Manual of Parrot Behavior -kirja: Käsinkasvatus

Käsinkasvatus voi aiheuttaa linnuissa monia ongelmia. Eräs näistä on seksuaalisen leimautumisen vääristyminen. Eräässä kokeessa ruusukakadun poikasia laitettiin arokakaduille kasvatettavaksi. Poikaset aikuistuttuaan halusivat pariutua vain arokakadujen kanssa. Neitokakaduilla tehdyssä tutkimuksessa käsinkasvatetut linnut kokivat enemmän ongelmia pesiessään kuin vanhempien kasvattavat linnut. 

Eläinten stressiä emosta erotettaessa on tutkittu nisäkkäillä. Älykkäinä eläiminä uskon että papukaijojen ero emoista ei ole sen helpompi. Rotilla jo tuntien ero emosta poikasvaiheessa aiheutti negatiivisia vaikutuksia. Näitä voivat olla mm. vaikutus aivojen kehitykseen, normaaliin kasvuun ja stressiherkkyys myös aikuisena. Eläimet myös oppivat luontaista käytöstä vanhemmiltaan, jolloin emoistaan liian nuorena erotetut eläimet voivat kohdata hankaluuksia kommunikoida ja toimia samanlajisten kanssa myöhemmin elämässään.

Sosiaalisuus


Tutkimuksessa käsinkasvatettuja, täysin emojen kasvattamia ja emojen kasvattamia, mutta pöntössä käsiteltyjä amatsoneja asetettiin häkkiin yksitellen. Häkin toisella puolella oli lajitovereita, ja toisella puolella ihmisiä. Ei liene yllätys, että käsinkasvatettu lintu suosi sitä puolta häkistä, joka oli lähempänä ihmisiä. Villi, emojen ruokkima lintu suosi muiden lintujen puolta. Kesy emojen ruokkima lintu oli keskivaiheilta, mutta suosi silti lajitoverien puolta.

Avoparikaijoja käsinkasvatuksessa. Kuva: Flickr.com / Florin Feneru, CC BY 2.0


Puhuminen


Muistan, kun Barbara Heideneich, eläintenkouluttaja ja papukaijanomistaja, halusi kouluttaa puhuvan papukaijan. Linnun ollessa poikasena käsinkasvatuksessa hän toimitti kasvattajalle äänityksiä amatsoneista puhumassa. Keltaniska-amatsonista nimeltä Delbert kasvoi erinomainen puhuja.

Kirjan tutkimuksessa kuvattiin kultaposkiamatsonien puheen kehitystä käsinkasvatetuilla ja emojen ruokkimilla linnuilla. Tulokset olivat selviä. Kaikki käsinkasvatetut linnut puhuivat jo nuorella iällä, ja taulukossa lintujen puhuma sanamäärä oli keskimäärin kuuden sanan pintaan. Emojen kasvattamista linnuista vain kaksi viidestä matki puhetta, ja niiden sanavarasto oli keskimäärin kolme sanaa. Ne myös oppivat puhumaan huomattavasti myöhemmin kuin käsinkasvatetut lajitoverinsa. Emojen kasvattamista linnuista nämä kaksi puhuvaa lintua olivat myös kaksi kesyintä. Käsinkasvatetut amatsonit eivät äännelleen kultaposkelle tyypillisellä äänellä ennen kuin ne olivat sen kuulleet aikuisilta amatsoneilta.

Linnut, ainakin papukaijat ja kottaraiset, ottavat mallia ääntelytapaansa jo pesäpoikasina. Käsinkasvatettu lintu altistuu ihmisen puheelle enemmän kuin vanhempien ruokkima lajitoveri, vaikka tätä poikasta myöskin käsiteltäisi jonkin verran ihmisen toimesta. Käsinkasvatus on aikaakuluttavaa hommaa, jolloin lintu on kontaktissa ihmiseen monta kertaa vuorokaudessa. Käsinkasvatetut linnut myös janoavat ihmisen seuraa ja huomiota. Kun ne puhuvat, ne saavat huomiota, kehuja ja vuorovaikutusta. Tämä kannustaa niitä puhumaan entistä enemmän. 

