:n alueilla aika tasaisesti, sillä ne viettivät UV:n alueella aikaa 54% valveillaoloajastaan. Ainut huomattava muutos lintujen käyttäytymisessä oli niiden sosiaalisuuden nouseminen: aiemmin ne osoittivat sosiaalista kanssakäymistä 5% ajasta, ja UV-valon lisäämisen jälkeen 11% ajasta. Tutkimuksessa todetaan, että eläinten luontainen elinympäristö ja -tapa on otettava huomioon myös vankeudessa: jos linnulle on luontaista olla sekä varjossa että valoisassa, sen elinympäristöön tulisi mahtua näitä molempia. (Joskaan olohuoneessamme ne "normaalisti" valaistut tilat ovat linnulle luultavasti jo varjoa vastaavia.)
Mitä tästä kaikesta sitten opimme?
Moni asiantuntija tai "asiantuntija" maailman papukaijaryhmissä puhuu voimakkaasti myös kaikenlaisia UV-valoja vastaan, pitäen niitä potentiaalisina syinä silmä-, iho-, kasvain- tai hormonaalisiin ongelmiin. Toki lintulampun pudottaminen hankintalistalta, ja sen päivittäminen 6-12kk välein, ja oikean paikan etsiminen linnun laajassa elintilassa asunnossa säästäisi monelta pään vaivalta. Mutta en itse voi kuvitella, että voisimme ottaa harmaisiin ja synkkiin koteihimme eläimen, jonka näkökyky on parhaimmillaan auringon kirkkaudessa, ja olettaa että sen elämä olisi kotonamme enää samanlaista. Terveysseikkojakaan ei tule ylenkatsoa, koska ruokavalion kautta saatu lisä D-vitamiini ei kykene täysin korvaamaan luonnollisen UV:n kautta saatua, ja on toisaalta helppo yliannostaa.
Minä sanon: antakaa linnuillenne UV-lamput!
PS: Mikä antaakaan enemmän mielenrauhaa lintulamppupähkäilyltä, kuin linnun turvallinen ulkoilu kesällä! Matkahäkit kuntoon ja ulkohäkit pystyyn, ja linnulle turvallista aurinkokylpyä!
Sisälinnut tarvitsevat UV-valoa. UV on pakollinen D-vitamiinin syntymiselle ja kalsiumin imeytymiselle. UV-valo auttaa myös lintuja näkemään värit kuten niiden on luonnollista nähdä. Oikea valaistus vaikuttaa myös hormoonitoimintaan ja täten myös käyttäytymiseen ja hyvinvointiin. Tässä erittäin hyvä artikkeli lintulampuista: Muistithan lintulamput?
UV-säteilyä on kahdenlaista. UVA on se, jonka linnut näkevät. UVA:n näkeminen auttaa lintuja mm. puolison ja ruoan valitsemisessa. UVB on taas se osa, joka mahdollistaa D-vitamiinin syntymisen ja kalsiumin imeytymisen. UVB on kuitenkin myös se osa UV-säteilyä, joka aiheuttaa haittoja: ihmisille se aiheuttaa ihosyöpää ja silmävammoja. UVC on kuitenkin vielä haitallisempaa, eikä sitä pitäisi teollisissa lampuissa olla lainkaan. [1] Erään tutkimuksen [4A] mukaan lintujen D-vitamiinin tuottamiseen tarvittava UV:n aallonpituus on 285-315 nm.
