Luonnollisessa elämänkulussa soluja vaurioituu ja niitä korjataan. Aina solujen jakautuessa vahinkoja korjatakseen kromosomien telomeerit lyhenevät. Kun ne ovat lyhentyneet liiaksi, ne eivät enää pysty korjaamaan soluvaurioita. Tämä johtaa ajanmittaan parantumattomiin vaurioihin, vanhenemiseen, ja kuolemaan.
Uudessa tutkimuksessa (Telomere shortening rate predicts species lifespan) on tultu aika vankasti tulokseen, että telomeerien lyhentymisvauhti määrittää eläimen eliniän. Telomeerien alkuperäinen pituus ei ratkaise, vaan niiden kulumistahti. Esimerkiksi hiirillä telomeerit ovat alunperin pitkät, mutta niiden kulumisvauhti on noin 100-kertainen ihmiseen verrattuna. Tutkijat uskovat, että matemaattisilla yhtälöillä on siis mahdollista selvittää jonkin lajin keskimääräinen elinajanodote. Aiemmin eläinlajien elinikää on yritetty liittää esimerkiksi eläimen kokoon tai sydämen sykkeen nopeuteen. Lintuja ja nisäkkäitä verratessa tämä ei kuitenkaan toteudu: vajaan kilon painoinen iso kakadu voi elää kauemmin kuin 6000 kiloinen norsu. Kakadun syke on noin 127 bpm (beats per minute, lyöntejä sekunnissa), norsun taas noin 30 bpm, joten sekin on sydämen sykkeeseen pohjaavaa ennustusta vastaan.
Jarmo Tuutti kirjoitti oivan artikkelin papukaijojen sosiaalisuudesta: Sosiaalinen papukaija on kehittynyt elämään lajitoverin kanssa. Se avasi omia silmiäni yhä enemmän sosiaalisen eläimen tarpeelle saada sosiaalista kanssakäymistä. Esimerkiksi harmaapapukaijojen kromosomien telomeerien pituutta on tutkittu. Telomeerit lyhentyvät normaalin kulumisen ohella myös nopeampaa tahtia esimerkiksi kroonisen stressin tuloksena. Harmaapapukaijoilla tutkittiin telomeerien pituutta ja yksin elävien ja lajitoverin kanssa elävien lintujen telomeerien pituutta vertailtiin. Yksin elävillä ne olivat huomattavasti lyhyemmät. Yksinololla on siis myös vaikutusta fyysiseen terveyteen. Telomeerien pituuden ollessa linkitettynä elinikään, yksin elävät linnut siis "vanhenevat nopeammin," koska yksinolosta koituva stressi kuluttaa niiden elimistöä normaalia vauhdikkaammin. Vaikka yksin elävä lemmikkilintu ei antaisi ilmi seuranpuutettaan esimerkiksi nyppimällä, passivoitumalla tai muulla häiriökäytöksellä, ei omistaja ole kykenevä arvioimaan lintunsa hyvinvointia yksinolon suhteen vain ulkoisesti. "Kyllä se on pärjännyt tähänkin asti," mutta mitäpä liikkuu älykkään papukaijan päässä noina yksinolon tunteina, emme saa koskaan tietää.
Ihmisen on kuitenkin hankala käsittää, kuinka yksinäinen eläin voi olla ihmisen maailmassa. Ihminen on harvoin niin yksin, kuin lajitoveriensa seuraan luottava eläin on lemmikkinä ollessaan jopa vuosikausia (tai jopa vuosikymmeniä) ilman lajikumppania. Toki, kesyt linnut saavat ihmisestä seuraa, ja saattavatpa olla niinkin leimautuneita, etteivät hyväksy enää lintuseuraa rinnalleen. Käsinkasvattamalla lintu saadaan leimautumaan ihmiseen, jolloin sen sosiaaliset tarpeet täyttää laji, jonka kanssa se on elänyt lapsuutensa: joko vain ihminen tai myös muut linnut, jos se on saanut tarpeeksi sosiaalisia kontakteja niiden puolesta kriittisessä iässä joko vanhemmiltaan, sisaruksiltaan tai muilta linnuilta, mielellään saman lajin edustajilta. Puhun nyt kuitenkin siitä peruslinnusta, joka elää yksin, ja saa ehkä ihmisestä seuraa, tai sitten ei.
