Uusi laki eläinten hyvinvoinnista tuli Suomessa voimaan tämän vuoden alussa. Hyviä muutoksia lintujen suuntaan olivat siipisulkien leikkauksen laittomaksi tekeminen sekä isojen papukaijojen hyllymyynnin kielto eläinkaupoissa. Tehtävää kuitenkin jäi: jalkarenkaasta kytkeminen on edelleen laillista, häkkien minimikokoja ei ole vieläkään mainittu missään eikä laki vielä ota kantaa esimerkiksi lemmikkilintujen pitoon yksin, ilman lajitoveria.
Haaveilua vai utopiaa, ottaa mallia muualta lainsäädännöstä ja eri maista, miten taata parempia oloja lemmikkilinnuille: Suomessakin strutsien pitäminen yksin on kiellettyä, Ruotsissa on käytössä ehdottomat häkkikoon minimit, Alankomaissa lintuja ei saa erottaa emoistaan liian aikaisin (eli kokonaisvaltainen käsinkasvattaminen on käytännössä kiellettyä) ja Sveitsissä sosiaalisilla lajeilla tulee olla lajitoveri ja isojen papukaijalajien pitäminen on luvanvaraista. Tähän jälkimmäiseen aion tässä merkinnässä keskittyä.
 |
| Sinikelta-ara ja puna-ara |
Sveitsin laki toteaa, että tiettyjen eläinlajien pito on luvanvaraista, ja eläinlajien pitäjällä pitää olla esittää riittävä tietotaito ko. eläinten hoidosta. Sain kiinni kaksi kolmesta kurssien tarjoajasta: yksityinen papukaijaharrastaja sekä lintutarha jossa on kattava papukaijaosasto. Yksityinen harrastaja tarjoaa kurssin, ja eläintarha tarjoaa käytännön harjoittelujakson lintujen hoidossa, johon sisältyy myös luentoja.
Lajit, joita varten sertifikaatti tulee olla suoritettuna ovat isoja aroja ja kakaduja: hyasinttiara, indigoara, panamanara, sinikelta-ara, sinikurkkuara, vihersiipiara, puna-ara, smaragdiara, bolivianara ja jostain syystä myös siniara, kakaduista valkokakadu, kultatöyhtökakadu, molukkienkakadu, sinisilmäkakadu, mustakakadu, kiiltokakadu, punapyrstökakadu ja palmukakadu.
Kurssisisältö oli paljolti samanlaista, mitä esim. Lemmikkilinnut Kaijuli ry tai Papukaija.fi sivuillaan tarjoaa: linnunpidon perusteita, hieman syventäen. Kurssilla käydään koko arkisen linnunpidon peruspykälät: lintujen olot, arki- ja sairaanhoito, käyttäytyminen ja koulutus, ruokinta, virikkeellistäminen, jne.
 |
| Kultatöyhtökakadu ja valkokakadu |
Saadakseen Sveitsin liittovaltion elintarvike- ja eläinlääkintäviraston (Office Fédéral de la sécurité alimentaire et des affaires vétérinaires) hyväksynnän kouluttajaksi ja pätevyyden sertifikaattien myöntäjäksi, vaaditaan:
- Todistus eläintieteelliseen alaan liittyvästä ammatista, Suomessa olettaisin että tämä voisi olla esim. eläintenhoitajan tai eläintenkouluttajan tutkinto.
- Todistus vähintään kolmen vuoden kokemuksesta kyseisten eläinten hoidosta
Kaiken oppimateriaalin on täytettävä tietyt vaatimukset kestoltaan ja sisällöltään. Ennen hyväksyntää materiaali on lähetettävä virastolle, jossa heidän asiantuntijansa tarkistavat sen ja hyväksyvät tarvittaessa.
Jos ko. lajeja pidetään ilman sertifikaattia, hänelle annetaan ensin määräaika asian korjaamiseksi sekä sakko. Jos asiaa ei korjata, henkilölle voi seurata oikeustoimia, sanktioita ja eläinten takavarikointi. Sveitsissä eläinkaupat eivät myy lupaa vaativia lajeja, vaan myynti tapahtuu kasvattajien tai yksityishenkilöiden kautta. Myyvän tahon pitää varmistaa, että tulevilla omistajilla on lupa eläinten hallussapitoon. Myös myyjää ja ostajaa voi uhata oikeustoimet. Lisäksi kaikilla luvan haltijoilla on oltava kirjanpito eläinten saapumisista ja lähdöistä, ja se on tarvittaessa esitettävä valvontaviranomaisille.
Kiitos tiedoista Alan Braîchet sekä Vogelpark Ambigua
Kommentit
Lähetä kommentti