Suomen yleisimmät lemmikkipapukaijat

Suomessa on oma vakiintunut lemmikkilintulajistonsa. Yleisimmät lajit ovat monille tuttuja jopa ympäri maailman, mutta osa muualla tunnetuista suvuista saattaa puuttua Suomesta lähes täysin.

Tässä on luetteloitu Suomessa yleisimpiä lemmikkipapukaijalajeja ja -sukuja, ottamatta erityisesti kantaa yleisyysjärjestykseen.

Undulaatti

Undulaatti on yksi suosituimmista lemmikkipapukaijoista ympäri maailman. Suomessakin se on kaikkein yleisin. Sen pieni koko ja helppo hoito takaavat sen suosion aloittelijoista lähtien. Runsaat ja monimuotoiset värimutaatiot pitävät sen suosiota yllä myös kasvattajilla. Undulaatti kesyyntyy poikasena nopeasti. Undulaattia suositellaan pidettävän vähintään neljän linnun parvissa, sillä lintu on henkeen ja vereen parvilintu. Yleensä uusien lintujen sopeuttaminen parveen on kivuton ja helppo prosessi.

Undulaatteja on hyvin paljon eri värisiä.

Neitokakadu

Neitokakadu on yksi suosituimmuista lajeista Suomessa, ja on joskus myös ajateltu, että se saattaa joskus mennä undulaatista ohi yleisyydessään. Neitokakadun saatavuus on mainio, väreissä riittää katseltavaa ja koettavaa, ja sen sopuisa luonne mahdollistaa uusien lintujen lisäämisen parveen helposti. Se kesyyntyy poikasena helposti.

Harlekiini-helmiäisneitokakadu

Kaijaset eli rakkauspapukaijat eli agapornikset

Kaijanen, rakkauspapukaija ja agapornis ovat kaikki synonyymeja tämän lintusuvun nimelle, eikä se ole minkään lajin lajinimi. Ruusukaijanen, viktoriankaijanen sekä naamiokaijanen ovat Suomessa yleisimmät kaijaslajit. Muut kaijaslajit ovat hyvin paljon tätä kolmikkoa huomattavasti harvinaisempia, kuten jokikaijanen tai madagaskarinkaijanen. Kaijaset voivat myös tuottaa hybridejä keskenään. Yleisimmistä lajeista on myös lukuisia värimuunnoksia, joiden lajia voi aloittelijan olla hankala määrittää. Kaijaset ovat pieniä, aktiivisia, äänekkäitä mutta eivät yleensä kovin kesyyntyviä. Ne saattavat myös olla aggressiivisia muita lajeja kohtaan. Ruusukaijasta lukuunottamatta kaijaset ovat CITES-lajeja, jolloin niillä pitää kaupanteon tilanteessa olla alkuperätodistus. 

Ruusukaijanen on kaijasista yleisin, ja sen yleisin värimuoto on vihreä.

Kauluskaija ja sukulaiset

Kauluskaija kuuluu Psittacula-sukuun, jonka lajit ovat pienehköjä - keskikokoisia, pitkäpyrstöisiä papukaijoja. Ne ovat aktiivisia ja melko äänekkäitä. Kauluskaijojen saatavuus on Suomessa ihan OK, muiden lajien hieman huonompi. Kauluskaijasta on Suomessa melko paljon värimuotoja, mm. sininen ja lutino (keltainen). Muihin lajeihin kuuluvat Suomessa tavattavista mm. isokauluskaija, luumupääkaija, punarintakaija ja tiibetinkaija. Kauluskaijaa lukuunottamatta Psittacula-kaijat ovat CITES-lajeja, jolloin niillä pitää kaupanteon tilanteessa olla alkuperätodistus. 

Psittacula-suvun kaijoista vihreä kauluskaija on Suomessa yleisin lemmikki.