Kultaposkiamatsonia ei perinteisesti pidetä kovin lahjakkaana puhujana.
Kuva: Flickr.com / Papooga, CC BY 2.0, rajattu alkuperäisestä



Uusien asioiden pelko

Neofobiaksi sanotaan uusien asioiden pelkoa. Käytännössä sen vastakohtaa voisi kutsua myös näkyväksi uteliaisuudeksi, koska peloton lintu lähestyy uusia asioita uteliaana ja pelotta. Yleisesti eläinten poikaset ovat pelottomampia, eli niillä ei esiinny vielä neofobiaa. Tämän takia poikaset on helpompi kesyttää kuin aikuiset linnut. Poikasena eläimelle on myös helpompi totuttaa uusia ruokia, virikkeitä jne.

Tutkimuksessa kultaposkiamatsoneilla huomattiin, että lintujen ollessa nuoria (noin 140-160 päivän ikäisiä) vanhempien ruokkimat poikaset olivat arempia uusia asioita kohtaan, kuin käsinkasvatetut linnut. Käsinkasvatettujen lintujen reaktio muuttui samalle tasolle vasta noin 180 päivän iässä.Vuoden iässä lintujen reaktiot olivat samalla tasolla. Tämä kielii siitä, että käsinkasvatetut linnut ehkä kehittyvät hitaammin. Kuten aiemmin mainittu, nisäkkäillä tehdyissä tutkimuksissa poikaset kehittyivät hitaammin, jos ne olivat kokeneet emosta erottamisen stressiä.

Neofobia on aikuisen eläimen normaali olotila. Tällä vältetään esimerkiksi vaaralliset, tuntemattomat ruoat, ja pelko auttaa välttämään saalistajia. Mielettömän uteliaat poikaset opettelevat normaalin elämän rajoja, jotka jäykistyvät aikuisuutta kohti.

Viivästyneestä kypsymisestä johtuen käsinkasvatetuilla linnuilla on havaittu, että niiden neofobia voi tulla päälle yllättäen. Siinä missä vanhempiensa kasvattamat poikaset alkavat olla epäileviä uusia asioita kohtaan vähitellen, käsinkasvatetulla linnulla neofobia voi iskeä jopa viikossa. Vaikka lintujen alku- ja loppupään neofobia on samalla tasolla, amatsoneilla tehdyssä tutkimuksessa huomattiin, että käsinkasvatetun linnun uusien asioiden pelko saattoi iskeä niin nopeasti, että omistajatkin säikähtivät ja pelkäsivät linnun menettäneen järkensä. Tänä aikana, ennen kuin lintu jälleen tasoittuu, se voi saada paniikkikohtauksia pienistäkin jutuista, ja jopa loukata itsensä esimerkiksi häkissä pyristellessään.

Papukaijat ovat uteliaampia, kuin moni muu eläinryhmä aikuisenakin, mutta niilläkin iskee poikasajan jälkeen neofobia. Kuva: Flickr.com / tambako, CC BY-ND 2.0


Lintukasvatuksen tulevaisuus

Papukaijamarkkinoilla USA:ssa on melko normaalia, että lintuja tuotetaan käsinkasvatuksen kautta. Tämä on sinänsä jo ongelmallista. Tätä käyn läpi blogimerkinnässä Papukaijojen loputon kierre. 

