Aiemmin ajattelin, että yhden ihmisen tai perheen omistamien lintujen yläraja on se, että kukaan lintu ei kärsi lintujen määrästä: on huomioitu että jokaiselle linnulle on tilaa, resursseja ja stressivapaa ympäristö elää omaa elämäänsä. Yksittäinen ihminen voisi perustaa vaikka lintutarhan, aviaarioineen, jos siihen olisi aikaa, rahaa ja jaksamista.
Eläinten hamstraukseen en suhtaudu kevyesti, sillä olen huomannut, että mitä nopeammin ihminen hankkii suuren määrän eläimiä, sen nopeammin hän myös luopuu niistä. Sen sijaan jos eläimiä kertyy vuosien varrella enemmän ja enemmän, kuten monilla harrastajille voi käydä kun he alkavat suunnitella kasvattamista, eläimet herkemmin pidetään myös niiden kuolemaan saakka.
Itsekin rescue-tarhasta alati haaveilevana pohdin, että lintumäärän maksimi on jaksamisessa, varallisuudessa ja tilojen koossa.
Näin ei kuitenkaan ole. Sain tähän oivan muistutuksen, kun toimin eläinsuojeluyhdistyksen sijaiskotina, ja kotiini pamahti kerralla 30 linnun parvi pieniä lemmikkilintuja. Vaikka jokainen parven jäsen oli lievästi eri värinen ja täten erotettavissa toisistaan, meni minulla todella kauan aikaa että muistin jokaisen linnun nimen ja luonteen.
Yksilöllinen hoito ja tunteminen on se, mikä lintujen tai eläinten määrää todellisuudessa rajoittaa. Jokainen eläin on tunnistettava yksilönä, jolloin sitä voidaan hoitaa kunnolla. Normaalissa arjessa tällä ei ole paljon merkitystä. Mutta emme voi koskaan tietää, milloin joku eläin on sairastumassa tai loukkaantumassa. Tällöin on varsinkin lintujen kohdalla, jotka piilottelevat huonoa oloaan viimeiseen saakka, tuntea yksilön normaali käyttäytyminen ja se, milloin käyttäytyminen on poikkeavaa.
Esimerkiksi jokin lintu saattaa olla kököttäjä- ja tarkkailijaluonteinen, eikä kovin puuhakas, jolloin on normaalia, että tämä lintu ei puuhaile paljoa päivän aikana. Sen sijaan on hälyyttävää, jos aiemmin puuhakas ja touhukas yksilö alkaa yhtäkkiä vastaavaksi kököttäjäksi. Jos lintuja ei tunne tai erota yksilöinä, tai lintuja on niin paljon ettei niitä voi tai ehdi tarkkailla yksilöinä päivittäin, jää linnun käytöksen muutos huomaamatta ja jää täten huomaamatta myös sen orastava huono olo, joka voi johtaa piankin kuolemaan.
En tietenkään voi tietää, missä menee se raja, paljonko ihmismieli voi lintuyksilöitä mieleensä painaa. Parin viikon opiskelun jälkeen luonani asustelleen parven linnut tuntuivat tutulta, joten ainakaan omalla kohdallani 30 onnistui hyvin. On siis varmasti hyvin yksilöllistä, mikä määrä lintuja on liikaa kenellekin - valitettavasti tiedän myös tapauksia joissa jo se yksikin lintu on ollut liikaa.
Kommentit
Lähetä kommentti