Monessa Facebookin lintuleluryhmässä ihmiset tekevät linnuilleen leluja, jotka voisivat olla kuin suoraan taidenäyttelystä! Ja mikäs siinä, jos nauttii askartelusta ja kauniista leluista. Itselläni on kuitenkin välillä hankaluuksia ymmärtää ihmisten loputonta askartelunhimoa ja kärsivällisyyttä lelunrakennuksen kanssa.
En kuitenkaan tuomitse! Itse pidän askartelusta, ja itse asiassa olen vain hyvin harvoin ostanut linnuilleni (tai muille lemmikeilleni) leluja. Jotenkin olen kuitenkin pyrkinyt vetämään tietyn rajan siihen, että kuinka paljon aikaa ja vaivaa omistajana käytän virikkeen tekemiseen verrattuna siihen, kuinka kauan eläin viihtyy sen parissa.
Jos eläin tuhoaa lelun kirjaimellisesti hetkessä, ei ole välttämättä tarpeen käyttää lelun suunnitteluun ja hiomiseen kovin kauaa. Esimerkiksi kaikenlaisten paperimuotojen/origamien tekeminen on mukavaa näpertelyä, ja lopputulos voi olla todella kaunis. Näihin löytyy netistä paljon ohjeita, ja kivoja väriyhdistelmiä käyttämällä punotut kuutiot, pallot, kukat tai muut muodot ovat lähes kuin koriste-esineitä itsessään. Itse kuitenkin koen, että lintu ei tee eroa sille, onko omistaja väkertänyt kaunista ja symmetristä paperipalloa vartin, vai rutannut herkkupalan paperinpalasen sisälle parissa sekunnissa. Tällöin omistaja voi miettiä, onko origamiaskartelu omaksi iloksi vai linnun iloksi: linnun ilo paperipallon kanssa kestää yleensä vain pari sekuntia (jonka aikana se etsii paperipalloon piilotetun herkkupalan), joka on lyhyt aika verrattuna siihen, kuinka kauan virikkeen tekemiseen on mennyt. Jos lelu tehdään ensisijassa linnun iloksi, eikö silloin olisi järkevämpää tehdä yhtä arvokkaita, joskin rumempia, paperitolleroita paljon, kuin pari kaunista, samassa ajassa.
Eräs harrastaja laittoikin kuvan kakadustaan, joka oli tuhonnut suuren puulelun vartissa. Omistaja oli käyttänyt puupalojen sahaamiseen, hiomiseen, poraamiseen ja värjäämiseen huomattavasti enemmän aikaa, kuin mitä lintu puuhasi lelun parissa. Ostolelut eivät välttämättä tule kaikille kyseeseen varsinaisten silppurilintujen kohdalla pitkällä tähtäimellä, jos lintu saa 30 euron lelusta puoli tuntia hupia...
Tässä muutamia ajatuksia pohdittavaksi ja niksejä ajanhallintaan:
Hanki sopivia työkaluja, ne maksavat itsensä takaisin ajan kanssa! Esimerkisi sahaaminen on todella työlästä käsisahalla, verrattuna kuviosahaan, vannesahaan tai pieneen pöytäsirkkeliin. Pienten lintujen hyvä puoli on se, että ne eivät yleensä tuhoa puuta sillä innolla, että työkaluja on pakko hankkia puun käsittelyyn, vaan pehmeämpien materiaalien (jäätelötikut, balsapuu, luffa, pahvi, korkki, jne.) riittävät kevyemmät välineet. Pylväsporakone on oma henkilökohtainen haaveeni, mutta toistaiseksi olen tyytynyt akkuporakoneeseen reikien kanssa. (Jos sinulla ei ole mahdollisuutta hankkia työkaluja itsellesi esim. tilojen vuoksi, kysy tutuilta tai paikallisilta puutyöharrastajilta tai -työläisiltä, missä voisi käydä leikkelemässä puuta. Reissu kunnon välineiden ääreen säästää aikaa verrattuna hitaiden tai huonojen välineiden kanssa työskentelyyn.)
