Mikä ensimmäiseksi linnuksi?

Tämä on yleinen kysymys lemmikkilintuihin liittyvillä palstoilla: mikä lintu sopii ensimmäiseksi papukaijaksi, tai mikä olisi hyvä lintu aloittelijalle. Avaan tähän vähän, mitä tulee ottaa huomioon ensimmäistä lintua hankkiessa ja pohtiessa. 

Odotukset lintua kohtaan

Ensimmäisenä muistuttaisin haaveilijaa pohtimaan, mitä odottaa lemmikiltä ylipäätään. Linnut ovat erilaisia lemmikkejä, kuin monet muut, tutummat lemmikit. Linnut ovat äänekkäitä, sotkuisia ja papukaijat myös tuhoisia.

Linnut huutavat tai laulavat silloin kun ne haluavat, eikä niitä voi päivisin hiljentää pakkokeinoin. Öisin ne onneksi yleensä nukkuvat hissukseen. Ne eivät siis sovi ihmisille, jotka ovat kovin herkkiä äänille, tai jotka jakavat taloutensa ihmisten kanssa, jotka ovat äänille herkkiä.

Linnut ovat sotkuisia, sillä ne eivät ole sisäsyntyisesti sisäsiistejä. Niillä on nopea aineenvaihdunta, joten löysää ja sotkevaa kakkaa tulee milloin minnekin, jopa useamman kerran tunnissa. Linnut sotkevat paljon myös ruoalla, lelusilpulla sekä pölyllä ja höyhenillä. Niiden tulee olla paljon vapaana, joten sotkut eivät jää vain häkkiin.

Lintujen tulisi saada ulkoilla häkistään turvallisissa sisätiloissa päivittäin. Vapaanaolo mahdollistaa myös sen, että linnut voivat tuhota asioita asunnossa/huoneessa. Papukaijat ovat varsinkin tässä mestareita.

Neitokakadu on yleinen suositus ensimmäiseksi linnuksi.

Lintujen luonne on myöskin erilainen kuin monella muulla lemmikillä. Lintu ei ole automaattisesti kesy, vaan se voi pelätä ihmistä jopa kuollakseen. Kesytkään linnut eivät yleensä siedä koskettelua ilman linnun antamaa lupaa. Umpikesykin lintu voi purra omistajaansa verille asti. Toisaalta, lintu voi olla myös liian kesy ja kiintynyt ihmiseen: lintu voi pitää ihmistä kumppaninaan, jopa seksuaalisessa mielessä ja olla aggressiivinen kaikkia muita ihmisiä kohtaan. 

Lintu vaatii tilaa sekä häkilleen että vapaanaoloon. Se vaatii myös omistajalta perehtymistä oikeaan ruokintaan, aikaa ja viitseliäisyyttä virikkeellistämiseen ja varsinkin isompien/kesympien lintujen kohdalla hermoja, taitoa ja aikaa kouluttamiseen.

Lintu ei ole ihan helppo lemmikki. Lemmikkilinnut (mm. papukaijat ja peippolinnut) ovat kuitenkin valtavan monipuolinen lemmikkiryhmä, johon mahtuu hyvin monenlaista menijää. Lintuja voi pitää villimpänä parvena, joka on kuin "lintuakvaario" jota seuraillaan ja hoidetaan muutoin. Tai sitten lintuja voi pitää kesyinä kavereina, joiden kanssa puuhaillaan kaikenlaista, jopa matkustellaan. Lintua hankkiessa on siis väliä myös lajilla, mutta koska saman lajin sisällä on sekä villejä, keysjä että jopa aggressiivisia yksilöitä, on myös yksilön lähtökohdilla väliä. 

Sen sanon vielä odotuksista, että puheen takia papukaijaa ei kannata hankkia. Puhuva papukaija saattaa olla kiva nettivideoissa tai jos omaa puhuvaa papukaijaa saa esitellä kavereille, mutta arki lintujen kanssa on niin paljon muutakin.

Harmaapapukaija on tunnettuja puhujalaji, mutta lintua ei tulisi hankkia vain puhekyvyn takia.

Millaisen linnun haluat?

Ensimmäiseksi linnuksi tai linnuiksi tulevan linnun laji kannattaa valita tarkoin. Kannattaa miettiä, mitä linnulta haluaa ja pohtia esimerkiksi seuraavia: 

Haluaako, että lintu on kesy vai käyväykö myös villimmät yksilöt? Haluaako, että lintu on solmuun pantavan kesy?

