Aggressiivisuus on osa monen eläimen luonnollista käytöstä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ainaista tappelua, vaan sitä, että eläimellä on keino ja tarve puolustaa itseään, kumppaniaan, reviiriään tai arvostamaansa resurssia tunkeilijalta. Papukaijoilla aggressiivinen käytös luonnossa on yleisintä pesimäaikaan, pesäpaikkaa ja siihen liittyviä asioita puolustaessa. Papukaijoillakin tietynasteinen aggressiivisuus on luonnollista ja sillä on luonnossa tärkeä tehtävä: täysin flegmaattinen eläin menettää usein tärkeät resurssit.
Seuraavan merkinnän pääasiallisena lähteenä on ollut papukaijakouluttajan Barbara Heidenreichin kirja The Parrot Problem Solver.
Erilaisia aggressiivisuuden tyyppejä
Pelkoaggressio
Jos lintu pelkää jotain, se yrittää yleensä paeta pelon aiheuttajaa. Aina vankeudessa tähän ei ole mahdollisuutta. Esimerkiksi siipisulkien typistys tai häkin tuomat fyysiset rajoitteet voivat viedä tai huonontaa mahdollisuuksia paeta. Pelkoaggressio toteutuu tyypillisimmin tilanteessa, jossa kättä arastelevaa lintua yritetään pakottaa nousemaan kädelle. Ajan mittaan tällainen pelkoaggressio voi muuttua opituksia aggressioksi: lintu oppii, että puremalla kättä lintu jätetään rauhaan. Joskus kesy lintu ei välttämättä ole näkyvästi peloissaan tai paniikissa, mutta kokee tilanteen epämiellyttäväksi. Tällaisestakin linnusta voi kehkeytyä lintu, joka puree kättä saadakseen sen poistumaan.
Pelkoaggresion aiheuttamia puremia voi välttää lukemalla linnun elekieltä paremmin ja kunnioittamalla linnun mielipidettä. Positiivisen vahvistamisen keinoin linnun mielen saa yleensä muutettua suuntaan, että se ei enää pelkää, eikä täten koe tarvetta purra tilanteessa.
Aggressio epämiellyttävyyttä vastaan
Suomensin termin "physical state-induced aggression" "aggressiona epämiellyttävyyttä vastaan". Tätä on esimerkiksi se, että lintu puree, kun se kaapataan kiinni. Yleinen syy kiinnikaappaukselle on kynsien leikkaaminen. Valitettavasti jotkut omistajat kaappaavat linnun pakkokäsittelyyn myös muista syistä, esimerkiksi huvikseen, hellyyttä osoittaakseen, leikkiäkseen tai kesyttääkseen lintua. Tällöinkin lintu todennäköisesti puree. Tällaista aggressiivisuutta on myös se, jos lintu puree, koska se kokee kipua. Yleisin tällainen lienee kasvavan höyhenen arkuus: ihminen (tai toinen lintu) koskettaa vahingossa tätä kipeää kohtaa, lintu kirkaisee ja puraisee. Linnulla voi olla myös muita kiputiloja, joiden koskettaminen on sille epämiellyttävää ja saa sen puremaan.
Tämäkin on edellisen ohella aggressiivisuuden muoto, jonka ihminen itse aiheuttaa toimillaan, ja jota kannattaa välttää linnun henkisen (ja fyysisen) hyvinvoinnin vuoksi. Kasvavaan sulkaan koskeminen ja kivun aiheuttaminen täten on vahinko, mutta ihminen voi tarkoituksella myös rapsutella lintua varovaisemmin sulkasadon aikaan. Linnun pyydystäminen lääkinnällisiä toimenpiteitä varten on yleensä pakkorako, vaikka useimmat niistä voidaankin kouluttaa myös vapaaehtoisiksi toimiksi positiivisin keinoin.
