Hybridien CITES-status

Lähes kaikki lemmikkinä pidettävät papukaijat kuuluvat johonkin CITES-liitteeseen. Poikkeuksia on vain neljä papukaijalajia: undulaatti, neitokakadu, ruusukaijanen ja kauluskaija. Kaikilla muilla papukaijalajeilla on oltava kaupankäynnin, pesittämisen ja kaupallisen näytteilläpidon tapauksessa alkuperätodistus tai muut asiakirjat, joissa käyvät ilmi alkuperätodistuksessa vaadittavat tiedot. 

Ulkonäön perusteella todennäköisesti catalina-ara, eli sinikelta-aran ja puna-aran hybridi.

Läheistä sukua olevat papukaijalajit voivat hybridisoitua keskenään. Yleisimpiä hybridejä ovat rakkauspapukaijahybridit ja arahybridit, mutta linnut voivat rikkoa hybridisaation rajoja yllättävänkin kaukaa. 

Hybridi perii sen CITES-statuksen, joka on tiukempi. Tiukkusjärjestys löyhimmästä tiukimpaan on: ei-CITES, II ja I. Jos vanhempien lajien CITES-luokitus on sama, hybridijälkeläinen perii sen.

Esimerkki kaijasista:

Ruusukaijasen CITES-luokitus on vähemmistössä lemmikkilintumaailmassa, sillä ruusukaijanen ei kuulu CITES-säätelyn pariin. Kaikki loput kaijaset taas kuuluvat CITES-säätelyn piiriin. Esimerkiksi viktoriankaijanen ja naamiokaijanen kuuluvat CITES II/B-liitteeseen. Jos lajit risteytyvät, jälkeläiselle eli hybridille periytyy tiukempi CITES-luokka eli II/B. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jos ruusukaijanen risteytyy jonkun toisen lajin edustajan kanssa, on hybridijälkeläisen CITES-luokka CITES II/B. 

Puhdaslajinen ruusukaijanen (vas.) ja ruusukaijasen ja naamiokaijasen hybridi (oik.). Ruusukaijashybridit ovat käytännössä aina steriilejä, eivätkä jatka sukua, toisin kuin naamiokaijasen ja viktoriankaijasen hybridit.

Esimerkit aroista:

Puna-aran (CITES I/A) ja sinikelta-aran (CITES II/B) hybridin CITES-luokka on I/A. Tämän hybridin kansankielinen nimi on catalina-ara.

Vihersiipiaran (CITES II/B) ja sinikelta-aran (CITES II/B) hybridin CITES-luokka on II/B. Tämän hybridin kansankielinen nimi on harlekiiniara.

Jos myös vanhemmat tai toinen vanhemmista on hybridi, periytyy poikasille yhä korkeamman luokan CITES-luokka neljässä sukupolvessa, asiaa tarkennettu alla.

Hybridien sukupolvet

CITES:n tiedonanto hybridien CITES-statuksen periytymisestä on seuraava:

a) Hybridieläimet, joiden lähisuvussa (neljä sukupolvea) on lajeja liitteistä I tai II, kuuluvat CITES-sopimuksen määräysten piiriin kuin ne olisivat täysin listattuja lajeja.

b) Jos hybridin lähisuvussa on vähintään yksi liitteen I laji, niitä kohdellaan liitteen I lajin tavoin.

c) Jos lähisuvussa on vain liitteen II lajeja, niitä kohdellaan liitteen II lajien mukaisesti.

d) "Lähisuku" tarkoittaa yleensä neljää edellistä sukupolvea.

Realistisin esimerkki tälle on kanarialinnun (ei-CITES) ja tulitiklin (CITES I/A) risteytyminen. Tulitikliä on aikanaan käytetty kanarialinnun jalostuksessa jo 1920-luvulta, jotta kanarialintuihin saatiin punaista väriä. Mutta yhä nykyään tulitikliä pidetään harrastuksessa (lähinnä muualla kuin Suomessa) ja sitä myös risteytetään kanarialinnun kanssa. Täten näiden hybridien status on I/A kunnes niitä on risteytetty neljä sukupolvea takaisin vain kanarialintuihin (tai muihin ei-CITES-lajeihin).

Kaijasista ruusukaijasen (ei-CITES) ja muun kaijasen hybridi on käytännössä aina steriili, eikä voi jatkaa sukua. Tämän takia kaijashybridit kuuluvat aina CITES:n pariin, vaikka hybridejä teetettäisi useammassa sukupolvessa, koska useamman sukupolven kaijashybrideissä itse puhdaslajiset vanhemmat kuuluvat aina CITES-säätelyn piiriin. Kaijaset ovat yleisimpiä hybridipapukaijoja, ja niitä pesitetään ristiin rastiin tietämättömien omistajien toimesta. Ruusukaijasen riittävä sukulaisuusero muihin riittää kuitenkin takaamaan sen, että hybridien CITES-aseman periytymiseen kaijaset ovat huono esimerkki.

Arahybridi, joka ulkonäkönsä puolesta voisi olla keltavoittoinen camelot-ara eli toisen sukupolven hybridi (catalina x puna-ara).

Aroilla puna-ara (I/A) on haluttu laji hybridien tuotossa, joten monesti arahybridien CITES-status ei pääse heikkenemään. Esimerkiksi kauniina ja monimuotoisen värisenä pidetty camelot-ara on catalina-aran ja puna-aran risteymä, jolloin siinä on geneettisesti 75% puna-araa.

Arahybridejä, joissa on ulkonäön
perusteella runsaasti (esim. 75%)
sinikelta-aran verta. 

Epätodennäköinen esimerkki: Catalina-arahybridiä (perinyt CITES I/A -luokituksen puna-ara-vanhemmaltaan) ja sinikelta-araa (CITES II/B) risteytetään takaisin sinikelta-araan uudelleen ja uudelleen seuraavan neljän sukupolven ajan. Viidennen sukupolven linnut alkuperäisen puna-aran (I/A) jälkeen saavat CITES-luokituksekseen II/B, mutta sitä ennen tämän linjan hybridit ovat luokitukseltaan I/A.

Esimerkki eri suvusta: Kauluskaija (ei-CITES) ja isokauluskaija (CITES II/B) saavat poikasia. Poikaset perivät isokauluskaija-vanhemmaltaan CITES II/B -luokituksen. Näitä poikasia risteytetään takaisin kauluskaijan uudelleen ja uudelleen neljän sukupolven ajan. Viidennen sukupolven linnut alkuperäisen isokauluskaijan (II/B) jälkeen putoavat pois CITES-luokituksesta, mutta sitä ennen tämän linjan hybridit ovat luokitukseltaan II/B. 

Käytännössä papukaijamaailmassa Suomessa hybridien status periytyy kuitenkin aina sillä normaalilla tavalla: korkeamman mukaan. Kanariamaailman esimerkki on realistisempi, mutta Suomessa tulitikli on erittäin harvinainen. Tämä oli kuitenkin kiinnostava asia, joka on otettu huomioon!