Olenko ainoa, joka haaveilee kodittomien papukaijojen sijoittamiskodista, ongelmalintujen kuntoutuksesta ja uusien, hyvien kotien etsimisestä? Ajoittain kotia etsivät linnut voivat olla hyvinkin ongelmallisia käytökseltään ja jopa niin aggressiivisia, että linnun kanssa ei voi olla turvallisesti samassa tilassa.
Välittömästi käteen, niskaan tai jopa kasvoihin kiinnikäyvät linnut tietenkin hankaloittavat huomattavasti hoitotoimenpiteitä. Tällainen lintu on kuitenkin hoidettava päivittäin ainakin ruokinnan ja juottamisen osalta, mutta myös viikoittain siivoamisen ja virikkeiden osalta. Hyvin aggressiivista lintua voi olla hankala tai jopa mahdotonta pitää vapaana, jolloin parempi ratkaisu voi olla riittävän suuri lentohäkki, josta lintu ei valitettavasti vapaile. Suuri tila on kuitenkin parempi, kuin normaalikokoinen häkki, jos lintu joutuu vakituiseksi häkkiasukiksi aggressiviisuuden takia. Aggressiivista käytöstä voi kuitenkin kouluttaa myös pois, mutta se ei onnistu yleensä riittävän nopeasti huomioiden, että lintu on ruokittava vähintään kerran päivässä.
Itse en suosittele, että aggressiivista lintua hoidetaan kypärä päässä ja hanskat kädessä, tai lintua harjalla pois huitoen. Jokainen purema ja perille päässyt hyökkäys madaltaa kynnystä seuraavaan hyökkäykseen. On siis tärkeää ennakoida ja pyrkiä välttämään hyökkäykset tai puremat ylipäätään, jolloin lintua on helpompi kuntouttaa pois aggressiivisesta käytöksestä. Tämän vuoksi normaali lintuhuone ei välttämättä ole hyvä ratkaisu ainakaan alkuun, koska siellä voi olla mahdoton eristää lintu eri tilaan hoitotoimenpiteiden ajaksi. Jaettava huone tai huone häkin kera, johon lintu opetetaan menemään, on pidemmän päälle toimivampi ratkaisu kuin suojavarusteisiin sonnustautuminen.
Hyökkäävä lintu on siis saatava pois ihmisen kanssa samasta tilasta, jonkin esteen taakse. Tämän voi tehdä esimerkiksi opettamalla lintu menemään aviaarion / lintuhuoneen sisällä olevaan häkkiin ja sulkemalla häkin ovi menemättä tilaan. Tämä kuitenkin vaatii jo sellaisen tilan rakennusta/suunnittelua, jossa ihminen pystyy turvallisesti avaamaan ja sulkemaan pienemmän häkin olematta itse tilassa. Häkkiin kulkemisen opettelu vaatii myös omistajalta koulutuskokemusta ja riittävän rauhallisen linnun, joka malttaa keskittyä koulutustilanteessa.
Paras ratkaisu lienee siis kokonaan jaettava lentohäkki. Tämä ei vaadi linnulta koulutusta, vaan jopa täysin kouluttamaton lintu jää pakosta jommalle kummalle puolelle lentohäkkiä, jolloin toisen puolen pystyy siivoamaan. Pidemmällä tähtäimellä linnun voi opettaa hakeutumaan jommalle kummalle puolelle pyynnöstä, jolloin hoitajan on mahdollista päättää, kummalla puolella lintu on, ja kumpi puoli siivotaan/huolletaan. Pitkänmallinen, mutta riittävän kapea lentohäkki mahdollistaa häkin jakamisen kohtuullisen kokoisella, siirrettävällä tai liikuteltavalla väliseinällä.
 |
| Ison papukaijan purema voi tehdä ihmiselle oikeaa vahinkoa, mutta pienenkään linnun aggressiivista käytöstä ei pitäisi katsoa läpi sormien. |
Jaettavan häkin tyyppejä
Jaettavat häkit eivät ole harrastajamaailmassa kovin yleisiä. Yleensä linnut tulevat niin hyvin toimeen, että ne voivat oleilla samassa häkissä, tai ne tulevat niin kehnosti toimeen, että jaettava häkki ei riitä. Tilaansa puolustavat linnut voivat stressaantua, jos toinen lintu / toinen pari on jatkuvasti liian lähellä eli kalterien toisella puolella ilman muuta hajurakoa.
