Missä menee lajin raja?

Papukaijojen ja muidenkin eläinten lajimäärityksiä heitellään uusiksi aina silloin tällöin. Tämä tapahtuu, koska lajeja tutkitaan enemmän, ja niistä huomataan asioita, jotka määrittävät esim. alalajit omiksi lajeikseen tai jotkut lajit yhteen saman lajin eri alalajeiksi.

Papukaijapiireissä tätä on tapahtunut paljonkin. Yksi huomattavimmista muutoksista oli melko vastikään tapahtunut amatsonien ryhmittäminen. Aiemmin olivat omia lajejaan keltapääamatsoni (Amazona oratrix), keltaniska-amatsoni (Amazona auropalliata) ja amazonianamatsoni eli keltaotsa-amatsoni (Amazona ochrocephala). Nämä olivat myös jaettu eri alalajeihin, joita tavattiin myös lemmikkinä, esim. keltapääamatsonista oli kahta selvästi toisistaan eroavaa tyyppiä: keltapääamatsoni, ns. "double yellow head" (Amazona oratrix oratrix), jolla on selvästi enemmän keltaista, ja keltainen on syvemmän värinen, kuin ns. "keltahuppuamatsoni" (Amazona oratrix belizensis), jolla keltaista on vähemmän ja se on enemmän voin keltainen kuin kirkas keltainen. Muitakin alalajeja keltapäällä on, mutta ne eivät ole niin yleisiä lemmikkeinä ymmärtääkseni.

Lemmikkiamatsonit, oletettavasti A. o. belizensis ja A. o. oratrix. Ero nähtävissä selvästi pään kuvion laajuudessa ja värisävyssä. Kuva: Pia Kukka.


Amatsonien kanssa kuitenkin on arvuuteltu edes takaisin, ovatko nämä kolme lajia todella keskenään eri lajeja vai eri alalajeja. Nykyisellään ne luetaan monesti vain yhdeksi lajiksi, jossa on erilaisia tyyppejä tai ryhmiä. Nimilaji on Amazona ochrocephala, eli amazonianamatsoni, jonka alalajeja ovat mm. Amazona ochrocephala ochrocephala, Amazona ochrocephala oratrix, Amazona ochrocephala auropalliata jne... hankalaksi tämän jaottelun tekee se, että nimellisesti kaikki alalajit ovat yhtä kaukana toisistaan, ja kaksi erilaista keltapäätä Amazona ochrocephala oratrix ja Amazona ochrocephala belizensis vaikuttavat nimen perusteella oleva yhtä lähellä toisiaan kuin muita keltaotsaisia tai keltaniskaisia alalajeja. Tämän vuoksi puhutaan keltapää-, keltaniska-, tai keltaotsa ryhmistä. Kansankielessä nämä ryhmien nimet ovat säilyneet lajiniminä, vaikka oikeaoppisesti mikä tahansa noista olisi amazonianamatsoni.

Lemmikkinä pidettävät alalajit eivät myöskään aina ole puhtaita. Joskus alalajit ovat niin saman näköisiä, että ne ovat lemmikkinä päässeet sekoittumaan entisestään. Joskus taas pesittäjät tai kasvattajat eivät ole välittäneet alalajeista, vaan ovat pitäneet merkityksellisenä ainoastaan sitä, että kunhan pesivä pari on samaa lajia, se riittää. Tämä aiheuttaa kuitenkin ongelmia myöhemmin, koska aiemmin vain alalajiristeytys voi olla myöhemmin täysiverinen hybridi, jos kaksi alalajia erotetaankin omiksi lajeikseen.

Muita esimerkkejä lajien erottelusta ja yhdistämisestä on sateenkaariluri (Trichoglossus haematodus). Esimerkiksi punaniskaluri (T. rubritorquis), punarintaluri (T. forsteni), keltarintaluri (T. capistratus) ja viherluri (T. weberi) laskettiin aiemmin sateenkaarilurin alalajeiksi. Myös itse päälajilla on eri näköisiä alalajeja, ja lähteestä riippuen niitä tunnustetaan ja ei tunnusteta omiksi lajeikseen.

Vasemmalla sateenkaariluri, suomalaisittain päälaji Trichoglossus haematodus haematodus, englanniksi kuitenkin coconut lorikeet. Oikealla suomalaisittain sateenkaarilurin alalaji Trichoglossus haematodus moluccanus, englanniksi rainbow lorikeet, Trichoglossus moluccanus. Lajien ja alalajien sykeröt vaihtelevat lähteestä riippuen.

Lajiuudistuksia on ollut aina ja niitä tulee aina olemaan. Onhan se hyvä, että lajeja tutkitaan! Lajin käsite on myös hieman liukuva, vaikka normaalisti lajiksi määritellään ne eläimet, jotka luonnossa tuottavat lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Aina tämä ei kuitenkaan ole niin yksioikoista, jonka huomaa läheistä sukua olevien lajien kanssa. Joskus luonnossa esteinä ovat ainoastaan välimatka, ja lajit risteytyvät vaivatta jännän näköisiksi, lisääntymiskykyisiksi hybrideiksi, jos ne eksyvät keinotekoisesti samoilla alueille, kuten vieraslajien kanssa käy. Näin on käynyt amatsonien kanssa sekä Stuttgartissa Saksassa, sekä joissain päin Amerikkaa esim. Floridassa.

Tähän kirjoitukseen inspiroi mietteeni siitä, milloin kultatöyhtökakadu jaetaan eri lajeihin. Australiassa yleinen Cacatua galerita galerita on nimittäin hyvin eri näköinen kuin Australian laitamilla Uuden-Guinean saarilla elävät Cacatua galerita triton -kakadut, englanniksi triton cockatoo. (Levinneisyyskartta löytyy tältä sivulta kohdasta Cockatoo controversy, figure 6.) Omaan silmään niiden pään ja nokan muodossa on niin paljon eroa, että ne voisivat kuulua eri lajiin. Varsinkin nokan muoto saattaa kieliä jopa hyvin erilaisista elintavoista, ravinnonhankintatavoista ja ruokavalioista, jotka lie olisivat omiaan vahvistamaan eroa (ala)lajien välillä.

Kuvapankkikuvia, joten alalajinmääritys ei ole 100% tarkka, mutta erot pääpiirteittäin nähtävissä: C. g. galeritan suipompi ylänokka ja kapeampi alanokka kalpenevat C. g. tritonin jytkyn nokan rinnalla. Myös muussa pään muodossa näkyy eroja.

Luultavasti lajien rajoja tullaan muuttamaan tämän tästä vastaisuudessakin. Tämän vuoksi kannattaakin lintuja pesittäessä huomioida myös mahdolliset alalajit, jottei tule vahingossa luoneeksi hybridejä.

Kommentit