Tee lelun osia liukuhihnatyönä: jos lelun tekemisessa on useampi osa, esim. puulelussa lankun sahaaminen paloiksi, reikien poraaminen ja naruun pujottelu, kannattaa jokainen työvaihe hoitaa kerralla valmiiksi. Ei ole järkeä sahata yhtä palikkaa kerrallaan, porata siihen reikää, laittaa naruun, ja aloittaa sitten toisen palikan sahaus.
Vinkki! Poraa puuhun reiät ennen kuin sahaat sen palasiksi! Isoon puun palaan on vakaampi porata useita reikiä kuin pieniin, joita voi olla hankala pitää tukevasti paikoillaan, ja palaa joutuu alati vaihtamaan.
Pohdi, teetkö lelua itsellesi vai linnullesi? Kuten mainittu, lintu ei luultavasti tee eroa hienon paperiorigamin ja normaalin paperitolleron välillä. (Omaksi huviksi askartelussa ei ole mitään pahaa, jos siitä nauttii!)
Onko lelun pakko olla kuin tehtaan linjalta, symmetrinen ja kaunis, jos se on linnulle mieluisa? Mitatako säntillisesti jokainen kakkosnelosesta leikattu puunpala, vai sahatako sellaisia paloja kuin sattuu tulemaan. Kannattaako yksittäisiä puunpaloja hioa hiekkapaperilla, jos niissä ei ole vallan vaarallisen oloisia tikkuja? Kuitenkin vinkki samankokoisten palasten tekemiseen: käytä sirkkelin kanssa "jatkopalaa", joka stoppaa terän luokse viedyn pitkän lankun aina samaan kohtaan, tuottaen aina samankokoisia puunpaloja, jos se on tärkeää.
Tee "aivotonta työtä" muiden tekemisten ohessa: Itse teen monesti virikkeissä käytettäviä paperitolleroita televisiota katsellessani. Olen leikannut valmiiksi noin 7x7 cm paperin palasia ison pinon, ja pilkkonut herkkuja valmiiksi sopivan pieniksi paloiksi kulhoon. Paperin keskelle laitan 1-3 kpl herkkupaloja ja rutistan paperista pienen palleron, ja laitan sen näille palleroille varattuun kulhoon. Näitä palleroita syntyy TV-ohjelman aikana vino pino, ja niitä on täten myöhempää käyttöä varten valmiina laitettavaksi lelujen sisälle tai sellaisenaan tarjottavaksi.
Jos lintu on täyssilppuri, voi sille laittaa virikkeeksi ihan vain kantikkaita puunpaloja esim. orsiksikin tai pitkittäin häkin kylkeen kiinnitettynä, tai häkin päälle (jos ei ole vaarana että lintu pudottaa sen). Myös halkoklapit käyvät sellaisenaan silputtavaksi. Varsinkin isojen arojen ja kakadujen nokissa puulelut usein muuttuvat silpuksi alta aikayksikön. Joissain ulkomaisissa nettikaupoissa myydään kannakkeita, joilla kakkosnelosen saa kätevästi häkin poikki orreksi. (Linkki)
Sellaisenaankin esineitä voi tarjota, ilman että niistä erityisesti tekee lelua. Ei puunpalasia ole pakko laittaa naruun tai ketjuun, ei luonnossa papukaija muutenkaan törmää sellaiseen leluun. Palaset voivat olla häkissä kulhossakin tai häkin päällä, tai jopa pohjalla, joskin tällöin törmätään säästö- ja hygieniakysymykseen: heitteleekö lintu irtopalikat vain pois, jolloin ne menevät sotkuun ja täten "hukkaan." Tällöin lintukin on sitten toimeton palikat heiteltyään, jos se ei uskalla tai halua mennä häkin pohjalle niitä hakemaan.
