Suomi on pieni maa, jonka papukaijapiirit ovat todella pienet maailman menoon verrattuna. Suomessa ei ole käytännössä yhtään papukaija-alan ammattilaista, ainakaan kouluttamisen tai kasvattamisen suhteen. Asiantuntijoita kuitenkin on.
Ensin on mietittävä, mikä on ammattilainen? Onko ammattilainen se, jolla on asiaan liittyvä koulutus? Onko ammattilainen se, joka saa suuren osan elannostaan siitä asiasta? Vai molemmat? Vai vain harrastaja? Tai ihminen, jolla osa elannosta tulee tästä aiheesta? Hankala kysymys, varsinkin Suomessa vastattavaksi.
Papukaija-alan ammattilaisia voivat ulkomailla olla ne ihmiset, joilla suuri osa elannosta tulee jotenkin papukaijojen kautta: eläintenkouluttaja, joka kouluttaa lähinnä papukaijoja, eläinkauppias, joka myy lähinnä tai ainoastaan papukaijajuttuja, kasvattaja, joka saa elannon kasvattamillaan papukaijoilla, eläintarhan pitäjä, jolla on kokoelmassaan lähinnä papukaijoja jne... Suomessa tuollaisille ammattilaisille ei käytännössä ole markkinoita, sillä Suomen lintupiirit ovat niin pienet. Lisäksi näihin voi aina liittää sen, onko ihmisellä lintu- tai papukaija-alan koulutusta, virallista tai epävirallista, ja mistä se on saatu?
Millaisia ammattilaisia Suomessa sen sijaan voi olla papukaijojen kanssa? Eläinalan koulutukset ovat usein laajoja, ja papukaijoja saatetaan eläinhoitajan, -kouluttajan tai -lääkärin koulutusohjelmassa käsitellä vain yhdellä kurssilla muiden eksoottisten eläinten kanssa. Tällöin koulutus tarjoaa sellaisenaan jopa huonommat eväät lintujen kanssa työskentelyyn kuin innokas ja päättymätön omaehtoinen opiskelu ilman virallisia kouluja tai kursseja. Usein kuitenkin eläinalalla työskennellessä suurinosa elannosta tulee muista eläimistä: kissoista, koirista tai maatalouden eläimistä. Kouluttaja saattaa työskennellä yleensä koirien kanssa, eläinlääkäri tai -hoitaja pieneläinklinikalla koirien tai kissojen kanssa, ja eläinhoitaja eläintarhassa tai kotieläinpihassa erilaisten eläinten kanssa. Papukaijojen kanssa eniten työskentelevät ne, joiden työpaikalla on paljon papukaijoja, kuten vaikkapa lintutarhat tai kotieläinpihat/eläintarhat, joiden lajikoordinaattori tms. tykkää kaijoista. Ne ovat kuitenkin yleensä vain pieni osa hoitotyötä. Monesti myös kotieläinpihoilla ja lintutarhoilla eläinten hoitaminen saattaa olla pinnallista, koska lajeja on niin paljon: ruoan laittaminen ja siivoaminen ovat eläinpihoilla pääasiallisia tehtäviä. Virallisia papukaijahoitoloita taas Suomessa on vain yksi tällä hetkellä.
Toinen osa on papukaijojen kaupallistaminen. Onko ihminen papukaija-alan ammattilainen, jos hän saa elantonsa eläinkaupasta tai eläintarvikekaupasta, joka myy papukaijoihin liittyviä juttuja, tai hän kasvattaa lintuja ja myy niitä? Suomen kokoisessa paikassa on hankala pärjätä vain papukaijajutuin, joten moni eläinkauppias pitää valikoimissaan myös muita asioita. Kaikki eivät myy lintuja, mutta osa myy. Missä vaiheessa ihminen on papukaija-ammattilainen, jos kaupankäyntiin sisältyy muutakin kuin papukaijajuttuja tai papukaijoja?
Kasvattajat ovat Suomen kokoisessa maassa vielä asia erikseen. Pitäisi olla todella onnekas ja hyvä markkinoimaan, että Suomessa voisi elättää itsensä vain papukaijoja kasvattamalla. Kysyntä ei ole vain niin suurta. Yleensä kasvatus on vain lisäosa harrastukseen, jolla haetaan muita asioita kuin rahallista tuottoa.
