Parissa paikassa internetin ihmeellisessä maailmassa on tullut vastaan hyvin innovatiivinen virike. Tarkoituksena on, että eläin tavallaan ostaa automaatista (vending machine) valuutalla jotain, mistä se pitää, yleensä ruokaa. Törmäsin tähän konseptiin ensimmäisen kerran katsoessani videon kissasta, joka metsästi asunnosta palloja palauttaen ne omistajan rakentamaan automaattiin. Palloihin oli laitettu sisälle pieni siru, ja automaatissa, johon pallot palautettiin, oli sirunlukija, joka laukaisi ruokinta-automaatin vapauttamaan pienen määrän ruokaa.
Katso projektikuvaus ja videoita tekijän nettisivuilta: Monkey the Cat Hunts for Dinner
Toinen samanlainen projekti tuli vastaan WildThink-nimiseltä järjestöltä: The Animal Vending Machine. Heidän tavoitteenaan on tehdä poleteilla toimiva automaatti, jota voitasiin tuottaa tulevaisuudessa suuremmissa määrin, ja täten saada automaatti osaksi eläintarhojen vakiovarustelua. Tällä hetkellä WildThinkin pääkohderyhmänä ovat orangit. Katso vielä lyhyt video automaatin toiminnasta täältä. Tässä vielä toinen video aiheesta: orangeille legoista rakennettu ruoka-automaatti.
Miksi tällainen automaatti sitten olisi hyvä virike millekään eläimelle? Vankeudessa elävät eläimet ovat helpommin tylsyyden partaalla, joka ei ole niin simppeliä kuin miltä se saattaa kuulostaa. Tylsyys johtaa helposti turhautumiseen, stereotyyppiseen käyttäytymiseen ja muihin käytösongelmiin, joista osaa voi verrata jopa ihmisten masennukseen. Toimeton eläin on altis myös fyysisen terveyden rapistumiselle: liikkumattomuus rappeuttaa lihaksi, luita ja niveliä, mutta voi aiheuttaa myös ylipainoa ja rasvan kertymistä elimiin. Eläimen kannustaminen lajityypilliseen toimintaan, ruoan etsimiseen auttaa pitämään eläimen mielen virkeänä ja kehon kunnossa. Automaatin kautta eläin etsii välikäden kautta ruokaa: sen sijaan että se etsisi ruokaa suoraan, se etsisi valuuttaa. Oli se sitten wiffle-palloja (kuten kissalla esimerkissä) tai vartavasten valettuja poletteja (kuten WildThinkin koneella), ne eivät pilaannu elinympäristöön kuten lajille tyypillinen ruoka saattaa tehdä ajan mittaan, jos ruoka jääkin sattumalta löytymättä. Poletit piilotettaisi sellaisiin paikkoihin, että eläin tekee lajilleen tyypillisiä asioita ne löytääkseen ja päästäkseen niihin käsiksi, kuten kiipeilee, kaivaa, pureskelee, roikkuu ja tietenkin liikkuu eri paikkojen välillä.
Polettien kanssa tulisi ottaa huomioon turvallisuus. Esimerkiksi aiemmin mainitulla kissalla käytetyt harjoitusgolfpallot eivät kävisi papukaijalle: lintu rikkoo kevytmuovisen pallon hetkessä päästen käsiksi siruun, joka ei ole kovin hyvää pureskeltavaa ja maisteltavaa. Itse poletin tulisi olla materiaaliltaa, mutta myös muodoltaan ja kooltaan sellaista, että se ei itsessään olisi eläimelle millään tavalla vaarallinen. Tässä voisi ottaa jo huomioon haastavuuden: esimerkiksi donitsin muotoisen poletin voi ripustaa eri tavoin kuin sileän kolikkomaisen poletin, mutta poletin reiän pitää olla sellainen että eläimen ruumiinosa (kuten varvas, kynsi, sormi, hammas, nokka tai pää) ei voi jäädä siihen kiinni. Lajista ja sen kyvyistä riippuen poletteja voisi piilotella eri paikkoihin, esimerkiksi kissoille vaihtelua toisi vain poletit isommalla alueella ja hieman piilossa, mutta esimerkiksi papukaijoilla poletit voisivat olla jyrsittävän esteen takana. Poletin on ainakin aluksi oltava myös sellainen, että eläimen on helppo noukkia se mukaansa ja kantaa sitä, jotta into ei lopahda liian vaikean haasteen äärellä. Esimerkiksi kissan on hyvin vaikeaa poimia kolikkomaista polettia sileältä pinnalta.
