Neitokakadun sukupuolen määrittäminen

Neitokakadun sukupuoli on yleensä helppo määrittää. Hyvin monella värimuunnoksella aikuisen linnun sukupuolen määrittäminen on erittäin mutkatonta sen värin perusteella. Yleensä vain koiraat laulavat melodisia sävelmiä, mutta on myös "mykkiä" koiraita ja laulavia naaraita.

Pääasiassa pätevät seuraavat säännöt:

- Aikuisella koiraalla on kirkas kasvomaski, aikuisella naaraalla himmeä.

- Aikuisella koiraalla on yksiväriset pyrstö- ja siipisulat, aikuisella naaraalla ne ovat raidalliset ja pilkulliset.

- Poikasena kaikki linnut näyttävät samalta kuin aikuiset naaraat, mutta ensimmäisessä sulkasadossa (n. 4-8kk iässä) koiraan maski alkaa kirkastua. 

(Poikkeukset muodostavat värimuodot helmiäinen, lutino ja harlekiini, joiden sukupuolen määritystä on kuvattu alempana tässä merkinnässä.)

Tämä pätee moniin yleisiin värimuotoihin, kuten harmaa, kaneli, valkokasvo ja hopea. Alla kuvat vertailuun. Yleensä tunnistus on selkeästi tehtävissä yli vuoden ikäisissä linnuissa ja erehdyksen vaaraa tätä menetelmää käyttäen ei juuri ole niillä väreillä joilla tämä metodi toimii. Joskus naaraalla voi olla muutamia keltaisia sulkia esim. nokan tyvessä, töyhdön seassa tai niskassa.

Jos linnussa on ulkoisesti molempien sukupuolten piirteitä, se on todennäköisesti 4-12kk ikäinen koiras, joka on juuri vaihtamassa sulkapukuaan. Silloin sillä voi olla laikukkaasti kirkas ja harmaa maski ja osittain raidallinen ja osittain yksivärinen pyrstö. Seuraavassa sulkasadossa lintu saa todennäköisesti kokonaan koiraan sulkapuvun.

Alla kuvassa normaali harmaa koiras ja naaras. Sama pätee myös kaneleihin, mutta niiden perusväri on hailakampi. Valkokasvo-mutaatioon pätee käytännössä sama, mutta niillä ei ole punaisia poskia eikä ollenkaan keltaista. Valkokasvo-koiraalla on kuitenkin puhtaan valkoinen maski ja yksivärinen pyrstön alapinta, naaraalla himmeä maski ja valkoraidallinen pyrstö.

Aikuinen koiras vasemmalla, aikuinen naaras (tai nuori koiras tai naaras) oikealla. Ero on huomattava.


Neitokakadunaaraan (oikealla) siipisulissa on rivissä pieniä pilkkuja. Normaalilla harmaalla ne ovat kellertävät, valkokasvoilla valkoiset. Koiraallakin on nämä pilkut poikasena, mutta ne poistuvat vähitellen aikuisuutta kohti. Aikuisen koiraan siipisulat ovat pilkuttomat: tummat sisäpinnalta, vaaleammat ulkopinnalta. Suljetuista siivistä pilkkuja ei yleensä näe naaraallakaan. Kuvat: Kiuru Koponen


Sukupuolierot valkokasvolla myötäilevät normaalin harmaan värieroja. Koiras vasemmalla ja naaras oikealla. Huomaa maskin ja pyrstön huomattavat värierot. Naaraan kuva: Anne Ronkainen

Aikuinen kanelikoiras (vasemmalla) ja aikuinen kanelinaaras (oikealla). Kanelikoiras keskenkasvuisen kanelilinnun kanssa.
Ensimmäinen kuva: Anni Pohja


Koirasneitokakadun maskin vähittäinen kehittyminen tapahtuu yleensä 1-2 sulkasadon aikana. Osalla linnuista maski paljastuu laikukkaammin kuin toisilla. Kuvissa kolme eri yksilöä, harmaan määrä ei enää tässä vaiheessa maskissa lisäänny (kuvien 3 ja 4 otsa). Ensimmäiset neljä kuvaa: Maarit Virsu.



Valkokasvoisen koirasneitokakadun maskin värin kehitys poikasesta aikuiseksi. 
Kuvat: Kiuru Koponen


Yllämainittuun kuitenkin muutamia poikkeuksia. 

Lutino 

Lutino-mutaatiolla ei ole lainkaan tummaa, joten molemmilla sukupuolilla on vaalea keho ja kirkas maski. Normaalilla lutinolla maski on keltainen, jossa on punainen poski. Posken väri ja koko ovat enemmän kiinni linnun perimästä, kuin että sen kirkkaudesta tai koosta voisi määrittää linnun sukupuolta luotettavasti. (Ks. Myytit-otsikko tämän merkinnän lopussa.)

