Lemmikkilinnut ovat aktiivisia menijöitä luonnostaan, mutta niiden aktiivinen luonne saattaa tukahtua ahtaassa, tylsässä ja virikkeettömässä ympäristössä. Virikkeet voivat olla vääränlaisia, jolloin lintu ei voi hyödyntää niitä, tai se saattaa pelätä niitä. Linnun elintilat voivat olla hyvinkin rajalliset verrattuna luonnonvaraisiin lähisukulaisiin. Tällöin onkin tärkeää ottaa tiloista kaikki irti, ja kannustaa lintua luonnolliseen liikkumiseen ja lintujumppaan!
Aloin pohtia, millaisiin erilaisiin asentoihin linnut joutuvat luonnossa touhuillessaan. Vaikka jo lentämisen jättää pois, lemmikkilintu ei kohtaa samanlaisia haasteita vaikkapa ruoanetsimisen suhteen, vaan yleensä kaikki leluista ruokaan on helposti saatavilla. Lintu ei välttämättä joutu kovin haastavien jumppaa vaativien tehtävien pariin, vaan kaikki onnistuu kätevästi orrella tai kupin reunalla seisoen. Ruokailukin vaatii fyysisesti vain kupin reunalle kävelyn, pinnoissa kiipeämisen tai lennähtämisen, ja ruoan noukkimisen nokkaan, jos oletetaan että ruokakupissa on vain ruokaa, eikä sitä käytetä virikeruokailun osana. Ruokakuppi pysyy aina samalla paikalla, jonne on helppo mennä. Joskus ruoka ei kelpaa, ja sitä valikoidaan ja heitellään nokalla ympäriinsä. Isot linnut saattavat nostaa ruokapalan jalkaansa, ja nakertaa sitä siitä. Ruokailu on nopeaa ja helppoa, mutta tarvitsisiko sen olla? Sama saattaa koskea leluja: ne roikkuvat samoissa paikoissa orsien lähettyvillä, helposti saatavilla. Kuvassa näkyvä undulaatti ruokakupin äärellä istumassa on tuttu näky monelle linnunomistajalle.
Vaan miten liikkuvat luonnonvaraiset linnut? Kuin akrobaatit konsanaan, ainakin verrattuna noihin lemmikkisohvaperunoihin! Toki runsaimmillaan myös luonnonvaraisilla linnuilla on joskus hetkiä, jolloin ne voivat vain istua ja seisoa ruoanlähteen äärellä, mutta suurinosa ruokailusta lienee jotain ihan muuta.
Vinkki: Aiheeseen liittyvät merkinnät: Helppo konsepti, hankala sana: Foraging ja Pienlemmikkien rajoitetut tilat hyötykäyttöön virikkeillä
Jo ennen kuin lintu paikallistaa ravinnonlähteen, sen on lähdettävä lentoon. Ravinnonlähde, esim. tietty puulaji löytyy. Linnun on paikallistettava sieltä hedelmät. Hedelmien seasta on paikallistettava siinä kypsyysvaiheessa olevat hedelmät, jotka ovat maukkaimmat. Näiden hedelmien luokse on jotenkin päästävä, joka saattaa vaatia taiturimaisia laskeutumistaitoja, kiipeämistä ja roikkumista. Yksittäinen hedelmä on ehkä saatava irti, kuorittava ja muutenkin siitä erotellaan syötäväksi kelpaava osa, joka saattaa olla pieni pala koko hedelmän massasta, tai esimerkiksi pelkät siemenet. Ja sitten seuraavan suupalan kimppuun. Lemmikkinä lintu luultavasti vain kävelisi kupilleen (joka on aina samassa paikassa), ja noukkisi sieltä nokkaansa suorilta palasen, jonka omistaja on pilkkonut ja valikoinut parhaaksi. Jo pelkästään tämä osa ruokailusta on luonnossa haasteellisempaa, mutta lemmikkinä yleensä rajoitteita luovat tilojen koko.
Lintua voi kuitenkin kannustaa liikkumaan rajallisissakin tiloissa! Ruoan, virikkeet ja muut voi asettaa linnulle saataville niin, että saavuttaakseen ne se joutuu tekemään lintujumppaa! Tarkoitus ei ole laittaa kaikkea linnun mielestä mielenkiintoista liian äkkiä liian haasteelliseen paikkaan. Motivoivia asioita siirrellään vähitellen, olivat ne sitten ruokaa, herkkuja tai leluja niin, että lintu pysyy perässä, eikä luovuta liian suuren haasteen edessä.
