Siniotsa-amatsoni vai kultaposkiamatsoni?

Kaksi Suomen yleisintä amatsonilajia lemmikkinä ovat luultavasti siniotsa-amatsoni (Amazona aestiva) ja kultaposkiamatsoni (Amazona amazonica). Luonteeltaan ja äänenkäytöltään melko erilaiset lajit ovat kuitenkin ulkonäöltään melko samanlaisia. Joskus lajeja voi olla hankala erottaa toisistaan, mutta mahdottomaksi sen ei pitäisi käydä. 

Molemmat kuuluvat CITES II/B-liitteeseen, joten omistajan, ostajan tai myyjän pitäisi aina tietää linnun laji: linnulla on oltava kaupanteon tilanteessa alkuperätodistus, jossa on ilmoitettu linnun lajin nimi. 

Kooltaan lajit ovat kohtuullisen samankokoisia, keskikokoisia amatsoneiksi. Kultaposkiamatsoni on hieman pienempi, ja lyyhyssä istuva yksilö voi varsinkin näyttää pieneltä. Siniotsa-amatsonilla on enemmän vaihtelua, ja osa alalajeista tai yksilöistä on hyvinkin kookkaita. World Parrot Trustin lajitietokanta antaa jotain osviittaa lajien koosta: kultaposkiamatsoni on noin 31 senttimetriä pitkä nokasta pyrstön kärkeen ja painaa noin 298-470 grammaa, siniotsa-amatsoni taas on noin 35-37 cm pitkä ja painaa alalajista riippuen noin 375-500 grammaa. Ilman vertailukohtaa toisen lajiseen kokoeroa voi olla kuitenkin hankala nähdä, ja yksilöiden välillä on eroja myös lajin sisällä.

Amatsonit voivat olla liikkeellä niiden vanhoilla nimillä. Suvun nimi saatetaan kirjoittaa amazoni, amazon, amatson tai amatzoni, tai miten kirjoittajalle tuntuukaan luontevalta. Virallinen kirjoitusasu on nykyään amatsoni, mutta aiemmin on käytetty muita kirjoitustapoja myös virallisissa yhteyksissä. Siniotsa-amatsoni on ollut aiemmin nimeltään suomuamazoni sen niskan suomumaisten kuvioiden vuoksi. Kultaposkiamatsonia saatetaan puhutella nimellä oranssisiipiamatsoni (englanniksi yhä orange winged amazon, eli OWA) tai jopa venezuelanamazonina. Siniotsa-amatsonin lempinimi on lintupiireissä BFA, sillä sen englanninkielinen kutsumanimi on blue fronted amazon. 

Molemmmille lajeille yhteistä on se, että pään keltaiset ja siniset merkinnät voivat vaihdella yksilöiden kesken. Esimerkiksi siniotsa-amatsonilta voi olla yksilöllistä vaihtelua niin paljon, että sininen tai keltainen puuttuu siltä kokonaan. 

Yleensä siniotsa-amatsonin pään sininen on turkoosiin vivahtava. Kultaposkiamatsonilla sininen voi vivahtaa turkoosiin tai violettiin. Yleensä amatsonien ruumiin värissäkin on ero: kultaposkiamatsoni on hieman harmahtavampi tai sinertävämpi (mutta silti selvästi vihreä), siniotsa-amatsoni taas on kultaposkeen verrattuna hieman kirkkaamman vihreä. Kuvien valaistus, salama tai valkotasapaino saattavat jonkin verran vääristää värejä.

Lajit on kuitenkin kohtuullisen helppo erottaa toisistaan, jos kiinnittää huomiota muutamaan tuntomerkkiin. 
- Kultaposkiamatsonilla on osittain vaaleampi nokka, joka on yleensä kaksivärinen. Siniotsa-amatsonin nokka on tummempi ja kauttaaltaan yksivärisempi.
- Kultaposkiamatsonilla on aina kullankeltainen poski, eikä keltainen väri ulotu nokan alapuolelle.

Alla galleria siniotsa- ja kultaposkiamatsoneista, jossa lajien väliset erot ovat nähtävissä eri yksilöiden välillä, vaikka lajin sisälläkin pään kuvioinnissa on vaihtelua.