Mutta jos ammattilaisia olisikin, olisivatko he se kaikkein uskottavin lähde tiedolle? Oletetaan, että Suomen kokoisessa maassa voisi olla papukaija-alan ammattilaisia seuraavista lähteistä:
- Kauppias, joka myy 100% papukaijatuotteita ja myös eläviä lintuja
- Hoitolan pitäjä, jonka asiakaskunta on 100% papukaijojen omistajia
- Eläinlääkäriasema, jonka asiakaskunta on 100% papukaijojen omistajia (eläinhoitajat ja eläinlääkäri työllistettyinä)
- Kouluttaja, joka kouluttaa vain papukaijoja
- Kasvattaja, joka kasvattaa ja myy vain papukaijoja
- Kotieläinpiha, jonka eläimistä vaikka 90% olisi papukaijoja
Löydän lähes jokaisesta näistä heikkouksia. Kauppias ja hoitolanpitäjä voisivat Suomessa olla mahdollisia, ja ehkä ne ovatkin. Tällöin riippuu kuitenkin huomattavasti yrittäjän tietotasosta, onko hän asiantuntija, jonka sanaan tai tietotaitoon kannattaa luottaa. Kauppa pyörii ja linnut saa kaupaksi myös väärin tiedoin. Asia on jännä, koska Suomessa on tältä alalta pari ammattilaista tai "ammattilaista." Nimiä mainitsematta molemmat pitävät lintuihin ja/tai lintutavaraan painottuvia eläinkauppoja. Toinen myy paperittomia ja sairaita lintuja ja antaa perään ihan uskomattoman huonoja hoito-ohjeita. Toinen taas myy asiallisia tarvikkeita, tuo tilauksesta lintuja tutuilta kasvattajilta, ja neuvoo nykytiedon valossa linnunomistajia oikein. Molemmat voisivat käydä kauppaa saman euro- tai tavaramäärän, mutta vain toisesta olisin valmis sanomaan, että hän on asiantuntija. Eikä se ole se, joka myy vuodessa eniten eläviä lintuja...
Sama koskee myös hoitolaa. Kuka tahansa voisi perustaa papukaijahoitolan, johon yksityiset ihmiset tuovat lintujaan hoitoon lomien ajaksi. Tietty eläinhoitajan tutkinnosta on apua, mutta lintujen hoitoa siellä ei kovin paljon käydä. Hoitolassa olevat linnut pysyvät luultavasti elossa eikä niitä laiminlyödä tai hoideta varsinaisesti huonosti, mutta yrittäjän tietotaito voi silti olla erittäin vajavainen. Kun asiakkaat katsovat häntä ylöspäin, he uskovat kaiken mitä hän neuvoo, vaikka hän neuvoisi väärin. Tämä on onneksi kuvitteellinen esimerkki, sillä tiedän Suomessa vain yhden virallisen lintuhoitolan, jonka omistaja on erittäin asiantunteva.
Eläinlääkäriaseman, joka painottuu lintuihin, on pakko olla hyvä. Muutoin asiakkaiden eläimet kuolisivat ja paha sana leviäisi. On kuitenkin Suomen kokoisessa maassa tyystin mahdotonta avata pelkkä papukaijaklinikka. Jos vertaamme ulkomaihin, en sielläkään voisi täysin luottaa näihinkään ammattilaisiin. Toki luottaisin että he osaavat suorittaa leikkauksia, ottaa kupunäytteen tai asentaa mikrosirun, mutta eläinlääkäreihinkin mahtuu niitä, joiden kanssa en voi olla samaa mieltä. En voi olla samaa mieltä niiden kanssa, jotka suosittelevat 100% pellettiruokavaliota, enkä niiden kanssa joiden mielestä linnun siipisulat tulee automaattisesti klipata, lintua voi hyvin pitää yksin, tai sen on oltava ihmiselle alistuva ja ihmisen parven pomo. (Näitäkin on kaikkia nähty...)
Vain papukaijoja työkseen kouluttavat ihmiset eivät myöskään tule Suomen kokoisesta maasta löytämään elantoaan, mutta ulkomailla se on joillain ollut mahdollista. Tällöinkin asiantuntijan luotettavuus kumpuaa hänen käyttämistään metodeista: en voisi luottaa ihmiseen, joka suosittelee siipien klippausta, tai dominointia koulutuskeinona. Positiivinen vahvistaminen on tätä päivää kaikilla lajeilla, ja vanhoihin metodeihin jämähtäminen kertoo siitä, että henkilö ei ole valmis päivittämään tietojaan. Ties missä muussakaan osa-alueessa hänen tietotaitonsa ei olisi riittävä.
