Ennen vanhaan on liikkunut tieto, että uuden linnun tullessa taloon, sitä ei saisi päästää vapaaksi ennen kuin se on kesytetty kädelle tulevaksi. Tämä ei tietty pidä paikkaansa, sillä hyvin arkojen lintujen kohtalonahan olisi olla häkissä jopa loppu ikänsä, jos omistaja ei jaksaisi panostaa niiden oikeaoppiseen kesyttämiseen. Myös villi tai arka lintu ansaitsee vapaanaolon tuomaa liikuntaa ja virikettä!
 |
| Vanha neuvo linnun kesyttämiseen oli, että sen on oltava käsikesy ennen kuin se päästetään häkistä pois. Kuva: Flickr.com / Allie Verbovetskaya, CC BY-NC-ND 2.0 |
Nykyaikana, jolloin lintuharrastajapiireissä yritetään ajatella yhä enemmän linnun tunteita pelkästään omistajan tunteisiin keskittymisen sijaan, on usein suositeltu lintulähtöisempää ratkaisua. Omistajalähtöisessä ratkaisussa omistaja haluaa saavuttaa tavoitteensa nopeasti, eli lintu kädelle ja vapaaksi, joka ei välttämättä onnistu, koska lintua yksinkertaisesti pelottaa liikaa, eikä lintua voi pakottaa kesyksi. Lintulähtöisessä lähestymistavassa taas ajatellaan linnun parasta monelta kantilta: linnun on saatava liikuntaa häkin ulkopuolella vaikkei se olisikaan kesy, ja linnun on voitava kohdata kesyttämisprosessi ilman että se joutuu pelkäämään koulutushetkiä.
Pelon sekainen lintu ei voi oppia rohkeammaksi. Se voi oppia välinpitämättömäksi, jos siltä poistetaan kaikki mahdollisuudet paeta, ja oppia opittuun avuttomuuteen (learned helplessness). Pakolla kesytetyltä linnulta on poistettu pakokeinot, esimerkiksi sitä pidetään pienessä häkissä tai sen lentokyky on viety siipisulat katkomalla. Se on näennäisesti kesy, mutta isoon tilaan päästessään tai lentokyvyn saadessaan se luultavasti "villiintyy" takaisin entiselleen, koska ei se koskaan todellisuudessa kesy ollutkaan.
Kesyttäminen perustuu siihen, että linnun ei tarvitse koskaan pelätä ihmistä. Ei edes vahingossa, esimerkiksi kun ihminen intoa puhkuen ojentaa sille liian nopeasti herkkua, jolloin lintu säikähtää, eikä peloltaan halua syödä, ei edes silloin jos sillä on kiljuva nälkä. Ihminen saattaa ahdistaa lintua häkissä hellästi "jahtaamalla" lintua herkkupalan kanssa, jota lintu koettaa parhaansa mukaan paeta.
Pelon sekainen lintu ei voi oppia rohkeammaksi. Se voi oppia välinpitämättömäksi, jos siltä poistetaan kaikki mahdollisuudet paeta, ja oppia opittuun avuttomuuteen (learned helplessness). Pakolla kesytetyltä linnulta on poistettu pakokeinot, esimerkiksi sitä pidetään pienessä häkissä tai sen lentokyky on viety siipisulat katkomalla. Se on näennäisesti kesy, mutta isoon tilaan päästessään tai lentokyvyn saadessaan se luultavasti "villiintyy" takaisin entiselleen, koska ei se koskaan todellisuudessa kesy ollutkaan.
Kesyttäminen perustuu siihen, että linnun ei tarvitse koskaan pelätä ihmistä. Ei edes vahingossa, esimerkiksi kun ihminen intoa puhkuen ojentaa sille liian nopeasti herkkua, jolloin lintu säikähtää, eikä peloltaan halua syödä, ei edes silloin jos sillä on kiljuva nälkä. Ihminen saattaa ahdistaa lintua häkissä hellästi "jahtaamalla" lintua herkkupalan kanssa, jota lintu koettaa parhaansa mukaan paeta.
 |
| Siliteltävän kesy lintu saattaa olla monen aloittelijan unelma, mutta unelma ei välttämättä edes vastaa todellisuutta siitä, millainen lintu on lemmikkinä. Liian innokkaan omistajan innokkuus kärsii, jos linnut ovat saapuessaan villejä eivätkä kesyynny oletetulla vauhdilla. Liika kiirehtiminen vain pahentaa tilannetta. Kuva: Flickr.com / Vicki C, CC BY 2.0 |
Tästä päästään häkissä käytävän kesyttämisen ongelmiin, mutta myös vahvuuksiin. Ongelma syntyy siinä, että lintua yritetään saada käsikesyksi häkin sisällä. Käsi laitetaan häkkiin, joka on yleensäkin yhä edelleen liian pieni kunnolliseen pakenemiseen. Esimerkiksi aran linnun todellinen pakoetäisyys, jonka päässä se tuntee olonsa turvalliseksi, saattaa olla useita metrejä sivulla tai ylöspäin. Pienessä häkissä häkin keskiovesta ilmaantuva käsi herkkuineen saattaa olla linnulle kauhistus, varsinkin silloin, jos häkki on vielä asetettu turhan matalalle, eikä lintu pääse ihmisen silmätasoa ylemmäksi karkuun tunteakseen oloaan turvalliseksi.