Tavoitteena on saada lintu liikkumaan nykyistä monipuolisemmin, mitään ehdotonta tavoitetta lintujumpassa ei ole. Jos lintu liikkuu edes hieman enemmän kuin aiemmin, on sekin askel eteenpäin. Kaikista yksilöistä tai lajeista ei ole mestariakrobaateiksi.
Tässä mietittynä hieman, millaisia erilaisia tapoja voisi olla linnulle liikkua tai muuten jumpata lihaksiaan, motivaattorina voivat olla normaalisti tarjoiltu ruoka, temputukseen käytettävät herkut, lelut, virikkeet, tai mistä lintu innostuukaan.
- Lentäminen: Lintua kannustetaan lentämään paikkojen välillä
- Kiipeily: Lintu kiipeää eri tavoin, esimerkiksi tikkaita pitkin kiipeäminen on erilaista kuin pystysuoraa ortta ylös, tai jopa alaspäin kiipeäminen
- Alaspäin kurkottelu ja alaspäin roikkuminen: Lintu kurkottelee alaspäin, tai jopa roikkuu jaloillaan pää alaspäin. Osa lajeista on tässä taitavampia, ja saattavat roikkua helposti pää alaspäin jopa yhdellä jalalla, tai jopa yhden varpaan varassa!
- Ylöspäin ja sivulle kurottelu: Lintu joutuu kurottelemaan saavuttaakseen etäämmälle asetetun motivaattorin.
- Puristaminen: Eri paksuisilla, eri kulmissa olevilla orsilla oleskelu ja liikkuminen, ja liikkuvilla orsilla oleskelu ja liikkuminen, esim. keinut, ripustetut orret ja vain toisesta päästä tuetut luonnonoksat.
Lintua kannattaa kannustaa liikkumaan eri tavoin, sillä erilaiset liikkeet vahvistavat erilaisia lihaksia, ennaltaehkäisevät nivelsairauksia, liikkuminen auttaa liikalihavuuden ehkäisyssä, sekä linnun mielikin pysyy virkeänä vaihtelun ja pähkäilyn myötä.
Mitään yleistä ohjetta ei ole, kuinka paljon linnun pitäisi viettää aikaansa missäkin asennossa jumpaten, mutta omistaja saa inspiraatiota katsomalla videoita ja kuvia villeistä tai eläintarhojen aktiivisista papukaijoista, varsinkin oman lemmikkilajin edustajista ja sukulaisista. Luonnollisesta lähdemateriaalista voi sitten etsiä inspiraatiota myös lemmikkilinnun jumppaamiseen luonnollisella tavalla.
Vaan miten liikkuvat luonnonvaraiset linnut? Kuin akrobaatit konsanaan, ainakin verrattuna noihin lemmikkisohvaperunoihin! Toki runsaimmillaan myös luonnonvaraisilla linnuilla on joskus hetkiä, jolloin ne voivat vain istua ja seisoa ruoanlähteen äärellä, mutta suurinosa ruokailusta lienee jotain ihan muuta.
Vinkki: Aiheeseen liittyvät merkinnät: Helppo konsepti, hankala sana: Foraging ja Pienlemmikkien rajoitetut tilat hyötykäyttöön virikkeillä
Jo ennen kuin lintu paikallistaa ravinnonlähteen, sen on lähdettävä lentoon. Ravinnonlähde, esim. tietty puulaji löytyy. Linnun on paikallistettava sieltä hedelmät. Hedelmien seasta on paikallistettava siinä kypsyysvaiheessa olevat hedelmät, jotka ovat maukkaimmat. Näiden hedelmien luokse on jotenkin päästävä, joka saattaa vaatia taiturimaisia laskeutumistaitoja, kiipeämistä ja roikkumista. Yksittäinen hedelmä on ehkä saatava irti, kuorittava ja muutenkin siitä erotellaan syötäväksi kelpaava osa, joka saattaa olla pieni pala koko hedelmän massasta, tai esimerkiksi pelkät siemenet. Ja sitten seuraavan suupalan kimppuun. Lemmikkinä lintu luultavasti vain kävelisi kupilleen (joka on aina samassa paikassa), ja noukkisi sieltä nokkaansa suorilta palasen, jonka omistaja on pilkkonut ja valikoinut parhaaksi. Jo pelkästään tämä osa ruokailusta on luonnossa haasteellisempaa, mutta lemmikkinä yleensä rajoitteita luovat tilojen koko.