Jakamiseen tarkoitettu verkkoseinä tulee mukana joissain isommissa häkeissä. Siinä on vain yksi kerros kaltereita, jolloin vihamieliset linnut voivat yltää puremaan toisiaan erittäin helposti pinnojen välistä. Tämä kuitenkin toimii aggressiivisen linnun pitämiseen pois ihmisen luota. (Itse en kuitenkaan pitäisi lintuja tehdastekoisen häkin kokoisessa häkissä, jos ne eivät aggressiivisuutensa takia saa koskaan ulkoilla häkin ulkopuolella.)
Jos jaetussa häkissä asutetaan lintuja vakituisesti eli häkki jaetaan pidemmäksi aikaa kuin vain hoitotoimenpiteiden ajaksi, on tarpeen pohtia kaksikerroksista verkkoa. Kaksi verkkokerrosta riittävän etäällä toisistaan auttavat turvaamaan linnut toistensa aiheuttamilta vahingoilta. Verkon on oltava niin etäällä toisistaan ja sopivalla pinnavälillä niin, että linnut eivät voi yltää puremaan verkon toisella puolella roikkuvan linnun varpaita.
Eräs keino jakaa aviaario on myös ihan umpinainen levy. Vesivaneri käy useimmille lajeille, sillä isommatkin linnut tarvitsevat jonkinlaisen sauman tai reunan, että voivat aloittaa vesivaneria jyrsimään. Joillekin linnuille voi olla rauhoittavaa, toisille taas häiritsevää, että ne voivat kuulla toiset linnut, mutta eivät nähdä niitä.
Kaikilla näillä menetelmillä aviaarion etulaidassa on koko häkin korkeudelta kulkeva vako, josta jakava osuus mahtuu läpi. Jakopalaselle (divider) voi olla ura häkin ylä- ja/tai alaosassa, jotta se kulkee suoraan toiseen suuntaan. Tässä esimerkki Custom Cagesilta.
 |
| Siirrettävän väliseinän verkko tarjoaa hoitajalle suojan aktiivisen aggressiiviselta linnulta. |
Laatikon ulkopuolelta ajattelua
Jos kyseessä on vain aggressiivisen linnun karkoitus hoitajan kimpusta, voidaan ajatella myös normaalista poikkeavia ratkaisuja. Kriteereinä voivat olla esim. jakamisen kätevyys ja nopeus, sillä se on oletettavasti tehtävä useamman kerran viikossa. Normaalisti jaettua häkkiä pidetään totutustarkoituksessa tai melko vakituisena ratkaisuna, jolloin jopa yli kymmenen kiloa painavan väliseinän nostelu vain hyvin harvakseltaan ei ole suuri vaiva. Toisaalta anteeksi saa kestävyydessä: jakaja ei ole paikoillaan kovin kauaa ja vain valvottuna, joten se voi olla myös tehty materiaaleista, jotka eivät kestäisi kauan ja/tai valvomattomassa käytössä. Tarkoitus ei ole tietenkään tietentahtoen tehdä väliseinää materiaalista, joka hajoaa jo parin käyttökerran aikana.
Lintuhuonetta suunnitellessa olen suunnitellut huoneen kattoa säästääkseni aviaariolle omaa verkkokattoa, jonka päällä voivat myös olla linnun nokalta turvassa lintulamput. Tämä huoneen katon ja aviaarion katon väliin jäävä tila mahdollistaa myös tekniikkaa käytettäväksi ilman, että lintu yltää sitä tuhoamaan. (On kuitenkin huomioitava, jos tilassa on muita lintuja vapaana: ne eivät saa päästä häkin päälle tekniikan kimppuun, jolloin jokin este, verkko tai levy, on tarpeen.)