Mitä linnun kanssa haluaa tehdä?

Kuinka paljon on valmis sietämään sotkua (koskee koko taloutta, koska lintu on koko perheen lemmikki)?

Kuinka paljon on valmis sietämään äänenkäyttöä tai millaisesta äänenkäytöstä pitäisi (koskee koko taloutta)?

Kuinka paljon on valmis sietämään tuhoja asunnossa (koskee koko taloutta)?

Millaisessa asuinmuodossa asuu nyt tai tulee todennäköisimmin asumaan elämän aikana?

Kuinka paljon on valmis antamaan linnulle tilaa (nyt ja tulevaisuudessa)?

Kuinka paljon on valmis laittamaan rahaa lintuihin ja niiden tarvikkeisiin?

Kuinka kauan on valmis odottamaan täydellistä lintua?

Haluaako, että lintu on kesy vai käyväykö myös villimmät yksilöt? Haluaako, että lintu on solmuun pantavan kesy?

Peippolinnut eivät yleensä kesyynny niin kesyiksi, kuin papukaijat. Papukaijoilla kesyys riippuu lajista, mutta myös linnun elämän lähtökohdista. Jos lintu on Suomessa kotikasvattajalla syntynyt, se on todennäköisesti kesympi, kuin eläinkauppaan tukusta tullut lajitoveri. Toisaalta, jotkut linnut ovat käsinkasvatettuina ihania aluksi, mutta ihmisin leimaantuminen kostautuu myöhemmin, kun lintu alkaa saavuttaa sukukypsyyden: käsinkasvatettu lintu voi pitää ihmistä puolisonaan. Yleensä lintu ei ole siliteltävä ja syliteltävä lemmikki. Solmuun väännettävän kesy on kompakysymys: vain harva lintu on niin kesy. Jos odotukset ovat näin kesyn linnun kanssa puuhailussa, voi lintua kohtaan olla vääriä odotuksia. Kun nämä odotukset eivät toteudukaan, voi omistaja olla hyvin pettynyt ja tyytymätön lemmikkiinsä, joka voi vaikuttaa myös eläimen hoitoon.

Jos haluaa kesyn kaverin, kannattaa hankkia luovutusikäinen papukaija luotettavalta kasvattajalta. Käsinkasvatuksessa on riskinsä, joten suosittelen itse hankkimaan emojen ruokkiman. Paras olisi, jos emotkin olisivat suhteellisen kesyjä, ja poikanen olisi päässyt opettelemaan positiivista vuorovaikutusta jo synnyinkodissaan. Lajilla ei ole papukaijojen kanssa ihan kamalan paljon väliä, sillä lähes kaikkien lajien poikaset ovat rohkeita ja avoimia. Enemmän väliä kesyyntymiselle on linnun lähtökohdilla.

Jos lintu voi olla villikin, tällöin iällä tai lähtökohdalla ei ole niin paljon väliä. Osa nauttii siitä, että linnut puuhailevat enemmä keskenään ja ovat kuin seurailtava lintu-TV. Tällöin lemmikiksi sopivat hyvin myös erilaiset suoranokat (kuten peipot tai kanarialinnut) tai villimmät, aikuiset tai kotia vaihtavat pienet (tai suuret) papukaijat.

Aratinga-arattien sanotaan yleensä olevan hellyydenkipeitä. Ne saattavat viihtyä paremmin esim. selällään kuin moni muu laji, mutta nekin purevat napakasti, jos niitä koskee väärällä tavalla. Poikaset (kuten kuvassa) antavat yleensä täysin väärän kuvan linnun käsiteltävyydestä: monesti poikaset sietävät käsittelyä paremmin kuin aikuiset linnut. Kuva: Flickr.com / cara_vsangel, CC BY-NC-ND 2.0

Mitä linnun kanssa haluaa tehdä?