 |
| Eläintarhan arokakadu roikkuu orren alapinnalla. |
Lintua voi kuitenkin kannustaa liikkumaan rajallisissakin tiloissa! Ruoan, virikkeet ja muut voi asettaa linnulle saataville niin, että saavuttaakseen ne se joutuu tekemään lintujumppaa! Tarkoitus ei ole laittaa kaikkea linnun mielestä mielenkiintoista liian äkkiä liian haasteelliseen paikkaan. Motivoivia asioita siirrellään vähitellen, olivat ne sitten ruokaa, herkkuja tai leluja niin, että lintu pysyy perässä, eikä luovuta liian suuren haasteen edessä.
Tavoitteena on saada lintu liikkumaan nykyistä monipuolisemmin, mitään ehdotonta tavoitetta lintujumpassa ei ole. Jos lintu liikkuu edes hieman enemmän kuin aiemmin, on sekin askel eteenpäin. Kaikista yksilöistä tai lajeista ei ole mestariakrobaateiksi.
Tässä mietittynä hieman, millaisia erilaisia tapoja voisi olla linnulle liikkua tai muuten jumpata lihaksiaan, motivaattorina voivat olla normaalisti tarjoiltu ruoka, temputukseen käytettävät herkut, lelut, virikkeet, tai mistä lintu innostuukaan.
- Lentäminen: Lintua kannustetaan lentämään paikkojen välillä
- Kiipeily: Lintu kiipeää eri tavoin, esimerkiksi tikkaita pitkin kiipeäminen on erilaista kuin pystysuoraa ortta ylös, tai jopa alaspäin kiipeäminen
- Alaspäin kurkottelu ja alaspäin roikkuminen: Lintu kurkottelee alaspäin, tai jopa roikkuu jaloillaan pää alaspäin. Osa lajeista on tässä taitavampia, ja saattavat roikkua helposti pää alaspäin jopa yhdellä jalalla, tai jopa yhden varpaan varassa!
- Ylöspäin ja sivulle kurottelu: Lintu joutuu kurottelemaan saavuttaakseen etäämmälle asetetun motivaattorin.
- Virikkeessä roikkuminen: Lintu tarraa kiinni samaan esineeseen minkä parissa se puuhailee, esim. lelun kylkeen tai sen alapinnalle (kuvassa).
- Kaivaminen ja kuopiminen: Kaikille lajeille ei niinkään tyypillistä toimintaa, mutta osalle erittäin lajityypillistä käyttäytymistä on maa-aineksen kuopiminen ja kaivaminen joko nokalla tai jaloilla.- Puristaminen: Eri paksuisilla, eri kulmissa olevilla orsilla oleskelu ja liikkuminen, ja liikkuvilla orsilla oleskelu ja liikkuminen, esim. keinut, ripustetut orret ja vain toisesta päästä tuetut luonnonoksat.
Lintua kannattaa kannustaa liikkumaan eri tavoin, sillä erilaiset liikkeet vahvistavat erilaisia lihaksia, ennaltaehkäisevät nivelsairauksia, liikkuminen auttaa liikalihavuuden ehkäisyssä, sekä linnun mielikin pysyy virkeänä vaihtelun ja pähkäilyn myötä.
Mitään yleistä ohjetta ei ole, kuinka paljon linnun pitäisi viettää aikaansa missäkin asennossa jumpaten, mutta omistaja saa inspiraatiota katsomalla videoita ja kuvia villeistä tai eläintarhojen aktiivisista papukaijoista, varsinkin oman lemmikkilajin edustajista ja sukulaisista. Luonnollisesta lähdemateriaalista voi sitten etsiä inspiraatiota myös lemmikkilinnun jumppaamiseen luonnollisella tavalla.
Kommentit
Lähetä kommentti