Itse pohdin kuitenkin aina myös virikkeiden haittavaikutuksia. Heräisikö eläimellä pakonomainen tarve etsiä poletteja elinympäristöstään, joka aiheuttaisi sille tylsään alkutilanteeseen verrattuna tylsyyttä enemmän stressiä? Tällöin kannattaa miettiä, sopiiko eläimelle lajin tai yksilön puolesta tilanne, jossa sillä on ruokapoletteja potentiaalisesti saatavilla kaiken aikaa. Esimerkiksi papukaijoille ja kädellisille, joilla ruokaa on käytännössä kaiken aikaa tarjolla jossain muodossa, ostoautomaatti sopii paremmin, kuin ahnaille koirille, joilla ruoan määrää ja ruokintakertoja pitää hallinnoida. Koiralle voisi siis olla stressaavaa, jos se ei ymmärtäisi lopettaa polettien etsimistä ikuisen nälän huutaessa masussa. En tiedä kuinka nopeasti mikäkin eläin oppisi polettien määrän, esimerkiksi että niitä olisi päivittäin tarjolla vain vaikkapa neljä kappaletta.
Itse laite tulisi olla myös eläimelle turvallinen. Esimerkiksi isot papukaijat ja kädelliset ovat tuhoisia niin päättäessään, jolloin automaatin tulisi olla jossain eläimen ulottumattomissa niin, että se kuitenkin pystyy pudottamaan poletin vaivatta ja hakemaan palkkion. Älykkäämpien eläinten kohdalla miettiessä pelkästään painovoimapohjaista välinettä voi miettiä, oppiiko eläin pudottamaan aukkoon myös muita esineitä kuin poletteja.
Kaupallinen versio on lähes käytännössä jo olemassa koirille. AFP Fetch N Treat Toy vapauttaa herkkuja koiran tuodessa sinne tennispallon (tai muun vastaavan pallon). Automaattiin verrattuna tämä lelu kuitenkin palauttaa sinne laitetun pallon välittömästi samassa syssyssä herkkujen kanssa. Pienellä muokkaamisella siitä voisikin saada erilailla toimivan vermeen, esimerkiksi liittämällä putken pallolle niin, että sama pallo ei ole saatavilla enää toista kertaa. Nykyisellään se ei pääse ajatuksen tasolla samalla linjalle mitä tässä kirjoituksessani haen.
Olisi kiva testata tällaista laitetta ja ideaa esimerkiksi juurikin papukaijoilla, ja muilla eläimillä jotka ovat tarpeeksi näppäriä ymmärtämään sen käyttötarkoituksen, ja ruokinnaltaan ja ruokailutavoiltaan sellaisia, että verme niille sopisi.
Katso projektikuvaus ja videoita tekijän nettisivuilta: Monkey the Cat Hunts for Dinner
Toinen samanlainen projekti tuli vastaan WildThink-nimiseltä järjestöltä: The Animal Vending Machine. Heidän tavoitteenaan on tehdä poleteilla toimiva automaatti, jota voitasiin tuottaa tulevaisuudessa suuremmissa määrin, ja täten saada automaatti osaksi eläintarhojen vakiovarustelua. Tällä hetkellä WildThinkin pääkohderyhmänä ovat orangit. Katso vielä lyhyt video automaatin toiminnasta täältä. Tässä vielä toinen video aiheesta: orangeille legoista rakennettu ruoka-automaatti.