Vinkki! Jos haluat käyttää narua, kannattaa narun pää teipata tiiviiksi kuten kengännauha. Tällöin naru on huomattavasti helpompi tökkiä leluissa oleviin reikiin, eikä sen pää rispaannu, tehden jokaisesta seuraavasta pujotuksesta entistä hankalampaa. Kun lelu on valmis, revi teippi irti tai leikkaa teipattu pää pois. Tämä nopeuttaa lelunkasaamisprosessia, sillä narun pujottamisen kanssa ei tarvitse kamppailla. Jos teet lelua ohuemmalla narulla esim. pienille linnuille, kannattaa ostaa paksu neula, jolla narun saa todella näppärästi pujoteltua reiällisiin lelun palasiin, ja plussana pahvi- ja paperituotteita ei tarvitse edes rei'ittää etukäteen.
Aikaa säästää naruun verrattuna myös se, että kasaa lelut metalliseen tuoreruokatikkuun, tai käyttää runkona rosterilankaa, vahvuudeltaan esim. 1-2 millistä linnun koosta riippuen.
Mikäli kuitenkin haluaa askarrella origameja ja värjätä omat puunpalat kakadulle, joka silppuaa kaiken minuuteissa, mikäs siinä! Itse tykkään askartelusta, ja askartelu on usein terapeuttista käsillä tekemistä. Siihen jos saa vielä päälle sen, että askartelun tuotos menee oikeasti käyttöön linnun leluna, eikä vain unohdu pölyttymään hyllylle, mikäs sen parempaa. Lintujen kanssa kannattaa kuitenkin muistaa, että lintu kaipaa uusia virikkeitä jatkuvasti, eikä itseään kannata polttaa loppuun askartelemalla leluja tarpeettoman pitkän kaavan kautta. Tee leluja juuri niin kuin itse nautit, ja muista, että itse askartelussa on rahansäästön lisäksi tarkoitus pitää hauskaa!
Papukaijojen leluaskarteluun keskittyneitä FB-ryhmiä:
- Busy Beaks Builders-DIY bird toys
- The Parrot's Workshop
En kuitenkaan tuomitse! Itse pidän askartelusta, ja itse asiassa olen vain hyvin harvoin ostanut linnuilleni (tai muille lemmikeilleni) leluja. Jotenkin olen kuitenkin pyrkinyt vetämään tietyn rajan siihen, että kuinka paljon aikaa ja vaivaa omistajana käytän virikkeen tekemiseen verrattuna siihen, kuinka kauan eläin viihtyy sen parissa.
Jos eläin tuhoaa lelun kirjaimellisesti hetkessä, ei ole välttämättä tarpeen käyttää lelun suunnitteluun ja hiomiseen kovin kauaa. Esimerkiksi kaikenlaisten paperimuotojen/origamien tekeminen on mukavaa näpertelyä, ja lopputulos voi olla todella kaunis. Näihin löytyy netistä paljon ohjeita, ja kivoja väriyhdistelmiä käyttämällä punotut kuutiot, pallot, kukat tai muut muodot ovat lähes kuin koriste-esineitä itsessään. Itse kuitenkin koen, että lintu ei tee eroa sille, onko omistaja väkertänyt kaunista ja symmetristä paperipalloa vartin, vai rutannut herkkupalan paperinpalasen sisälle parissa sekunnissa. Tällöin omistaja voi miettiä, onko origamiaskartelu omaksi iloksi vai linnun iloksi: linnun ilo paperipallon kanssa kestää yleensä vain pari sekuntia (jonka aikana se etsii paperipalloon piilotetun herkkupalan), joka on lyhyt aika verrattuna siihen, kuinka kauan virikkeen tekemiseen on mennyt. Jos lelu tehdään ensisijassa linnun iloksi, eikö silloin olisi järkevämpää tehdä yhtä arvokkaita, joskin rumempia, paperitolleroita paljon, kuin pari kaunista, samassa ajassa.