Lutinollakin naaraalla on kuitenkin raidallinen pyrstö. Raidat saattaa olla kuitenkin hankala erottaa, sillä joskus myös koiraslutinon pyrstö voi olla niin keltainen, että raidat katoavat keltaisen pohjavärin sekaan.

Lutino voi kantaa muitakin värejä, jotka vaikuttavat sen yleisväriin, esimerkiksi harlekiini lutinoon yhdistettynä lisää keltaista lintuun sukupuolesta riippumatta. Kaneli-lutinossa voi olla ruskehtava, lämmin sävy. Helmiäinen saa lutinoonkin keltaisia helmiäiskuvioita, ja tämä kuvio katoaa aikuisilta koirailta (ks. helmiäinen-kohta). Jos lutinolinnussa on siis runsaasti selkeitä keltaisia pilkkuja siivissä useamman vuoden ikäisenä, se on todennäköisesti naaras. (Mutta katso myös harlekiini-helmiäinen -kohta.)

Yksi asia on varmaa: jos lutinon pyrstön alapinta on puhtaan valkoinen ja yksivärinen, lintu on koiras. Pyrstön raitoja kannattaa etsiä eri valossa, kuten auringonvalossa ja valokuvista kontrastia muuttamalla. 

Kuten normaalilla harmaallakin, lutinollakin poikasilla on naaraan väritys. Valkoinen pyrstön alapinta on koirailla siis vasta aikuisena.

Lutinon sukupuolen voi päätellä joskus myös genetiikasta. Lutino on sukupuolisidonnaisesti periytyvä väri. Se tarkoittaa, että lutinokoiras periyttää värin näkyväksi naaraspoikasilleen ja piilogeeniksi koiraspoikasilleen. Naarailla sukupuolisidonnainen väri ei voi olla piilevänä, ainoastaan näkyvänä. Lutino-isä saa siis aina lutino-tyttäriä. Lutino-äiti sen sijaan voi saada lutinolapsia myös ei-lutinon koiraan kanssa vain jos isälinnulla on lutino piilogeeninä. Tällaisesta yhdistelmästä lutino-poikaset voivat olla koiraita tai naaraita.

Aikuinen lutinokoiras vasemmalla ja aikuinen lutinonaaras oikealla.

Erilaisia lutinoiden pyrstöjä.

Lutinon rungon keltaisuus, posken koko tai posken väri eivät liity sukupuoleen aikuista helmiäistä lukuunottamatta. Kuvassa erilaisia lutinoita. Ensimmäinen: lutino-harlekiini, toinen: lutino-helmiäinen (kuvaa osittain käsitelty tuomaan esille kuviot), kolmas: lutino, jonka poskilaikku on pieni, neljäs: kaneli-lutino, jonka poskilaikku on suuri ja voimakas. 


Valkokasvo-lutino

Valkokasvolutino on lintu, jossa lutino kadottaa tummat, ja valkokasvo kaikki keltaiset. Lintu on kokovalkoinen punaisin silmin, ja sitä kutsutaan (virheellisesti) joskus nimellä albiino. Valkokasvolutinot ovat yleensä puhtaan valkoisia, mutta jotkut värit, kuten kaneli voivat "vuotaa läpi" ja tuoda lintuun ruskeaa sävyä.

Valkokasvolutinolla sukupuolen määrittäminen ulkoasusta on käytännössä mahdotonta. Genetiikka voi auttaa tässäkin (kuten lutinoesimerkissä yllä). Yleensä kasvattajien on helpompi tuottaa valkokasvolutino-naaraita kuin koiraita. Käytöksen tutkiminen voi tuoda lisävinkkiä ja DNA-testi tuo yleensä varmuuden.

Harlekiini

Harlekiini saa linnusta laikukkaan kirjavan. Harlekiinin sukupuolen määrittäminen ulkoisesti on hyvin hankalaa, jopa mahdotonta. Jopa kokeneet kasvattajat ja harrastajat voivat mennä tässä pieleen. Värimuoto poistaa tummia alueita, mutta voi levittää perusväriä myös niille kuulumattomiin paikkoihin, kuten koiraan normaalisti kirkkaaseen kasvomaskiin. Pyrstön raidoitus ei ole satavarma tuntomerkki: koiraalla voi olla raitamaisia esiintymiä pyrstössään, ja toisaalta harlekiininaaraalla voi olla pyrstössään yksivärisiä, tummia sulkia tai samalla tavalla suttuisia sulkia, kuten koiraallakin.

