Papukaijan käsittelyn perusteet

Lemmikkilintua ei voi käsitellä kuten koiraa tai kissaa. Kädelle nouseva lintu on jo kesy, mutta tätä kesyyttä ei voi olettaa kaikilta linnuilta. Silittäminen ei välttämättä maistu kesyimmillekään linnuille, ja vain harva lintu on OK sen kanssa, että ne kaapataan käsiin tai syliin.

Papukaijat ja muut lemmikkilinnut ovat erilaisia lemmikkejä kuin muut tutummat lemmikit, kuten kissat, koirat, kanit ja hamsterit. Nisäkkäiden kanssa toimiessa ihmiset helposti lähestyvät tuntematontakin eläinyksilöä suorasukaisesti, silittäen, taputellen, rapsutellen jopa syliin poimien. Kesy, rohkea ja ihmistä kohtaan sosiaalinen koira tai kissa ei tätä pahakseen pistä, ja kesyt jyrsijät sallivat yleensä monenlaisen käsittelyn myös ongelmitta. Linnut ovat kuitenkin vallan erilaisia eläimiä.

Linnut ovat yllämainittuihin verrattuna yleisesti arempia, pelokkaampia ja enemmän oman arvonsa tuntevia. Tämän vuoksi koiran tai hamsterin kautta opittuja käsittelytapoja ei voi suoraan soveltaa lintuihin, ei edes umpikesyihin papukaijoihin. Lintu ei yleensä nauti tai edes siedä kosketusta samoin kuin nisäkäslemmikit, vaan kesykin lintu saattaa ilmaista mielipiteensä kosketusyrityksistä joko napakasti purren tai paeten.

Lintuja on lemmikkinä hyvin paljon erilaisia, ja saman lajin sisäänkin mahtuu paljon kesyysvaihtelua, johon sisältyy myös kosketeltavuus. Yleisesti linnut eivät ole muihin lemmikeihin verrattuna kovin kosketeltavia otuksia. Jos siis harkitsee lintua lemmikikseen, mutta kaipaa ehdottomasti lemmikin, jota on pakko saada silittää ihan milloin vain, lintu ei ole hyvä vaihtoehto. Linnut ovat kosketukselle herkkiä ja jokseenkin omapäisiä, joten kesyjäkin lintuja saa yleensä koskettaa vain kun se niille sopii. Osa umpikesyistä ja ihmisrakkaista linnuista ei anna koskaan koskettaa itseään, vaikka ne muutoin viihtyvätkin ihmisen lähellä. Lintua kohtaan ei pitäisi olla korkeita odotuksia silittelyn suhteen.

Tyypillinen tilanne lintuja tuntemattoman kanssa: lintua yritetään silittää selästä tai päästä kuten kissaa tai koiraa. Tällaisessa tilanteessa lintu lähes poikkeuksetta puree tai pakenee.

Linnun lähestyminen

Varsinkin tuntematonta lintua tulisi aina lähestyä varoen, ja mielellään kysyä omistajalta jo aiemmin, saako tai kannattaako lintua lähestyä. Kesyt linnut eivät yleensä lähestymisestä hermoile, mutta niitäkin saattaa jännittää, jos niitä lähestytään liian yhtäkkisesti/nopeasti, tai ne eivät tunne oloaan turvalliseksi, esimerkiksi ne ovat ihmistä huomattavasti matalammalla, sillä linnut tuntevat olonsa turvalliseksi korkealla. Omistajilleenkin umpikesy lintu saattaa jännittää vieraita ihmisiä. Lintu usein käyttäytyy vieraita kohtaan eri tavoin kuin omistajaperheensä jäseniä kohtaan.

Villimmän tai aremman linnun kohdalla lähestymistapa on entistä kriittisempää, jotta lintu ei pelästy. Linnulle tulisi antaa aina mahdollisuus osoittaa mielipiteensä lähestymisyrityksistä. Kehonkielen lukemista opettelemalla ihminen pystyy tulkitsemaan, koska lähestyminen on linnulle liikaa: puuhailun lopettaminen, vartalon jäykistyminen, katseen valpastuminen, höyhenten vetäminen vartalon mukaiseksi ja pakoa harkitsevat eleet kertovat, että lähestyminen ei nyt ole linnulle mieluisaa. Lintu voi säikähtää myös poispäin kohdistuvaa liikettä, joten perääntyäkään ei pitäisi ihan juoksuaskelin, vaan vakaasti ja harkitusti.