Villeillä varislinnuilla on samanlaista yritetty monestikin. Urbaaneista varislinnuista on yritetty värvätä kaupunkialueen siivojia, jos linnut saataisi opetettua tuomaan roskia ruokapalkalla. Pullonkorkit tai tupakantumpit ovat yleisiä roskia. Magpie Recycling Project -projektissa harakat tuovat palautukseen monenlaisia roskia, ja ne ovat ymmärtäneet jutun juonen, eivätkä tuki automaattia risuilla, kivillä tai lehdillä. (Lisävideo: How the "magpie-machine" works.)
 |
| Konseptikuvia papukaijojen ruoka-automaattiin |
Polettien kanssa tulisi ottaa huomioon turvallisuus. Esimerkiksi aiemmin mainitulla kissalla käytetyt harjoitusgolfpallot eivät kävisi papukaijalle: lintu rikkoo kevytmuovisen pallon hetkessä päästen käsiksi siruun, joka ei ole kovin hyvää pureskeltavaa ja maisteltavaa. Itse poletin tulisi olla materiaaliltaa, mutta myös muodoltaan ja kooltaan sellaista, että se ei itsessään olisi eläimelle millään tavalla vaarallinen. Tässä voisi ottaa jo huomioon haastavuuden: esimerkiksi donitsin muotoisen poletin voi ripustaa eri tavoin kuin sileän kolikkomaisen poletin, mutta poletin reiän pitää olla sellainen että eläimen ruumiinosa (kuten varvas, kynsi, sormi, hammas, nokka tai pää) ei voi jäädä siihen kiinni. Lajista ja sen kyvyistä riippuen poletteja voisi piilotella eri paikkoihin, esimerkiksi kissoille vaihtelua toisi vain poletit isommalla alueella ja hieman piilossa, mutta esimerkiksi papukaijoilla poletit voisivat olla jyrsittävän esteen takana. Poletin on ainakin aluksi oltava myös sellainen, että eläimen on helppo noukkia se mukaansa ja kantaa sitä, jotta into ei lopahda liian vaikean haasteen äärellä. Esimerkiksi kissan on hyvin vaikeaa poimia kolikkomaista polettia sileältä pinnalta.
Itse pohdin kuitenkin aina myös virikkeiden haittavaikutuksia. Heräisikö eläimellä pakonomainen tarve etsiä poletteja elinympäristöstään, joka aiheuttaisi sille tylsään alkutilanteeseen verrattuna tylsyyttä enemmän stressiä? Tällöin kannattaa miettiä, sopiiko eläimelle lajin tai yksilön puolesta tilanne, jossa sillä on ruokapoletteja potentiaalisesti saatavilla kaiken aikaa. Esimerkiksi papukaijoille ja kädellisille, joilla ruokaa on käytännössä kaiken aikaa tarjolla jossain muodossa, ostoautomaatti sopii paremmin, kuin ahnaille koirille, joilla ruoan määrää ja ruokintakertoja pitää hallinnoida. Koiralle voisi siis olla stressaavaa, jos se ei ymmärtäisi lopettaa polettien etsimistä ikuisen nälän huutaessa masussa. En tiedä kuinka nopeasti mikäkin eläin oppisi polettien määrän, esimerkiksi että niitä olisi päivittäin tarjolla vain vaikkapa neljä kappaletta.
Itse laite tulisi olla myös eläimelle turvallinen. Esimerkiksi isot papukaijat ja kädelliset ovat tuhoisia niin päättäessään, jolloin automaatin tulisi olla jossain eläimen ulottumattomissa niin, että se kuitenkin pystyy pudottamaan poletin vaivatta ja hakemaan palkkion. Älykkäämpien eläinten kohdalla miettiessä pelkästään painovoimapohjaista välinettä voi miettiä, oppiiko eläin pudottamaan aukkoon myös muita esineitä kuin poletteja.
Kaupallinen versio on lähes käytännössä jo olemassa koirille. AFP Fetch N Treat Toy vapauttaa herkkuja koiran tuodessa sinne tennispallon (tai muun vastaavan pallon). Automaattiin verrattuna tämä lelu kuitenkin palauttaa sinne laitetun pallon välittömästi samassa syssyssä herkkujen kanssa. Pienellä muokkaamisella siitä voisikin saada erilailla toimivan vermeen, esimerkiksi liittämällä putken pallolle niin, että sama pallo ei ole saatavilla enää toista kertaa. Nykyisellään se ei pääse ajatuksen tasolla samalla linjalle mitä tässä kirjoituksessani haen.
Olisi kiva testata tällaista laitetta ja ideaa esimerkiksi juurikin papukaijoilla, ja muilla eläimillä jotka ovat tarpeeksi näppäriä ymmärtämään sen käyttötarkoituksen, ja ruokinnaltaan ja ruokailutavoiltaan sellaisia, että verme niille sopisi.
Kommentit
Lähetä kommentti