 |
| Useimpia papukaijoja ei voi kaapata käsittelyyn turvallisesti ilman hanskoja tai pyyhettä, sillä pienikin papukaija puree kovaa. Kaapattuna pureminen on linnulle täysin luonnollista. |
Uudelleenohjattu aggressio
Tämä on tapaus, jossa lintu puree jotain muuta, kuin varsinaista kohdettaan. Esimerkiksi ihmisen kumppanikseen ottanut lintu voi kiihtyä, jos sen ihmiskumppania lähestyy toinen ihminen. Jos lintu tällöin on "oman ihmisensä" olalla, se saattaa purra tätä omaa ihmistä kiihtymyksensä vallassa. Lintu voi purra lähintä itselleen olevaa asiaa, koska se ei yllä / malta odottaa päästä puremaan kohdetta, joka aiheuttaa aggression. Tällaisessa tapauksessa lintu tuskin tekee tietoista päätöstä purra omaa ihmistään, vaan toimii hetken huumassa. Aggressio voi ohjautua myös leluihin, orsiin, häkin pinnoihin jopa linnun omaan kehoon, esim. jalkaan, jos ne ovat lähin asia.
Linnun aggressiivisuuden syy kannattaa selvittää. Myöhemmin tässä merkinnässä esitelty päiväkirjan pitäminen on hyvä keino uudelleenohjatun aggression kanssa toimimiseen. Jos linnun aggressiivisuuden syy on selkeä, kannattaa välttää tilanteita, joissa se pääsee roihahtamaan. Jos pureman aiheuttaa toisen ihmisen ilmaantuminen liian lähelle, kannattaa lintua vastaehdollistaa ihmisen vähittäiseen saapumiseen. Lintua kannattaa aina palkita, kun se on tämän ihmisen seurassa rauhallinen ja neutraali.
Reviiriaggressio
Luonnossa papukaijalle on luonnollista puolustaa omaa pesäkoloaan ja sen ympäristöä. Vankeudessa linnun omaksi reviiriksi muotoutuu usein sen oma häkki, jota se puolustaa puremalla joko vierailta, omistajaltaan tai kaikilta ihmisiltä (ja miksei muilta linnuiltakin).
Häkin kanssa tapahtuvaa aggressiota voi jo helpottaa sillä, että lintua ei käsitellä enää häkin lähellä/häkissä/häkin päällä. Lintu opetetaan itse kiipeämään pois häkistään ja myös sinne takaisin omatoimisesti. Häkin päällinen ja muu ympäristö tehdään turvalliseksi niin, että lintua ei ole tarve hätistellä tai saada käsin pois häkin päältä, jos se ei halua. Lintu myös opetetaan olemaan rauhallinen toisaalla, kun sen häkkiin kosketaan, esim. siivouksen tai ruokinnan yhteydessä. Häkin puolustaminen kumpuaa linnun luontaisesta käytöksestä, jossa pesäkolon puolustaminen on tärkeää.
On tärkeää myös huolehtia, ettei linnulla ole tarkoituksella jotain sellaista, joka nostaisi sen hormonaalisuutta, kuten paikkaa jonka se kokee pesäpöntöksi. Hormonaalisuudesta kannattaa lukea muutenkin artikkeli Lemmikkilinnun hormonaalisuus: ehkäisy ja hoito. Häkin kanssa aggressiivisuutta voi joidenkin mukaan vähentää myös se, että lintua ei päästetä kiintymään häkkiinsä liiaksi, vaan lintu elää useammassa ympäristössä kuin vain vahvasti häkissään. Sivuan tätä merkinnässä Keinoja papukaijan hormonaalisuuden vähentämiseen.
Resurssiaggressio
Tämä on enemmän tuttua koiramaailmasta, jossa koira puree kättä, joka yrittää ottaa siltä pois luun, lelun tai ruokakulhon. Sama voi käydä myös papukaijan kohdalla, kun lintu ottaa jonkin esineen haltuunsa. Tämä on erityisen yleistä myös linnun omien ruokakuppien kanssa, joskin tästä ei olla ihan varmoja, onko kyseessä enemmän reviiriin vai resursseihin liittyvä aggressiviisuus. Resurssiaggressiivisuutta voi esiintyä myös lintujen kesken, jossa aggressiivinen yksilö omii resursseja ja ajattaa toisia lintuja pois niiden luota.