Harlekiinin sukupuoleen ei myöskään liity se, kuinka paljon tummaa tai vaaleaa linnussa on. 

Harlekiinin sukupuolen määrittämiseen ei auta vanhempien värien tunteminen, sillä harlekiini ei ole sukupuolisidonnaisesti periytyvä värimuoto. Harlekiinin kanssa linnun sukupuolta määrittäessä kannattaa kiinnittää huomiota linnun käytökseen ja/tai teettää DNA-testi.

Eri asteisia harlekiineja. Myös koiras voi olla tummakasvoinen tai naaras vaaleakasvoinen.  (Oikeat sukupuolet, päätelty käytöksestä tai DNA-testistä: naaras, koiras, koiras.)
Keskimmäinen kuva: Kiuru Koponen

Erikoisen värinen harlekiini-neitokakadu. Sillä on laajasti tummat kasvot, kuten harmaalla naaraalla, mutta sen siipien sisäosat ovat pilkuttomat kuten koiraalla, ja pyrstökin on todella yksivärinen. Harlekiini voi aiheuttaa koirallekin harmaan leviämistä muutoin kirkkaaseen kasvomaskiin. Kuvat: @taphrina_pruni


Helmiäinen

Helmiäinen on jännittävä värimuunnos, sillä se katoaa koirailta aikuisuutta kohti, mutta säilyy naarailla. Mikäli linnulla on siis huomattava helmiäiskuvio vielä useamman vuoden iässä, se on käytännössä aina naaras.

Normaalilla helmiäiskoiraalla helmiäisen tuottamat laikut alkavat kadota jo ensimmäisessä sulkasadossa, ja parin sulkasadon jälkeen niitä ei välttämättä ole enää jäljellä ollenkaan. Koiras päätyy näyttämään linnulta ilman helmiäistä, mutta se on yhä geneettisesti helmiäinen. Esimerkiksi valkokasvo-helmiäiskoiras päätyy näyttämään ulkoisesti normaalilta valkokasvolta. Joskus pieniä muistoja helmiäisestä jää koiraan pyrstöön tai selkään, mutta silti se eroaa ulkoasultaan huomattavasti aikuisesta helmiäisnaaraasta. Nämä jäljelle jääneet kuviot eivät oleensä ole kokonaisia helmiäiskuvioita, vaan pientä vaaleaa sävytystä.

Helmiäisnaaraalla kasvojen värissä voi olla hieman vaihtelua. Joskus kasvomaskin raja voi olla hyvinkin selkeä ja maskin väri hyvinkin kirkas. Helmiäiskuvion pysyvyys on kuitenkin parempi keino määrittää helmiäislinnun sukupuoli.

Aikuisella helmiäisnaaraalla helmiäiskuvio voi hieman vähentyä poikasiästä, mutta yleensä helmiäiskuvion määrä jää silti huomattavaksi linnun loppuiäksi.

Helmiäinen on lutinon tavoin sukupuolisidonnainen väri, jolloin helmiäisen sukupuolen voi joskus yrittää päätellä vanhempien väreistä. Koska aikuinen helmiäiskoiras näyttää normaalilta harmaalta, jos äitikään ei ole helmiäinen mutta osa poikasista on, on todennäköistä että isä on helmensä menettänyt helmiäinen, ja helmiäislapset ovat siis kaikki tyttäriä. Kuten lutinonkin kanssa, jos äiti on helmiäinen ja poikaset myös, ei poikasten sukupuolesta saa silloin vinkkiä genetiikan kautta.

Aikuinen helmiäiskoiras (vasen kuva) ja aikuinen helmiäisnaaras. Koiraan helmiäiskuviot ovat kadonneet myös selästä (ks. alempi kuva), vaikka pientä vaaleampaa sävyä näkyy yhä linnun pyrstössä. Naaraalla ne säilyvät läpi iän. Kuvat: Kiuru Koponen


Helmiäiskoiraan sulkapuvun kehitystä (valkokasvo-kaneli-helmiäinen). Ensimmäisessä kuvassa lintu on noin 4kk (naaraan näköinen), keskimmäisessä noin 11kk, viimeisessä 18kk. Helmiäinen on nähtävissä enää pienestä määrästä vaaleaa yksittäisissä sulissa, kuten pyrstön tyvessä tällä yksilöllä. Kuvat: Ville Toivonen


