Lukevat papukaijat: parhaan oppimisen mahdollistaminen

Kirjoitin aiemmin aiheesta Voiko papukaija oppia lukemaan.

Tiivistettynä nykyiset pienen porukan opetusmetodit pohjautuvat hyvin voimakkaasti muutamaan juttuun, jotka koen itse epäluotettaviksi. Näihin ongelmiin pureutumalla voitaisi koulutuksesta tehdä tehokkaampaa ja tuloksista luotettavampia. Itse näen potentiaalia varsinkin älykkäämmillä lajeilla oikeasti oppia lukemisen logiikan.

Tyypillinen asetelma linnun lukukoulussa.


1.1.) Lintujen kanssa käytetään kieliä (ainakin englanniksi ja saksaksi järjestetään jo kursseja), joissa saman kirjaimen ääntäminen riippuu kontekstista. Suomea luetaan kuten kirjoitetaan melko pitkälle, mutta monissa muissa kielissä saman kirjaimen ääntäminen voi olla todella erilaista riippuen sanasta. Tällöin on mielestäni eläimelle tahallisen vaikeuttavaa opetella lukemaan normaalein aakkosin foneettisin aakkosten sijaan. Foneettisissa aakkosissa kirjain lausutaan aina täsmälleen samalla tavalla.

Esimerkkejä englannin kielen kirjoitusvirheistä voi katsoa lapsista, jotka vasta opettelevat kirjoittamaan. Usein englannin kielen oikeinkirjoitus perustuukin siihen, että käytännössä jokaisen sanan kohdalla muistetaan ulkoa, miten se kirjoitetaan. Tähän perustuvat myös Amerikassa pidettävät tavauskilpailut, Suomessa ja suomen kielellä niissä ei olisi juuri järkeä. Englantia kirjoittavien lapsien kynästä kokista (cook) tulee kukko (cock), Virginiasta vagina, sukkahousuista (thights) tissit (tits) ja talosta (house) horot (hoes). Jos kirjoitustaitoiset lapsetkaan (yleensä 5–7 -vuotiaat) eivät osaa sanojen oikeita kirjoitusasuja, miksi olettaisimme että eri lajiin kuuluvat eläimet osaisivat? Tämä vaatii ulkoa opettelua, joka ei ole oikea tapa lukea. (Hauskoja videoita englannin epäloogisuudesta: If Y E S spells yes...what does E Y E S spell? ja GHOTI: The Wonderful World of English)

Tällöinhän voisimme opettaa linnuille myös vain satunnaisia merkkijonoja tarkoittamaan satunnaisia sanoja, kunhan siansaksaksi kirjoitettu merkkijono säilyisi aina täsmälleen samana, lintu opettelisi nämä sanat vain ulkoa tarkoittamaan tiettyjä äänteitä. Esimerkiksi "1234" olisi aina puhuttuna "pallo" tai "ASDASD" aina puhuttuna "pähkinä," mutta koska logiikkaa ei olisi, lintu ei voisi lukea uusia sanoja, jotka on muodostettu aiemmin käytössä olleista symboleista. Sen pitää siis kyetä muodostamaan varma yhteys symbolin ja äänteen välillä voidakseen todella lukea, ja englannin kielessä tämä ei vain ole mahdollista normaalilla kirjoitustavalla.

1.2.) Linnut opetetaan lukemaan hyvin kyseenalaisin menetelmin oppimisen kannalta. Tosiasiassa en ole käynyt kursseilla (englanniksi tai saksaksi), tai tilannut kirjaa ja verkkoluentoja aiheesta (englanniksi), joten en tiedä tarkkoja menetelmiä, kuinka ihan normaalin target-koulutuksen jälkeen edetään (eli opetetaan linnulle, että lappujen tai kirjainten koskeminen on hyvästä). Yleensä lukeminen aloitetaan yksittäisillä kirjaimilla, esim. A-kirjaimesta on hyvä aloittaa, onhan se aakkosten ensimmäinen kirjain. Se kuitenkin tehdään oudosti, luettelemalla linnulle A:lla alkavia asioita. Jälleen englanninkielen lausunta tekee tästä epäloogista. Hoksaako lintu, että sanoilla ˈæpl (apple), ˈɔːtəʊ (auto), ˈeɪbl (able), jne... on sama alkukirjain?