 |
| Mustan valon (jota myös joskus UV-valoksi tai diskovaloksi kutsutaan) avulla voimme yrittää nähdä, miltä lintu näyttää toisen linnun silmin: hehkuvat osat ovat niille luultavasti jokin oma värinsä, joka meille tuttuihin väreihin yhdistämällä voi muodostaa lukemattomia meille tuntemattomia väriyhdistelmiä. |
Buffalobirdnerd.com -sivuston artikkelin mukaan jotkut kaupallisista lintuvaloista tuottavat liian lyhyttä aallonpituutta UVB:sta, ja jopa haitallisempaa UVC:ta, joka on erityisen haitallista lähietäisyydeltä. UVB:n kannalta he suosittelevat seuraavia lamppuja:
Voimakas UVB-säteily
ZooMed Reptisun 5.0 linear tube
Hagen ExoTerra Reptiglo 5.0 linear tube
Matala UVB-säteily
Arcadia Bird Lamp linear tube
Duro-Test Vita-Lite linear tube[1]
Voimakkaammista UVB-lampuista hyötyisivät erityisesti linnut, jotka ovat yksipuolisella, siemenpainotteisella ruokavaliolla, munivat tai ovat sisällä ilman luonnollista UV-säteilyä.[1]
Buffalobirdnerd-sivuston eri artikkelissa UVB Lighting for Companion UVB Lighting for Companion Birds, Reptiles, Amphibians,and Arachnids [2] mainitaan, että vaikka UVB-säteily on tärkeää terveydelle, liian voimakas UVB-säteily voi vahingoittaa linnun silmiä, silmäluomia ja ihoa. Artikkelissa mainitaan, että useat kaupalliset UV-lamput tuottivat haitallisen voimakasta UVB-säteilyä tai jopa UVC-säteilyä sillä alueella, jota lampun käyttöohjeissa suositeltiin. Nämä erityisen voimakkaat säteilyt voivat aiheuttaa linnuilla ja matelijoilla jopa terveysongelmia, kuten immuunisysteemin vajaatoimintaa, munien kuoriutumisen hankaloitumista, silmävammoja sekä palovammoja joista voi aiheutua kasvaimia tai ihosyöpää. [2]
Artikkelin mukaan eläimen terveydelle parhaissa lampuissa UV-säteilyn taajuus pitäisi olla 280-320 nm (UVB) ja 320-400 nm (UVA). Tuotteen mukana tulisi tulla myös ohje lampun asennuksesta oikeaan paikkaan, päälläoloaika vuorokaudessa ja aika, jonka jälkeen lamppu tulee korvata uudella (yleensä 6-12 kk).[2]
On myös huomioitavaa että kaikki markkinoilla myynnissä olevat UV-lamput eivät tuota välttämättä lainkaan UVB-säteilyä.[2]
Ohutnahkaiset lajit, joilla tarkoitetaan kaiketi kaikkia lintuja, verrattuna paksunahkaisiin matelijoihin, ovat herkempiä UVB-säteilylle. Tämän vuoksi kirjoittaja suosittelee näille lajeille vähennettyä UV-altitusta valojen avulla, ja rajoittamalla UV-valon päälläoloa 3-4 tuntiin päivässä, ja käyttämällä näille lajeille lamppuja, joissa UVB:n määrä on vähäisempi. [2] Toisaalta linnun höyhenpeite blokkaa UV-säteilyn, ja tällöin D-vitamiinin kannalta oleellisen UV-valon on osuttava linnun paljaisiin ihoalueisiin. [3] Erään tutkimuksen [4A] mukaan kesykanoilla UV imeytyy höyhenettömistä jaloista 30 kertaa tehokkaammin kuin selästä.
UVB:n auttaessa D-vitamiinin imeytymisessä mutta ollessa myös potentiaalisesti haitallinen säteily, sitä ei tulisi kuitenkaan jättää täysin pois. D-vitamiinin voi yliannostaa ravintolisänä antaen, jolloin D-vitamiinin saaminen UV-valosta on turvallisempi ja luonnollisempi vaihtoehto. [2]
UVA auttaa lintuja näkemään värit paremmin, ja ylipäätään hyvät valaistusolosuhteet ovat tärkeät päivälintujen näön tarkkuudelle. UVA:lla ei ole välittömiä fyysisiä terveysvaikutuksia kuten UVB:llä on D-vitamiinin suhteen, tai toisaalta vaarana iho- tai silmävaurioiden suhteen. UVA:n hyödyllisyydestä on täten ollut kiistaa, sillä osa harrastajista ei näe sitä mitenkään hyödyllisenä [3]. Itse sen sijaan koen, että lintujen luonnollinen värinäkö ansaitsee olla koko kirjossaan myös sisällä, ja värien näkeminen on linnuille luonnollinen virike. Värien avulla linnut arvioivat ympäristöään ja esimerkiksi toisen linnun, ruoan tai virikkeiden kiinnostavuutta.