Oikeassa kuvassa: kaksi helmiäisnaarasta, joista toisella on erottuvampi kasvomaski kuin toisella. Tämä on yksilöllistä vaihtelua. Kuva: Anni Pohja
Seuraavat: Harlekiini-helmiäisnaaraan kuvion kehittymistä poikasesta aikuisuuteen. Helmiäiskuvio on vähentynyt hieman selän keskiosasta, mutta sitä on edelleen jäljellä huomattava määrä. Kuvat: Ida-Emilia Kaukonen ja Anni Pohja


Harlekiini-helmiäinen

Poikkeuksen poikkeus... Vaikka helmiäiskuvio katoaa aikuisilta koirailta, voi harlekiini saada helmiäiskuvion pysymään pidempään koirailla. Yleensä helmiäiskuvion määrä kuitenkin vähenee roimasti koiraan aikuistuessa. Harlekiini-helmiäinen voi olla myös lutino. Tämä tavallaan kumoaa sen, että lutino, jolla näkyy helmiäiskuviota aikuisena, olisi aina naaras, vaikka se onkin todennäköisempää.


Helmiäiskuvion rippeitä harlekiini-helmiäiskoirailla. Oikealla kuvassa oleva Veeti-neitokakadu menetti helmiäiskuvionsa vasta noin 10-12-vuoden iässä.

Lutino-helmiäis -neitokakadu. Linnulla näkyi läpi elämän kellertävä helmiäiskuvio, ja tämän vuoksi sen pääteltiin olevan naaras. DNA-testin ja käytöksen perusteella se kuitenkin varmistui koiraaksi. Sillä oli siis todennäköisesti myös harlekiini, joka sai helmiäiskuvion pysymään näkyvänä pitkään.


Käytös

Laulu

Neitokakadujen sukupuolet eroavat jonkin verran käytökseltään. Yleisintä on se, että koiras laulaa ja naaras ei. On kuitenkin vähän tai ei lainkaan laulavia koiraita, ja laulavia naaraita. Yleensä laulavat naaraat eivät laula niin taidokkaasti kuin koiraat. 

Neitokakadun lauluksi ei pidä erehtyä luulemaan normaalia ääntelyä. Laulu on jokseenkin melodista ja koiras esittää sitä yleensä tietyssä asennossa. Laulavan koiraan töyhtö on niskaa vasten painettuna ja lintu nostaa ranteensa irti kehosta, muodostaen siivillään ikäänkuin sydämen muodon. Lintu voi laulaa vain kun se tuntee olonsa mukavaksi, esim. pelokas tai sairas lintu ei yleensä laula. Laulu voi olla koiraan itse keksimää tai matkittua. Monesti koiraspoikaset matkivat isäänsä ja muita parven jäseniä, mutta laulua voi opettaa myös ihminen viheltelemällä. Laulu voi olla monipuolista ja melodista, mutta se voi olla myös yksitoikkoista ja kirskuvaa. (Esim. yksi oman lintuni esitys oli pitkiä, yksitoikkoisia säveliä, kuuu-iiii, kuuu-iii, jossa ei juuri melodiaa ollut, mutta se erosi silti neitokakadun normaalista ääntelystä.) Linnulla voi olla myös erilaisia lauluja, eikä se välttämättä esitä niitä kaikkia samassa tilanteessa. Jokaisella koiraalla on oma tyyli. Naaraan ääntely on koiraisiin verrattuna yleensä yksipuolisempaa, lyhytnuottisempaa ja monotonisempaa.

Koiras voi alkaa laulamaan jo ennen kuin se näyttää koiraalta, eli kun se ei ole vielä vaihtanut höyhenpukuaan aikuisen linnun höyhenpukuun. Koiras voi siis laulaa niin nuorena, että se näyttää yhä naaraalta. Tämä on oiva keino poikasten sukupuolen määrityksessä tai ainakin niiden arvailussa.

Esimerkkivideo laulusta, jossa näkyvät hyvin koiraan laulun tuntomerkit: litistetty töyhtö, sydänsiivet ja toistuva, melodinen laulu.

Pesimis- ja parittelukäytös 

Muniminen on varma keino varmistua, että lintu on naaras. Jos lintuja on kuitenkin enemmän, pitää varmistua siitä, että kuka linnuista on muninut munan. Munaa voivat hautoa myös muut yksilöt tai muninut naaras voi olla välinpitämätön munimaansa munaa kohtaan. Yksin elävän linnun kohdalla tämä on kuitenkin selvä merkki tai jos sukupuoleltaan epäselvä lintu elää kahdestaan varman koiraan kanssa.

