Ruokapalkkion antamisen tekniikka

Papukaijaa kouluttaessa paras tapa saada haluttuja tuloksia on käyttää positiivisen vahvistamisen tekniikoita. Positiivisessa vahvistamisessa eläintä palkitaan toivotusta käytöksestä, ja ei-toivottu käytös jätetään täysin huomiotta. Vaikka palkkio voi olla esimerkiksi rapsutus, silitys, lelu tai leikkihetki, yleisin ja näppärin käytettävä on kuitenkin ruoka tai herkku. Herkku on siitä oiva palkkio, että kaikkien eläinten on syötävä elääkseen. Toki nirson eläimen kanssa oikeanlaisen ruokapalkkion löytämiseen voi mennä aikaa, ja loppuunsa jokin muu palkinto voikin olla toimivampi.

Ruoassa on kuitenkin se hyvä puoli, että sitä ei yleensä pidä "ottaa pois", kuten vaikkapa rapsutuksia tai lelua/leikkihetkeä, vaan ruokapalkkio kuluu pois eläimen oman toiminnan seurauksena. Tällöin ei jää sitä riskiä, että eläin alkaisi vältellä esimerkiksi lelun pois ottavaa kättä tai lähteä lelun kanssa karkuun, jolloin koulutushetki keskeytyy. 

Eläintenkouluttaja Barbara Heidenreich piti vastikään nettiluennon aiheesta, ja tässä merkinnässä käytän tätä luentoa lähteenä, sekä lisään siihen omia ajatuksia nimenomaan papukaijojen koulutusta koskien.

Papukaijojen koulutus palkkaamisen suhteen on joskus hyvin erilaista kuin vaikkapa koiran kouluttaminen. Koirat ovat yleensä hyvin rohkeita ja ihmisrakkaita papukaijoihin verrattuna. Tällöin normaali koira ottaa vastaan ruokapalkan omistajaltaan pelotta, eikä hätkähdä tai säpsy ruokaa ojentavaa kättä. (Arat ja pelokkaat, esimerkiksi rescue-taustaiset koirat voivat olla tässä suhteessa papukaijamaisempia.)

Papukaija sen sijaan on pieni saaliseläin, joka saattaa pelästyä myös hyvää tarkoittavaa liikettä. Liian nopeasti suoraan lintua kohti tuleva käsi voi pelästyttää kesynkin linnun, vaikka kädessä olisikin maukas herkku. Papukaijat usein myös arastelevat tai jopa pelkäävät niiden yläpuolella tapahtuvaa liikettä, jolloin ei ole yhdentekevää mistä ilmansuunnasta päin tämä käsi ja palkkio tulevat. Papukaija voi myös suhtautua hyvinkin eri tavoin eri ihmisiin, ja olla yllättävän arka tai puremisherkkä muita ihmisiä, kuin omistajaansa kohtaan.

Palkkion tarjoamista kannattaa harjoitella harmittomien hupitemppujen parissa, kuten targetin kanssa tai täysin vailla muuta päämäärää, kuin herkkujen antamisen harjoittelu. Tällöin tositilanteessa herkkujen tarjoaminen papukaijalle on jo sujuvaa, ja koulutus sekä oppiminen sujuvat jouhevammin!


Palkan antamisen suunta

Palkan antamisen suunnalla on suuri merkitys. Kuten aiemmin mainittu, papukaijat voivat pelätä niiden yläpuolella tapahtuvaa liikettä. Tällöin palkan antaminen linnun yläviistosta tai yläpuolelta voi olla linnulle turhaan pelkoa tai stressiä lisäävä asetelma. Tämän vuoksi on tärkeää tuntea lintu ja sen luonne: onko linnulle sopivaa että se on esimerkiksi ihmisen rinnan tai vyötärön korkeudella, vai olisiko koulutustapahtuma ylipäätään stressivapaampi, jos lintu saisi toimia ihmisen silmien korkeudella, tai jopa sitäkin korkeammalla? Tällöin palkkaa tarjoava käsi tulisi automaattisesti lintua kohti aina lintua alempaa tai vähintäänkin samassa tasossa.

Palkan suunta voi myös määrittää linnun asentoa koulutuksen aikana. Jos lintu kokee ruokapalkkion erittäin tavoittelemisen arvoisena, voi se kuikuilla jatkuvasti orrelta palkkion/käden suuntaan. Tämä saattaa olla haitallista koulutuksen tai opeteltavan asian kannalta, jos opeteltavassa asiassa linnun ruumiin ja pään suunta olisi hyvä olla jossain muualla. Palkan suunnan tulisi siis täydentää koulutettavan asian kehon suuntaa.

Palkan antamisen nopeus

Palkan nopeus voi tarkoittaa monta asiaa. Yleensä sillä viitataan siihen, kuinka tarkasti kouluttaja pystyy tarjoamaan palkan niin, että eläin yhdistää sen tehtävään asiaan. Varsinkaan, jos ei käytetä siltaa (bridge, esim. naksutin) merkkaamaan oikein tehtyä asiaa, on todella oleellista, että palkkio tulee välittömästi oikein tehdyn asian jälkeen. Jos viivettä on liikaa, eläin kerkeää touhuta jo muuta, ja saa palkan epähuomiossa väärästä asiasta. 