Harmaapapukaijoilla tehdyssä tutkimuksessa The effect of UVB lighting supplementation in African Grey Parrots [4A] linnut hyötyivät UVB-valosta sisätiloissa. Harmaapapukaijat ovat muita papukaijoja alttiimpia kalkkihalvaukselle, joka on tila, jossa lintu ei ole saanut imeytettyä tarpeeksi kalsiumia. D-vitamiini on olennainen kalsiumaineenvaihdunnalle. Artikkelin mukaan harmaapapukaijat altistuvat luonnossa enemmän UV-säteilylle, eläessään enemmän aavoissa metsöissä, kuin tiheiköissä elävät etelä-amerikkalaiset papukaijalajit, jotka ovat enemmän puiden varjossa. Tutkimuksessa käytettiin mittapuuna kalsidiolin eli 25-hydroksikolekalsiferolin arvoja, jotka kertova D-vitamiinin saannista. UVB-valaistussa tilassa olleen linturyhmän kalsidioliarvot olivat paremmat, kuin niiden, joilta pääsy UVB-valoon oli evätty.
 |
| Tarkka lähde on itseltäni unohtunut, mutta erään tulkinnan mukaan harmaapapukaijojen paljas kasvoläikkä auttaisi myös UV:ta imeytymään, sillä UV imeytyy paremmin paljaalta iholta kuin höyhenien peittämiltä alueilta. |
Tutkimuksen Effects of UVB radiation on calcium metabolism in psittacine birds [4B] mukaan (josta pääsee ilmaiseksi lukemaan vain lyhyen kuvauksen) harmaapapukaijoilla UVB-valon aiheuttama ionisoidun kalsiumin määrä plasmassa nousi linnun ruokavaliosta huolimatta. Siemenravinnolla (usein liian yksipuolinen ja puutostiloja aiheuttava ruokavalio) olleiden yksilöiden kalsidioliarvot myös nousivat huomattavasti. Tämä puhuu selvästi sen puolesta, että UVB on tarpeellista harmaapapukaijoille, eivätkä ne pärjää terveellisesti vain pelkillä siemenillä. Tutkimuksessa keskityttiin myös eteläamerikkalaisen Pionus-suvun lintuihin, jotka, kuten seuraavassa kappaleessa avataan, elävät hieman erilaisissa oloissa harmaapapukaijoihin verrattuna. 28 lintuyksilöllä ei havaittu plastan ionisoidun kalsiumun tai kalsidioliarvojen nousua, kun ne saivat puolen vuoden ajan luonnollista auringonvaloa. Tästä en toki vetäisi johtopäätöksiä, että eteläamerikkalaiset lajit eivät tarvitse UV-valoa, vaan ennemminkin näin lyhyellä ja pienellä otannalla sen, että ne eivät ole yhtä herkkiä D-vitamiinin tai kalsiumin vajaukselle ja kalkkihalvaukselle.
