Papukaija ei suinkaan liity papuihin. Papukaija-termin tulee Suomeen ruotsin sanasta papegoja, joka taas juontaa juuriaan saksan papagei, vanhan ranskan papegai, espanjan papagayo ja arabian ببغاء (babbaḡāʔ) sanoista. Papukaija-terminä on monella muullakin kielellä samankaltainen, eli sillä on samanlaiset juuret.
- muinainen kreikka: παπαγᾶς (papagâs)
- italia: pappagallo
- albania: papagall
- kreikka: παπαγάλος m (papagálos)
- sisilia: pappagaḍḍu, pappajaḍḍu
- latvia: papagailis (gailis ”kukko”)
- espanja: papagayo
- vanha ranska: papegai
- tsekki: papoušek
- hollanti: papegaai, papagaai (väärinkirjoitus), pappegaai, pappegaei, pappegaey, papegaei, papegaey (ei enää käytössä)
- afrikaans: papegaai
- berbicen kreolihollanti: papkai
- ndyukan tai aukan kieli: papakai
- venäjä: попуга́й (popugáj)
- inkeroisen kieli: popugai
- vepsän kieli: popugai
- jakuuttien kieli: попугай (popugay)
- englanti: popinjay
- korni: papynjay
- saksa: Papagei
- unkari: papagáj
- tanska: papegøje
- norja: papegøye
- ruotsi: papegoja
- portugali: papagaio
- kurmandži: papaxan
- tagalog: papagayo
- turkki: papağan
- liettua: papūga
- puola: papuga
- ukraina: папу́га (papúha)
- kiina: 八哥 (bāgē, “mainalintu”)
Papukaijan alkusanan sanotaan olevan onomatopoeettinen, eli linnun ääntelyä muistuttava sana (kreik. onomatopoiesis, suom. nimen sepittäminen). Muita esimerkkejä onomatopoeettisesti nimetyistä eläimistä suomen kielessä ovat esimerkiksi kuikka, räkätti(rastas), tiltaltti ja huuhkaja. Papukaija-nimen alkuperä voisi olla jossain afrikkalaisessa tai muussa ei-indoeurooppalaisessa kielessä.
Papukaija (jonkinlaisessa muodossa) on terminä ollut olemassa jo ainakin 1600-luvulta:
Vuonna 1644 julkaistu Selityxet Joca-Päiwäisten Huomen- Ehto- ia Ruocalucuin eli siunausten mainitsee papukaijan (papu-caja) yhteydessä (nykyaikaistettu vanhasta kirjoitusasusta): “Ja korpin pojille, jotka häntä rukoilevat. Cusa – – (kielikuva) korppein poikain kanssa, ymmärtäen kaikkinaiset linnut, kelvolliset ja kelvottomat. Ja on vaari otettava, ettei nimitet papu-caja joka niinkuin puhetta pitäisi, eli leivosta joka suloisesti lauleskelee, eli jotakin kelvollista lintua, mutta kelvottomat ja raatelevaisten korppein poikaset antain sen kansatietä että kaikilla joilla on Jumala on hengen ja elämän antanut.”
Satuteos Uudempia Uloswalituita Satuja vuodelta 1784 kertoo papukaijan nimeksi papegoja (nykyaikaistettu vanhasta kieliasusta): “ – – yksi rastas jäljitteli toisten ääntä, yksi huuhkaja huusi – – yksi taivaanmäkärä määkyi, yksi riikinkukko ylpeili, yksi korppi viekasteli, yksi harakka tanssi köydellä, yksi papegoja paljon puheli.”