Eräs harrastaja laittoikin kuvan kakadustaan, joka oli tuhonnut suuren puulelun vartissa. Omistaja oli käyttänyt puupalojen sahaamiseen, hiomiseen, poraamiseen ja värjäämiseen huomattavasti enemmän aikaa, kuin mitä lintu puuhasi lelun parissa. Ostolelut eivät välttämättä tule kaikille kyseeseen varsinaisten silppurilintujen kohdalla pitkällä tähtäimellä, jos lintu saa 30 euron lelusta puoli tuntia hupia...
 |
| Isot kakadut rakastavat jyrsimistä. |
Tässä muutamia ajatuksia pohdittavaksi ja niksejä ajanhallintaan:
Hanki sopivia työkaluja, ne maksavat itsensä takaisin ajan kanssa! Esimerkisi sahaaminen on todella työlästä käsisahalla, verrattuna kuviosahaan, vannesahaan tai pieneen pöytäsirkkeliin. Pienten lintujen hyvä puoli on se, että ne eivät yleensä tuhoa puuta sillä innolla, että työkaluja on pakko hankkia puun käsittelyyn, vaan pehmeämpien materiaalien (jäätelötikut, balsapuu, luffa, pahvi, korkki, jne.) riittävät kevyemmät välineet. Pylväsporakone on oma henkilökohtainen haaveeni, mutta toistaiseksi olen tyytynyt akkuporakoneeseen reikien kanssa. (Jos sinulla ei ole mahdollisuutta hankkia työkaluja itsellesi esim. tilojen vuoksi, kysy tutuilta tai paikallisilta puutyöharrastajilta tai -työläisiltä, missä voisi käydä leikkelemässä puuta. Reissu kunnon välineiden ääreen säästää aikaa verrattuna hitaiden tai huonojen välineiden kanssa työskentelyyn.)
Tee lelun osia liukuhihnatyönä: jos lelun tekemisessa on useampi osa, esim. puulelussa lankun sahaaminen paloiksi, reikien poraaminen ja naruun pujottelu, kannattaa jokainen työvaihe hoitaa kerralla valmiiksi. Ei ole järkeä sahata yhtä palikkaa kerrallaan, porata siihen reikää, laittaa naruun, ja aloittaa sitten toisen palikan sahaus.
Vinkki! Poraa puuhun reiät ennen kuin sahaat sen palasiksi! Isoon puun palaan on vakaampi porata useita reikiä kuin pieniin, joita voi olla hankala pitää tukevasti paikoillaan, ja palaa joutuu alati vaihtamaan.
Pohdi, teetkö lelua itsellesi vai linnullesi? Kuten mainittu, lintu ei luultavasti tee eroa hienon paperiorigamin ja normaalin paperitolleron välillä. (Omaksi huviksi askartelussa ei ole mitään pahaa, jos siitä nauttii!)
 |
| Viiden minuutin origami vai viiden sekunnin paperitollero? |
Onko lelun pakko olla kuin tehtaan linjalta, symmetrinen ja kaunis, jos se on linnulle mieluisa? Mitatako säntillisesti jokainen kakkosnelosesta leikattu puunpala, vai sahatako sellaisia paloja kuin sattuu tulemaan. Kannattaako yksittäisiä puunpaloja hioa hiekkapaperilla, jos niissä ei ole vallan vaarallisen oloisia tikkuja? Kuitenkin vinkki samankokoisten palasten tekemiseen: käytä sirkkelin kanssa "jatkopalaa", joka stoppaa terän luokse viedyn pitkän lankun aina samaan kohtaan, tuottaen aina samankokoisia puunpaloja, jos se on tärkeää.