Erääksi vaihtoehdoksi pohdin vain isommille linnuille pinnavälinsä puolesta sopivaa turvakaihdinta/rullakalteria, mitä monesti näkee kauppojen ovissa ja ikkunoissa aukioloaikojen ulkopuolella. En kuitenkaan tiedä, kuinka kallis tuollainen on, tai saako sitä riittävän kapeana aviaariokäyttöön. Tällainen jämäkkä, metallinen rullakalteri kuitenkin mahdollistaisi aviaarion tekemisen leveämmäksi. Näissä kaltereissa on usein liian iso pinnaväli pienimmille linnuille. Ihmisen kimppuun hyökkäilevä pieni suomuaratti ei ole mikään ennenkuulumaton asia.
 |
| Aggressiiviset taipumukset eivät ole kiinni linnun koosta, vaan suvusta sekä kasvatus- ja käsittelytavasta. Suomuaratit (kuvassa helmiaratti) ovat tunnetusti isoja lintuja pienessä paketissa, ja luonteeltaan usein kipakoita jopa aggressiivisuuteen saakka. |
Toinen hieman villimpi, mutta harkitusti toteutuskelpoinen olisi vain erittäin jämäkästä kankaasta valmistettu rullaverho, jonka kaikki reunat olisi joko lintujen ulottumattomissa (häkin ulkopuolella sivuilla) ja metallikouruihin upotettuna (seinää vasten ja alhaalta). Uskon, että tasainen ja jämäkkä kangas kestäisi isonkin linnun väliaikaisena suojana, kunhan lintu ei yltäisi sitä välittömästi puremaan (pinnoissa roikkuminen rullaverhon lähellä voitaisi ehkäistä silein levyin). Tämä olisi helppo asentaa, todella edullinen ja erittäin helppokäyttöinen, ja toimisi hyvin myös pienemmille hurjapäisille linnuille. Papukaijan on hankala aloittaa jyrsimistä tasaisesta, sileästä pinnasta, vaan ne aloittavat yleensä reunasta, saumasta tai sileän pinnan epätasaisuudesta. Käytettävä rullaverhokangas ei saisi siis sisältää kummoista tekstuuria, jotta lintu ei saa kiinni siitä ja voi alkaa purkaa materiaalia. Sileä, vahakangasmainen mutta riittävän jämäkkä rullaverho voisi toimia, mutta vain kokemus kertoisi, onko se lopulta kestävä ratkaisu. Tämä riippuisi myös lintuyksilön taipumuksesta purra kangasta.
KUVA
Lintujen vaatima lentotila on hankala asia eläimen tilaa jakaessa: nisäkkäille tilanjakajaksi kävisi muutoin umpinainen/verkkoseinä, jossa olisi vain eläimen kulun mahdollistava, pieni aukko, jonka ovea pitäisi hallinnoida. Häkin sisällä avattuna olevat tilanjakajat vievät yleensä tilaa käytöltä tai ne on hankala avata. Esimerkiksi häkin sisäseinää vasten lepäävän verkko-oven on mahduttava avautumaan, jolloin tuolla osuudella ei voi olla orsia edessä. Liukuovimaisesta palasista koostuva vie se suljettuna sitten lentotilaa, vaikka se avautuukin ilman lisätilan vaatimuksia. Näissä on myös hankaluutena itse avaaminen: avaamisen ja sulkemisen pitäisi onnistua turvallisesti ilman että ihminen tulee purruksi, eli käytännössä kokonaan häkin ulkopuolelta.