Yksin pidetty, villi lintu on kaikkein haavoittuvaisimmassa asemassa. Sillä ei ole lainkaan seuraa. Se pelkää tai jännittää ihmistä, eikä saa ihmisen kanssa olemisesta sosiaalista tyydytystä. Osa linnuista saattaa tämän vuoksi näennäisesti kesyyntyä helpommin: niiden tarve sosiaaliselle kanssakäymiselle on niin suuri, että eläin saattaa puskea pelkonsa sivulle yrittäessään tyydyttää sen henkiselle hyvinvoinnille oleellisia sosiaalisia tarpeitaan. Tämä on kuitenkin lintua kohtaan hyvin julma tapa yrittää kesyttämistä.
Kuvittele tilanne, että kaipaat ihmisseuraa. Tähän jokainen pystyy samaistumaan, sillä uskon että jokainen on joskus tuntenut olonsa yksinäiseksi, edes hetken verran. Olosi on yksinäinen, vaikka sinulla on kyllä mieluisaa tekemistä ja virikkeitä. Pahimmillaan nämä tekemiset eivät sisällä muita ihmisiä: et näe ihmisiä telkkarissa, et kuule heitä radiossa tai videoilla, et voi vuorovaikuttaa soittamalla, tekstaamalla, edes somessa tai chatissa kirjoittelemalla. Kaikki sosiaaliset kontaktit muihin ihmisiin on katkaistu. Voit ommella, piirtää, askarrella, hoitaa puutarhaa, tehdä remppaa, korjata autoa, urheilla, ehkä jopa lukea kirjaa tai selailla nettiä, mutta muille ihmisille et voi altistua. Se ei välttämättä tunnu pahalta nyt, mutta ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä, ja vaikka sosiaalisuuskin vaihtelee, myös yleensä epäsosiaalisiksi itsensä mieltävät ihmiset kaipaavat jonkinverran omantyylistään ihmisseuraa, ehkei riehakasta bilettämistä isossa porukassa, mutta vain rauhallista yhdessäoloa esimerkiksi jutellen, lukien tai leffojen parissa yhdessä köllötellen, ehkä jopa tyystin puhumatta, tai jopa vailla fyysistä läsnäoloa chatissa kirjoitellen tai puhelimessa puhuen. Ihmiselle on tärkeää tulla huomatuksi ja että hänen seurastaan pidetään. Yksinäisyyden aiheuttama henkinen kipu voi olla jopa yhtä voimakasta ja tuntuvaa kuin fyysinen kipu. On siis tärkeää erottaa termit olla yksin ja olla yksinäinen.
Kurzgesagt – In a Nutshell on YouTube-kanava, joka tuottaa useisiin tieteellisiin lähteisiin perustuen laadukkaita videoita. Loneliness-videolla käydään läpi ihmisen yksinäisyyden haittavaikutuksia. Mainitsen kuitenkin ensin, että villin, yksinäisen lemmikkilinnun kokema yksinäisyys on luultavasti vieläkin pahempaa: myös yksinäiset ihmiset voivat halutessaan kirjoittaa muille vaikkapa somessa (vaikka tuntemattomille anonyymillä palstalla), usein myös soittaa sukulaisille kuullakseen toisen äänen, tai mennä vaikka vain käymään kaupassa, jossa on muita ihmisiä, ja jutella pari sanaa kassalla työntekijälle. Ei sillä, että se todellista kaverin tai kumppanuuden kaipuuta edes lievittäisi, mutta lintu ei voi tehdä edes tuota vähää. Myös toisten ihmisten aistiminen kuvissa, videoissa tai radiossa/äänitteissä luultavasti lievittää yksinäisyyttä, ja radiojuontajasta voi tulla ikäänkuin "kaveri." Lisää raastavia yksinäisyyden kuvauksia on Ylen Some Deep Storyn kuudennella kaudella.