Tee "aivotonta työtä" muiden tekemisten ohessa: Itse teen monesti virikkeissä käytettäviä paperitolleroita televisiota katsellessani. Olen leikannut valmiiksi noin 7x7 cm paperin palasia ison pinon, ja pilkkonut herkkuja valmiiksi sopivan pieniksi paloiksi kulhoon. Paperin keskelle laitan 1-3 kpl herkkupaloja ja rutistan paperista pienen palleron, ja laitan sen näille palleroille varattuun kulhoon. Näitä palleroita syntyy TV-ohjelman aikana vino pino, ja niitä on täten myöhempää käyttöä varten valmiina laitettavaksi lelujen sisälle tai sellaisenaan tarjottavaksi.
Jos lintu on täyssilppuri, voi sille laittaa virikkeeksi ihan vain kantikkaita puunpaloja esim. orsiksikin tai pitkittäin häkin kylkeen kiinnitettynä, tai häkin päälle (jos ei ole vaarana että lintu pudottaa sen). Myös halkoklapit käyvät sellaisenaan silputtavaksi. Varsinkin isojen arojen ja kakadujen nokissa puulelut usein muuttuvat silpuksi alta aikayksikön. Joissain ulkomaisissa nettikaupoissa myydään kannakkeita, joilla kakkosnelosen saa kätevästi häkin poikki orreksi. (Linkki)
Sellaisenaankin esineitä voi tarjota, ilman että niistä erityisesti tekee lelua. Ei puunpalasia ole pakko laittaa naruun tai ketjuun, ei luonnossa papukaija muutenkaan törmää sellaiseen leluun. Palaset voivat olla häkissä kulhossakin tai häkin päällä, tai jopa pohjalla, joskin tällöin törmätään säästö- ja hygieniakysymykseen: heitteleekö lintu irtopalikat vain pois, jolloin ne menevät sotkuun ja täten "hukkaan." Tällöin lintukin on sitten toimeton palikat heiteltyään, jos se ei uskalla tai halua mennä häkin pohjalle niitä hakemaan.
 |
| Nuori valkovatsa-aratti leikkii irtonaisella puun palasella. |
Vinkki! Jos haluat käyttää narua, kannattaa narun pää teipata tiiviiksi kuten kengännauha. Tällöin naru on huomattavasti helpompi tökkiä leluissa oleviin reikiin, eikä sen pää rispaannu, tehden jokaisesta seuraavasta pujotuksesta entistä hankalampaa. Kun lelu on valmis, revi teippi irti tai leikkaa teipattu pää pois. Tämä nopeuttaa lelunkasaamisprosessia, sillä narun pujottamisen kanssa ei tarvitse kamppailla. Jos teet lelua ohuemmalla narulla esim. pienille linnuille, kannattaa ostaa paksu neula, jolla narun saa todella näppärästi pujoteltua reiällisiin lelun palasiin, ja plussana pahvi- ja paperituotteita ei tarvitse edes rei'ittää etukäteen.
Aikaa säästää naruun verrattuna myös se, että kasaa lelut metalliseen tuoreruokatikkuun, tai käyttää runkona rosterilankaa, vahvuudeltaan esim. 1-2 millistä linnun koosta riippuen.
Mikäli kuitenkin haluaa askarrella origameja ja värjätä omat puunpalat kakadulle, joka silppuaa kaiken minuuteissa, mikäs siinä! Itse tykkään askartelusta, ja askartelu on usein terapeuttista käsillä tekemistä. Siihen jos saa vielä päälle sen, että askartelun tuotos menee oikeasti käyttöön linnun leluna, eikä vain unohdu pölyttymään hyllylle, mikäs sen parempaa. Lintujen kanssa kannattaa kuitenkin muistaa, että lintu kaipaa uusia virikkeitä jatkuvasti, eikä itseään kannata polttaa loppuun askartelemalla leluja tarpeettoman pitkän kaavan kautta. Tee leluja juuri niin kuin itse nautit, ja muista, että itse askartelussa on rahansäästön lisäksi tarkoitus pitää hauskaa!
Papukaijojen leluaskarteluun keskittyneitä FB-ryhmiä:
- Busy Beaks Builders-DIY bird toys
- The Parrot's Workshop