Aratinga-aratit

Aratinga- eli viheraratit, ajoittain myös aitoaratit jaettiin vastikään useampaan sukuun. Nykyään isommat, punaviherkirjavat linnut kuuluvat omaan Psittacara-sukuunsa, pienemmät aratit Eupsittula-sukuun ja sinipääaratti sai oman sukunsa Thectocercus. Luonteeltaan kaikki nämä aratit ovat aktiivisia ja äänekkäitä, pienemmät tosin ehkä hieman vähemmän äänessä. Ne ovat hellyydenkipeitä, ja kesyinä monesti hakevat läheisyyttä ihmisestä, ja villimpinä lintutoverista. Suomessa esiintyviin Aratinga-lajeihin kuuluvat mm. aurinkoaratti, palmuaratti, huppuaratti, kruunuaratti ja savanniaratti. Eupsittula-suvusta olen Suomessa törmännyt vain persikka-arattiin. Psittacara-suvun edustajat ovat harvinaisempia, ja Suomessa on tullut vastaan pahta-aratti ja punapääaratti. Mitkään näistä arateista eivät ole kovin yleisiä Suomessa. Kaikki arattilajit ovat CITES-lajeja ja ne vaativat kaupankäynnissä alkuperätodistuksen.

Aurinkoaratti lienee yleisin suvun edustaja lemmikkipiireissä.

Pyrrhura- eli suomuaratit

Suomuaratteja on useampaa lajia. Ne ovat pienehköjä aratteja, joille on yhteistä kipakka luonne. Niiden sanotaan olevan suuria lintuja pienessä paketissa. Ne ovat helposti taipuvaisia aggressiivisuuteen, varsinkaan jos omistaja ei osaa varautua niiden luonteeseen. Suomuarattien sanotaan olevan isoegoisia, ja ne voivat ajautua ongelmiin uhittelemalla itseään runsaasti isommille linnuille. Suomuaratit eivät ole Suomessa kovin yleisiä. Lajeihin kuuluvat mm. araukaria-aratti (ent. riograndenaratti), helmiaratti, rämeikköaratti, inka-aratti, raitasuomuaratti, punalakkiaratti ja viherposkiaratti (ent. siniposkiaratti). Viherposkiaratti lienee ainut, josta on lemmikkimarkkinoilla värimuotoja. Kaikki Pyrrhura-lajit ovat CITES-lajeja ja ne vaativat kaupankäynnissä alkuperätodistuksen.

Helmiaratti on yksi yleisimmistä Pyrrhura-lajeista Suomessa, vaikka ei sekään ole kovin yleinen. 

Pionus- eli siniaratit

Siniaratit ovat hyvin läheistä sukua amatsoneille. Ne ovat saman mallisia, joskin yleensä pienempiä ja värikkäämpiä omalla tavallaan. Ne ovat Suomessa harvinaisia lemmikkejä. Niiden sanotaan olevan luonteeltaan amatsoneja tasaisempia. Lajeihin kuuluvat esimerkiksi siniaratti, parananaratti, meksikonaratti ja pronssiaratti. Kaikki Pionus-lajit ovat CITES-lajeja ja ne vaativat kaupankäynnissä alkuperätodistuksen.

Pionus-suvun nimi on suomeksi siniaratit, ja siniaratti on myös erään suvun lajin nimi.

Caiquet

Caiqueiden suku on suomeksi valkovatsa-aratit, joka on ironisesti myös toisen lajin nimi. Sukuun kuuluu Birdlifen mukaan kaksi lajia: valkovatsa-aratti ja mustalakkiaratti. Joidenkin luetteloiden mukaan lajeja on useampia. Caiquet eli "kaikut" ovat pienestä koostaan huolimatta erittäin haastavia luonteeltaan, sillä ne ovat helposti taipuvaisia aggressiivisuuteen. Ne ovat kuin lintumaailman pellejä hyppien ja painien keskenään, jolloin tarkkailijalle jää helposti kuva hauskasta linnusta. Molemmat lajit ovat CITES-lajeja ja ne vaativat kaupankäynnissä alkuperätodistuksen.

"Kaikut" ovat helposti kiihtyviä, ja kiihtymys voi johtaa puremiseen.

