Miltä näyttää klipattu lintu?

Papukaijan siipisulkien leikkaamista sanotaan klippaamiseksi. Se on prosessi, jossa linnun liikkumista tarkoituksella rajoitetaan huonontamalla linnun lentokykyä tai jopa poistamalla lentokyky kokonaan. Linnun siipisulissa itsessään ei ole tuntoaistia paitsi niiden kasvuvaiheessa. Vaikka siipisulkien leikkaaminen on "oikein" tehtynä yhtä kivuton kuin kynsien leikkaaminen, on sillä kuitenkin hetkellistä kipua suuremmat vaikutukset linnun elämään.

Normaalilla linnulla sulat myös kasvavat takaisin seuraavassa sulkasadossa, mutta liian nuorena tehty klippaus vie linnulta kyvyn oppia taidokkaaksi ja rohkeaksi lentäjäksi aikuisellakaan iällä.

Huom! Vuoden 2024 alusta lähtien siipisulkien leikkaaminen linnun lentokyvyn huonontamiseksi on ollut lailla kiellettyä! Lue lisää: Kaijuli.fi: Linnun siipisulkien leikkaaminen on kiellettyä

Siipisulkien leikkaamista tehdään, jotta ihminen voi hallita lintua paremmin. Lentokyvytön tai kehnosti lentävä lintu pysyy enemmän kiipeilypuussaan tai häkkinsä päällä, eikä täten niin herkästi tee tuhoja tai sotke asunnossa. Samalla tavalla lentokyvyttömän linnun voi pakottaa tilanteisiin, joissa se ei oikeasti viihtyisi, esimerkiksi oleilemaan pitkiä aikoja ihmisen kannettavana tai vieraissa tiloissa ihmisen luona. Lentokyvyn ryöstämällä viedään linnulta tehdä osittain valta tehdä päätöksiä: se ei enää kykene oman mielensä mukaan siirtymään mukaviin paikkoihin tai pois epämiellyttävistä paikoista. 

Siipisulat typistetään yleensä leikkaamalla muutamia pisimpiä käsisulkia. Joskus jäljelle jätetään 1-3 pitkää käsisulkaa, jolloin siipi näyttää suljettuna virtaviivaisemmalta. Koulukuntia on eriä, kuinka paljon miltäkin lintulajilta pitäisi leikata, mutta yleensä tuloksena on vallan töpösiipinen papukaija. Tarkoituksena on jättää linnulle riittävästi siipisulkia, jotta se voisi edelleen lentää alaviistoon esim. pudotessaan, ilman että se putoaa kuin tiiliskivi, joka voi olla vaarallista. Siipisulkia jätetään kuitenkin sen verran, että klipattu lintu ei yleensä ole taidokas lentäjä, eikä saa korkeutta lentoonsa. Osittain klippaaminen on myös psykologista: monta huonoa ja epäonnistunutta lentokokemusta saanut lintu ei välttämättä lennä vaikka sen siivet kantaisivatkin. Toisaalta taas aiemmin lentokykyinen tai sinnikäs lintu voi räpytellä pitkällekin vähälläkin sulkamäärällä.

Kuvankäsittelyn keinoin luoja erilaisia tapoja leikata siivet. Vasemmalla: täysi siipi; toisena: perinteinen tapa, jossa leikataan muutamia pisimpiä sulkia; kolmantena: sama kuin toinen, mutta ylkonäön vuoksi jätetään yksi tai muutama pisin sulka, jolloin suljettu siipi näyttää virtaviivaiselta; neljäntenä: iso lohko pois, mutta suljettu siipi voi näyttää virtaviivaiselta.

Yllä olevien siipimallien piirroskuva (käsisulkien välejä korostettu kuvitustarkoituksessa).
1.: Täydet siivet, huomaa käsisulkien päällekkäisyys, ja kuinka sulkia näkyy monta.
2.: Töpösiipinen vaikutelma, joka paljastaa papukaijan yläperän (vihreällä sinisten pyrstösulkien yläpuolella), joka ei yleensä täysisiipisellä linnulla näy.
3.:  Virtaviivaisuuteen pyrkivä, mutta pitkiä sulkia on selvästi vain yksi (tai joskus kaksikin), lyhyemmät käsisulat ja täten käsisulkien "kerrokset" puuttuvat silti.
4.: Kun näin iso lohko puuttuu, myös kyynärsulkiin tulee kolo.