Suomen kokoisessa maassa myöskään papukaijojen kasvatus ei ottaisi siipiä alleen elantoon asti. Kasvattaminen ei myöskään vaadi välttämättä päivitettyä tietotaitoa papukaijojan kouluttamisesta ja käsittelystä, vaikka lintujen parhaan menestyksen tueksi kannattaakin ruokavalion, valaistuksen, ilmankosteuden ja tilojen olla parasta A-luokkaa. Papukaijalajeista useimmat ovat kuitenkin niin sopeutuvaisia, että ne voivat pesiä myös väärissä oloissa. Lintujen kanssa on myös vallan helppo sortua "pentutehtailuun:" lintupari tekee poikasia, joista saa heti-kesyjä käsinkasvattamalla, ja kesymmät linnut menevät helpommin kaupaksi. Tällöinkin tällainen kasvattaja sotii omia arvojani vastaan, enkä voi pitää häntä luotettavana asiantuntijana. Lue lisää lintutehtailusta merkinnästä Papukaijojen loputon kierre.
Ja viimeiseksi, jos Suomessa olisi kotieläinpiha tai jokin eläinkoti, jossa on lähes pelkästään papukaijoja, en voisi välttämättä luottaa tähänkään ammattilaiseen. Eläinpihan pyörittämisessä on paljon muutakin bisnespuoleen liittyvää, jolloin eläimiä voi hoitaa ja kohdella vain niin, mikä on mediaseksikkäintä, verrattuna siihen, mitä ne oikeasti vaativat voidakseen mahdollisimman hyvin.
Summa summarum: Mielestäni Suomessa ei ole papukaija-alan tosiammattilaisia. Ne, jotka pystyvät saamaan suuren osan elannostaan papukaijojen kautta, eivät välttämättä ole papukaijojen hyvinvoinnin erityisasiantuntijoita, eikä sellaiseen valmistavaa virallista koulutusta Suomen rajojen sisällä saakaan. Papukaijaharrastus on niin pientä, että jokainen asiantuntija on itseoppinut ja tietojaan omatoimisesti syventänyt ja päivittänyt. Se, että omistaa lintukaupan tai pyörittää lintutarhaa, ei vielä riitä asiantuntijuuteen, vaan todellinen asiantuntija on ikuinen oppija.
Tuon vuoksi on hankalaa, jos jossain päin keskustelupalstaa etsitään papukaija-alan ammattilaisia. Rahallisesti Suomessa pari papukaija-alan ammattilaista saattaa olla, mutta ovatko he se lähde, jota sokeasti uskoa kaikissa tilanteissa? Todelliset asiantuntijat ovat ne omistautuneet harrastajat, jotka ovat vuosia olleet intohimoisia linnuista ja opiskelleet ja oppineet sitä koskaan lopettamatta. Todellinen asiantuntija ei koskaan lyö mieltään kiinni ja jämähdä tapoihinsa, vaan päivittää omatoimisesti alati tietämystään ja taitojaan, ja on valmis muuttamaan mielipiteitään ja tapojaan uuden, todistetun tiedon valossa. Todellinen asiantuntija ei myöskään ole se, joka ansaitsee toiminnallaan eniten rahaa.
(Huomiona, että asiantuntija ei myöskään ole se, joka on omistanut lintuja 30 vuotta, tai se, jolla on 100 lintua. Asiantuntijalla voi olla takanaan vain muutaman vuoden intensiivinen opiskelu, jolloin tietotaito on parempi kuin ihmisellä, joka luki yhden kirjan 30 vuotta sitten lintuharrastuksensa alkutaipaleella. Asiantuntijalla voi olla myös vaikka nolla lintua käytännössä itsellään, koska vaikka käytännön kokemus opettaa, sen kautta ei voi oppia kaikkea.)
Kannattaa siis jättää papukaija-alan ammattilaisista puhuminen sikseen Suomen kokoisessa maassa. Papukaijojen kautta tienattu elanto ja ammattimaisuus eivät ole verrannollisia oikeaan tietotaitoon ja asiantuntijuuteen.