Papukaijat ovat vuosituhansien saatossa kehittyneet sosiaalisiksi eläimiksi. Sosiaalisuus on merkinnyt usein selviytymistä, sillä epäsosiaaliset yksilöt ovat alttiimpia vaaroille, joita parvessa tai parin kanssa elävät eivät niin helposti kohtaa. Ruoan hankkiminen, turvallisten lepopaikkojen löytäminen ja perheen perustaminen ovat hankalaa yksinään, joten seurallisuudesta tuli elämän edellytys. Seurankaipuu on siis koodattu papukaijojen DNA:han. Yksinolo saattoi olla kuolemantuomio, joten oli tarpeen, että seurankaipuu on sisäsyntyistä, ei vain jotain mihin opitaan.
Loneliness-videolla käydään läpi myös tutkimuksia, joissa on arvioitu yksinäisyyden haittavaikutuksia ihmiseen. Esimerkiksi monien tutkimuksien mukaan yksinäisyydestä johtuva stressi on yksi suurimpia rasituksia mitä nykyihminen kohtaa elämässään. Yksinäisyyden haittavaikutuksia on monia: yksinäisyys ikäännyttää nopeammin, tekee syövästä tappavamman, muistisairaudet etenevät nopeammin ja immuunijärjestelmä heikentyy. Erään tutkimuksen mukaan yksinäisyys on kaksi kertaa tappavampaa kuin ylipaino tai yhtä tappavaa kuin tupakka-askin polttaminen päivässä. Ihmisillä tehdyssä tutkimuksessa on myös havaittu, että yksinäisyys on ikävä oravanpyörä: yksinäisen ihmisen kyky tulkita muita huononee, jolloin uusia ystäviä voi olla hankala hankkia, tai jo olemassaolevia ihmissuhteita hankala pitää yllä. Kauan yksinäisyydestä kärsineen ihmisen kyky tulkita toisen ilmeitä ja eleitä huononee, ja tämä tulkitsee herkästi neutraalit tai jopa iloiset ilmeet negatiivisiksi tai hyökkääviksi. Tämä on lähes suoraan verrannainen myös lintumaailmaan: kauan yksin pidetty lintu ei välttämättä hyväksy enää uutta kaveria. Ehkä sen sosiaaliset taidot ovat niin ruosteessa, pitkäaikaisen yksinäisyyden kuormittamana, ettei se enää osaa muiden lintujen kanssa sosialisoida oikealla tavalla. (Kaverin hankkiminen on kuitenkin omasta mielestäni aina suositeltavaa, eikä tuudittautua siihen, että "Ei se kuitenkaan tule toimeen, kun on ollut X vuotta yksin." Jopa kymmeniä vuosia yksin olleet linnut ovat silmin nähden piristyneet, kun ne ovat saaneet lajitoverin jonka kanssa puuhailla lintumaisia juttuja.)
Vaikka papukaijojen sielunelämä ei liene täysin suoraan verrannollinen ihmisen sielunelämään, en silti uskalla lainkaan väheksyä älykkään, sosiaalisen eläimen kärsimystä, jos se joutuu olemaan yksin. Kesyillä linnuilla tilanne on parempi, koska ne saavat ihmisestä seuraa. Niillekin on toki epäluonnollista jäädä yksin tuntikausiksi, koska niiden luontainen sosiaalisuus, joka on luonnossa suojamekanismi, huutaa niille, että yksin jääminen on vaarallista tai riskialtista. Tähänkin lintu tietty yksilönä voi turtua ja tottua, mutten usko että sitä saa koskaan täysin pois päältä. Kuten aiemmin mainittu, yksin lemmikkinä pidettyjen harmaapapukaijojen telomeerit olivat vaurioituneet enemmän kuin lintukaverin kanssa pidetyillä lajitovereilla. En ole varma, oliko tutkimuksessa otettu huomioon lintujen kesyyttä, mutta uskoisin että suurinosa tutkimukseen osallistuneista, yksin pidetyistä harmaapapukaijoista oli vähintäänkin kohtuullisen kesyjä, sillä isoja lintuja harvemmin pidetään villinä lemmikkinä yksinään.