Tämä on ongelma, joka tappaa monen tuoreen linnunomistajan kesyttämisinnon. Kesyttäminen ei vain edisty, koska linnuilta vaaditaan liikaa.
Häkin kanssa kesyttämiseen voi ottaa toisenkin näkökannan: lintua kesytetään häkin ulkopuolelta. Tämä on hyvä tapa myös pienempiin häkkeihin, jos lintu ei ole järjettömän pelokas. Jos lintu pelkää jo lähestyvää ihmistä, on kesyttäminen sinällään unohdettava herkkujen kera, ja järjestettävä arjesta sellainen, että lintu voi elää normaalia arkea 24 tuntia vuorokaudessa, pelkäämättä ihmistä tai ihmisen toimia sekuntiakaan. Katso Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n artikkeli: Pelokkaan linnun kesytys.
Kun lintu ei enää pelkää ihmistä, voisi aloittaa häkin ulkopuolelta tapahtuvalla kesyttämisellä. Tällöin linnulle yritetään tarjota herkkuja häkin pinnojen läpi niin, että lintu voi halutessaan perääntyä mahdollisimman kauas ihmisestä. Häkin ulkopuolelta semikesyä lintua on mahdoton jahdata vahingossa, koska pinnat tulevat vastaan. Jos lintu ei ole kovin pelokas, voi herkun tuoda sen lähelle pinnoihin, ja katsoa sen reaktiota. Joskus linnun voi olla helpompi liikkua herkun luokse puoli metriä tai 30 senttiä, kuin ihan tyystin häkin toiseen päähän. Liiat esteet voivat epämotivoida lintua, jolle saattaa olla myös tärkeää, että se pääsee perääntymään käden/ihmisen luota helposti herkun kanssa. Tällöin suora orsi herkun luokse on helpompi, kuin kiipeilyrata.
On kuitenkin koko ajan tarkkailtava linnun reaktiota, eikä herkun kanssakaan kannata lähestyä lintua liian nopeasti. Turvallisinta tämä on silloin, kun lintu on häkin yläosassa turvalliseksi kokemassaan paikassa, ja joutuu sieltä hieman liikkumaan herkun perään. Lintua ei kuitenkaan tulisi vahingossa tai tarkoituksella ahdistella paikassa, jonka se kokee turvapaikakseen, koska sieltä sillä ei ole enää pakopaikkaa.
Kun lintu on kotiutunut häkissään suositellun kaksi viikkoa, sitä voi alkaa pitää vapaana, oli se kesyyntynyt tai ei. Tällöin myös kesytyskoulutuksen voi siirtää häkin ulkopuolelle: linnulla on nyt tilaa paeta tarpeen tullen useita metrejä. Samoin sillä on vapaampi mahdollisuus lähestyä lentäen. Pakomahdollisuudenkin kanssa linnun elekieltä on luettava tarkoin, ja mielellään lopetettava lähestyminen jo ennen kuin lintu ottaa siivet (tai jalat) alleen. Vapaana oleva lintu on kuitenkin usein elkeissään selkeämpi, sillä kun se lentää karkuun, se lentää usein metrien päähän. Samalla valinnanvapaus tuo linnulle rohkeutta: se tietää, että voi paeta nopeasti lentäen minä hetkenä hyvänsä, jos tilanne on yhtäkkiä liian pelottava.
Papukaijan kesyttämiseen auttaa oikeastaan vain kärsivällisyys, mutta se yksin ei kuitenkaan riitä. Samalla on pidettävä koko ajan huoli, että lukee linnun elekieltä, ja ennakoi sen liikkeitä. Pelkällä loputtomalla kärsivällisyydellä koulutushetkissä ihminen saattaa silti olla huoleton ja vahingossa pelotella lintua muun ajan päivästä, jolloin edistymistä ei voi tapahtua. Antamalla linnulle valinnanvapauden ja tilaa väistää, oli se sitten häkissä tai häkin ulkopuolella, lintu oppii että ihminen kunnioittaa sen tilaa, ja se taas edistää linnun luottamusta ihmiseen.