Munkkiaratti

Munkkiaratti on oma arattisukunsa, johon kuuluva samanniminen laji on ainoa papukaija, joka rakentaa suuren risupesän. Munkkiaratit ovat melko äänekkäitä, pienehköjä papukaijoja. Munkkiaratteja on Suomessa jonkin verran, joskin aktiivista kasvattajaa ei ole tullut vastaan vähään aikaan. Munkkiaratista on muutamia värimuunnoksia, perusvärin vihreän lisäksi esimerkiksi sininen ja lutino. Munkkiaratit ovat CITES-laji ja ne vaativat kaupankäynnissä alkuperätodistuksen.

Munkkiaratin ehdottomasti yleisin värimuoto on sen luonnonväri, vihreä.

Raita-aratti

Raita-aratti on oman sukunsa ainoa lemmikkiedustaja. Se on kooltaan pieni ja töpäkkä. Sen ääntely on usein melko hillityn tasoista pulputusta. Raita-aratti on liikkeissään melko harkittu, ja yleensä ne eivät ole lemmikkinä kovin kesyjä, eivätkä kesyynny kovin hyvin enää nuoruusiän ohittaneena. Ne nauttivat lajitoverien seurasta ja painautuvat mielellään lajitoverin kylkeen sukimaan. Raita-aratti ei ole Suomessa kovin yleinen. Raita-aratti on CITES-laji ja ne vaativat kaupankäynnissä alkuperätodistuksen.

Raita-aratin yleisin väri on luonnonvihreä, mutta muitakin värimuotoja on.

Muut aratit

Aratteja on muitakin yksittäisiä lajeja tai sukuja, joita on Suomessa jonkin verran. Näitä ovat esimerkiksi patagonianaratti, kulta-aratti, haukka-aratti, etelänaratti ja harmaa-aratti. Lue lisää arattien monimuotoisuudesta: Arattien monet kasvot. Kaikki aratit ovat CITES-laji ja ne vaativat kaupankäynnissä alkuperätodistuksen.

Patagonianaratti on erittäin äänekäs, mutta vekkuli laji, joka on lemmikkinä melko harvinainen ympäri maailman.

Arat

Aroja on useampaa sukua, mutta niitä on helppo puhutella isona kokonaisuutena. Vaihtelua mahtuu erittäin paljon: pieni pikkuara on kooltaan vain neitokakadun kokoinen, ja suurin hyasinttiara on metrin mittainen ja suurin lentokykyinen papukaija, ja erittäin harvinainen lemmikkinä. Yleisimpiä aroja ovat suuret sinikelta-ara ja vihersiipiara. Muita lajeja lemmikkinä ovat keskikokoiset sinipääara, sepelara, brasilianara, valkonaama-ara (ent. joikuara) sekä isoihin aroihin kuuluva puna-ara ja harvinainen, suurehko smaragdiara (ent. sotilasara). Isojen arojen suurin haaste on niiden koko: ne tarvitsevat paljon tilaa ja niiden valtaisa nokka on valmis pilkkomaan lähes koko talon. Kaikki aralajit ovat CITES-lajeja ja ne vaativat kaupankäynnissä alkuperätodistuksen.

Yleisin isojen arojen kolmikko: sinikelta-ara, vihersiipiara ja puna-ara.

Amatsonit

Amatsonit ovat lie yksi kuuluisimmista papukaijoista. Ne ovat "peruspapukaija", vihreitä, lyhytpyrstöisiä ja keskikokoisia. Amatsoneihinkin mahtuu kuitenkin vaihtelua: osa lajeista on kuumapäisiä ja saattavat olla herkästi taipuvaisia aggressiivisuuteen. Yleisiä lajeja tai ryhmiä ovat siniotsa-amatsoni ja amazonianamatsoni, (ent. keltaotsa-amatsoni) jonka alalajiryhmiä ovat keltapääamatsoni ja keltaniska-amatsoni. Nämä luetellut ovat yleensä amatsoneista kipakoimpia luonteeltaan. Yleisin siniotsa-amatsonin ohella on kultaposkiamatsoni. Muita, harvinaisempia lajeja Suomessa ovat suuri jauhoamatsoni, lila-amatsoni, punaotsa-amatsoni, meksikonamatsoni, jokiamatsoni, viiniamatsoni sekä pieni valko-otsa-amatsoni. Kaikki amatsonit ovat CITES-lajeja ja ne vaativat kaupankäynnissä alkuperätodistuksen.