(Jos lintu pelkää ihmisiä paljon, sitä ei kannata vieraan lähestyä lainkaan. Lue lisää Kaijuli.fi-sivun artikkelista "Pelokkaan linnun kesytys".)

Papukaijaa lähestyessä linnun kannalta paras keino on antaa linnun itse tulla ihmisen luokse.
Kuva: Flickr.com / clover_1, CC BY-NC 2.0

Linnun nouseminen kädelle

Kun linnusta puhutaan "käsikesynä," sillä yleensä tarkoitetaan sitä, että lintu nousee epäröimättä ihmisen kädelle. Tämä ei ole oletusarvoista, vaan yleensä linnun on oltava sitä varten ihmistä kohtaan kesy ja luottavainen, ja usein lisäkoulutuskaan ei mene hukkaan. Jos lintu ei ole tarpeeksi kesy noustakseen kädelle, mutta se on omistajan toiveissa, lintua on vain kärsivällisesti kesytettävä lisää, ettei se koe kättä ja kädelle nousua enää jännittäväksi ja pelottavaksi asiaksi.

Lintua ei yleensä voi pakottaa nousemaan kädelle pitkällä tähtäimellä. Jo valmiiksi pelokas tai arka lintu pakenee kättä jo alkuvaiheessa, joka voimistaa sen pelkoa käsiä ja ihmisiä kohtaan, ja tekee seuraavasta kerrasta entistä hankalamman. Lintua ei voi siis jahtaamalla totuttaa käteen, vaikka pakenemiseen uupunut lintu saattaa hengästyneenä kädelle lopulta noustakin. Linnulle tämä on kuitenkin suuri stressi, eikä se edistä linnun kesyyntymistä, sillä kesyyntyminen perustuu siihen, että lintu luottaa ihmiseen.

Kesyn linnun voi poimia kädelle pakkokeinoin muutamia kertoja, kunnes se oppii joko pakenemaan kättä lentäen tai juosten, puremaan kättä tai jopa hyökkäämään käden kimppuun ennakoivasti. Kesyjä lintuja saatetaan pakottaa kädelle esim. painamalla käsi niiden alavatsaa vasten, tai jopa riipimällä niiden varpaat irti orresta, jolta lintu ei halua lähteä. Nämä eivät ole suositeltavia käsittelykeinoja, vaan päämääränä on vaikuttaa koulutuksella linnun motivaatioihin niin, että se haluaa tulla kädelle, kun sitä pyydetään siihen. Pakkokeinoja käyttäen ihminen asettaa linnun henkisen hyvinvoinnin vaakalaudalle stressin muodossa, sekä heikentää ihmisen ja linnun keskenäistä suhdetta ja luottamusta. Pakotuskeinot altistavat papukaijan käsittelijän myös kipeille puremille.

Kesy lintu voi alkaa vältellä kättä esimerkiksi silloin, jos se käsketään nousemaan kädelle lähestulkoon vain silloin, kun tapahtuu jotain linnun kannalta epämiellyttävää, esim. se viedään häkkiin ja jätetään yksin. Tällöin lintu yhdistää nopeasti kädelle nousun häkkiin viemiselle, jolloin se saattaa edelleen nousta kädelle, mutta lehahtaa pois kun ihminen alkaa kävellä häkkiä kohti. Ajan mittaan se saattaa alkaa inhota myös kädelle nousua joko paeten kättä tai purren sitä. Samasta syystä lintu voi alkaa vältellä kättä, jos se otetaan aina pois jonkin mukavan tekemisen ääreltä, esim. jyrsimästä kiinnostavaa oven karmia ja asetetaan sen mielestä vähemmän arvokkaaseen paikkaan, kuten linnun mielestä tylsään tai liian matalaan kiipeilypuuhun. Kiinnostavan tekemisen äärelle jääminen on linnulle palkitsevaa, jolloin se saattaa alkaa puremaan pakenemisen sijaan, sillä puremalla se saa käden perääntymään ja saa itse jäädä suosikkipaikkaansa. Tällaiseen käytökseen kannattaa paneutua ennaltaehkäisevästi sekä johdonmukaisella koulutuksella.

Käsikesyys tuntuu olevan joskus vähimmäisoletus linnun kesyydestä, mutta se ei ole todenmukainen odotus jokaista lintua kohtaan.