Jos kyseessä on tilanne, että lintu on ottanut haltuunsa jotain, mitä ihminen haluaa itselleen (esim. kynä tai kaukosäädin, vaarallisemmassa tapauksessa sytkäri tai mattopuukko), voi ihminen saada pureman, jos hän lähtee suin päin esinettä linnun nokasta repimään. Paras keino tähän on opettaa lintu etukäteen luopumaan tavaroista pyynnöstä. Tällöin tositilanteen tullen se osaa tiputtaa esineen ilman vastalauseita. Linnulle voi myös ojentaa herkun tai kiinnostavamman (turvallisen) esineen, jolloin se yleensä pudottaa kielletyn esineen nokastaan, jolloin esineen voi kerätä pois. Ensisijassa arvokkaat tai linnulle vaaralliset esineet kannattaa pitää muualla.
Innostuksesta/kiihtymyksestä johtuva aggressio
Papukaijat ovat innokkaita leikkimään ja varsinkin osa lajeista ja yksilöistä tykkää riehakkaistakin leikeistä. Tällöin leikki voi "mennä yli," jolloin lintu voi kiihtyä liiaksi ja purra, ikään kuin lintu ei voisi hillitä itseään. Myös muut asiat voivat vaikuttaa tähän. Moni lintu innostuu ja kiihtyy, kun ympäristö muuttuu meluisaksi: puhelinsoitto, äänekäs keskustelu, imurointi tms. äänekäs kodin toimi voi innostaa ja/tai kiihdyttää lintua jopa aggressioon saakka.
Jos ihminen, saati koko perhe saapuu kotiin työ- ja koulupäivän jälkeen yhtäkkiä, muuttuu kodin hiljaisuus iloisten tervehdysten innokkaaksi kakofoniaksi. Tämä yhtäkkinen muutos äänimaailmassa ja sosiaalisuudessa yksinoloon verrattuna voi kiihdyttää lintua innostuksesta yli. Tällöin kannattaa antaa tilanteen ja linnun rauhoittua hieman ennen kuin lintua yrittää käsitellä, sillä yli-innostunut lintu voi purra herkemmin.
Jos lintu innostuu aggressiiviseksi muista kuin sosiaalisista tilanteista, näihinkin lintua voi vastaehdollistaa. Näitä voivat olla esim. puhelimen pirinä tai imuri. Lintua kiihdyttävää asiaa tuodaan niin vähitellen sen luokse, että muutosta tuskin huomaa, ja lintua palkitaan koko ajan sen ollessa rauhallinen. Jos lintu alkaa kiihtyä edes vähän, on menty jo liian pitkälle, ja kiihtymyksen lähdettä on vietävä kauemmas. Tämä koulutus ei välttämättä tule valmiiksi yhdessä sessiossa.
Riehakkaiden leikkien kanssa on todella tärkeää, että leikkiä hiljennetään ennen kuin lintu puree kunnolla. Joskus linnulle voi antaa purtavaksi esim. pehmolelun, jolloin sormien pureminen jää vähemmälle. Tällöinkin, jos lintu puree kättä, se saa "jäähyn," eli muutaman sekunnin tauon leikistä ja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Henkilökohtaisesti välttäisin painileikkejä kiihtymiseen saakka. Muutoin riehumisen äärellä puremat voi välttää pitämällä etäisyyttä lintuun kun se riehuu.
Jälleen myöhemmin esiteltävä päiväkirjan pitäminen on hyödyllistä, jos linnun aggressiviisuuden syy ei ole selkeä tai se tuntuu vaihtelevan.
 |
| Isot kakadut, caique-aratit ja amatsonit ovat oman kokemuksen mukaan lintuja, joilla herkimmin positiivinenkin innostus keittää yli puremiseen. |
Sosiaalinen aggressio
Linnuille on tyypillistä pariutua tiiviiksi pariksi, eivätkä kaikki tällaiset parit siedä muita lintuja lähellään. Luonnossa on tilaa väistää, jolloin vankeudessa elävät yksilöt voivat herkemmin tapella, koska tilaa väistää ei ole niin paljoa. Joissain tapauksissa mikään vankeudessa oleva tila ei ole riittävästi aggression katkaisuun. Papukaijojen sosiaalinen aggressio riippuu paljon lajista ja yksilöstä. Yleensä luonnossa papukaijat eivät tappele keskenään verissäpäin, ellei lasketa kuumuneita tappeluita pesimäpaikasta.