Kultaposkiamatsoni siniotsa-amatsonin ohella Suomen yleisimpiä amatsonilajeja.

Isot kakadut

Isoihin kakaduhin lasketaan käytännössä kaikki muut lajit, paitsi neitokakadu. Näihinkin kakaduihin kuitenkin mahtuu eroavaisuuksia koon suhteen. Keskikokoisia kakaduja ovat esimerkiksi salomoninkakadu, tanimbarinkakadu, lähdekakadu, ruusukakadu, arokakadu (ent. inkakakadu) ja celebesinkakadu (ent. keltatöyhtökakadu). Isompia ovat taas valkokakadu, kultatöyhtökakadu sekä molukkienkakadu. Kakadut ovat tuhovimmaisia ja kovaäänisiä, mutta erittäin näppäriä, älykkäitä sekä sosiaalisia. Kakadut pölisevät paljon. Ne eivät ole kovin yleisiä Suomessa, ja laijen välillä on yleisyyseroja. Kaikki kakadut neitokakadua lukuunottamatta ovat CITES-lajeja ja ne vaativat kaupankäynnissä alkuperätodistuksen.

Valkokakadu lienee Suomen yleisin laji isoimmista kakaduista.

Avoparikaija

Avoparikaija on oma erikoisuutensa lemmikkilintumaailmassa: se on erikoinen ruokavalio vaatii omistajalta perehtymistä ja omistautumista. Lajin kestokyky siemenille tai pelleteille on huono, jolloin ruokavalion tuoreruokapuolen tulee olla kunnossa. Avoparikaijojen koiras ja naaras ovat hämmästyttävän eri näköiset: koiras on vihreä ja naaras sinipunainen. Avoparikaija on CITES-laji ja ne vaativat kaupankäynnissä alkuperätodistuksen.

Avoparikaijan erottaa helposti muista papukaijoista.

Harmaapapukaija

Harmaapapukaijalla on kaksi tunnettua alalajia: kongo ja timneh. Kongo on suurempi ja vaaleampi, timnehillä on taas luunvärinen ylänokka ja tummempi höyhenpuku. Harmaapapukaija on yksi yleisimmistä isoista papukaijoista. Se on yleensä äänekäs ja saattaa oppia puhumaan. Se on erittäin älykäs, ja välillä herkkä muutoksille ja uusille asioille. Harmaapapukaijat pölisevät paljon. Harmaapapukaija on CITES-laji ja ne vaativat kaupankäynnissä alkuperätodistuksen.

Kongo-alalaji on Suomessa yleisempi.

Poicephalus-suku

Poicephalus-suvun nimi on suomeksi afrikankaijat, joka on myös yhden suvun lajin nimi. Ne ovat töpäköitä, isopäisiä ja lyhytpyrstöisiä lajeja, joiden koko vaihtelee pienehköstä keskikokoiseen. Yleisin laji meillä ja muualla lienee senegalinkaija. Muita lajeja lemmikkinä ovat esimerkiksi afrikankaija, mosambikinkaija, somaliankaija ja isoafrikankaija. Poicephalusten ääni on metallinkaikuinen ja hyvin kimeä ja ne oppivat harvoin puhumaan paljon tai kovin selkeästi. Kaikki suvun edustajat ovat CITES-lajeja ja ne vaativat kaupankäynnissä alkuperätodistuksen.

Kakarikit eli viherkaijat

Kakariki terminä tarkoittaa koko viherkaijojen sukua, ei pelkkää lajia. Suomessa suvusta tavataan kruunuviherkaijaa ja uudenseelanninviherkaijaa. Ne ovat molemmat pienehköjä, erittäin aktiivisia lajeja, joilta ei tunnu virta loppuvan koskaan. Ne ovat yleensä lähes valmiiksi kesyjä, sillä ne ovat niin pelottomia, mutta aktiivisuutensa vuoksi niistä ei saa sormella tai olkapäällä istuvaa seuralaista: niillä on yksinkertaisesti liian kiire sellaiseen. Kakarikien saatavuus vaihtelee, niitä on välillä myynnissä paljon, ja välillä ei lainkaan. Uudenseelanninviherkaijasta on saatavilla useita värimutaatioita, kuten kirjava, sininen ja kaneli sekä näiden yhdistelmät. Molemmat lajit ovat CITES-lajeja ja ne vaativat kaupankäynnissä alkuperätodistuksen.