Esimerkit:
1. Verkko-ovi, joka normaalisti lepää vasten häkin seinää. Vaatii paljon tilaa avautuakseen. Tilan vuoksi on epätodennäköistä, että lintu jäisi avautuvalle puolelle, vaan liikkuisi aina samalle puolelle. Tuplaovet veisivät vähemmän tilaa, mutta lukitus tulisi keskelle, johon on hankala päästä käsiksi. Nyt oven pystyisi lukitsemaan paikalleen aviaarion ulkopuolelta. Kuva suoraan ylhäältäpäin, ruskeat ovat orsia, tummempi sininen esittää oven avauksen vaatiman pinta-alan.
KUVA
2. Liukuovimainen ratkaisu, jossa lyhyet palaset kerrostuisivat täysin avattuna vieretysten. Yhden oven kapeus mahdollistaisi sen, että ne eivät aukinaisena veisi lentotilaa. Saman voisi toteuttaa myös yhdellä kiinteällä seinällä ja saman levyisellä liukuovella, mutta tällöin lentotilaa jäisi vähemmän. Kuva suoraan ylhäältä päin.
KUVA
Lopuksi
Sijoituslintu tai lintuhoitolakäytössä jaettava häkki tulisi kyseeseen myös, jos on tarpeen majoittaa jokseenkin toimeen tulevia lintuja, joita ei voi kuitenkaan laittaa samaan häkkiin. Tähän ei tietenkään käy mikä tahansa ratkaisu. Tilan tulisi olla myös riittävän suuri suurimmille mahdollisille asukkaille, eli oletettavasti araparille, joille jo normaalin kotihäkin minimisuositus on 4,5 neliömetriä, joka on sen kokoinen, että siitä suositellaan päivittäin tuntien vapaanaoloa. Se olisi kuitenkin ihan OK väliaikainen asumus linnuille/linnulle, jota kuntoutetaan aggressiivisuudesta, ja päämääränä olisi tietenkin oma huone tai vielä isompi aviaario.
Eläintarha-asetuksesta saa muuten hieman osviittaa siitä, minkä kokoiset asumukset voisivat olla OK linnuille, joita ei lennätetä sisällä vapaana lainkaan. Isolle ara- tai kakaduparille tämä olisi 15 neliötä, amatsoniparille 7 neliötä ja alle 20cm pitkille tuittupäille riittäisi 7 neliötä seitsemään yksilöön saakka. (Minimipinta-alan laskeminen menee eläintarha-asetuksessa eri tavalla kuin lemmikkinä.)
 |
| Siniotsa-amatsoni on yksi yleisimmistä lemmikkiamatsoneista, mutta samalla yksi helpoimmista lajeista taipumaan aggressiivisuuteen. |
Lintuja kuntouttavia tai sijoittavia paikkoja ei Suomessa juuri ole, vaan kotia vaihtavat linnut kulkevat lähinnä puskaradion kautta. Aggressiivinen lintu voi kuitenkin olla altavastaavan asemassa, sillä ongelmallisen käytöksen takia sijoituspaikkaa tai uutta kotia voi olla hankala, tai jopa mahdoton löytää. Suomessakin kuitenkin lopetetaan terveitä lintuja, joiden ongelmana on aggressiivisuus.
On kuitenkin aina eettinen kysymys, missä menee aggressiivisuuden raja niin, että linnun elämä on sen vuoksi niin stressaavaa, että eutanasia olisi oikeasti parempi vaihtoehto. Ongelmalintu pitäisi kuitenkin ensisijassa saada ensin kokeneisiin käsiin kuntoutukseen, eikä aggressiivisten lintujen koulutuksen/kuntoutuksen suhteen kokematon omistaja voi välttämättä näin raskasta ratkaisua tehdä. Jotkut linnut nähdään toivottomina tapauksina, jotka kuitenkin toipuvat tavoistaan oikeissa käsissä. Ei linnusta sylilöllykkää ole pakko tulla, kunhan toipuisi niin, että voi elää lintumaista ja kohtuullisen stressivapaata elämää.
Kommentit
Lähetä kommentti