Manual of Parrot Behavior -kirja: Papukaijojen sosiaalinen käyttäytyminen

Manual of Parrot Behavior -kirjaa koskeva blogisarja jatkuu! Muut merkinnät löytyvät hakua käyttämällä kirjan nimellä.

Papukaijojen käyttäytymisen tutkiminen ja ymmärtäminen auttaa meitä omistajia tarjoamaan linnuillemme parhaat mahdolliset olot linnuille vankeudessa. Papukaijojen sosiaalista käyttäytymistä käsitellään kirjan sivulta 43 alkaen. Papukaijojen sosiaalisuus vaihtelee lajeittain, vain kakapo on yksineläjä, mutta muut lajit osoittavat monimutkaisia sosiaalisia kuvioita luonnossa. 

Parveutuminen

Parvessa olosta on monia hyötyjä. Parven monet silmäparit havaitsevat saalistajat tehokkaammin, ja löytävät paremmin ruokapaikkoja. Parvi pystyy myös puolustamaan ruokailupaikkaa tunkeilijoilta paremmin kuin yksittäinen lintu. Jotkut todisteet osoittavat, että pienet linnut parveutuvat herkemmin, koska ne eivät kestä paastoa niin hyvin kuin isommat linnut. Linnut voivat parveutua herkemmin, jos ruokaa on saatavilla vähän tai ne ovat alueilla, joissa on suuri petojen uhka. 

Jotkut lajit muodostavat luonnossakin sekaparvia. Jos parven muodostaa ensin vain yksi laji, ja siihen liittyy toisen lajin yksilöitä, näitä myöhemmin liittyjiä sanotaan seuraajiksi ("follower"). Monilajisesta parvesta voi olla hyötyä: parvi suojelee saalistajilta, mutta eri lajin linnut eivät silti välttämättä kilpaile samasta ravinnosta tai pesäpaikoista. Erään teorian mukaan papukaijojen valtava värien kirjo voisi johtua siitä, että lajien on hyvä erottaa selvästi oman lajin edustajat myös sekaparvesta. 

Puna-aroja, sinikelta-aroja, valkonaama-ara ja jauhoamatsoni samalla savikielekkeellä.
Kuva: Flickr.com / birdbrian, CC BY 2.0

Dominanssisuhteet

Tämä on itselleni hankala aihe, koska joudun haastamaan omia näkemyksiäni ja tietämystäni papukaijojen parven hierarkiasta. Haluan edelleen uskoa, että papukaijaparvessa ei olisi jäykkää nokkimisjärjestystä. Tämä on osittain siksi, että jos omistajat tietävät tästä hierarkiasta, yrittävät he kaikin keinoin olla parven johtaja, huomioimatta sitä, että vaikka valta-asetelmia olisi luonnossa papukaijaparven kesken, ne eivät välttämättä (eivätkä todennäköisesti) ulotu ihmiseen. Kannattaa lukea Kaijuli.fi-sivulta artikkeli Korkeuteen perustuva valta-asema. 

Manual of Parrot Behavior -kirjassa kuitenkin dominanssi ja siihen liittyvät suhteet ovat laajasti käsiteltynä. Kirjassa puhutaan kuitenkin hierarkioista osittain yleisellä tasolla, ja mainitaan myös papukaijojen ulkopuolisia lintulajeja, kuten kanat. Sinäänsä parven hierarkiasta (millä tahansa lajilla) voi olla hyötyä: kun hierarkia on varmistettu, se voi vähentää yksilöiden välistä kisailua, koska alempiarvoinen väistää ylempiarvoista. Papukaijoilla (valko-otsa-amatsoneilla) oltiin havaittu kymmenen eriasteista, samanlaisena toistuvaa tapaa osoittaa aggressiivisuutta, esimerkiksi nokan aukominen etäältä, nokkaisu ilman kontaktia, nokittelu kontaktina toisen linnun nokkaan, pureminen, toista lintua kohti lähestyminen sivuttain, hitaasti tai juosten sekä lentäen kimppuun hyökkääminen. Sen sijaan alistumista osoittavia johdonmukaisia rituaaleja ei juuri ollut, vaan "alistuvat" linnut osoittivat esimerkiksi kyyristely, höyhenten pörhistäminen, pään heiluttelu, jalan ylösnostaminen ja toisen linnun välttely.

Sateenkaarilurien suvun yhdeksällä eri lajilla tutkittiin, kuinka nokan koko vaikuttaa lajin uhkailueleisiin. Tutkimuksessa havaittiin, että mitä isompi nokka (ja sitä isompaa vahinkoa sillä voisi kiistatilanteessa tehdä), sitä enemmän lintu esitti varoittavia ja uhkailevia eleitä ennen puraisua. Lemmikkilinnunkin kanssa on tärkeää lukea linnun eleitä, ja tämän tiedon perusteella onkin harmillista, jos linnun, varsinkin isonokkaisen linnun, eleet ignoorataan niin kauan, että se joutuu puremaan.

Positiiviset suhteet

Nämä olivat kirjassa useamman otsikon alla alkaen sivulta 45 alkaen. En ole itse lainkaan yllättynyt, että tutkimuksissakin on havaittu, että linnuilla voi olla "ystäviä." Lintu voi siis olla pariutunut, ja sillä voi silti olla ystäviä, tuttavia, tai millä nimellä kaveruksia haluaakaan kutsua. Nämä kaverit voivat olla myös samaa sukupuolta.

Lemmikkilinnun kanssa suhdetta rakentaessa kannattaa koskettelu pitää vain pään ja niskan alueella. Muualle liikkuessa voi olla vaarana, että antaa linnulle seksuaalisia signaaleja. Tämä ei sinäänsä koske ihan kaikkia lajeja, koska kirjassa mainitaan lajit, jotka rapsuttelevat toisiaan vain pään ja niskan alueelta myös pariutuneena. Näitä ovat amatsonit, kaijaset ja undulaatti. Sen sijaan pään lisäksi siivistä ja pyrstöstä toisiaan rapsuttelevat Aratinga- ja Brotogeris-aratit, Ara-suvun arat ja isot Cacatua-suvun kakadut. 

Lintu ei yllä sukimaan omaa päätään, joten kaveri on siinä oiva apu.
Kuva: Flickr.com / annahesser, CC BY-NC-ND 2.0

Lähde: Manual of Parrot Behavior