Nopeus ei kuitenkaan aina ole valttia: eläin voi säikähtää liian nopeasti liikkuvaa kättä. Tällöin on todella tarpeen tuntea juuri koulutettava papukaijayksilö, ja se, kuinka se reagoi liikkuviin ja kohti tuleviin asioihin. Osaa lintua eivät tällaiset asiat hetkauta lainkaan, toiset voivat saada suorastaan paniikkikohtauksen. Vieraan linnun kanssa toimiessa tulisi aina olettaa, että se saattaa pelästyä tai säikähtää. Linnun kehonkielen lukeminen ja tunteminen on tässäkin erittäin tärkeää. 

Ruokapalkan ominaisuudet

Palkan laadulla on suuri merkitys koulutuksessa. Tässä en tarkoita pelkästään sitä, että papukaijaa tulisi palkita tietenkin mieluisilla palkkioilla. Epämieluisa palkkio saa eläimen mielenkiinnon laskemaan ja jopa katoamaan tyystin. Epämieluisaa palkkiota ei ole oikeasti edes olemassa, sillä jotta palkkio olisi palkkio, sen tulee olla mieluisa. Ennen varsinaisen kouluttamisen aloittamista onkin tärkeää selvittää, mistä koulutettava lintu pitää eniten. Yleensä pienet papukaijat pitävät hirssistä, keskikokoiset ja suuret papukaijat auringonkukansiemenistä ja pähkinöistä. "Ihmisruokaa" tulisi käyttää koulutuksessa vain erittäin satunnaisesti, vaikka lintu saattaa juustosta tai nakeista tykätäkin. 

Palkalla on kuitenkin muitakin ominaisuuksia kuin kuinka maistuvaa se on. Herkun tulisi olla eläimelle helppo poimia, eli kooltaan ja muodoltaan sellainen, josta se saa helposti otteen ja se on helppo syödä. Herkun tulisi olla myös mahdollisimman vaivaton syödä. Auringonkukansiemenet kuorineen vaativat kuorimisen, joka hidastaa huomattavasti linnun ruokailua ja täten keskeyttää koulutushetken jouhevuuden tämän tästä. Herkkupalan tulisi olla sopivan kokoinen: ei liian pieni, että eläin ei motivoidu siitä, mutta ei myöskään liian suuri, jotta koulutushetki keskeytyy liiaksi tai papukaija joutuu alkaa keskittymään palasen käsittelyyn. Yleinen hyvä ohjenuora on, että jos papukaija nostaa herkun jalkaansa sitä syödäkseen, oli herkkupala liian iso. Herkku voi olla myös nestemäinen, esimerkiksi mehua, jos lintu siitä pitää tai harjoitellaan esimerkiksi ruiskusta juomista.

Jotkut eläimet voivat suhtautua negatiivisesti siihen, että palkka otetaan niiltä pois. Tämä saa aikaan vastareaktion, jossa eläin pyrkii pitämään palkan itsellään suuremmissa määrin, kuin kouluttaja on tarkoittanut. Tätä voi olla papukaijoilla esimerkiksi kokonaisella hirssintähkällä palkitseminen, ja muutaman puraisun jälkeen tähkän pois vetäminen. Joillekin tämä toimii, toisille ei. Joidenkin lintujen keskittymiskyky herpaantuu herkun poistuessa, osa taas pyrkii pitämään isosta herkusta kiinni kaikin voimin ja ottamaan siitä mahdollisimman ison palasen. Herkun tulisi olla myös sellainen, että se pysyy riittävän hyvin kasassa, eikä murene täysin linnun käsittelyssä. Toisaalta pienimisen kannalta herkun kannattaa olla sellainen, jota saa tarvittaessa pienittyä pienemmäksi: auringonkukansiemeniä käyttäisin kokonaisena vain isoimmilla aroilla, ja siitä pienemmille riittävät puolikkaat tai neljäsosat. 

Palkka voi olla myös herkullinen juoma. Tässä kuvassa esteitä sujuvimman palkan tarjoilemiseksi ei ole poistettu, sillä lintu joutuu kurottelemaan osittain käden yli juoman äärelle. Pullonkorkin täyttäminen voi olla myös aikaavievää, ja nestemäiseen palkkaan ruisku saattaa olla parempi.

Palkan antamisen sujuvuus ja tarkkuus

Hupitemput ovat oivaa harjoitusta ihmiselle palkkaamista harjoitellessa. Varsinkin ihmisen tai linnun kannalta vaativampia temppuja kouluttaessa palkan antamisen sujuvuudella on suuri merkitys. Ongelmia voivat aiheuttaa esimerkiksi herkun liukas pinta, jolloin ihmisen ote herkästi lipeää herkusta, ja palkkion antaminen viivästyy. Lötkö, pitkä hirssintähkä voi taas heilua, joka vaikeuttaa linnun syömistä ja voi jopa pelästyttää herkemmän linnun. 

