Kiroileva papukaija

Kiroileva papukaija on monen mielestä huvittava näky. Miten niin viaton luontokappale osaakaan lausua niin kamalia sanoja. 

Kiroilemaan papukaijaa motivoi samat asiat, mitkä ylipäätään motivoivat papukaijoja käyttämään tiettyjä sanoja enemmän kuin toisia: joko sanalla tai äänellä saa ihmisistä reaktion, tai se on vain linnun mielestä kiva sana sanoa. Esimerkiksi neitokakadut ja undulaatit käyttävät sanoja laulunsa sävelessä, jolloin ne laulavat vain puhtaasta ilosta. Muut papukaijat eivät laululintumaisesti laula, mutta monet niistä höpöttelevät omaa sanavarastoaan läpi kun ne ovat hyvällä tuulella. Niillä saattaa olla lempisanoja, joita ne käyttävät enemmän ajoittain, sitten sanavarasto voi taas vaihtua, tai säilyä samana vuosikausia. Miksi lintu jostain sanasta tykkää ja toisesta kun kyse on tällaisesta yksinpuhelusta tai laulusta, ei ole itselläni tiedossa.

Toinen syy kirosanojen toistamiselle on ihmisen huomio ja reaktio. Papukaijat ovat usein kesyjä lemmikkejä, jotka tykkäävät ihmisen huomiosta. Älykkäämmillä eläimillä on myös jonkinlainen vaistomainen halu vaikuttaa ympäristöönsä ja aiheuttaa reaktioita, esimerkiksi monet papukaijat kissojen tapaan tykkäävät tiputella esineitä pöydiltä ja hyllyiltä, ja pää kenossa ne katselevat putoavaa esinettä. Kiroilu menee tähän kategoriaan kummaltakin osalta: kiroilemalla saa huomiota, ja sillä saa ihmisistä irti reaktion, joka ei muilla sanoilla irtoa. 

Huomiota hakeva lintu oppii nopeasti, millä huomiota saa, sillä ihmisen huomio on etenkin yksin, ilman lajitoveria asuvalle, sosiaaliselle linnulle erittäin arvokasta. Tällöin lintu tekee monia asioita vain huomion eteen. Moni lintu oppii valitettavasti myös huomiohuutajaksi: ne rääkyvät ja kiljuvat, jolloin ihminen tulee niitä hyssyttelemään, kieltämään, torumaan tai lohduttamaan. Kaikki käyvät huomiosta, vaikka ihmisen tarkoitusperä olisi torua huonosti käyttäytyvää lintua. Myös kiroilu voi mennä samanlaiseen huomionhaun piikkiin: kiroilulla voi saada monenlaista huomiota, riippuen kuka ihmisyksilö sen kuulee ja missä tilanteessa. Kiroilevia lintuja on sekä ihmisten kotona, mutta myös kotieläinpihoilla, eläintarhoissa tai maskotteina vaikkapa puutarhoilla. Jos huomionhakuinen lintu kiroilemalla saa ihmisen katsekontaktin, tulemaan ihmisen luokseen, jäämään luokseen lisäkiroilun toivossa, juttutuokion, naurunremakan, toruja, kiellon, lohdutusta tai huutoa, yhtälailla lintu on saanut huomionsa ja kirosanat ovat tehneet tehtävänsä. Samalla lintu saa ihmisistä irti myös reaktioita, joita ei välttämättä muilla sanoin tai äänin irtoa.

Maskottilintuina elävät, ja monenlaiselle kokeilunhaluiselle yleisölle altistuvat linnut taas voivat pitää kirosanaa normaalina sanana, jos sitä vain hoetaan sille paljon. Tällöin sana on sille yhtä arvokas, kuin vaikkapa "Terve", mutta yleisö itse pitää kiroilua yllä hokemalla tunnetusti kiroilevalle linnulle jatkuvasti kirosanoja. 