Tämä määrittää osittain sen, minkä lajisia lintuja kannattaa hankkia. Jos tarkoituksena on vain katselulemmikki, joiden ei tarvitsekaan olla kovin kesyjä, käy parven rakentamiseen esim. monet peipot tai pienet papukaijat kuten undulaatit tai neitokakadut. Yleensä nämä lajit ovat sopuisia, jolloin uusien yksilöiden lisääminen parveen on ongelmatonta. Niistä on myös eri värimuunnoksia, jolloin samaa lajia sisältävään parveen saa värikkyyttä. Lajien saatavuus on myös hyvä Suomessa, joten lintujen hankkiminen on kohtuullisen helppoa. 

Jos linnun kanssa haluaa puuhailla enemmän, peipot voi yleensä jättää laskuista pois. Ne kesyyntyvät yleensä papukaijoja kehnommin, jolloin niiden kanssa on hankala puuhastella. Linnun kesyyntymiseen vaikuttaa kuitenkin myös sen lähtökohdat: tukkulintu on harvoin niin kesy, kuin hyvän kasvattajan jo osittain kesyttämä poikanen. Papukaijoista aikalailla samoja juttuja voi puuhastella kaikkien lajien kanssa. Myös pienet lajit ovat oppivaisia ja älykkäitä, joten temppujen opetus on enemmän kouluttajasta, kuin koulutettavasta kiinni.

Kuinka paljon on valmis sietämään sotkua (koskee koko taloutta, koska lintu on koko perheen lemmikki)?

Linnun häkki ei pidättele sotkuja, vaan jopa häkkilintu sotkee myös muualle ympäristöönsä. Lintujen tulisi myös saada olla päivittäin vapaana, jolloin sotkua syntyy myös muualle. Sotkuisimpia ovat hedelmänsyöjät, kuten lurit, jotka sotkevat ruoallaan (mesi, hedelmät) ja vellimäisellä ulosteellaan. Linnuilla, joiden kuivaruoka on siemenravintoa (peipot, undulaatit, neitokakadut) sotkua syntyy siemenistä ja niiden kuorista, jotka kantautuvat ilmavirtojen mukana käytännössä kaikkialle. Muutkin papukaijat sotkevat, sillä jokaisen lajin tulisi saada paljon tuoreruokaa päivittäin. Ihan pienimpien lintujen ulosteet ovat niin kevyitä, että ne voi kuivuttuaan imuroida pois. Muutoin linnun kakka on melko löysä ja sotkeva. Linnun voi yrittää opettaa sisäsiistiksi, mutta yleensä ne päästelevät ulostepommit juuri sinne, missä sattuvat olemaan.

Sotku on erottamaton osa linnunomistajan elämää lemmikkinsä kanssa. Kuva: Arattijengi / Sanna Pitkäranta

Kuinka paljon on valmis sietämään äänenkäyttöä tai millaisesta äänenkäytöstä pitäisi (koskee koko taloutta)?

Peippolinnuilla on usein kaunis laulu, mutta jo kanarialinnun äänenvoimakkuus on laulussa korvia huumaava, varsinkin läheltä kuultuna. Papukaijojen äänenkäyttö ei ole aina yhtä kaunista, sillä lähes joka lajin luontainen ääntely on enemmän tai vähemmän kirkumista. Äänenkäytössä on kuitenkin eroja. Pienten seeprapeippojen melko hento ääni jää kyllä oven taakse, mutta on päivittäin jatkuvaa. Undulaatit sirkuttavat päivät pitkät, mutta joidenkin mielestä ääni on miellyttävää pulputusta. Neitokakadut kirkuvat, mutta koiraat voivat myös laulaa. Isommat linnut eivät välttämättä ole äänessä niin paljoa, mutta kun äänentasot nousevat, voi kerrostalosta saada häädön. Jotkut lajit oppivat toisia helpommin puhumaan, vaikkei puhekyvyn pitäisi olla kovin korkealla kriteeristössä lintua hankkiessa. Minkä tahansa lajinen lintu voi olla ongelmahuutaja. Parhaan käsityksen tietyn lajin äänenkäytöstä saa juttelemalla lajin omistajien kanssa ja käymällä vierailuilla. Äänensieto on kiinni myös ihmisestä: toisia ei ärsytä 100dB voimakkuudella 12 tuntia vuorokaudessa jatkuva arattien yhteysääni, toinen joutuu luopumaan hiljaisestakin linnusta äänen takia.

Kuinka paljon on valmis sietämään tuhoja asunnossa (koskee koko taloutta)?