Lue myös Jarmo Tuutin artikkeli: Papukaijan kesyttäminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä
Tämä on ongelma, joka tappaa monen tuoreen linnunomistajan kesyttämisinnon. Kesyttäminen ei vain edisty, koska linnuilta vaaditaan liikaa.
Häkin kanssa kesyttämiseen voi ottaa toisenkin näkökannan: lintua kesytetään häkin ulkopuolelta. Tämä on hyvä tapa myös pienempiin häkkeihin, jos lintu ei ole järjettömän pelokas. Jos lintu pelkää jo lähestyvää ihmistä, on kesyttäminen sinällään unohdettava herkkujen kera, ja järjestettävä arjesta sellainen, että lintu voi elää normaalia arkea 24 tuntia vuorokaudessa, pelkäämättä ihmistä tai ihmisen toimia sekuntiakaan. Katso Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n artikkeli: Pelokkaan linnun kesytys.
Kun lintu ei enää pelkää ihmistä, voisi aloittaa häkin ulkopuolelta tapahtuvalla kesyttämisellä. Tällöin linnulle yritetään tarjota herkkuja häkin pinnojen läpi niin, että lintu voi halutessaan perääntyä mahdollisimman kauas ihmisestä. Häkin ulkopuolelta semikesyä lintua on mahdoton jahdata vahingossa, koska pinnat tulevat vastaan. Jos lintu ei ole kovin pelokas, voi herkun tuoda sen lähelle pinnoihin, ja katsoa sen reaktiota. Joskus linnun voi olla helpompi liikkua herkun luokse puoli metriä tai 30 senttiä, kuin ihan tyystin häkin toiseen päähän. Liiat esteet voivat epämotivoida lintua, jolle saattaa olla myös tärkeää, että se pääsee perääntymään käden/ihmisen luota helposti herkun kanssa. Tällöin suora orsi herkun luokse on helpompi, kuin kiipeilyrata.
 |
| Utelias ja rohkea lintu tulee kyllä pinnojen luokse herkun nähtyään, eikä sitä tarvitse jahdata herkun kanssa. Herkkua tyrkyttämällä ihminen voi tarkoittaa hyvää, mutta pelokas lintu ei ymmärrä sitä, näkee vain vaaran, ja pakenee. |
On kuitenkin koko ajan tarkkailtava linnun reaktiota, eikä herkun kanssakaan kannata lähestyä lintua liian nopeasti. Turvallisinta tämä on silloin, kun lintu on häkin yläosassa turvalliseksi kokemassaan paikassa, ja joutuu sieltä hieman liikkumaan herkun perään. Lintua ei kuitenkaan tulisi vahingossa tai tarkoituksella ahdistella paikassa, jonka se kokee turvapaikakseen, koska sieltä sillä ei ole enää pakopaikkaa.
Kun lintu on kotiutunut häkissään suositellun kaksi viikkoa, sitä voi alkaa pitää vapaana, oli se kesyyntynyt tai ei. Tällöin myös kesytyskoulutuksen voi siirtää häkin ulkopuolelle: linnulla on nyt tilaa paeta tarpeen tullen useita metrejä. Samoin sillä on vapaampi mahdollisuus lähestyä lentäen. Pakomahdollisuudenkin kanssa linnun elekieltä on luettava tarkoin, ja mielellään lopetettava lähestyminen jo ennen kuin lintu ottaa siivet (tai jalat) alleen. Vapaana oleva lintu on kuitenkin usein elkeissään selkeämpi, sillä kun se lentää karkuun, se lentää usein metrien päähän. Samalla valinnanvapaus tuo linnulle rohkeutta: se tietää, että voi paeta nopeasti lentäen minä hetkenä hyvänsä, jos tilanne on yhtäkkiä liian pelottava.
Papukaijan kesyttämiseen auttaa oikeastaan vain kärsivällisyys, mutta se yksin ei kuitenkaan riitä. Samalla on pidettävä koko ajan huoli, että lukee linnun elekieltä, ja ennakoi sen liikkeitä. Pelkällä loputtomalla kärsivällisyydellä koulutushetkissä ihminen saattaa silti olla huoleton ja vahingossa pelotella lintua muun ajan päivästä, jolloin edistymistä ei voi tapahtua. Antamalla linnulle valinnanvapauden ja tilaa väistää, oli se sitten häkissä tai häkin ulkopuolella, lintu oppii että ihminen kunnioittaa sen tilaa, ja se taas edistää linnun luottamusta ihmiseen.
Lue myös Jarmo Tuutin artikkeli: Papukaijan kesyttäminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä
Kommentit
Lähetä kommentti