Linnut kannattaa totuttaa toisiinsa ensin kahdessa eri häkissä, ja tarkkailla lintujen reaktioita. Liian suuret koko- ja luonne-erot eivät ole hyvästä, ja lintuja ystävystyttäessä kannattaa pyrkiä hankkimaan saman lajinen kaveri. Tarkkaile lintujen reaktioita niiden ollessa samassa tilassa, mutta erillisissä häkeissä. Juuri tuon kummempaa neuvoa totutukseen ei tässä kirjassa tarjota, vaan linnun todetaan pärjäävän hyvin myös pelkällä ihmisseuralla. Tästä en ole itse samaa mieltä, ja onhan kirjakin jo 15 vuotta vanha.
Opittu aggressiivisuus
Papukaijat ovat älykkäitä ja pitkäikäisiä villieläimiä. Niillä on siis oivat mahdollisuudet oppia käytösmalleja, jotka eivät ole ihmiselle kovin mukavia. Yksi yleisimmistä lienee käsien pureminen. Tämä opittu aggressio syntyy, kun lintu ei halua nousta kädelle, ja kaikki sen epämukavuudesta kertovat signaalit (höyhenten asento, katse, painon siirtyminen jne.) ignoorataan. Tällöin ainoa mahdollisuus saada käsi perääntymään on purra sitä. Ajan mittaan lintu oppii, että käsi poistuu puremalla, eikä välttämättä ajan kanssa enää edes näytä mitään signaaleja, eikä edes väistä kättä, vaan saattaa jopa juosta kättä kohti puremaan sitä.
Pureminen ruokkii puremista, ja seuraava puraisu on aina edellistä helpompi. Vaikka ihmisellä ei olisi kipuaistia nimeksikään, ei ole silti hyvä idea antaa linnun purra ihmistä.
Puremaan oppineiden lintujen kouluttaminen on hankalaa, koska ne eivät välttämättä enää näytä signaaleja tulevasta aggressiivisesta käyttäytymisestä, vaan purevat suoraan. On pohdittava, onko esimerkiksi kädelle nousu niin tärkeää arjen kannalta, ja saako arjen toimimaan myös linnun nousematta kädelle. Lintua voi myös kouluttaa hitaasti mutta varmasti, pienin askelin, liikaa pyytämättä, ja tarkasti lintua lukien. Oikein koulutettuna myös kättä puremaan oppineet linnut voi kouluttaa nousemaan kädelle positiivisin keinoin.
Turhautumisaggressio
Eläin voi reagoida aggressiivisesti myös kun se turhautuu. Tämä voi olla esimerkiksi silloin, kun lintua koulutetaan, ja siltä pyydetään liikaa, tai asiaa jota se ei ymmärrä riittävän hyvin. Lintu saattaa myös turhautua liian hankalan älypelin äärellä. Epätoivotun käytöksen poiskouluttaminen sammuttamalla on tehokasta, mutta saattaa turhauttaa eläintä prosessin aikana. Sammuttamisprosessin aikana saattaa siis ilmetä turhautumisperäistä aggressiivisuutta. Sammuttamiseen kannattaa yhdistää myös palkkio, jolloin eläimen turhautuminen vähenee.
Henkilökohtainen aggressio
Henkilökohtainen (personal aggression) aggressiivisuus on sitä, kun lintu (tai muu eläin) tuntuu vihaavan vain yhtä ihmistä tai ihmisryhmää ilman mitään ilmiselvää syytä. Joskus linnulla on jokin huono kokemus ihmisestä, jolla on tietynlaisia ominaisuuksia, kuten kalju pää, ja täten se on aggressiivinen kaikkia kaljupäisiä kohtaan. Joskus voi auttaa, jos linnun kanssa saa rakennettua suhdetta ilman tätä ominaisuutta. Kirjassa Barbara kertoi laittaneensa pitkät, vaaleat hiuksensa hatun sisään, kun teki tuttavuutta blondeja kohtaan aggressiivisen apinan kanssa. Kun suhde oli positiivisella mallilla, pystyi Barbara laskemaan hiuksensa pois hatusta. Eläintä voi myös vastaehdollistaa ihmisen tai ihmistyypin läsnäoloon, jälleen linnun kehonkieltä koko ajan tarkkaillen.