Mitä isompi nokka, sen isommat tuhot. Melkein aina ainakin. Peippojen tuhot asunnossa jäävät yleensä huonekasveihin ja maton hapsuihin, mutta jo pienet undulaatit voivat saada seinään tai kattoon reiän. Iso ara voi haukata sekunnissa pois kymmenen sentin pätkän listaa, mutta undulaatit ahertavat saman työn parissa päiviä. Tuhoja voi yrittää välttää rajoittamalla linnun pääsyä kiellettyihin paikkoihin, mutta papukaijataloudessa vahinkoja sattuu aina, eikä tuhoilta voi täysin välttyä. Kakadujen (neitokakadua lukuunottamatta) sanotaan olevan erityisen tehokkaita tuholaisia, ja jo keskikokoisen kakadun nokka tuhoaa huomattavasti enemmän kuin samankokoisen amatsonin tai harmaapapukaijan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että amatsonin tai harmaapapukaijan hankkimalla kakadun sijaan voisi tuhoilta välttyä. 

Mitä isompi nokka, sen enemmän tuhoja... Kaikkien perheenjäsenten tulee olla sinut sen kanssa, että lintu voi tuhota kalliitakin esineitä, kuten elektroniikkaa.

Millaisessa asuinmuodossa asuu nyt tai tulee todennäköisimmin asumaan elämän aikana?

Vaikka nykyinen asuinmuoto mahdollistaisi isonkin tilan linnuille, miten on tulevaisuudessa? Kerrostalossa asuessa kannattaa huomioida linnun äänenkäyttö ja myös linnuille tarjottavan tilan määrä. Moni kotona, omakotitalossa asuva nuori voisi käytännössä majoittaa isojakin lintuja, mutta mitä käy, jos elämäntilanne ajaa kerrostaloon tai jopa soluun? Linnun vaatima tila ja lajin/yksilön äänenkäyttö kannattaa suhteuttaa nykyiseen ja tulevaan asumismuotoon. Varsinkin isot linnut ovat pitkäikäisiä, joten omistajan elämään voi mahtua monta muutosta linnun eliniän aikana. Parhaiten tulevaisuuden heittelyihin voi varautua hankkimalla lintuja (kooltaan, äänenkäytöltään ja sellaisen määrän), että niiden kanssa pärjää tarvittaessa jopa yksiössä kerrostalossa.

Kuinka paljon on valmis antamaan linnulle tilaa (nyt ja tulevaisuudessa)?

Lähes sama kuin edellinen. Tämä koskee paitsi linnun lentotilaa, myös häkkiä. Ison araparin häkin minimikoko on 4,5 neliömetriä, jonka asettelu kerrostaloasuntoon voi tehdä tiukkaa, lentotilasta puhumattakaan. Jos taas tekee mieli nipistää linnun häkin koosta, kannattaa harkita uudemman kerran. Linnuilla isompi häkki on parempi asumus, ja häkiksi kannattaakin hankkia aina se isoin, turvallinen saatavilla oleva malli. 

Myös pienet linnut, kuten undulaatit, ansaitsevat riittävän suuren häkin ja riittävästi lentotilaa ja -aikaa.

Kuinka paljon on valmis laittamaan rahaa lintuihin ja niiden tarvikkeisiin?

Linnun aloituskustannukset ovat suurimmat. Mitä isompi ja/tai harvinaisempi lintu, sen hintavampi. Linnun hankintakustannuksia on pakko pohtia, sillä suuret linnut maksavat yleensä 1000 eurosta ylöspäin, tai jopa yli 15 000 euroa. Pienet linnut taas maksavat noin 50-100 eurosta ylöspäin, vaikka ne voivat elää yhtä pitkään kuin koirat. Tulee myös huomioida, että mitään, ei edes isoja lintuja, tulisi pitää ilman lintukaveria. Hankintakustannukset linnun kohdalla kannattaa siis vähintään tuplata tai varautua tuplaamaan. Joskus lintuja saa ilmaiseksi, esimerkiksi kodinvaihtajia. Aina linnussa ei ole mitään vikaa, mutta yleensä ilmaiset linnut ovat joko todella arkoja tai niillä on käytösongelmia. Aloittelevan harrastajan kannattaa harkita tarkoin halvan tai ilmaisen linnun hankintaa. Lintujen häkki on myös suuri aloituskustannus, mutta hyvä häkki on käytännössä ikuinen. Hyvä häkki voi kuitenkin maksaa satoja euroja, tai isojen lintujen kohdalla jopa yli tuhat euroa. 

