Labyrintit tuomassa lisätilaa vankeudessa

Monella vankeudessa pidettävällä eläimellä on oikeasti luonnossa laajempi elinpiiri, mitä niille voidaan vankeudessa taata. Eläintarhoilla on erilaiset resurssit tarjota suurempia tiloja eläimille kuin yksityisillä yleensä. Lisäksi eläintarhoja säätelevät erilaiset kriteerit ja säännökset, esimerkiksi eläintarhoilla papukaijojen pitoon on hyvinkin tarkat minimimitat, joita on pakko noudattaa, kun taas lemmikkipiireissä minimit ovat suosituksia, eivät pakollisia nykyisen lain edessä. 

Juttelin tästä erään ystäväni kanssa, ja hän kertoi Zürichin eläintarhan norsuaitauksesta. Norsuaitaus on uusi, jolloin siinä on herkemmin otettu huomioon eläinten hyvinvoinnin kannalta oleelliset asiat verrattuna eläintarhojen vanhoihin ja ikiaikoja sitten suunniteltuihin aitauksiin ratkaisuineen. Norsut liikkuvat luonnossa paljon, mutta eläintarhoissa tulee yleensä pakostakin raja vastaan siinä, kuinka suuren alueen eläimille voi oikein tarjota. Zürichin eläintarhassa asiaa onkin lähestytty toiselta kantilta: vaikka tila on iso, on siihen saatu tavallaan lisää liikkumistilaa maassa kävelevälle eläimelle tekemällä siihen lieviä labyrinttejä. 

Näitä labyrintteja kulkemalla eläimen on pakko kulkea pidempi matka pisteiden välillä. Norsuille labyrinteiksi käy vain pienet kynnykset, koska en eivät ole kovin ketteriä eläimiä. Norsut voivat siis fyysisesti kävellä esteiden ylikin, mutta koska ne ovat luonnossakin ennemmin pitkänmatkankävelijöitä kuin estehyppääjiä, oman turvallisuuden vuoksi norsut päätyvät yleensä kiertämään nämä esteet kävellen. Tällaisella suunnittelulla saadaan eläimille luonnollisempaa ajankäyttöä: luonnossakin paljon kävelevät norsut pakotetaan kävelemään aitauksessakin enemmän haluamiensa resurssien välillä, vaikka linnuntietä reitti olisi naurettavan lyhyt.  

Norsuja Zürichin eläintarhassa. Etualalla näkyy pienet maaston vaihtelut, joista norsujen aitauksen "labyrintit" muodostuvat. Kuva: Flickr.com / Jonathan Jones, CC BY-NC-ND 2.0

Lemmikkinä pidettävistä eläimistä labyrinttimaisista asuinratkaisuista voivat hyötyä eniten jyrsijät. Iso osa lemmikkinä pidettävistä jyrsijälajeista elää muutenkin aluskasvillisuuden seassa tai maan alla tunneleissa,  jolloin niille on luonnollista ja jopa mieluisaa. Monelle lajille terrraarion tai häkin täyttäminen monenmoisella sisustustavaralla luonnollisia labyrintteja luoden lisää piilopaikkoja, jotka lisäävät hyvinvointia koska lukuisat piilopaikat vähentävät jyrsijän stressiä. Esimerkiksi rotille tätä voi hyödyntää lisäämällä monia sopivia häkkejä päällekäin tai vierekkäin, eikä eläimille tarvitse jättää kulkuaukoksi kuin häkin normaalit luukut vastakkain tai jopa putki yhdistämään häkit. 

Linnuilla labyrinttimäiset ratkaiset eivät kuitenkaan valitettavasti yleensä toimi. Labyrintit olisivat pois lintujen arvokkaasta lentotilasta. Moni lemmikkilintu ei ole kovin ketterä lentäjä, jolloin niille kannattaa jättää tarkoituksella tarjolle runsaasti lentotilaa hyödynnettäväksi. Tämän takia häkkejä ei kannata yhdistää vain liittämällä kaksi häkkiä yhteen ja poistamalla luukut tai laittamalla luukusta luukkuun linnunmentävä putki, vaan lintu saa häkkinsä enemmän hyötykäyttöön, jos kahdesta häkistä poistetaan molemmista kokonaiset seinät, ja häkit liitetään yhteen isoksi kokonaisuudeksi. Ainut mieleeni tuleva lemmikkilintu, joka voisi hyötyä labyrinttimaisesta asumuksesta on siniviiriäinen, koska se ei muutenkaan lennä lemmikkinä matkaa, vaan liikkuu jyrsijämaiseen tapaan maan tasalla kävellen.

Eläinten käyttäytymiseen erikoistunut tutkija Helena Telkänranta mainitsi lintuaiheisilla luennoillaan, että olisi tärkeää, että sisälemmikkikään ei näkisi asuinpaikastaan koko asuinpaikkaansa kerralla yhdellä vilkaisulla. Kun koko asuinpaikka ei ole näkösällä yhtäaikaisesti, jättää tämä parempia mahdollisuuksia  tutkimiselle ja uteliaisuuden toteuttamiselle. Onneksi moni lintu saakin olla vapaana eikä niiden koko elinympäristö ole häkki, mutta moni lintu vapailee häkistään vain yhdessä normaalin kantikkaassa huoneessa, jonka se näkee kokonaan esim. häkistään käsin. Tai lintu saa olla vapaana muissakin huoneissa, mutta vain kun se ihmisen kantamana muihin huoneisiin menee. Ehkä kapeat verhot tai tilanjakajat toisivat tätä tutkittavan ympäristön tuntua linnuillekin, ja riittävän isoissa tiloissa riittävän hyvin aseteltuina tilanjakajat eivät välttämättä rajoittaisi kovin paljoa linnun lentotilaakaan.

Tämä merkintä kuitenkin liittyi vähemmän papukaijoihin kuin lintublogilta odottaisi. Muille eläimille labyrinttimaisista elinympäristöistä voi olla hyötyä liikkumisen lisäämisessä ja täten aikabudjetin muuttamisessa. 

Erittäin yksinkertaistettu havainnekuva kana-aitauksista, josisa on sama määrä neliöitä ja jotka on sisustettu muutoin samalla tavalla, mutta jo yksi hyvin harkittu seinä eläimille mieluisten ajanviettopaikkojen välillä lisää liikkumisen tarvetta ja siihen menevää aikaa. 

Miksi eläimen liikkuman matkan lisääminen on sitten tärkeää? Liikkumiseen menevän ajan lisäämisellä pyritään moneen asiaan ja parhaimmillaan harkitut labyrinttimaiset rakennelmat lisäävät eläimen hyvinvointia monella tavalla. Vankeudessa eläimet yleensä liikkuvat paljon vähemmän kuin niiden luonnonvaraiset sukulaiset. Liikunta on ihmisellekin hyvästä ja epäilemättä se on sitä myös eläimille. Paikkojen välillä liikkumiseen menevä aika on myös pois tylsistymisestä, joka on vankeudessa elävien eläinten mielenterveyden pahin rappeuttaja. Jo ympäristön tulisi tukea sitä, että eläin voisi elää täyttä elämää mahdollisimman moni lajityypillinen käyttäytymistarve huomioiden.