Varsinkin jos linnun hankkii nuorena, kannattaa sille antaa paljon kokemuksia erilaisista ihmisistä. Tällöin, jos sillä on valmiiksi monta positiivista kokemusta vaikkapa kaljupäisistä, ei yksi kurja kokemus yleensä riitä lokaamana kaikkien kaljupäiden mainetta. Ensivaikutelmä on tärkeä: linnun ensimmäinen kokemus tietynlaisen ihmisen kanssa voi määrittää sen mielipiteen tällaisista ihmisistä jopa sen loppuiäksi.
Tällaisen aggression kanssa kannattaa jälleen käyttää päiväkirjametodia. Aina aggression kohde ei ole selvä, joskus se on ihmistyyppi, joskus vain yksi ihminen. Aina lintu ei välttämättä hyökkää, vaan puremiseen/hyökkäykseen saattavat liittyä häkki, huone, huoneessa olevat muut ihmiset, jne. Linnun kouluttaminen neutraalilla alueella auttaa. Tällöin otetaan pois yhtälöstä puolustettavat asiat, kuten ruokakuppi, häkki, ihmiskumppani jne. Jos lintu malttaa tehdä aggressiivisuutensa kohteen kanssa ylipäätään yhtään mitään, voi olla avuksi, jos tämä ihminen temputtaa lintua pyytämällä sitä suorittamaan jonkin takuuvarman tempun. Tämä voi harhauttaa lintua pois aggressiivisuuden tieltä, ja samalla lintu voi nauttia positiivisesta vuorovaikutuksesta ihmisen kanssa (varo sormia herkkua tarjoillessa).
Toisaalta, joskus helpoin keino on vain pitää lintu häkissään sen aikaa, kun sen aggressiivisuuden sytyttävä ihminen on paikalla. Tämä on totta varsinkin silloin, jos lintu on lentokykyinen ja sen hyökkäyksen kohde ei ole osa perhettä.
 |
| Jotkut linnut voivat ottaa aggressiivisuutensa kohteeksi jonkun tietyn ihmisen tai ihmistyypin. |
En halua! -puremat
Tämän lisäsin itse kaikessa epätieteellisyydessään. Nämä ovat monien yllämainittujen yhdistelmiä. Oman kokemuksen mukaan moni lintujen puremista on vältettävissä yksinkertaisesti sillä, että niitä kunnioitettaisi enemmän. Ne eivät välttämättä ole varsinaista pelkoa, pakonomaista omistustarvetta tms., vaan yksinkertaisesti linnun mielessä asioita, joissa se haluaa pitää päänsä. Asioita, jotka toteutuessaan ovat sille epämiellyttäviä. Ihminen haluaa usein saada tahtonsa läpi, ja lintu ei välttämättä ole aina tottelevainen. Näitä voivat olla esimerkiksi rapsuttelut/silittelyt silloin kun lintu ei niitä halua, valjaiden laittaminen, kasvavaan sulkaan koskeminen (vahingossa tai tahallaan), pyyhkeeseen kääriminen eläinlääkärissä, häkkiin pyydystäminen kädellä, linnun keskeyttäminen kun se haluaa jyrsiä korvakoruja tai hupparin narua, linnun poimiminen häkin, kaapin tai ihmisen pään päältä jne. Oli linnun motiivi purra mikä tahansa, se kansankielisemmin yleensä on helposti selitettävissä: "En halua tätä, siispä puren!" (Tosin yleensä ketju on enemmänkin, että lintu ei halua jotain, ja sen kehonkieltä kieltäytymisen suhteen ei purra, ja lintu puree, koska se on ihmiseen toimiva keino.)
Purema on aina purema. Vaikka lintu ei purisi tosissaan tai edes rikkoisi ihoa, purema on silti signaali (poislukien selvästi leikkisät puremat). On hyvä mentaliteetti, että jos lintu puree, on ihminen tehnyt jo jotain väärin.
Barbara antoikin kirjassaan ajateltavaa: Mitä lintu miettii juuri nyt? Normaali lintu puree useimmiten tilanteessa, jossa purema on keino kommunikoida, ettei se halua jotain asiaa tapahtuvaksi. Toinen asia mitä voi pohtia, on että kuinka käyttäytyisi lintua kohtaan, jos tämä olisi ensimmäinen vuorovaikutustilanne linnun kanssa. Vieraan linnun kanssa on varsinkin oltava herkkä linnun kehonkielelle, jotta välttyy ahdistamasta lintua.