Linnun silittäminen ja rapsuttaminen

Kukapa ei olisi joskus silittänyt tai rapsuttanut vierasta koiraa? Koirat ottavat yleensä vieraidenkin silitykset vastaan häntä heiluen. Hieman arempikin koira tai kissa yleensä sallii tai sietää vieraiden kosketuksen, vaikkei siitä erityisesti pitäisikään. Linnut eivät yleensä ole samanlaisia. Umpikesykään lintu ei välttämättä nauti silityksistä tai rapsutuksista lainkaan, edes rakkailta omistajiltaan. Kaikki linnut eivät vain pidä siitä, että niihin kosketaan.

Lintuja yleensä rapsutetaan päästä tai niskasta. Tämä vaatii kesyn linnun, joka mielellään itse tekee aloitteen siihen, että se haluaa rapsutuksia. Osa kesyistä linnuista saattaa sietää omistajansa rapsuttelut ja silittelyt, vaikkei lintu sitä alunperin pyytänytkään. Osa linnuista taas saattaa purra omistajansa verille saakkaa, jos ihminen menee lintua sen pyytämättä koskemaan. Toisessa tilanteessa rapsuttelut sen sijaan saattavat kelvata hyvin. Yleensä kesy lintu on enemmän altis haluamaan rapsutteluja, kun se on rentoutunut, sen sijaan että se on jännittynyt, kiihtynyt tai leikkisällä tuulella.

Rapsuttelujen kanssa kannattaa huomioida sama, kuin kädelle nousemisen kanssa. Pakolla rapsuttelu on linnulle pelottavaa tai inhottavaa, ja huonontaa suhdetta ja lisää linnun inhoa käsiä ja ihmistä kohtaan. Yhteisymmärryksessä suoritettu rapsuttelutuokio taas on nautinnollista sekä linnulle että ihmiselle. Lintua ei yleensä voi saada "tajuamaan" rapsutuksen hienoutta rapsuttamalla sitä väkisin. Osa linnuista sietää rapsuttamisen esimerkiksi vain sulalla tai nenällä, jos niillä on käsistä huonoja kokemuksia.

Linnut yleensä pitävät vain päästä rapsuttelusta. Rentoutunut rapsutteluhetki voi päättyä puremaan ja mielipahaan, jos lintua yrittää rapsuttaa jostain muualta, esim. siirtämällä rapsuttava käsi niskasta selän puolelle.

Selästä silittäminen on myös huono idea selkäsilityksistä pitävän linnun kanssa, koska lintu kokee herkästi selkään ja muualle vartaloon tulevat koskettelut seksuaalisena viestinä. Selän koskettelut ovat siis linnulle joko epämiellyttäviä, jos ne tulevat väärästä lähteestä, tai lempi-ihmiseltä tulleena ne voivat olla myös seksuaalinen viesti, joka innostaa lintua seksuaaliseen käytökseen. Tämän vuoksi linnun silittely ja rapsuttelu kannattaakin rajata vain päähän ja niskaan, jotka ovat alueita, josta myös lintututtavat ja -sisarukset rapsuttelevat toisiaan ilman seksuaalisia taka-ajatuksia.

Jos lintu ei pidä rapsuttelusta mutta on kesy ja ihmisrakas muutoin, ei lintua kannata väkisin rapsutella. Jos rapsuttelu on ihmiselle positiivinen, mutta linnulle negatiivinen kokemus, ei se linnun ja omistajan suhdetta paranna. Jos linnun kosketteleminen on ihmiselle erittäin tärkeää, linnun voi opettaa positiivisesti kouluttaen sietämään kosketusta, mutta silloin se on linnulle vain samanlainen temppu, kuin vaikkapa jalan ojentaminen kynsien leikkuuseen. Tämäkin on kuitenkin parempi kuin se, että lintu silitellään väkisin.

Linnun tulee todella luottaa ihmiseen, että se sallii nautinnolliset rapsutukset. Vaikka lintu antaisi kosketella koko kehoaan, kannattaa rapsuttelut kohdentaa vain pään ja niskan alueelle.

Linnun kaappaaminen käsittelyyn

Linnulle kaapatuksi joutuminen on usein stressaava kokemus, jossa lintu voi pelätä olevansa kuolemanvaarassa. Papukaijat yleensä purevat tällaisessa tilanteessa, mutta vaikka suoranokkaiset lemmikkilinnut (peipot, kyyhkyt) eivät voi purra, on niillekin kaapatuksi joutuminen stressaavaa. Tällaista käsittelyä pitäisi tehdä vain äärimmäisessä hädässä, kuten eläinlääkäriin lähtiessä tai jos lintu on tippunut esim. kaapin taakse josta se on pakko poimia pois. Kynsien leikkaaminen tehdään joskus näin, mutta senkin voi yleensä jo puolikesyille linnuille opettaa positiivisin keinoin, ilman kaappaamista.

