Amerikan mantereella on samanmoisia lintuja, kuin mihin täällä koto-Suomessakin voisi törmätä. Pähkinänakkelin sijasta on valkokulmanakkeli (Sitta canadensis), ja tiaisia edustaa esimerkiksi amerikanhömötiainen (Poecile atricapillus). Nämä lajit ovat keksineet yhteisen tavan kommunikoida vaarasta.
Tiaisten kieltä ja kielioppia on tutkittu aiemminkin. Useilla muillakin eläinlajeilla on erilaiset varoitusäänet vaaran lähteestä riippuen. Amerikanhömötiaisilla vaaran vakavuuden määrittävät varoituksen lopputavut: "Chickadee-dee-dee-dee-dee." Mitä enemmän lopputavuja, sen vakavampi vaara. Tästä ääntelytavasta tiaisryhmä on saanut englanninkielisen nimensäkin: chickadee.
Nakkeleiden varoitusääni on sarja lyhyitä, korkeita tavuja. Niillä vaaran vakavuudesta kielii varoitusäänen taajuus ja nopeus: mitä uhkaavampi vaara, sen nopeampi ja korkeampi varoitusääni on.
Nakkelit eivät kuitenkaan täysin luota tiaisten varoituksiin. Jos ne kuulevat tiaisten varoitusäänen vaarasta, mutta eivät itse totea vaaraa omin havainnoin, nakkelit päästävät vain geneerisen varoitusäänen, ottamatta kantaa vaaran vakavuuteen. Tällaisessa toisen käden tiedon varassa ollen ne eivät siis luota tiaisen varoitusääneen täysin.
Tutkijat eivät ole täysin varmoja, miksi nakkelit eivät luota tiaisten varoitusääneen täysin. Eräs teoria on, että nakkelin tietäessä tiaisen sijainnin, se ei silti voi olla varma vaaran sijainnista omaan sijantiinsa nähden. Voi olla, että epävarman varoitusäänen toistaminen on kannattavampi strategia, kuin sokeasti luottaminen.
Lue lisää:
- NatGeo: These birds 'retweet' alarm calls—but are careful about spreading rumors
Tiaisten kieltä ja kielioppia on tutkittu aiemminkin. Useilla muillakin eläinlajeilla on erilaiset varoitusäänet vaaran lähteestä riippuen. Amerikanhömötiaisilla vaaran vakavuuden määrittävät varoituksen lopputavut: "Chickadee-dee-dee-dee-dee." Mitä enemmän lopputavuja, sen vakavampi vaara. Tästä ääntelytavasta tiaisryhmä on saanut englanninkielisen nimensäkin: chickadee.
Nakkeleiden varoitusääni on sarja lyhyitä, korkeita tavuja. Niillä vaaran vakavuudesta kielii varoitusäänen taajuus ja nopeus: mitä uhkaavampi vaara, sen nopeampi ja korkeampi varoitusääni on.
Nakkelit eivät kuitenkaan täysin luota tiaisten varoituksiin. Jos ne kuulevat tiaisten varoitusäänen vaarasta, mutta eivät itse totea vaaraa omin havainnoin, nakkelit päästävät vain geneerisen varoitusäänen, ottamatta kantaa vaaran vakavuuteen. Tällaisessa toisen käden tiedon varassa ollen ne eivät siis luota tiaisen varoitusääneen täysin.
Tutkijat eivät ole täysin varmoja, miksi nakkelit eivät luota tiaisten varoitusääneen täysin. Eräs teoria on, että nakkelin tietäessä tiaisen sijainnin, se ei silti voi olla varma vaaran sijainnista omaan sijantiinsa nähden. Voi olla, että epävarman varoitusäänen toistaminen on kannattavampi strategia, kuin sokeasti luottaminen.
Lue lisää:
- NatGeo: These birds 'retweet' alarm calls—but are careful about spreading rumors