Aggressiivisuuden kanssa toimiminen
Pidä päiväkirjaa
Pidä kirjaa linnun aggressiivisuudesta ja yritä selvittää aggressiivisuuden syy. Älä ota linnun puremaa henkilökohtaisesti. Tunteellisena on hankala keskittyä faktoihin. Irrota itsesi tilanteesta, ja kertaa, mitä tapahtui. Laita päiväkirjaan päivämäärä, kellonaika, minkä tyyppisestä aggressiosta oli kyse, mitä ihminen teki kun lintu puri/hyökkäsi, miten hyökkäyksen olisi voinut välttää, mitä lintusi mahtoi ajatella ennen hyökkäystä, sen aikana ja sen jälkeen. Päiväkirjaa pitämällä ja selaamalla voi päästä selville, mikä on linnun aggressiivisuuden syy, ja kuinka välttää tulevia puremia. Päiväkirjamerkintöjen kirjoittaminen heti tapahtuman jälkeen auttaa kaavojen etsinnässä, joita voi pelkän muistin varassa olla hankala huomata.
Vältä aggressiivisuuden sytyttäviä tilanteita
Jos lintu puree, kun sitä yritetään väkisin nostaa kädelle, kannattaa tällaista käsittelyä välttää. Jos lintu ei halua tulla pois häkkinsä päältä ja puree kun sitä alkaa sieltä poimia, kannattaa tällaista käsittelyä välttää. Jos lintu puree kun se kiihtyy yhteisestä laulutuokiosta, kannattaa kiihdyttämistä välttää, tai pitää lintu laulutuokion aikana niin, ettei se pääse puremaan. Arjen ei kuitenkaan tarvitse olla linnun armoilla. Useimmissa arkielämän tilanteissa on mahdollisuus kouluttaa lintu haluamaan samoja asioita kuin ihminen: positiivisen vahvistamisen keinoja lintu haluaa nousta kädelle, tulla pois häkin päältä, mennä häkkiinsä jne... Linnun elekielen tarkkailu ja tunteminen on myös tärkeää, jotta puremat voi välttää jo alusta asti, ilman kokeilua "pureekohan se", eikä lintu tällöin opi puremaan tarkoituksella.
Vältä tahtojen taisto
Tätä on hieman hankala suomentaa. Englanniksi alkuperäinen otsikko on Do not attempt to "Work Through"Aggression. Tällä tarkoitetaan sitä, että linnun osoittama aggressio ignoorataan, ja asia suoritetaan loppuun siitä huolimatta. Tämä on osa vanhanaikaista keinoa: jos lintu puree, älä osoita mitään kipua, jotta lintu oppii ettei pureminen auta. Paksunahkainen sai olla silloin, nykyään onneksi tajutaan välttää puremia. Pureminen on linnun tapa kommunikoida, eikä sitä tulisi ignoorata. Usein tällaisessa tahtojen taistossa lintu oppii entistäkin aggressiivisemmaksi. Valitettavasti joskus tämä toimiikin, liekkö se on tämän tekniikan tarkoituskin: lintu voi myös oppia avuttomaksi ja ns. murtua, koska se kokee ettei sen toimilla ole seurauksia. Tämä on linnun psyykeen kannalta erittäin vakava, negatiivinen tila.
Tahtojen taisto esiintyy yleensä tilanteissa, joissa ihminen pakottaa lintua johonkin, jota lintu ei halua tehdä. Tässäkin tapauksessa auttaa pureman välttely ylipäätään käyttämällä lintuystävällisiä keinoja tyydyttävän lopputuloksen saavuttamiseen.
Älä vahvista aggressiivista käytöstä
Osa linnuista voi oppia puremaan, koska ne saavat puremisesta jonkinlaisen palkkion. Perinteinen palkkio (negatiivinen vahviste) on epämiellyttävän käden poistuminen, kun sitä puree. Lintu siis oppii puremaan, jotta saa haluamansa eli jätetyksi rauhaan. Tässäkin tapauksessa auttaa pureman välttely ylipäätään käyttämällä lintuystävällisiä keinoja tyydyttävän lopputuloksen saavuttamiseen. Vahvisteen välttelyä ei kannata linnun ja ihmisen hyvinvoinnin vuoksi toteuttaa niin, että linnun purressa käsi ei poistukaan.