Tutkimuksessa nimeltä Differential preference for ultraviolet light among captive birds from three ecological habitats [5] tutkittiin, kuinka linnut toimivat, kun ne saivat valita UV-valaistun ja ei-UV-valaistun (normaali sisätilan valaistus) välillä. Papukaijat ovat usein "laikukkaista valoympäristöistä", koska ne eivät elä täysin aroilla tai välttämättä täysin latvustossa, vaan saattavat mennä hyvinkin myös puiden sisälle, lehtien varjoon. Itse tutkimuksessa ei ollut papukaijoja, mutta niiden kanssa elinympäristöjä tai elintapoja jakavia lintuja, kuten tukaaneja ja hedelmäkyyhkyjä. (Vertailuna: valoisan alueen linnuissa oli mm. haikaralaji ja kahlaajia, jotka todella viettävät aikaa paljon auringossa veden äärellä.) Valoalueet oli tehty muutoin yhtä arvokkaiksi sisustukseltaan, eli molemmissa oli mieluisia ajanviettopaikkoja ja ruokaa. Laikukkaan valoalueen linnut viettivät aikaa ei-UV:n ja UV:n alueilla aika tasaisesti, sillä ne viettivät UV:n alueella aikaa 54% valveillaoloajastaan. Ainut huomattava muutos lintujen käyttäytymisessä oli niiden sosiaalisuuden nouseminen: aiemmin ne osoittivat sosiaalista kanssakäymistä 5% ajasta, ja UV-valon lisäämisen jälkeen 11% ajasta. Tutkimuksessa todetaan, että eläinten luontainen elinympäristö ja -tapa on otettava huomioon myös vankeudessa: jos linnulle on luontaista olla sekä varjossa että valoisassa, sen elinympäristöön tulisi mahtua näitä molempia. (Joskaan olohuoneessamme ne "normaalisti" valaistut tilat ovat linnulle luultavasti jo varjoa vastaavia.)
 |
| Suurinosa papukaijoista elää vähintään puolivaloisilla tai "laikukkailla" valoalueilla ollen lievästi puiden varjossa tai voimakkaasti valoisalla alueilla puiden latvostoissa tai aukeilla alueilla. |
Mitä tästä kaikesta sitten opimme?
Moni asiantuntija tai "asiantuntija" maailman papukaijaryhmissä puhuu voimakkaasti myös kaikenlaisia UV-valoja vastaan, pitäen niitä potentiaalisina syinä silmä-, iho-, kasvain- tai hormonaalisiin ongelmiin. Toki lintulampun pudottaminen hankintalistalta, ja sen päivittäminen 6-12kk välein, ja oikean paikan etsiminen linnun laajassa elintilassa asunnossa säästäisi monelta pään vaivalta. Mutta en itse voi kuvitella, että voisimme ottaa harmaisiin ja synkkiin koteihimme eläimen, jonka näkökyky on parhaimmillaan auringon kirkkaudessa, ja olettaa että sen elämä olisi kotonamme enää samanlaista. Terveysseikkojakaan ei tule ylenkatsoa, koska ruokavalion kautta saatu lisä D-vitamiini ei kykene täysin korvaamaan luonnollisen UV:n kautta saatua, ja on toisaalta helppo yliannostaa.
Minä sanon: antakaa linnuillenne UV-lamput!
PS: Mikä antaakaan enemmän mielenrauhaa lintulamppupähkäilyltä, kuin linnun turvallinen ulkoilu kesällä! Matkahäkit kuntoon ja ulkohäkit pystyyn, ja linnulle turvallista aurinkokylpyä!
Lähteet ja lisätietoa:
1. Buffalobirdnerd.com: Ultraviolet Lighting for Companion Birds: Benefits & Risks
2. Buffalobirdnerd.com: UVB Lighting for Companion UVB Lighting for Companion Birds, Reptiles, Amphibians and Arachnids
3. Full Spectrum Lighting For Birds | M&M Cage Company
4A. The effect of UVB lighting supplementation in African Grey Parrots
4B. Effects of UVB radiation on calcium metabolism in psittacine birds
5. Differential preference for ultraviolet light among captive birds from three ecological habitats
1. Buffalobirdnerd.com: Ultraviolet Lighting for Companion Birds: Benefits & Risks
2. Buffalobirdnerd.com: UVB Lighting for Companion UVB Lighting for Companion Birds, Reptiles, Amphibians and Arachnids
3. Full Spectrum Lighting For Birds | M&M Cage Company
4A. The effect of UVB lighting supplementation in African Grey Parrots
4B. Effects of UVB radiation on calcium metabolism in psittacine birds
5. Differential preference for ultraviolet light among captive birds from three ecological habitats
Kommentit
Lähetä kommentti