Neitokakaduilla koiras ja naaras molemmat osallistuvat pesimiseen ja poikasten huoltamiseen. On siis molemmille sukupuolille normaalia etsiä pesäkoloja, sisustaa pesää tai hautoa munia. 

Parittelussa koiras on yleensä päällä. On kuitenkin tapauksia, joissa naaras on päällä, tai samaa sukupuolta olevat linnut parittelevat keskenään. Paritteluasennon perusteella voi antaa valistuneen arvauksen, että koiras on päällä ja naaras alla, mutta tämä ei ole 100% luotettava keino. Neitokakadu voi pariutua myös samaa sukupuolta olevan linnun kanssa.

Monesti on naaraan "roolin mukaista" esittää pyyntöjä koiraalle nousta sen selkään painumalla vaakatasoon ja koiraan "roolin mukaista" yrittää nousta toisen linnun selkään parittelutilanteessa. Nämä voivat kuitenkin olla vääristynet pareilla, joissa on kaksi naarasta tai kaksi koirasta, tai maskuliininen naaras/feminiininen koiras. 

DNA-testi

Linnuilla, joilla ulkonäkö ei tarjoa varmoja merkkejä sukupuolen määrittämiseen ja käytöskään ei ole satavarma määrittävä tekijä, voi linnulle teettää DNA-testin. DNA-testi tehdään yleensä höyhenistä, jotka nyppäistään linnun rinnasta puhtain käsin ja pakataan minigrip-pussiin, ja lähetetään testilaitokseen. Jos lintua käyttää eläinlääkärissä, voi DNA-näytettä varten ottaa myös verta, esim. leikkaamalla kynttä hieman liikaa. Yksityishenkilö voi lähettää linnun näytteen testattavaksi esimerkiksi seuraaviin paikkoihin: Sexado De Aves ja Institut für Molekulare Diagnostik Bielefeld.

Myyttejä

Monesti törmää edelleen tietoon, että linnun poskilaikun koosta tai väristä voisi päätellä linnun sukupuolen. Tämä on luultavasti vääristynyt tieto kasvomaskiin perustuvasta sukupuolen määrittelystä. Poskilaikun väriin vaikuttaa linnun perimä: kuinka intensiivisen värisiä laikkuja linnulla on suvussaan, onko linnulla piilogeenejä (esim. valkokasvo piilogeeninä voi haalentaa punaista poskilaikkua) tai kuuluuko lintu värimuunnokseen, jossa kuuluu olla hailakampi poskilaikku (esim. pastellikasvo, keltaposki, valkokasvo).

Linnun poskilaikun kokoon ja muotoon vaikuttavat myös geenit, joillain suvuilla poskilaikku on vain isompi kuin toisilla. Poskilaikun oranssi voi levitä normaalin laikun ulkopuolelle, jos lintu on hormonaalisessa tilassa. Tämä koskee kuitenkin molempia sukupuolia. Poikasten poskilaikku voi olla aikuisia pienempi ja/tai hailakampi. Poikasten sukupuolen päättely poskilaikkuja vertailemalla on kuitenkin yleensä arvailua.

Joskus poikasten kohdalla törmää myös teoriaan, jossa nokan ympärillä olevan vähäisen keltaisen/valkoisen määrästä voisi päätellä linnun sukupuolen. Joskus väitetään, että koiraspoikasilla niitä olisi runsaammin. Näitä vaaleita sulkia on kuitenkin kummallakin sukupuolella, ja naaraillakin ne voivat säilyä aikuisikään saakka. 

Töyhdön koko riippuu linnun geeneistä ja vähän iästä: poikasten ja nuorten lintujen töyhtö on yleensä vaatimattomampi. Neitokakaduja on jalostettu jo sen verran (ja myös osittain pilattu jalostamalla), että vaikka voisi kuvitella isotöyhtöisen koiraan hurmaavan naaraat paremmin, töyhdön koko on enemmän kiinni linnun perimästä, kuin sukupuolesta. 

Kanelikoiras poikasena ja aikuisena. Ero poskilaikun koossa ja varsinkin sävyssä on huomattava aikuisen ja nuoren linnun välillä. Se ei kuitenkaan ole indikaattori sukupuolesta poikasella. Kuvat: Anni Pohja

Joidenkin mukaan neitokakadun sukupuolta voisi poikasena päätellä nokan tyvessä olevien vaaleiden hyöhenten laajuudesta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kuvat: Anni Pohja

Artikkelin pituudesta huolimatta neitokakadun sukupuolen määrittäminen ulkonäöstä on yleensä aika helppoa, lukuunottamatta muutamaa värimuotoa. 

Katso myös: 

How (Not to) Sex Cockatiels

Kommentit