Hyödyllinen Huwitus Luomisen Töistä, 1791: “Papegaija on harakan suurunen lindu, se oppi osotteleman ihmisten sanoja, joita hän on usein kuullut, mutta ei hänellä ole ymmärrystä, että hän taidaist niitä sanoja sovittaa asiaan kuin pitäisi ja somas olisi.“
- papugaya (ruots. pappagoya) (Variarum Rerum Vocabula Latina, cum Svetica et Finnonica interpretatione, 1644)
- papu-caja (Selityxet Joca-Päiwäisten Huomen- Ehto- ia Ruocalucuin eli siunausten, 1644)
- papucaja (ruots. papegoja) (Nomenclatura Rerum brevissima, Latino-Sveco-Finnonica, 1678) (Nomenclatura, 1683)
- papucaija (ruots. papegoija) (Suomalaisen Sana-Lugun Coetus, 1745)
- papegoja (Uudempia Uloswalituita Satuja, 1784) (Yhdysvaltain sanomat, 1888)
- papegaija (Hyödyllinen Huwitus Luomisen Töistä, 1791)
- papukaja (Uskon harjoitus Autuuteen, 1801) (Orjakauppias Bengualassa, 1875)
- papukaija (Luku- ja oppikirja, 1860) (Luonnon-kirja ala-alkeiskouluin tarpeeksi, 1868) (Matkustus Brasiliassa, 1888) (Zoologian alkeet kouluja varten, 1889) (Opas Korkeasaarella, 1892) (Koulun eläinoppi, 1903) (Robinpoika Kruuse, 1905) (Maapallon eläimistö III, 1916) (Eläinten maailma II, 1931) (Häkkilinnuista merileijoniin, 1948) (+ kaikki modernit teokset)
- papu-kaija (Zoologia eli eläinkunnan luonnonhistoria, 1871) (Svenskt-finskt handlexikon, 1853)
- papukajja (Nytt finskt lexicon. II, L – R, 1938)
- papukaia (Kansakoulun eläinoppi, 1903)
Huomiona, kaija-termi tarkoitti joskus lokkeja ja tiiroja (Suomalaisia lintujen nimiä, 1925)
- kalalokki = kaija, kalakaija, isokalakaija, kaijakka, kaika, kajakka
- harmaalokki = kaija
- selkälokki = mustaselkäkaija, suurikaija
- tiira = kalakaija, kirr’kaija, kivikaija, pienempikalakaija, -kaijakka
Taksonomisesti monissa vanhemmissa teoksissa papukaijat on lueteltu samassa osuudessa tikkojen ja käkien kanssa “kiipijöinä”. Näitä linturyhmiä yhdistää niiden zygodactyl-jalat, joissa kaksi varvasta osoittaa eteen- ja kaksi taaksepäin. Jo Eläinoppi I -kirjassa vuodelta 1932 tosin mainitaan, että varpaiden asennon lisäksi näillä linturyhmillä ei ole juuri yhteistä eivätkä ne ole sukua toisillaan, joten kiipijöitä lahkona ei voi pitää yhtenäisenä.
Eräässä Robinson Crusoe -kirjan ensimmäisessä tai ensimmäisissä käännöksissä vuodelta 1847 papukaija on käännetty termillä “jamaaja.” Kirjassa jamaaja-termiä on selvennetty alaviitteeseen, kuin termi ei olisi lukijalle tuttu laisinkaan: ”Jamaaja, Ruotsiksi Papegoja, on kirjawa, sorea lintulaji, joka ihmisten kanssa oltua oppii lausumaan muutaman sanan. Kesyinnä tuodaan niitä meidänki maahan.“ Vuoden 1905 käännöksessä on jo termi “papukaija.”
jamata=matkia tai toistaa, toistaa samaa asiaa
Hengellistä lukemista Suomen rahvaalle, 1851: “Monetkin jälittelewät Kat’kismusta, kuin jamaaja tuttuja sanojansa; ja tätä kutsuivat he hywin ulkomuistilta osaamiseksi, sillä ymmärrykseen ei ole heillä siitä mitään tullut, sitä wähemmin sydämmeen.“
Jamaaja vaikuttaa kuitenkin kääntäjän itsekeksimältä termiltä papukaijalle, sillä papukaija-sanan esimuotoja esiintyi yli 200 vuotta ennen kirjan käännöstä.
Lisää muiden lintujen vanhoista nimistä Kaijuli.fi:ssä julkaistussa artikkelissa Lintulajien vanhat nimet.
Kommentit
Lähetä kommentti