Ensin on mietittävä, mikä on ammattilainen? Onko ammattilainen se, jolla on asiaan liittyvä koulutus? Onko ammattilainen se, joka saa suuren osan elannostaan siitä asiasta? Vai molemmat? Vai vain harrastaja? Tai ihminen, jolla osa elannosta tulee tästä aiheesta? Hankala kysymys, varsinkin Suomessa vastattavaksi.
Papukaija-alan ammattilaisia voivat ulkomailla olla ne ihmiset, joilla suuri osa elannosta tulee jotenkin papukaijojen kautta: eläintenkouluttaja, joka kouluttaa lähinnä papukaijoja, eläinkauppias, joka myy lähinnä tai ainoastaan papukaijajuttuja, kasvattaja, joka saa elannon kasvattamillaan papukaijoilla, eläintarhan pitäjä, jolla on kokoelmassaan lähinnä papukaijoja jne... Suomessa tuollaisille ammattilaisille ei käytännössä ole markkinoita, sillä Suomen lintupiirit ovat niin pienet. Lisäksi näihin voi aina liittää sen, onko ihmisellä lintu- tai papukaija-alan koulutusta, virallista tai epävirallista, ja mistä se on saatu?
Millaisia ammattilaisia Suomessa sen sijaan voi olla papukaijojen kanssa? Eläinalan koulutukset ovat usein laajoja, ja papukaijoja saatetaan eläinhoitajan, -kouluttajan tai -lääkärin koulutusohjelmassa käsitellä vain yhdellä kurssilla muiden eksoottisten eläinten kanssa. Tällöin koulutus tarjoaa sellaisenaan jopa huonommat eväät lintujen kanssa työskentelyyn kuin innokas ja päättymätön omaehtoinen opiskelu ilman virallisia kouluja tai kursseja. Usein kuitenkin eläinalalla työskennellessä suurinosa elannosta tulee muista eläimistä: kissoista, koirista tai maatalouden eläimistä. Kouluttaja saattaa työskennellä yleensä koirien kanssa, eläinlääkäri tai -hoitaja pieneläinklinikalla koirien tai kissojen kanssa, ja eläinhoitaja eläintarhassa tai kotieläinpihassa erilaisten eläinten kanssa. Papukaijojen kanssa eniten työskentelevät ne, joiden työpaikalla on paljon papukaijoja, kuten vaikkapa lintutarhat tai kotieläinpihat/eläintarhat, joiden lajikoordinaattori tms. tykkää kaijoista. Ne ovat kuitenkin yleensä vain pieni osa hoitotyötä. Monesti myös kotieläinpihoilla ja lintutarhoilla eläinten hoitaminen saattaa olla pinnallista, koska lajeja on niin paljon: ruoan laittaminen ja siivoaminen ovat eläinpihoilla pääasiallisia tehtäviä. Virallisia papukaijahoitoloita taas Suomessa on vain yksi tällä hetkellä.
 |
| Papukaijoihin keskittyviä eläintarhoja ei Suomessa ole. Kuva: Flickr.com / cmcbrien, CC BY-SA 2.0 |
Toinen osa on papukaijojen kaupallistaminen. Onko ihminen papukaija-alan ammattilainen, jos hän saa elantonsa eläinkaupasta tai eläintarvikekaupasta, joka myy papukaijoihin liittyviä juttuja, tai hän kasvattaa lintuja ja myy niitä? Suomen kokoisessa paikassa on hankala pärjätä vain papukaijajutuin, joten moni eläinkauppias pitää valikoimissaan myös muita asioita. Kaikki eivät myy lintuja, mutta osa myy. Missä vaiheessa ihminen on papukaija-ammattilainen, jos kaupankäyntiin sisältyy muutakin kuin papukaijajuttuja tai papukaijoja?
Kasvattajat ovat Suomen kokoisessa maassa vielä asia erikseen. Pitäisi olla todella onnekas ja hyvä markkinoimaan, että Suomessa voisi elättää itsensä vain papukaijoja kasvattamalla. Kysyntä ei ole vain niin suurta. Yleensä kasvatus on vain lisäosa harrastukseen, jolla haetaan muita asioita kuin rahallista tuottoa.