Uudessa tutkimuksessa (Telomere shortening rate predicts species lifespan) on tultu aika vankasti tulokseen, että telomeerien lyhentymisvauhti määrittää eläimen eliniän. Telomeerien alkuperäinen pituus ei ratkaise, vaan niiden kulumistahti. Esimerkiksi hiirillä telomeerit ovat alunperin pitkät, mutta niiden kulumisvauhti on noin 100-kertainen ihmiseen verrattuna. Tutkijat uskovat, että matemaattisilla yhtälöillä on siis mahdollista selvittää jonkin lajin keskimääräinen elinajanodote. Aiemmin eläinlajien elinikää on yritetty liittää esimerkiksi eläimen kokoon tai sydämen sykkeen nopeuteen. Lintuja ja nisäkkäitä verratessa tämä ei kuitenkaan toteudu: vajaan kilon painoinen iso kakadu voi elää kauemmin kuin 6000 kiloinen norsu. Kakadun syke on noin 127 bpm (beats per minute, lyöntejä sekunnissa), norsun taas noin 30 bpm, joten sekin on sydämen sykkeeseen pohjaavaa ennustusta vastaan.
Jarmo Tuutti kirjoitti oivan artikkelin papukaijojen sosiaalisuudesta: Sosiaalinen papukaija on kehittynyt elämään lajitoverin kanssa. Se avasi omia silmiäni yhä enemmän sosiaalisen eläimen tarpeelle saada sosiaalista kanssakäymistä. Esimerkiksi harmaapapukaijojen kromosomien telomeerien pituutta on tutkittu. Telomeerit lyhentyvät normaalin kulumisen ohella myös nopeampaa tahtia esimerkiksi kroonisen stressin tuloksena. Harmaapapukaijoilla tutkittiin telomeerien pituutta ja yksin elävien ja lajitoverin kanssa elävien lintujen telomeerien pituutta vertailtiin. Yksin elävillä ne olivat huomattavasti lyhyemmät. Yksinololla on siis myös vaikutusta fyysiseen terveyteen. Telomeerien pituuden ollessa linkitettynä elinikään, yksin elävät linnut siis "vanhenevat nopeammin," koska yksinolosta koituva stressi kuluttaa niiden elimistöä normaalia vauhdikkaammin. Vaikka yksin elävä lemmikkilintu ei antaisi ilmi seuranpuutettaan esimerkiksi nyppimällä, passivoitumalla tai muulla häiriökäytöksellä, ei omistaja ole kykenevä arvioimaan lintunsa hyvinvointia yksinolon suhteen vain ulkoisesti. "Kyllä se on pärjännyt tähänkin asti," mutta mitäpä liikkuu älykkään papukaijan päässä noina yksinolon tunteina, emme saa koskaan tietää.
Ihmisen on kuitenkin hankala käsittää, kuinka yksinäinen eläin voi olla ihmisen maailmassa. Ihminen on harvoin niin yksin, kuin lajitoveriensa seuraan luottava eläin on lemmikkinä ollessaan jopa vuosikausia (tai jopa vuosikymmeniä) ilman lajikumppania. Toki, kesyt linnut saavat ihmisestä seuraa, ja saattavatpa olla niinkin leimautuneita, etteivät hyväksy enää lintuseuraa rinnalleen. Käsinkasvattamalla lintu saadaan leimautumaan ihmiseen, jolloin sen sosiaaliset tarpeet täyttää laji, jonka kanssa se on elänyt lapsuutensa: joko vain ihminen tai myös muut linnut, jos se on saanut tarpeeksi sosiaalisia kontakteja niiden puolesta kriittisessä iässä joko vanhemmiltaan, sisaruksiltaan tai muilta linnuilta, mielellään saman lajin edustajilta. Puhun nyt kuitenkin siitä peruslinnusta, joka elää yksin, ja saa ehkä ihmisestä seuraa, tai sitten ei.