Vahvista muuta kuin aggressiivista käytöstä
Tämä toimii varsinkin niillä linnuilla, jotka purevat todella herkästi niille tarjottua kättä. Ne ovat todennäköisesti oppineet puremaan, koska kehonkieli kertomaan käden epämiellyttävyydestä ei ole tepsinyt. Tällaisille linnuille voi tarjota vahvisteen, esim. herkkuja tai huomiota aina kun ne eivät ole aggressiivisia. Esimerkiksi jo rauhassa istuskelua voi palkata. Jos lintu puree ruokkivaa kättä, voi palkkion antaa myös esim. lusikalla häkin pinnojen välistä, jos se onnistuu lintua kiihdyttämättä.
Tämä on hyvä muistaa myös normaalin linnun kohdalla: liian usein huomioimme ongelmakäytöksen, koska sallittu, hyvä käytös on oletusasetus. Vahvista siis ongelmatontakin lintua silloin, kun se puuhastelee sallittuja ja mukavia asioita.
Opeta yhteistyötaitoja pienin askelin
Jos lintu on jo aggressiivinen, sen aggressiivisuusherkkyyttä voidaan laskea vastaehdollistamisen avulla. Jos lintu puree kättä, jolle sen haluttaisi astuttavan, aloitetaan koulutus alusta todella alusta: käsi on niin kaukana, ettei se aiheuta linnussa reaktiota. Paljon palkitsemalla kättä tuodaan vähitellen lähemmäs, linnun kehonkieli huomioiden. Samaa voidaan harjoittaa linnun kanssa, joka on aggressiivinen jotain tiettyä ihmistä kohtaan: ensin ollaan kaukana, ja rauhallista lintua palkataan paljon, kun ihminen lähestyy vähitellen. Pienet askeleet ja herkkyys linnun kehonkielelle ovat tärkeitä, ja myös se, että odotukset eivät ole liian korkealla: tuloksia ei välttämättä saavuteta yhden session aikana.
Opeta käytös, joka ei pelaa yhteen aggressiivisuuden kanssa
Lintu ei voi purra, jos sen tehtävänä on istua orrella 2 metrin päässä ihmisestä. Tämä on hyvin perinteinen keino toimia linnun kanssa, joka yrittää purra kättä joka sitä ruokkii: ruokakuppien puolustaminen puremalla on yksi yleisimmistä ongelmista kesyjen lintujen kanssa. Lintu koulutetaan pysymään tietyllä orrella toisella puolella häkkiä pyynnöstä, sillä välin ruokakupit vaihdetaan. Tämä ei toki ole ainoa esimerkki. Yleensä tietyssä paikassa pysyminen (station) tai tietyn esineen koskeminen (target) tekevät puremisen mahdottomaksi.
Äärimmäinen aggressiivisuus
Valitettavasti kirjassa ei paneuduttu äärimmäiseen aggressiivisuuteen. En tiedä, vaikuttaako tähän amerikkalainen klippauskulttuuri: elämänsä lentokyvyttömänä elänyt lintu ei välttämättä edes yritä hyökätä kimppuun lentäen. Onneksi äärimmäisen aggressiivisia lintuja on hyvin vähän. Aiemmat neuvot ja toimintatavat riittävä ratkaisemaan yleisimmät ongelmat puremien kanssa.
Jos lintu on erittäin aggressiivinen, sitä ei välttämättä voi pitää lainkaan vapaana ilman, että se on vaaraksi ihmisille. Tällöin on panostettava suureen häkkiin. jossa lintu voi elää elämäänsä. Häkin kannattaa olla jaettava, jolloin sen huoltaminen (siivous, ruokinta, lelujen ja orsien vaihtaminen) on helpompaa, kun linnun voi eristää toiselle puolelle siksi aikaa. Kypärät, suojalasit ja nahkatakit ovat siitä huono suojautumiskeino, että lintu pääsee yhä hyökkäämään, joka edelleen madaltaa kynnystä seuraavalle hyökkäykselle.
Lähteet:
Barbara Heidenreich, The Parrot Problem Solver, 2005
Omat kokemukset ja muu vuosien varrella hamstrattu tieto
Kommentit
Lähetä kommentti