Hyvin harva, erittäin kesy lintu voi olla OK tällaisen käsittelyn kanssa. Silloin lintu ei koe kaappausta stressaavana, eikä se pure tai pyristele pois tilanteesta. Tällöinkin kannattaa miettiä, miksi lintu on tarpeen kaapata näin, sillä yleensä tällainen kaappaus tehdään kesyllekin linnulle vain jonkin ihmisen tavoitteen vuoksi: esim. laittaakseen lintu häkkiin tai kuljetushäkkiin. Tällöin, vaikka itse kaappaus ei olisikaan linnulle negatiivinen kokemus, siitä seuraavat tapahtumat voivat olla. Jos lintu sietää kaappaamisen, kannattaa sitä käyttää enemmänkin hoitotoimenpiteiden opetteluun (esim. kynsien leikkuu, pyyhkeeseen kääriminen) kuin linnun siirtämiseen paikasta toiseen.

Osa hyvin kesyistäkään linnuista ei kuitenkaan pidä siitä, että niihin tartutaan lainkaan, vaikka ne yleensä pitäisivätkin vaikkapa rapsutteluista ja pään alueen silittelystä. Yleisellä tasolla linnun kaappaaminen käsittelyyn ei ole tapa käsitellä lemmikkilintua, vaikka osa erittäin kesyistä linnuista saattaakin sen sietää. On myös hieman lajikohtaista, mitä mieltä lintu on tällaisesta kaappauksesta. Osa lajeista sietää sitä kesynäkin paremmin, ja osa lajeista ei umpikesyinäkään halua, että niiden kehoon kosketaan.

Osalle linnuista tällainen kaappaaminen tai kaappaamisen simulointi esim. tasoa vasten voi olla jopa seksuaalinen kokemus. Tällöin lintu on jo pariutunut ihmisen kanssa, ja kokee tällaisen läheisyyden parittelua edeltävänä hellittelynä. Tämäkään ei tietenkään ole hyvästä.

Aina lintu ei pure kaapatessa, mutta se ei välttämättä tarkoita, että se olisi OK asian kanssa. 
Kuva: Flickr.com / Joaquín Macedo, CC BY-NC-SA 2.0

Linnun leikittäminen selällään

Osa hyvin kesyistä linnuista tykkää painileikeistä. Nämä ovat yleensä tietyt lajit, jotka luonnossa sisarustensakin kanssa voivat leikkiä selällään makoillen tai painien. Kaikista lajeista ei kesyinäkään ole makoileviksi tai käden kanssa painijoiksi. 

Linnun kanssa "painiessa" tai selällään leikittäessä tulee aina huomioida linnun kehonkieli. Painileikin tulee aina olla linnun kannalta positiivista. Tämä on helppo varmistaa leikin tiimellyksessä: jos lintu siirretään pois käsien luota, innostunut lintu palaa käsien luokse ja heittäytyy itse takaisin selälleen. Ahdistunut lintu taas ei palaa takaisin, tai ei heittäydy takaisin selälleen. Painileikeissä kesynkään linnun kanssa lintua ei tulisi toistuvasti itse kääntää selälleen, jos lintu itse toistuvasti kääntyy takaisin oikeinpäin.

Painileikit sopivat vain hyvin harvoille umpikesyille linnuille. Netin söpöt videot voivat aiheuttaa sen, että ilmiö tuntuu yleisemmältä kuin se oikeasti onkaan. Painileikissä tulee aina noudattaa suurta varovaisuutta siitä, että lintu ei ahdistu tai stressaannu tilanteessa.

Selälleen kääntäminen ei ole aina pelkästään leikki. Osa omistajista pitää siitä, että lintu osoittaa kesyyttään selällään makoillen, kuin temppuna. Tähänkin linnun voi pakottaa, jolloin sen kehonkieli on yleensä jäykkää ja lintu pyrkii pois selinmakuulta niin pian kuin mahdollista. Tätä ei tietenkään pitäisi tehdä, vaan selinmakuu temppuna pitäisi opettaa positiivisin keinoin.

Osaa lajeista on alttiimpia leikkimään selällään painien, ja niille on helpompi opettaa selällään makaaminen myös temppuna. Kuva: Flickr.com / fourier.slice, CC BY-NC 2.0