Yksin pidetty, villi lintu on kaikkein haavoittuvaisimmassa asemassa. Sillä ei ole lainkaan seuraa. Se pelkää tai jännittää ihmistä, eikä saa ihmisen kanssa olemisesta sosiaalista tyydytystä. Osa linnuista saattaa tämän vuoksi näennäisesti kesyyntyä helpommin: niiden tarve sosiaaliselle kanssakäymiselle on niin suuri, että eläin saattaa puskea pelkonsa sivulle yrittäessään tyydyttää sen henkiselle hyvinvoinnille oleellisia sosiaalisia tarpeitaan. Tämä on kuitenkin lintua kohtaan hyvin julma tapa yrittää kesyttämistä.
Kuvittele tilanne, että kaipaat ihmisseuraa. Tähän jokainen pystyy samaistumaan, sillä uskon että jokainen on joskus tuntenut olonsa yksinäiseksi, edes hetken verran. Olosi on yksinäinen, vaikka sinulla on kyllä mieluisaa tekemistä ja virikkeitä. Pahimmillaan nämä tekemiset eivät sisällä muita ihmisiä: et näe ihmisiä telkkarissa, et kuule heitä radiossa tai videoilla, et voi vuorovaikuttaa soittamalla, tekstaamalla, edes somessa tai chatissa kirjoittelemalla. Kaikki sosiaaliset kontaktit muihin ihmisiin on katkaistu. Voit ommella, piirtää, askarrella, hoitaa puutarhaa, tehdä remppaa, korjata autoa, urheilla, ehkä jopa lukea kirjaa tai selailla nettiä, mutta muille ihmisille et voi altistua. Se ei välttämättä tunnu pahalta nyt, mutta ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä, ja vaikka sosiaalisuuskin vaihtelee, myös yleensä epäsosiaalisiksi itsensä mieltävät ihmiset kaipaavat jonkinverran omantyylistään ihmisseuraa, ehkei riehakasta bilettämistä isossa porukassa, mutta vain rauhallista yhdessäoloa esimerkiksi jutellen, lukien tai leffojen parissa yhdessä köllötellen, ehkä jopa tyystin puhumatta, tai jopa vailla fyysistä läsnäoloa chatissa kirjoitellen tai puhelimessa puhuen. Ihmiselle on tärkeää tulla huomatuksi ja että hänen seurastaan pidetään. Yksinäisyyden aiheuttama henkinen kipu voi olla jopa yhtä voimakasta ja tuntuvaa kuin fyysinen kipu. On siis tärkeää erottaa termit olla yksin ja olla yksinäinen.
Kurzgesagt – In a Nutshell on YouTube-kanava, joka tuottaa useisiin tieteellisiin lähteisiin perustuen laadukkaita videoita. Loneliness-videolla käydään läpi ihmisen yksinäisyyden haittavaikutuksia. Mainitsen kuitenkin ensin, että villin, yksinäisen lemmikkilinnun kokema yksinäisyys on luultavasti vieläkin pahempaa: myös yksinäiset ihmiset voivat halutessaan kirjoittaa muille vaikkapa somessa (vaikka tuntemattomille anonyymillä palstalla), usein myös soittaa sukulaisille kuullakseen toisen äänen, tai mennä vaikka vain käymään kaupassa, jossa on muita ihmisiä, ja jutella pari sanaa kassalla työntekijälle. Ei sillä, että se todellista kaverin tai kumppanuuden kaipuuta edes lievittäisi, mutta lintu ei voi tehdä edes tuota vähää. Myös toisten ihmisten aistiminen kuvissa, videoissa tai radiossa/äänitteissä luultavasti lievittää yksinäisyyttä, ja radiojuontajasta voi tulla ikäänkuin "kaveri." Lisää raastavia yksinäisyyden kuvauksia on Ylen Some Deep Storyn kuudennella kaudella.