Mutta jos ammattilaisia olisikin, olisivatko he se kaikkein uskottavin lähde tiedolle? Oletetaan, että Suomen kokoisessa maassa voisi olla papukaija-alan ammattilaisia seuraavista lähteistä:
- Kauppias, joka myy 100% papukaijatuotteita ja myös eläviä lintuja
- Hoitolan pitäjä, jonka asiakaskunta on 100% papukaijojen omistajia
- Eläinlääkäriasema, jonka asiakaskunta on 100% papukaijojen omistajia (eläinhoitajat ja eläinlääkäri työllistettyinä)
- Kouluttaja, joka kouluttaa vain papukaijoja
- Kasvattaja, joka kasvattaa ja myy vain papukaijoja
- Kotieläinpiha, jonka eläimistä vaikka 90% olisi papukaijoja
Löydän lähes jokaisesta näistä heikkouksia. Kauppias ja hoitolanpitäjä voisivat Suomessa olla mahdollisia, ja ehkä ne ovatkin. Tällöin riippuu kuitenkin huomattavasti yrittäjän tietotasosta, onko hän asiantuntija, jonka sanaan tai tietotaitoon kannattaa luottaa. Kauppa pyörii ja linnut saa kaupaksi myös väärin tiedoin. Asia on jännä, koska Suomessa on tältä alalta pari ammattilaista tai "ammattilaista." Nimiä mainitsematta molemmat pitävät lintuihin ja/tai lintutavaraan painottuvia eläinkauppoja. Toinen myy paperittomia ja sairaita lintuja ja antaa perään ihan uskomattoman huonoja hoito-ohjeita. Toinen taas myy asiallisia tarvikkeita, tuo tilauksesta lintuja tutuilta kasvattajilta, ja neuvoo nykytiedon valossa linnunomistajia oikein. Molemmat voisivat käydä kauppaa saman euro- tai tavaramäärän, mutta vain toisesta olisin valmis sanomaan, että hän on asiantuntija. Eikä se ole se, joka myy vuodessa eniten eläviä lintuja...
 |
| Tekeeko rahavirta ammattilaisen tai asiantuntijan? |
Sama koskee myös hoitolaa. Kuka tahansa voisi perustaa papukaijahoitolan, johon yksityiset ihmiset tuovat lintujaan hoitoon lomien ajaksi. Tietty eläinhoitajan tutkinnosta on apua, mutta lintujen hoitoa siellä ei kovin paljon käydä. Hoitolassa olevat linnut pysyvät luultavasti elossa eikä niitä laiminlyödä tai hoideta varsinaisesti huonosti, mutta yrittäjän tietotaito voi silti olla erittäin vajavainen. Kun asiakkaat katsovat häntä ylöspäin, he uskovat kaiken mitä hän neuvoo, vaikka hän neuvoisi väärin. Tämä on onneksi kuvitteellinen esimerkki, sillä tiedän Suomessa vain yhden virallisen lintuhoitolan, jonka omistaja on erittäin asiantunteva.
Eläinlääkäriaseman, joka painottuu lintuihin, on pakko olla hyvä. Muutoin asiakkaiden eläimet kuolisivat ja paha sana leviäisi. On kuitenkin Suomen kokoisessa maassa tyystin mahdotonta avata pelkkä papukaijaklinikka. Jos vertaamme ulkomaihin, en sielläkään voisi täysin luottaa näihinkään ammattilaisiin. Toki luottaisin että he osaavat suorittaa leikkauksia, ottaa kupunäytteen tai asentaa mikrosirun, mutta eläinlääkäreihinkin mahtuu niitä, joiden kanssa en voi olla samaa mieltä. En voi olla samaa mieltä niiden kanssa, jotka suosittelevat 100% pellettiruokavaliota, enkä niiden kanssa joiden mielestä linnun siipisulat tulee automaattisesti klipata, lintua voi hyvin pitää yksin, tai sen on oltava ihmiselle alistuva ja ihmisen parven pomo. (Näitäkin on kaikkia nähty...)
Vain papukaijoja työkseen kouluttavat ihmiset eivät myöskään tule Suomen kokoisesta maasta löytämään elantoaan, mutta ulkomailla se on joillain ollut mahdollista. Tällöinkin asiantuntijan luotettavuus kumpuaa hänen käyttämistään metodeista: en voisi luottaa ihmiseen, joka suosittelee siipien klippausta, tai dominointia koulutuskeinona. Positiivinen vahvistaminen on tätä päivää kaikilla lajeilla, ja vanhoihin metodeihin jämähtäminen kertoo siitä, että henkilö ei ole valmis päivittämään tietojaan. Ties missä muussakaan osa-alueessa hänen tietotaitonsa ei olisi riittävä.