Ohjeita klippaamiseen tuntuu löytyvän yhtä monta kuin on tekijääkin. Ohjeita löytyy netistä pilvin pimein, ja niitä voi katsoa uteliaisuudesta, mutta paha olohan siinä tulee. Klippaamista en suosittele, vaikka amerikkalaisissa artikkeleissa löytyykin hyvät tekosyyt sille! Lintua hankkivan tulee olla vastuussa lentävästä olennosta, ja tehdä tarvittavat muutokset elämäänsä, jotta arki on linnulle, irtaimistolle ja ihmiselle turvallista! Joskus klippaamista perustellaan turvallisuudella. Taidokkaasti lintuturvalliseksi tehdyssä ympäristössä lentävä lintu on kuitenkin paremmassa turvassa, kuin huonolla lentokyvyllä siivillään sekoileva lintu. 

Linnulta ei tulisi koskaan klipata vain toista siipeä, koska epätasapainoinen leikkaus altistaa linnun entistäkin suuremmalle lentokolaroinnin vaaralle. Tätä tapaa tehdään kuitenkin kohtuullisen usein turistirysissä ainakin Etelä-Amerikassa ja Aasiassa, ehkä siksi, että yhden siiven sulkien leikkaaminen on nopeampaa, ja tapa jättää linnun toisen siiven edelleen komeaksi aukinaisena esiteltäväksi.

Valitettavasti tästä turhasta ja julmasta tavasta muistuttavat netin kuvapankkien ja sosiaalisen median kuvasto jatkuvasti. Osalla linnuista siipien silpomisen näkee myös silloin, kun siivet ovat suljettuina. Nämä ovat lajeja ja sukuja, joilla pitkä käsisulat (alla kuvassa sinisella) näkyvät kyynärsulkien (alla kuvassa vihreällä) ohi siipien ollessa suljettuina. Tällaisia pitkäsiipisiä lajeja ovat esimerkiksi neitokakadu, undulaatti, kauluskaijat, rosellat, kakarikit, ruohokaijat, arat, munkkiaratti, pionus-aratit, afrikankaijat, ruusukakadu, harmaapapukaija ja suomuaratit.

Kuvankäsittelyn keinoin vihreällä on merkitty kyynärsulkien (secondaries) reuna, ja sinisellä käsisulkien (primaries) reuna levitetyssä ja supussa olevassa siivessä. Riippuen mitä kohtaa linnun siivistä on leikattu, voi näissä sulissa näkyä normaalista poikkeavia häiriöitä.

Lopuilla lajeilla on niin leveät siivet, että kyynärsulat peittävät levossa käsisulat kokonaan tai lähes kokonaan. Tämän vuoksi näillä lajeilla on hankala päätellä, onko käsisulkiin kajottu, vai eivätkö ne vain linnun asennosta tai anatomiasta johtuen erotu kyynässulkien alta. Näitä sukuja ja lajeja ovat esimerkiksi iso osa isoista kakaduista, amatsonit ja valkovatsa-aratit. 

Alla vertailugalleria oikeasta elämästä.

Klippaamaton (vasemmalla) ja klipattu (oikealla) neitokakadu. Huomioi pitkien käsisulkien nähtävä puuttuminen siipien ollessa suljettuina.

Klippaamaton (vasemmalla) ja klipattu (oikealla) neitokakadu. Huomioi pitkien käsisulkien nähtävä puuttuminen siipien ollessa suljettuina.

Klippaamaton (vasemmalla) ja klipattu (oikealla) neitokakadu. Huomioi pitkien käsisulkien nähtävä puuttuminen siipien ollessa suljettuina.

Klippaamaton (vasemmalla) ja klipattu (oikealla) puna-ara. Huomioi pitkien käsisulkien nähtävä puuttuminen siipien ollessa suljettuina.

Klippaamaton (vasemmalla) ja klipattu (oikealla) puna-ara. Pitkistä käsisulista on jätetty jäljelle vain yhdet pisimmät, jolloin suljettuna olevissa siivissä säilyy virtaviivaisuuden tuntu. Pitkä sulka kuitenkin näkyy ainokaisena, ei kerroksina kuten ehjässä siivessä.