Papukaijat ovat vuosituhansien saatossa kehittyneet sosiaalisiksi eläimiksi. Sosiaalisuus on merkinnyt usein selviytymistä, sillä epäsosiaaliset yksilöt ovat alttiimpia vaaroille, joita parvessa tai parin kanssa elävät eivät niin helposti kohtaa. Ruoan hankkiminen, turvallisten lepopaikkojen löytäminen ja perheen perustaminen ovat hankalaa yksinään, joten seurallisuudesta tuli elämän edellytys. Seurankaipuu on siis koodattu papukaijojen DNA:han. Yksinolo saattoi olla kuolemantuomio, joten oli tarpeen, että seurankaipuu on sisäsyntyistä, ei vain jotain mihin opitaan.
Loneliness-videolla käydään läpi myös tutkimuksia, joissa on arvioitu yksinäisyyden haittavaikutuksia ihmiseen. Esimerkiksi monien tutkimuksien mukaan yksinäisyydestä johtuva stressi on yksi suurimpia rasituksia mitä nykyihminen kohtaa elämässään. Yksinäisyyden haittavaikutuksia on monia: yksinäisyys ikäännyttää nopeammin, tekee syövästä tappavamman, muistisairaudet etenevät nopeammin ja immuunijärjestelmä heikentyy. Erään tutkimuksen mukaan yksinäisyys on kaksi kertaa tappavampaa kuin ylipaino tai yhtä tappavaa kuin tupakka-askin polttaminen päivässä. Ihmisillä tehdyssä tutkimuksessa on myös havaittu, että yksinäisyys on ikävä oravanpyörä: yksinäisen ihmisen kyky tulkita muita huononee, jolloin uusia ystäviä voi olla hankala hankkia, tai jo olemassaolevia ihmissuhteita hankala pitää yllä. Kauan yksinäisyydestä kärsineen ihmisen kyky tulkita toisen ilmeitä ja eleitä huononee, ja tämä tulkitsee herkästi neutraalit tai jopa iloiset ilmeet negatiivisiksi tai hyökkääviksi. Tämä on lähes suoraan verrannainen myös lintumaailmaan: kauan yksin pidetty lintu ei välttämättä hyväksy enää uutta kaveria. Ehkä sen sosiaaliset taidot ovat niin ruosteessa, pitkäaikaisen yksinäisyyden kuormittamana, ettei se enää osaa muiden lintujen kanssa sosialisoida oikealla tavalla. (Kaverin hankkiminen on kuitenkin omasta mielestäni aina suositeltavaa, eikä tuudittautua siihen, että "Ei se kuitenkaan tule toimeen, kun on ollut X vuotta yksin." Jopa kymmeniä vuosia yksin olleet linnut ovat silmin nähden piristyneet, kun ne ovat saaneet lajitoverin jonka kanssa puuhailla lintumaisia juttuja.)
Vaikka papukaijojen sielunelämä ei liene täysin suoraan verrannollinen ihmisen sielunelämään, en silti uskalla lainkaan väheksyä älykkään, sosiaalisen eläimen kärsimystä, jos se joutuu olemaan yksin. Kesyillä linnuilla tilanne on parempi, koska ne saavat ihmisestä seuraa. Niillekin on toki epäluonnollista jäädä yksin tuntikausiksi, koska niiden luontainen sosiaalisuus, joka on luonnossa suojamekanismi, huutaa niille, että yksin jääminen on vaarallista tai riskialtista. Tähänkin lintu tietty yksilönä voi turtua ja tottua, mutten usko että sitä saa koskaan täysin pois päältä. Kuten aiemmin mainittu, yksin lemmikkinä pidettyjen harmaapapukaijojen telomeerit olivat vaurioituneet enemmän kuin lintukaverin kanssa pidetyillä lajitovereilla. En ole varma, oliko tutkimuksessa otettu huomioon lintujen kesyyttä, mutta uskoisin että suurinosa tutkimukseen osallistuneista, yksin pidetyistä harmaapapukaijoista oli vähintäänkin kohtuullisen kesyjä, sillä isoja lintuja harvemmin pidetään villinä lemmikkinä yksinään.