Suomen kokoisessa maassa myöskään papukaijojen kasvatus ei ottaisi siipiä alleen elantoon asti. Kasvattaminen ei myöskään vaadi välttämättä päivitettyä tietotaitoa papukaijojan kouluttamisesta ja käsittelystä, vaikka lintujen parhaan menestyksen tueksi kannattaakin ruokavalion, valaistuksen, ilmankosteuden ja tilojen olla parasta A-luokkaa. Papukaijalajeista useimmat ovat kuitenkin niin sopeutuvaisia, että ne voivat pesiä myös väärissä oloissa. Lintujen kanssa on myös vallan helppo sortua "pentutehtailuun:" lintupari tekee poikasia, joista saa heti-kesyjä käsinkasvattamalla, ja kesymmät linnut menevät helpommin kaupaksi. Tällöinkin tällainen kasvattaja sotii omia arvojani vastaan, enkä voi pitää häntä luotettavana asiantuntijana. Lue lisää lintutehtailusta merkinnästä Papukaijojen loputon kierre.
 |
| Papukaijojen kasvattaminen on iso bisnes, joskaan Suomen kokoisessa maassa asiakkaita ei luultavasti riittäisi tarpeeksi. |
Ja viimeiseksi, jos Suomessa olisi kotieläinpiha tai jokin eläinkoti, jossa on lähes pelkästään papukaijoja, en voisi välttämättä luottaa tähänkään ammattilaiseen. Eläinpihan pyörittämisessä on paljon muutakin bisnespuoleen liittyvää, jolloin eläimiä voi hoitaa ja kohdella vain niin, mikä on mediaseksikkäintä, verrattuna siihen, mitä ne oikeasti vaativat voidakseen mahdollisimman hyvin.
Summa summarum: Mielestäni Suomessa ei ole papukaija-alan tosiammattilaisia. Ne, jotka pystyvät saamaan suuren osan elannostaan papukaijojen kautta, eivät välttämättä ole papukaijojen hyvinvoinnin erityisasiantuntijoita, eikä sellaiseen valmistavaa virallista koulutusta Suomen rajojen sisällä saakaan. Papukaijaharrastus on niin pientä, että jokainen asiantuntija on itseoppinut ja tietojaan omatoimisesti syventänyt ja päivittänyt. Se, että omistaa lintukaupan tai pyörittää lintutarhaa, ei vielä riitä asiantuntijuuteen, vaan todellinen asiantuntija on ikuinen oppija.
Tuon vuoksi on hankalaa, jos jossain päin keskustelupalstaa etsitään papukaija-alan ammattilaisia. Rahallisesti Suomessa pari papukaija-alan ammattilaista saattaa olla, mutta ovatko he se lähde, jota sokeasti uskoa kaikissa tilanteissa? Todelliset asiantuntijat ovat ne omistautuneet harrastajat, jotka ovat vuosia olleet intohimoisia linnuista ja opiskelleet ja oppineet sitä koskaan lopettamatta. Todellinen asiantuntija ei koskaan lyö mieltään kiinni ja jämähdä tapoihinsa, vaan päivittää omatoimisesti alati tietämystään ja taitojaan, ja on valmis muuttamaan mielipiteitään ja tapojaan uuden, todistetun tiedon valossa. Todellinen asiantuntija ei myöskään ole se, joka ansaitsee toiminnallaan eniten rahaa.
(Huomiona, että asiantuntija ei myöskään ole se, joka on omistanut lintuja 30 vuotta, tai se, jolla on 100 lintua. Asiantuntijalla voi olla takanaan vain muutaman vuoden intensiivinen opiskelu, jolloin tietotaito on parempi kuin ihmisellä, joka luki yhden kirjan 30 vuotta sitten lintuharrastuksensa alkutaipaleella. Asiantuntijalla voi olla myös vaikka nolla lintua käytännössä itsellään, koska vaikka käytännön kokemus opettaa, sen kautta ei voi oppia kaikkea.)
Kannattaa siis jättää papukaija-alan ammattilaisista puhuminen sikseen Suomen kokoisessa maassa. Papukaijojen kautta tienattu elanto ja ammattimaisuus eivät ole verrannollisia oikeaan tietotaitoon ja asiantuntijuuteen.
Kommentit
Lähetä kommentti