Manual of Parrot Behavior: Lepokäyttäytyminen

Manual of Parrot Behavior -kirjaa koskeva blogisarja jatkuu! Muut merkinnät löytyvät hakua käyttämällä kirjan nimellä.

Luonnossa papukaijan päivän aktiviteetit ovat lähinnä rauhallista sukimista ja ruoan etsimistä. Lepokäyttäytymistä on esimerkiksi yöllä nukkuminen, päivällä torkkuminen sekä muu rauhallinen paikallaanolo. Linnun unta voidaan tutkia aivoja tutkimalla (esim. EEG ja EMG-kuvaus) sekä havainnoimalla linnun vuorokausirytmiä ja aktiivisuutta.

Papukaijojen unta on tutkittu termiittiarateilla ja undulaateilla. Linnuilla, kuten nisäkkäilläkin, esiintyy kahdenlaista unenlaatua: syvä uni eli SWS-uni ja vilkeuni eli REM-uni, jolloin aivot ovat aktiiviset. Ihmiset näkevät unta REM-unen aikan. 

Termittiarateille havaittiin, että ne nukkuivat yksi aivopuolisko kerrallaan. Tämä on yleinen saaliseläimen tapa nukkua, sillä näin nukkuessaan ne voivat yhä unessa havainnoida saalistajat paremmin. Uskotaan, että kaikki linnut sekä myös merinisäkkäät kykenevät tällaiseen uneen. Lintu voi siis nukkua lentäessään pitkiä matkoja.

Termiittiarattien tutkimuksessa lintuja pidettiin jatkuvassa valossa. Ne nukkuivat/torkkuivat 57% vuorokaudesta. Samanlaisessa tutkimuksessa undulaatit nukkuivat 38% vuorokaudesta. Linnut nukkuivat syvempiä ja pidempiä pätkiä ilta- ja aamuseitsemän välillä. Tämä kielii siitä, että niiden uni- ja vuorokausirytmi olisi sisäsyntyinen, eikä vain (väliaikaisten) valaistusolosuhteiden luoma. 

Luonnossa papukaijat yleensä heräävät auringon noustessa ja alkavat nukkumaan sen laskiessa. Nukkumapaikka eli "roosting area" on yleensä eri paikka, kuin missä linnut viettävät aikaansa päivällä esim. ruokailemassa. Luonnossa niillä on päivällä hetki, jolloin ne ovat unisempia, ja saattavat nukahtaa jopa syvään uneen. Ennen nukkumapaikalta poistumista aamuisin linnut sukivat jonkin aikaa.

Unen tärkeyttä korostetaan myös linnun hyvinvoinnin kannalta, ja kirjassa epäillään, että osa käyttäytymisongelmista lemmikkilinnuilla voi johtua laadukkaan unen puutteesta. Kirjassa mainitaan normaalin arjen linnun unea häiritsevät asiat: liian pitkä valoisa vuorokausi (yli 12 tuntia), TV:n, radion ja ihmisten tuomat näkö- ja kuuloärsykkeet. Kirjoittaja suosittelee, että lintu saisi 12 tunnin rauhalliset yöunet jossain muualla kuin olohuoneen vilinässä, esimerkiksi erillisessä nukkumahäkissä. Tämä saattaisi myös simuloida luontoa siinä, että luonnossa lintu nukkuu eri paikassa yöt.

Sukiminen tapahtuu, kun linnulla on mukava olla. (Tästä tulikin mieleen, voiko erittäin pelokkaan linnun höyhenpuvun hoito olla huonolla tolalla, jos se ei voi rentoutua tarpeeksi sukiakseen riittävästi päivän aikana?) Undulaateilla tehdyssä tutkimuksissa havaittiin, että lintu sukii itseään lyhyissä ja pitkissä pätkissä. Lyhyet pätkät sisältivät seitsemän tai vähemmän sukimistoimintoa. Pitkissä sukimishetkissä lintu teki sukumistoiminnon jopa yli 100 kertaa. Lintujen toistensa sukimisen kestoa oltiin havainnoitu ruusukakaduilla, joissa linnut sukivat toisiaan jopa 5 minuutin ajan. Tässä ajateltavaa, onko luonnollista tai linnulle hyväksi pitää vartin, puolen tunnin tai jopa tuntien mittaisia rapsuttelutuokioita, vaikka lintu siitä pitäisikin. 

Linnun "comfort behavior", jota on siis käytös, jota lintu tekee ollessaan rentoutunut, mutta myös rentoutuakseen voi kuitenkin mennä yli. Tätä voi olla esimerkiksi sukiminen: lintu tekee sitä rentona ja rentoutuakseen, mutta jos se menee yli, lintu alkaa tuhota höyhenpukuaan. Kirjassa oli myös tarina rankan elämän kokeneesta kodinvaihtajasta, joka narskutteli kodinvaihdon yhteydessä nokkaansa niin paljon, että häkin pohjalle kertyi tummaa jauhoa. Onneksi lintu lopetti tämän, kun kodinvaihdosta johtuva stressi hellitti.

Varsinkin isot kakadut ovat tunnettuja siitä, että niille maistuvat rapsutukset. Ovatko erittäin pitkät rapsuttelutuokiot oikeasti hyvästä?

 Lähde: Manual of Parrot Behavior