Ihmisellä eristyssellissä pitämistä, vailla kontakteja toisiin ihmisiin, pidetään henkisesti erittäin kuormittavana ja pitkittyessään jopa psykologisena kidutuksena. Vaikka eristyssellissä mieltä kuormittaa myös virikkeiden puute, ovat sosiaalisten virikkeiden puute osa kuormitusta.
Summa summarum: Papukaijat ovat sosiaalisia eläimiä, eikä niiden pitäisi joutua luottamaan ihmiseen ainoana seuran lähteenä, jos suinkin mahdollista. Sosiaalisesta eristämisestä johtuva yksinäisyys vahingoittaa lintua ei vain henkisesti vaan myös fyysisesti.
Lähteet ja lisäluettavaa:
- PNAS. CNIO researchers discover that the rate of telomere shortening predicts species lifespan
- Telomere shortening rate predicts species life span
- Sosiaalinen papukaija on kehittynyt elämään lajitoverin kanssa
- Social Isolation Shortens Telomeres in African Grey Parrots (Psittacus erithacus erithacus)
- Kurzgesagt – In a Nutshell, Loneliness
- Yle: Yksinäisyys voi sairastuttaa tai jopa tappaa – miksi se on elimistölle niin vaarallista?
PS: Tutkimus nokivariksilla on tullut siihen tulokseen, että sopuisissa, suuremmissa parvissa elävät linnut ovat terveempiä, kuin ne, jotka elivät rajatuissa sosiaalissa kontakteissa. Tutkijat ajattelevat, että linnut, jotka pääsevät toteuttamaan sosiaalisuuttaan luonnollisella tavalla isossa ryhmässä, ovat vähemmän stressaantuneita, ja täten niiden keho taistelee paremmin esim. loisia vastaan. Lähde: Sociable crows are healthier—new research
Summa summarum: Papukaijat ovat sosiaalisia eläimiä, eikä niiden pitäisi joutua luottamaan ihmiseen ainoana seuran lähteenä, jos suinkin mahdollista. Sosiaalisesta eristämisestä johtuva yksinäisyys vahingoittaa lintua ei vain henkisesti vaan myös fyysisesti.
Lähteet ja lisäluettavaa:
- PNAS. CNIO researchers discover that the rate of telomere shortening predicts species lifespan
- Telomere shortening rate predicts species life span
- Sosiaalinen papukaija on kehittynyt elämään lajitoverin kanssa
- Social Isolation Shortens Telomeres in African Grey Parrots (Psittacus erithacus erithacus)
- Kurzgesagt – In a Nutshell, Loneliness
- Yle: Yksinäisyys voi sairastuttaa tai jopa tappaa – miksi se on elimistölle niin vaarallista?
PS: Tutkimus nokivariksilla on tullut siihen tulokseen, että sopuisissa, suuremmissa parvissa elävät linnut ovat terveempiä, kuin ne, jotka elivät rajatuissa sosiaalissa kontakteissa. Tutkijat ajattelevat, että linnut, jotka pääsevät toteuttamaan sosiaalisuuttaan luonnollisella tavalla isossa ryhmässä, ovat vähemmän stressaantuneita, ja täten niiden keho taistelee paremmin esim. loisia vastaan. Lähde: Sociable crows are healthier—new research
Kommentit
Lähetä kommentti