Ongelma on kuitenkin suurempi, kuin ne lintuyksilöt, joiden elämään käsinkasvatus vaikuttaa. Käsinkasvatetut linnut ovat tutkimusten mukaan huonompia lisääntymään. Luonnonvaraisia papukaijoja ei toivottavasti enää kovin paljoa tuoda USA:an tai Eurooppaan, jolloin lisääntyvä kanta on nykyisten yksilöiden varassa. Jos menemme liian pitkälle siinä, että käytämme samoja lintuja lisääntymiseen vuodesta toiseen, ja seuraavat sukupolvet aina automaattisesti käsinkasvatetaan, missä on seuraava, lisääntyvä sukupolvi? Käsinkasvatetuista linnuista ei välttämättä ole vanhemmiksi edes muninnan asteelle, sillä käsinkasvatetulla linnulla on todennäköisemmin ongelmia ylipäätään lajitoverin kanssa pariutumisen suhteen.

Toisaalta tämänkin onnettoman kierteen päässä voisi olla hopeareunus, tai oikein kunnon kakkakehä: jos papukaijojen lisääntymistahti madaltuu, ei käsinkasvatettuja lintuja, tai lintuja ylipäätään enää riitä kenen tahansa lemmikiksi. Tämä on mielestäni hyvä. Kova kysyntä voi kuitenkin kääntää kelkan siihen suuntaan, että jopa länsimaissa voitaisi jälleen hyväksyä luonnosta pyydystettyjen yksilöiden tuonti lemmikiksi, tai ainakin lisääntyjälinnuksi. 

Kauluskaijan poikasia. Kuva: Flickr.com / Mary Shattock, CC BY-SA 2.0


Käsinkasvatettu lintu lemmikkinä

Käsinkasvatus vaikuttaa lintujen käyttäytymiseen, siitä ei pääse mihinkään. Käsinkasvatetut linnut ovat helpommin kesyjä, mutta omaavat helposti myös käsinkasvatuksesta johtuvia ongelmia. Poikasena ihmisen käsittelemät, mutta emojen kasvattamat linnut voivat saada kasvatustapojen parhaat puolet: ne tottuvat ihmisiin, mutta ovat seksuaalisesti leimaantuneita omaan lajiinsa. 

Käsinkasvatetut poikaset lumoavat: ne ovat pelottomia, uteliaita ja leikkisiä, aivan ihania ja upeita lintuja! Lemmikkinä käsinkasvatettu poikanen on siis lähellä täydellistä lemmikkiä monen mielestä. Sitä saa silittää, sille voi esim. pukea valjaat tai vääntää linnun solmuun ilman vastalauseita. Nuorena lintu ei ole yleensä vielä oppinut pahoille tavoille. 

Käsinkasvatetun linnun kanssa kokee omistaja todennäköisemmin ongelmia lintunsa käytöksen suhteen. Näitä voivat olla esimerkiksi hormonaalisuusperäinen aggressio, omistajalle oksentelu tai omistajan ruumiinosan kanssa parittelu. Kaikki juontavat juurensa vääränlaiseen leimaantumiseen. 
Omasta mielestäni linnun mielen muokkaaminen tällä tavoin on väärin ihmisen itsekkäistä syistä. 

Nykyään on Suomen harrastajapiireissäkoettu, että paras tapa sekä poikasille että emoille on alkaa kesyttää poikasia, kun ne ovat poistuneet pesästä. Pesään tunkeilu voi olla poikasille ja emoille stressaavaa. Tähän kuitenkin vaikuttavat myös emot: jos emot ovat umpivillejä ja/tai pelokkaita, ne näyttävät tällaisella käytöksellä esimerkkiä poikaisille, jolloin poikasen kesyttäminen hidastuu. Kirjassa kerrotaan, kuinka amatsonin poikasia käsiteltiin niiden ollessa vielä pönttöiässä (2 viikon iästä pöntöstä poistumiseen) 4-5 kertaa viikossa 30 minuutin ajan. Tämän kerrottiin tuottavan kesyjä poikasia, mutta ilman käsinkasvatuksen haittavaikutuksia. 

Lähde:
Manual of Parrot Behavior, s. 83 alkaen

Kommentit