Luonnonvihreä uudenseelanninviherkaija on Suomen yleisin kakariki. 

Rosellat

Rosellat ovat kauniita, joskin yleensä hieman etäisiä ja arkoja papukaijoja. Ne ovat yleensä reviiritietoisia muita kuin omaa kumppaniaan kohtaan, eikä yksilöiden yhdistäminen käy välttämättä helposti. Lajeja ovat mm. valkokurkkurosella, punarosella, vaalearosella (ent. valjurosella) ja keltakurkkurosella, joista kaksi ensimmäistä ovat yleisimmät. Kaikki rosellat ovat CITES-lajeja ja ne vaativat kaupankäynnissä alkuperätodistuksen.

Kuvassa villivärinen valkokurkkurosella, mutta lemmikkinä tavattavia värimuunnoksia on myös useita.

Muut ruohoparakiitit

Ruohoparakiitit eli "grass parakeets" on liukuva käsite pienille, australialaisille parakiiteille. Näihin voi epävirallisesti kuulua esimerkiksi Neophema-suvun kaunoruohokaija, punaruohokaija, kaunoruohokaija sekä savanniparatiisikaija (ent. lauluparakiitti). Loistokaijojen suvusta kaikkia kolmea tavataan lemmikkinä: loistokaija, kultaloistokaija ja aavikkoloistokaija ovat näistä parakiiteista isoimpia mutta kaikki melko harvinaisia. Epolettikaijaa tavataan myös, mutta hyvin vähän, samoin australiankuningaskaijaa. Eri sukuihin kuuluvina ne ovat kuitenkin hoidoltaan kohtuullisen samanlaisia.  Kaikkien lajien saatavuus on Suomessa huonohko. Kaikki nämä ovat CITES-lajeja ja ne vaativat kaupankäynnissä alkuperätodistuksen.

Savanniparatiisikaijan naaraan ja koiraan erottaa usein väristä ja siitä on useita erilaisia värimuunnoksia.

Araset

Araset ovat pienimpiä lemmikkinä pidettäviä papukaijoja. Kooltaan ne ovat suunnilleen undulaatin kokoluokkaa, mutta lyhyellä pyrstöllä. Niillä on hento, kimeä ääni, mutta voivat nekin metakan nostaa. Arasista lemmikkinä ja Suomessakin yleisin laji on ecuadorinaranen, muutoin olen törmännyt Suomessa lisäksi vain meksikonaraseen. Araset tarvitsevat kokoonsa nähden paljon tilaa, sillä lajitoverin kanssa pidettynä niillä on lievä tapa kinastella välillä, ja riitojen yltymisen välttämiseksi on oltava tilaa väistää. Sopu palautuu yleensä kuitenkin vallan nopeasti. Kaikki araset ovat CITES-lajeja ja ne vaativat kaupankäynnissä alkuperätodistuksen.

Ecuadorinarasesta on useita värimuotoja, kuten tämä sininen. Normaali villiväri, vihreä, on kuitenkin yleisin värimuoto lemmikkinä. 

Lurit

Lurit Suomessa ei lureja pidetä paljon lemmikkinä. Lurien erikoisuutena on niiden ruokavalio: tuoreruokapitoinen ja mettä sisältävä ruokavalio sotkee sekä syödessä että ulospäin tullessa. Lurilajeista Suomessa on lemmikkinä mm. sateenkaariluri, kaulusluri, kardinaaliluri, punaluri ja lörppöluri.  Kaikki lurit ovat CITES-lajeja ja ne vaativat kaupankäynnissä alkuperätodistuksen.

Sateenkaariluri lienee maailmalla ja Suomessa yleisin lemmikkinä pidettävä lurilaji.