Tämä ei suoranaisesti liity lintuihin tai papukaijoihin, mutta on kiinnostava ilmiö: sekä papukaijat että kädelliset ovat hyvin älykäs eläinryhmä, ja niillä on huomattavia kielellisiä kykyjä verrattuna moniin muihin eläimiin.
Tiede.fi:n artikkelissa Apinakin oppii kiroilemaan kerrotaan, kuinka simpanssitkin oppivat kiroilemaan, vaikkei niitä siihen opeteta. Osaavatkohan simpassit sadatella myös omalla kielellään? Kiroilu perustuu tabuihin. 1970-luvulla simpansseille opetettiin viittomakieltä, johon sisältyi viittoma "likainen," jota käytettiin kuvaamaan kiellettyä tilannetta, jolloin simpanssi potalla käynnin sijaan ulosti jonnekin muualle. Muualle kuin pottaan kakalla käyminen oli likaista ja paha asia, tabu.
Simpanssit alkoivat käyttää likaista tarkoittavaa viittomaa spontaanisti sellaisissa tilanteissa, joissa ihminen ärsyyntymisen vuoksi päästelisi ärräpäitä. Washoe-niminen simpanssi nimitteli projektin johtajaa Roger Foutsia nimellä "likainen Roger", kun Roger ei suostunut päästämään simpanssia pihalle, tai "likainen apina," kun se sai uhitteluja makakilta.
Vaikka papukaijoja ei yleisesti pidetä (vielä?) yhtä älykkäinä kuin simpansseja tai joitain muita kädellisiä, voisin silti kuvitella, että papukaijan linnunaivot riittäisivät myös kiroiluun. Mutta mikä olisi linnulle niin tabu, että se mieltäisi sen kirosanaksi? Linnut kun yleensä tykkäävät tehdä mitä huvittaa, ja rankaisut eivät yleensä ole koulutuskeinona kovinkaan toimiva asia.
Tätä olisi kiintoisaa tutkia, mutta se vaatisi hyvin erikoiset olosuhteet. Kiroilevia lintuja varmasti on, sillä monikin puhetta matkiva papukaija nappaa hyvinkin herkästi sanavarastoonsa kirosanat. Kiroilu tulee ihmiseltä yleensä niin voimakkaalla äänenpainolla että lintukin sen huomaa, tai tilanteessa, joka on normaalista poikkeava ja täten linnun huomio on siihen kiinnittyneenä. Kiroilemalla lintu saa myös huomiota, joko positiivista ja huvittunutta, tai negatiivista ja hyssyttelevää, mutta huomiota silti. Tämä yleensä kannustaa lintua kirosanojen käyttöön, vaikka se ei toki tässä tilanteessa niiden merkitystä ymmärräkään.
Älykkäämmät papukaijat voivat kuitenkin varmasti yhdistää ihmisen tuntee sanavalintoihin. Jos ihminen puhisee kirosanoja aina tiettyjen askareiden ääressä, kohta lintukin osaa sen, kun ihminen tähän askareeseen tarttuu, ja kajauttaa ilmoille kirosanan jo ennen kuin ihminen on kerennyt lausua ensimmäistäkään siinä hetkessä. Tarkoittaako tämä todella, että lintu osaa nyt kiroilla, kuten aiemman tarinan simpanssit? Mielestäni ei. Lintu on vain yhdistänyt tietyt sanat tietyssä tilanteessa esiintyviksi.
Sen sijaan aidot kirosanat pitäisi jotenkin opettaa linnuille samaan tapaan, kuin Washoe-projektin simpassit ne oppivat: aidon tabun kautta.
Tiede.fi:n artikkelissa Apinakin oppii kiroilemaan kerrotaan, kuinka simpanssitkin oppivat kiroilemaan, vaikkei niitä siihen opeteta. Osaavatkohan simpassit sadatella myös omalla kielellään? Kiroilu perustuu tabuihin. 1970-luvulla simpansseille opetettiin viittomakieltä, johon sisältyi viittoma "likainen," jota käytettiin kuvaamaan kiellettyä tilannetta, jolloin simpanssi potalla käynnin sijaan ulosti jonnekin muualle. Muualle kuin pottaan kakalla käyminen oli likaista ja paha asia, tabu.
Simpanssit alkoivat käyttää likaista tarkoittavaa viittomaa spontaanisti sellaisissa tilanteissa, joissa ihminen ärsyyntymisen vuoksi päästelisi ärräpäitä. Washoe-niminen simpanssi nimitteli projektin johtajaa Roger Foutsia nimellä "likainen Roger", kun Roger ei suostunut päästämään simpanssia pihalle, tai "likainen apina," kun se sai uhitteluja makakilta.
Vaikka papukaijoja ei yleisesti pidetä (vielä?) yhtä älykkäinä kuin simpansseja tai joitain muita kädellisiä, voisin silti kuvitella, että papukaijan linnunaivot riittäisivät myös kiroiluun. Mutta mikä olisi linnulle niin tabu, että se mieltäisi sen kirosanaksi? Linnut kun yleensä tykkäävät tehdä mitä huvittaa, ja rankaisut eivät yleensä ole koulutuskeinona kovinkaan toimiva asia.
Tätä olisi kiintoisaa tutkia, mutta se vaatisi hyvin erikoiset olosuhteet. Kiroilevia lintuja varmasti on, sillä monikin puhetta matkiva papukaija nappaa hyvinkin herkästi sanavarastoonsa kirosanat. Kiroilu tulee ihmiseltä yleensä niin voimakkaalla äänenpainolla että lintukin sen huomaa, tai tilanteessa, joka on normaalista poikkeava ja täten linnun huomio on siihen kiinnittyneenä. Kiroilemalla lintu saa myös huomiota, joko positiivista ja huvittunutta, tai negatiivista ja hyssyttelevää, mutta huomiota silti. Tämä yleensä kannustaa lintua kirosanojen käyttöön, vaikka se ei toki tässä tilanteessa niiden merkitystä ymmärräkään.
Älykkäämmät papukaijat voivat kuitenkin varmasti yhdistää ihmisen tuntee sanavalintoihin. Jos ihminen puhisee kirosanoja aina tiettyjen askareiden ääressä, kohta lintukin osaa sen, kun ihminen tähän askareeseen tarttuu, ja kajauttaa ilmoille kirosanan jo ennen kuin ihminen on kerennyt lausua ensimmäistäkään siinä hetkessä. Tarkoittaako tämä todella, että lintu osaa nyt kiroilla, kuten aiemman tarinan simpanssit? Mielestäni ei. Lintu on vain yhdistänyt tietyt sanat tietyssä tilanteessa esiintyviksi.
Sen sijaan aidot kirosanat pitäisi jotenkin opettaa linnuille samaan tapaan, kuin Washoe-projektin simpassit ne oppivat: aidon tabun kautta.
Kommentit
Lähetä kommentti