Siniotsa-amatsoneja vasemmalla ja kultaposkiamatsoneja oikealla. Molempiin lajeihin mahtuu jonkin verran vaihtelua pään kuvioiden suhteen. Huomioi ero myös nokan väreissä.


Siniotsa-amatsoni ja kultaposkiamatsoni. Tässä ehkä tyypillinen kokoero. Huonosta kuvasta huolimatta sävyero myös kropan vihreän välillä on huomattava.

Siniotsa-amatsoni ja kultaposkiamatsoni, eri yksilöt kuin edellisessä kuvassa. 

Siniotsa-amatsoni ja kultaposkiamatsoni (eri yksilöt kuin edellisissä kuvissa). Kokoero näiden yksilöiden välillä ei ole huomattava, mutta siniotsa-amatsoni oli melko pieni lajisekseen. Huonon valotuksen vuoksi värierot ovat kuvassa vähäiset.

Seuraavissa kuvissa on vieretysten saman lajin erilaisia edustajia!

Siniotsa-amatsonit (eri yksilöt): hyvin perinteiset kasvojen värit: sininen otsa, jota reunustaa keltainen kehä. Huomioi yksilölliset erot esim. nokan pielessä.


Siniotsa-amatsonit (eri yksilöt), joilla on hyvin vähän sinistä. Ilman sinistä otsan väri muuttuu keltaisesta liki valkoiseksi. Näillä yksilöillä sinistä on vielä hieman, mutta se voi myös kadota kokonaan. Tästä huolimatta ne ovat puhdaslajisia siniotsa-amatsoneja, ja esim. keltapää- tai kultanaama-amatsonista ne erottaa hyvin nokan väristä (keltapää- ja kultanaama-amatsonilla nokka on luun värinen / beige). 

Siniotsa-amatsonit (eri yksilöt), joilla on vähän keltaista, varsinkin oikealla olevalla yksilöllä.

Siniotsa-amatsonit (eri yksilöt). Runsas vaihtelu lajin pään kuvioinnissa voi aiheuttaa myös sen, että sininen on levinnyt otsan lisäksi myös keltaisen kehän ulkopuolelle poskella. 

Kultaposkiamatsonit (eri yksilöt). Hyvin perinteiset kuviot, jossa linnulla on otsalla edelleen kohtuullinen määrä keltaista, ja silmästä silmään sierainten yli kulkee sininen nauha. 

Kultaposkiamatsonit (eri yksilöt), joilla on paljon keltaista otsalla.

Kultaposkiamatsonit (eri yksilöt), joilla on vähän tai ei lainkaan keltaista otsallaan. Tästä huolimatta sininen ei puhdaslajisella kultaposkiamatsonilla leviä poskiin.

Kuten yllä olevista kuvista voi oppia, lajien erottaminen ei loppunsa ole kovin vaikeaa. Tärkeimpänä tuntomerkkinä on nokan väri (kultaposkiamatsonilla vaaleampi ja kaksivärinen, siniotsa-amatsonilla lähes yksivärisen tumma), sekä kultaposken varma kultainen poski. Yhä edelleen tulee kuitenkin vastaan tapauksia, joissa jopa omaa lintua väitetään juuri sen toisen lajin edustajaksi. Ehkä informaation aikakaudella tällaisen väärinkäsitysten aika on kohta ohi. 

Siniotsa-amatsoni ja kultaposkiamatsoni voivat myös risteytyä. Tämä on yleensä seurausta tietämättömyydestä, jolloin lintuparia luullaan saman lajin edustajiksi. Lajiristeytysten eli hybridien tuottaminen ei ole suositeltavaa. Alla kuvamanipulaation keinoin toteutettu kuva, jossa on käytetty mallina oikean elämän siniotsa-kultaposki -hybridejä (esim. tätä).

Hybridi voi olla väriltään melko paljon siniotsa-amatsonin kaltainen, sillä yleensä näillä hybrideillä ei ole kultaposken kultaisia poskia. Poskien väri voi kuitenkin olla vaaleampi kuin muu vihreä päässä, ja vaaleamman posken kuvio voi myötäillä puhdaslajisen kultaposkiamatsonin poskilaikun muotoa. Hybrideille yleensä periytyy kultaposkiamatsonin monivärinen nokka. Hybridien ulkonäkö voi kuitenkin vaihdella.


Kommentit