Lintujen pito ei sekään ole kaikkein halvinta. Lintujen tulee saada joka päivä tuoreruokaa ja laadukasta kuivaruokaa. Linnut tarvitsevat myös päivittäin virikkeitä, ja papukaijojen tapa leikkiä on tuhota. Vaikka virikkeissä voi säästää tekemällä niitä itse, täysin ilmaiseksi lintua on hankala virikkeellistää. Lintu tarvitsee myös asianmukaista hoitoa, jos se sairastuu. Lääkärireissu voi tulla kalliiksikin.

Kuinka kauan on valmis odottamaan täydellistä lintua?

Jos itseä miellyttävä täydellinen laji löytyy, sitä ei välttämättä ole suoraan saatavilla. Moni kuitenkin päätyy ostamaan lajin edustajan vain siksi että sellainen sattui olemaan myynnissä juuri silloin kun lintukuume oli pahimmillaan. Jos haaveena on saada lintu pian, eikä ole juuri väliksi, minkä lajinen se on, suosittelen niitä yleisiä lajeja, joita on kaupan paljon. En kuitenkaan suosittele tukemaan epäeettisiä myyjiä! 

Neitokakadu on yleinen laji, ja monenlaisia yksilöitä on myynnissä. Villejä, aikuisia yksilöitä voi saada halvallakin, mutta hyvältä kasvattajalta laadukasta ja kesytettyä poikasta voi joutua odottamaan kauankin. Odotusaikaa voi lisätä, jos on toiveita linnun väristä tai sukupuolesta.

Mikä ensimmäiseksi papukaijaksi?

No, siinähän se kysymys sitten on. Aiemmin neuvottiin, että ihmiset hankkisivat ensin jonkin helpon lajin, ja usein nimeltä mainittiin neitokakadu, undulaatti, ruusukaijanen ja kauluskaija. Nykyään tuollainen ajatusmalli on historiaa. 

Harjoituslintujen huonona puolena on se, että harjotuslinnun hankkiminen puhtaasti harjoituksen vuoksi on epäreilua sekä lintua että omistajaa kohtaan. Onko linnun hoitaminen kiinnostavaa ja motivoivaa, jos kyse on vain harjoittelusta jotain toista lajia varten? Toki pienetkin lajit opettavat paljon: miten toimia linnun, villieläimen kanssa, kuinka tehdä asunnosta lintuturvallinen ja välttää tuhot, kuinka pitää ylläpäivärytmiä linnuille, kuinka paljon linnut sotkevat ja ovat äänessä... Näihin asioihin pystyy kuitenkin varautumaan etukäteen, esimerkiksi sotkusta ja äänenkäytöstä saa vinkkiä harrastajien luona vierailemalla ja ottamalla jopa hoitolintuja omaan kotiin.

Nykyään suositellaan, että ihmiset perehtyisivät todella hyvin haaveidensa lintuun ja hankkisivat sitten sen. Ehkä silloin riski sille, että kiinnostus loppuu ja lintu joutuu kiertoon, on pienempi, tai että harjoituslajista luovutaan siinä vaiheessa kun harjoittelu on "valmis." Usean lajin taloudessa on aina ongelmansa, jolloin harjoituslintujen jättäminen kotiin ei ole aina paras ratkaisu. Nämäkin harjotuslinnut voivat elää 10-20 vuotta, joten jos uusia lintuja hankkii vasta "harjoituslintujen" luonnollisen kuoleman jälkeen, on luvassa pitkä harjoitusjakso. (Vaikka monen harrastajan luontainen kaari menee muutenkin niin, että ensin on pieniä lajeja ja sitten nälkä kasvaa syödessä, tai pienten ja isojen lintujen välillä on vuosien tauko elämäntilanteesta johtuen.)

Oma neuvoni siis ovat: 

• Perehdy lintuihin lintuina!
• Pohdi, mitä haluat ja mitä et halua linnulta (kysy myös perheeltäsi, jos asut perheen kanssa).
• Pohdi, miltä tulevaisuutesi näyttää (asuinmuoto, elämäntilanne). 
• Päätä (muiden harrastajien avulla) itsellesi sopiva laji, ja hanki niitä.