Amatsonien sosiaalinen käyttäytyminen
Amatsonit ovat sosiaalisia lintuja, mutta niiden sosiaalisuus vaihtelee lajeittain. Suurin osa lajeista on hyvin sosiaalisia ruokaa etsiessään ja ruokaillessaan, ja melko sosiaalisia pesimäaikaan. Neljä lajia mainitaan nimenomaan tavastaan pitäytyä pienemmissä parvissa: saintlucian-, saintvincentin-, keisari- ja dominicanamatsoni, joita kutsutaan kirjassa myös "Pienten Antillien lajeiksi." Näitä suurikokoisia amatsonilajeja ei pidetä Suomessa (tai juuri muuallakaan) lemmikkinä. Luonnossa ne suosivat pienempiä joukkoja, ja liikkuvat useimmiten pareittain tai pienissä perheryhmissä, joskus jopa yksinään, ja pesivät yleensä melko kaukana toisista pareista. Muut amatsonilajit sen sijaan ovat sosiaalisempia, ja liikkuvat usein isommissa joukoissa, kerääntyvät ruokailemaan yhä suurempana parvena ja pesivät lähempänä toisiaan.
Pienten Antillien isot amatsonilajit saattavat jopa ruokailla yksin, varsinkin silloin kun ne pesivät: molemmat vanhemmat voivat olla itsenäisesti yksinään ruoanhakuretkillä ruokkiakseen nälkäiset poikaset. Muilla amatsoneilla tällaista ei esiinny juuri koskaan.
Yksi syy suurikokoisten Pienten Antellien amatsonien käyttäytymiseen voi olla se, että niiden luontaisella asuinalueella ei ole niille uhaksi olevia petolintuja. Niiden ei siis tarvitse hakea turvaa massoista.
Vaikka muilla amatsonilajeilla ei esiinny tämän sorttista käyttäytymistä poikkeuksia lukuunottamatta: kuubanamatsonin alalaji, jota esiintyy vain Cayman Brac -saarella osoittaa samanlaista käytöstä kuin Pienten Antillien amatsonit. Cayman Brac on myöskin alue, jossa amatsonille uhaksi olevia petolintuja ei ole. Kuuban amatsonin eri alalajin läheisellä saarella, Grand Caymanilla, sosiaalinen käytös on samanlaista kuin "normaaleilla" amatsoneilla, ja jälleen tälläkin saarella asuu petolintuja.
Amatsonien sosiaalinen käyttäytyminen, kuten isommassa parvessa liikkuminen ja vanhempien yhteiset ruokaretket on oletettavasti siis sopeutuma saalistajien välttämiseen. Jäin pohtimaan, onko kyseessä enemmän opittu ja pakon ajama asia, vai geneettinen osa lajia, eli käyttäytyisivätkö nämä lajit samoin, jos niiden elinympäristöön yhtäkkiä ilmaantuisi petolintuja (Pienet Antillit) tai petolinnut kaikkoaisivat (muut amatsonit).
![]() |
Villejä saintvincentinamatsoneja. Kuva: Flickr.com / Aaron Michael, CC BY-SA 2.0 |
Mäntyarattien sosiaalinen käyttäytyminen
Mäntyarattien sukuun kuuluu kaksi lajia: mäntyaratti ja isomäntyaratti. Vaikka lajit muistuttavat ulkoisesti toisiaan, niissä on eroja. Mäntyaratti pesii puun koloissa, isomäntyaratti taas kielekkeen koloissa. Lajit luettiin aikanaan samaksi lajiksi vielä vuonna 1990. Fossiilien perusteella on ollut olemassa kolmaskin mäntyarattilaji (Rhynchopsitta phillipsi), joka jakoi elinalueensa sekä mänty- että isomäntyaratin kanssa.
Mäntyarateilla on ympäristössään uhaksi olevia petolintuja, joten ne myös hakevat parvesta turvaa. Mäntyaratit pesivät hyvin lähellä tosiaan. Yhdessä puussa voi olla useampi mäntyaratin pesäkolo. Isomäntyaratit taas pesivät hyvin lähekkäin kielekkeillä.
Mäntyaratit osoittavat hienoa koordinaatiokykyä, sillä pesimäkaudella ruoanhakumatkalle lähteissään koiraat yleensä lähtevät matkalle yhtä aikaa. Näin hiottua sosiaalisuutta ei ole havaittu amatsoneilla.
Pesinnän ajoittaminen
Luonnossa pesimäkausi yleensä ennakoi sitä, milloin ravintoa on parhaiten saatavilla. Tässä on eroja amatsonilajien kesken, koska ne elävät erilaisilla seuduilla, joissa vuoden kierto voi olla erilainen. Esimerkiksi suurin osa lajeista munii munansa maaliskuussa, jolloin poikaset kuoriutuvat yltäkylläisen sadekauden buffettiin. Sen sijaan Bahamasaarien Abacosaarilla elävä kuubanamatsonin alalaji, jota myös kutsutaan nimillä Bahama Parrot tai Abaco Parrot munii vasta touko-kesäkuun vaihteessa, jolloin nälkäisiä suita pääsevät ruokkimaan erityisesti ne paikalliset kasvilajit, jotka ovat parhaimmillaan myöhemmin.
Meksikossa pesivien lajien kuten meksikon-, keltapää- ja punaotsa-amatsonin pesintä tuntuu ajoittuvan enemmän joko valon tai lämpötilan mukaan, koska niiden asuinalueilla kuiva- ja sadekausi eivät ole niin jyrkät, eikä täten ruoan määrällä ole niin jyrkkää nousua. Tämä on hyvä havainto tutkimuksista, koska valoisuutta ja/tai lämpötilaa säädellen kotona voimme vaikuttaa lemmikkilinnun hormonaalisuuteen.
Mäntyaratit taas pesivät paljon amatsoneja myöhemmin. Tämä johtuu siitä, että ne suosivat ravintonaan käpyjen siemeniä, joita ei ole vielä saatavilla alkukesästä. Mäntyaratti munii vasta heinäkuun puolivälissä, ja isomäntyaratti vasta heinä-elokuun vaihteessa.
![]() |
Mäntyaratti. Kuva: Flickr.com / Mark Dumont, CC BY 2.0 |
Poikasten ruokkiminen
Käytös pesäkolon lähellä
![]() |
Keltapääamatsoni. Kuva: Wikipedia.com / Bek80, CC BY-SA 4.0 |
Kommentit
Lähetä kommentti