Linnut oppivat myös toisiltaan ja ne ajautuvat käyttämään parvensa (sekä ihmis- että lintuparvi) kanssa samoja ääniä. Vaikka papukaijohin on koodattu geneettisesti mukaan niiden luontainen ääntely, ne oppivat myös toisiltaan (ja ihmisiltä) läpi elämän uusia ääniä. Täten yksi kiroileva lintu voi opettaa monelle muulle kirosanoja, joita ne sitten toistelevat porukalla. Tällöin kirosanoista voi tulla osa lintuparven normaalia äänenkäyttöä, vaikka ne eivät välittäisi ihmisten reaktioista tai ne eivät saisi ihmisiltä huomiota kiroillessaan. Kirosanasta voi tulla ikään kuin osa parven normaalia äänimaailmaa ja "laulua". 

Miten saada papukaija lopettamaan kiroileminen?

Jos lintu lauleskelee kirosanoja vain omaksi huvikseen, niistä poisopettaminen voi olla hankalaa, ellei jopa mahdotonta: lintu saa itse hupia lauleskelustaan, ja makustelee mukaan monenlaisia sanoja ja ääniä. 

Lintujen koulutuksessa ei tulisi käyttää rankaisuja, muita kuin jonkin mukavan pois ottamista, joten linnun säikyttely, pelottelu tai väkivalta eivät ole eettisiä ratkaisuja. Sopii vain toivoa, että jokin muu ääni joskus tulee tilalle. 

Yleisempää kuitenkin on, että lintu kiroilee huomion, yhteyden tai reaktion saamiseksi. Tällöin käytetään samaa taktiikkaa, kuin minkä tahansa muunkin äänen pois opettelussa: 

1) lintu ei saa mitä se haluaa kiroilemalla, ja mahdollisuus tähän poistuu kun kiroilu alkaa

2) lintua palkitaan sille mieluisalla tavalla muusta kuin kiroilusta, esimerkiksi näteistä äänistä

Kiroilun sammuttamiseen eli numero ykkösessä esiteltyyn toimintaan on osallistuttava kaikkien, keitä lintu kohtaa. Satunnainen palkitseminen on voimakas palkinto, joten myös lapsien, vieraiden ja kaikkien kodissa käyvien on sitouduttava kiroilun huomiotta jättämiseen. Linnut ovat erinomaisia lukemaan elekieltä, ja ne osaavat tulkita myös ihmisistä mikroilmeitä, joita emme edes tiedosta tekevämme. Pieni hymynkare tai sekunnin vilkaisu linnun suuntaan voivat riittää. Hankalinta on kouluttaa vieraat, lapset ja lapsien vieraat, joille kiroileva papukaija on vallan mahtavaa viihdykettä, jolle irtoaa huomiota monessa muodossa. Linnulle huomiota ovat myös torut ja kiellot, joten niitäkään ei tulisi kiroilevan linnun kanssa käyttää. Kieltäminen ja toruminen ovat muutenkin omasta mielestäni vanhentuneita työkaluja eläinten koulutuksessa, sillä ne eivät anna rakentavaa palautetta eläimelle siitä, miten sen toivottaisi toimivan.

Kiroilevan linnun huomiotta jättämisen lisäksi lintua palkitaan sille sopivalla tavalla, kun se ei kiroile. Palkkioksi käy se, mikä on linnulle arvokasta: yleensä ihmisrakkaalle linnulle huomio ja myös herkut. Eläinten on ylipäätään helpompi ymmärtää tehdä jotain kuin olla tekemättä mitään. Tämän takia täydellisen hiljaisuuden vaatiminen kiroilun vastapainoksi voi olla linnulle hankala ymmärtää. Sen sijaan kannattaa lintua palkita tilanteeseen ja yksilölle sopivalla tavalla silloin, kun lintu ääntelee jotenkin muuten kuin kiroillen, esimerkiksi käyttämällä kivoja sanoja ja ääniä. Näin tehdessä linnulle annetaan huomiota tai herkkuja, mutta jälleen jos lintu lauleskelee vain omaksi huvikseen, nämä eivät välttämättä siinä tilanteessa kelpaa. Parhaiten ne toimivat silloin, jos lintu käyttää ääntä nimenomaan huomion hakemiseen. Linnuille on tärkeää myös yhteys parvitovereihin, joihin ihminenkin voi tavallaan lukeutua. Tällöin linnulle voi vastata nätteihin ääniin myös vain huikkaamalla linnulle takaisin, jos ei jaksa joka kerta nousta huomioimaan ja herkuttamaan lintua.