Käden liikkeen lintua kohti tulisi olla sujuva, vailla ylimääräisiä mutkia ja vaikeuksia. Jos herkkuja pidetään pussissa tai taskussa, tulisi käden liike takaisin herkkusäilöön olla senkin sujuva, jotta seuraava herkku on valmiina mahdollisimman pian. Papukaijojen ruokapalkan ollessa aika pieniä, voi tasakokoisia herkkuja säilyttää myös nyrkin sisällä ja pyöräyttää sieltä tarjolle aina yhden herkun kerrallaan etusormen ja peukalon väliin.

Linnulle voi tarjoilla herkun myös avokämmeneltä, mutta omasta mielestäni tämä on hitaampi keino. Jotkut pitävät montaa herkkua avokämmenellä, ja tarjoavat kämmentä linnulle vain yhden herkun poimimisen ajaksi, ja sen jälkeen vetävät kämmenen linnun ulottumattomiin. Tämä voi mielestäni olla kuitenkin verrannollinen kokonaisella hirssillä tai kokonaisella hedelmällä palkkaamiseen sen toivossa, että lintu ottaa siitä vain yhden haukkauksen: paljon herkkuja näkevä lintu voi hypätä tai lentää kädelle suuremman herkkusatsin toivossa.

Palkkion tarjoilun tarkkuus on se, kuinka sujuvasti herkku annetaan suoraan eläimen suuhun. Osa eläimistä ei näe kovin hyvin suunsa eteen, ja hamuavat herkun enemmän tunto- ja hajuaistin perusteella. Tällöin ruoan tarjoilu mahdollisimman lähelle suuta on tärkeää. Papukaijat luottavat paljon näkökykyynsä, ja yleensä haluavat vilauksen herkusta ennen sen syömistä. Rutinoituneessa koulutushetkessä herkun voi laittaa lähelle linnun nokkaa, mutta ihan suoraan suuhun työntäminen ei liene tarpeen. Keskittyminen tulisi kuitenkin pitää koulutuksessa, ja palkkion tarjoilu turhan kaukaa voi keskeyttää muutoin sujuvan koulutushetken. 

Jos papukaijaa ei voi ruokkia suoraan käsin, esimerkiksi lintu on liian arka ottaakseen ruokaa kädestä, tai saattaa purra käsiä ruoasta huolimatta, voi palkkion tarjoilla myös muilla keinoin. Lusikka tai kädessä pideltävä pieni kulho voivat auttaa. Jos kulhossa on enemmän kuin yhden kerran palkkio, papukaija voi kuitenkin tarttua kulhon reunasta kiinni syödäkseen kauemmin kuin kouluttaja on tarkoittanut. Kulho voi olla myös kiinnitetty orteen, jolla lintua koulutetaan, ja palkkio kilahtaa kulhoon. Kulhon tai lusikan on tietenkin oltava sellainen, ettei lintu pelkää sitä edes silloin kun se liikkuu kohti.


Herkun voi antaa myös avokämmeneltä. Tässä kuvituskuvassa lintua ruokitaan huvikseen, koulutustilanteessa kuorelliset maapähkinät ovat hidas ja massiivinen palkka.

Palkan sijainti ennen palkitsemista

Ruokapussi voi sijaita esim. vyöllä selän puolella tai vaikka hupparin taskussa, jotta eläin ei näe sitä. Tällöin välttyy houkuttelulta sekä siltä, että eläin arvottaa herkun ennen toiminnon tekemistä. Kaikkien eläinyksilöiden koulutukseen ei vaikuta se, missä herkut sijaitsevat koulutuksen yhteydessä. Papukaijan hajuaisti on kehno, mutta näköaisti on hyvä. Voi siis olla merkitystä, ovatko herkut näkyvillä vai eivät. Liiaksi herkkupiiloa tuijotteleva lintu ei malta keskittyä pyydettyyn tekemiseen.

Reunoiltaan jämäkkä pussi tai muovirasia mahdollistaa herkkujen nopean kaivelun ilman, että säiliön reunat tulevat tielle. Pussukan reunojen oikominen hidastaa toimintaa. Eläintenkouluttajien käyttämä vyöpussukka- tai ämpäri voi toimia helpottamaan nopeutta ja sujuvuutta, ja sellainen on helppo askarrella myös itse. 

Herkkujen pitäisi kuitenkin sijaita sellaisessa paikassa ja sellaisessa astiassa, että kouluttajan on helppo tehdä käsiliike herkkujen ottamiseksi jopa katsomatta. Tämän vuoksi riittävän jämäkkä ja isolla suuaukolla varustettu astia on parempi, kuin normaali pussi.

Katso Barbaran luento täältä: 
YOU be the Behavior Consultant with Barbara Heidenreich: The Mechanics of Food Reinforcer Delivery