Klippaamaton (vasemmalla) ja klipattu (oikealla) puna-ara. Oikealla näkyy tapa, jossa siipien keskeltä on leikattu huomattava määrä sulkia. Tällöin siipi säilyy suljettuna "pitkän" näköisenä, mutta kyynärsulkien puute tekee linnun siiven keskelle epäluonnollisen aukon. Sama tyyli seuraavassa kuvassa.

Klippaamaton (vasemmalla) ja klipattu (oikealla) ara. Oikealla olevan yksilön klippaustyyli on sama kuin yllä, eli keskeltä siipeä on leikattu pala pois, myös kyynärsulista, joihin ei yleensä kajota. 

Klippaamaton (vasemmalla) ja klipattu (oikealla) viherposkiaratti. Oikealla perinteinen klippaus, jossa pitkät käsisulat on leikattu niin runsaasti, että niitä ei näy lainkaan kyynärsulkien alta siiven ollessa suljettuna. 

Klippaamaton (vasemmalla) ja klipattu (oikealla) harmaapapukaija. Perinteisessä klippausmallissa linnulta leikataan kaikki pitkät käsisulat niin, että suljettuna kyynärsulat ulottuvat pisimmälle, ja siivet näyttävät suljettuinakin töpömäisiltä.

Klippaamaton (vasemmalla) ja klipattu (oikealla) harmaapapukaija. Tällä klipatulla yksilöllä on jätetty yksi pitkä siipisulka tuomaan virtaviivaisuutta suljettuun siipeen. Pitkä sulka kuitenkin näkyy ainokaisena, ei kerroksina kuten ehjässä siivessä.

Klippaamaton (vasemmalla) ja klipattu (oikealla) pionus-aratti. Oikealla olevan linnun siipien asento tai klippaustyyli mahdollistaa leikattujen sulkien näkemisen.

Klippaamaton (vasemmalla) ja klipattu (oikealla) aurinkoaratti. Käsisulkien klippaus saa aikaan töpösiipimäisen vaikutelman, ja se paljastaa linnun normaalisti siipien piilottaman yläperän.

Klippaamaton ja klipattu siipi samalla yksilöllä (valko-otsa-amatsoni).

Klippaamaton (vas) ja klipattu (oik) amatsoni. Joillain amatsoneilla käsisulat eivät juuri ulotu kyynärsulkien ohitse (vasemmalla kuvassa liki mustat käsisulat ovat hädin tuskin nähtävissä sukimisasennon vuoksi). Oikealla oleva lintu on kuitenkin hyvinkin silvottu, jolloin tulos on selvästi nähtävissä. Tällainen klippaus on linnulle vaarallinen, koska se ei voi siiventyngillään pehmentää pudotustaan käytännössä ollenkaan.

Klippaamaton (vas) ja klipattu (oik) siniotsa-amatsoni. Amatsonien kyynärsulat ulottuvat monesti niin pitkälle, että käsisulat vain pilkistävät niiden alta. Tämän vuoksi klipattuja siipiä voi olla hankala tunnistaa. Oikealla olevalta linnulta sulkia on siis leikeltu runsaasti.

Klippaamaton (vas) ja klipattu (oik) valkokakadu. Valkoisilla kakaduilla kyynärsulat ulottuvat lähes yhtä pitkälle kuin käsisulat, jolloin klipatuille tyypillinen töpösiipisyys ei näy suljetuissa siivissä. Kyynär- ja käsisulat ovat myös saman väriset, jonka vuoksi eroa voi olla mahdoton huomata. Oikea kuva: Flickr.com / maugre, CC BY-NC-SA 2.0.

Klippaamaton (vas) ja klipattu (oik) undulaatti. 

Klippaamaton (vas) ja klipattu (oik) kauluskaija. 

Klippaamaton (vas) ja klipattu (oik) ruusukakadu.

Esimerkkejä on siis internet ja kuvapankit pullollaan. Joskus, linnun asennosta ja klippausmallista riippuen, klippausta voi olla hankala tunnistaa.