Oikeasti huomioon pitäisi ottaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että opetetaan äänteet mielellään yksittäisenä tai korkeintaan tavuina. Vasta kun lintu hallitsisi yksittäiset kirjaimet ja helppoja ja selkeitä kaksikirjaimisia tavuja (epäsanoja), niin se voisi alkaa siirtyä yhä vaikeampiin. Varmaankin lapsille tai vammaisille lukemisen opettaminen voisi olla apuna myös lintujen kanssa.

Englannin kielen sanojen ääntämys ja kirjoitus eivät yleensä täsmää.


2.) Lintujen kanssa käytetään isoja ja pieniä kirjaimia. Tämä on mielestäni täysin epäoleellista, ja lisää vain tarpeettomasti vaikeustasoa. Isoilla alkukirjaimilla virkkeiden alussa tai erisnimissä ei ole linnulle merkitystä. Olisi hienoa, jos lintu oikeasti oppisi lukemaan, jolloin ei ole väliksi, että se lukee lapsenomaisesti pölkkykirjaimin tai kieliopillisesti väärällä tavalla kirjoitettuja sanoja, joissa ei ole isoja alkukirjaimia. Lukutaito olisi hieno ja mahtava saavutus jo sellaisenaan, vaikka se tapahtuisikin vain joko isoilla tai pienillä kirjaimilla.

3.) Kaikissa kuvissa ja videoissa, joissa olen aiheesta nähnyt, sanat esitetään yhä linnuille käsinkirjoitettuina. Lintu joutuu opettelemaan tulkitsemaan symboleita, joissa on vaihtelua. Ihmisen käsiala heittelee kuitenkin aina hieman, ja linnulle ihmissilmää tarkemmalla näkökyvyllä kirjaimet saattavat näyttää vielä enemmän toisistaan poikkeavilta. Toisaalta, niille kirjaimet eivät ole ennestään ja pitkäaikaisesti tuttuja kuten meille, joten pienten erojen tulkitsemisessa ne saattavat hämmentyä: onko tämä nyt sama symboli vai ei? Tähänkin harjaantuu, jonka huomaamme siitä, että kykenemme ihmisinä lukemaan sujuvasti erilaisia fontteja ja erilaisilla käsialoilla kirjoitettuja tekstejä. Vaikka lintukin varmasti tällaiseen ajan mittaan sopeutuisi, en näe tarpeelliseksi, miksi vaikeuttaisimme linnun lukemisen opettelua tällä tavoin turhan päiten. Saman voisi verrata länsimaalaisen ihmisen tulkitsemassa esim. kiinalaisia merkkejä: jotkut merkit eroavat ulkoisesti vain pienen pykälän verran toisistaan, mutta luettuna ovat täysin erilaiset. Lisähaastetta lisää se, että kuten meidänkin kirjoitetuissa merkeissä, myös kiinankielen merkeissä jokaisen oma käsiala tuo pienen sävytyksen merkkiin. Huomaisitko alla olevassa kuvassa nopeasti eroa konekirjoitetuissa merkeissä? Entä käsinkirjoitetuissa?

Ensimmäinen pari ovat merkit 戍 (SHÙ) 戌 (XŪ). Oikealla on sama sana, 戌 (XŪ) kirjoitettuna kahdella eri käsialalla.




4.) Lintu vastaa tai yrittää vastata jo ennen kuin sille on annettu kysymystä tai arpoo vastauksiensa välillä. Linnulle ojennetaan vastausvaihtoehdot näkyville, ja se alkaa jo kurotella jompaa kumpaa kohti, ennen kuin sille on esitetty kysymys, johon vastata. Tämä kielii vahvasti siitä, että eläin saa hupia tai iloa pelkästään valinnasta tai yhteisestä tekemisestä ja vuorovaikutuksesta (tai paperin pureskelusta), eikä sillä luultavasti ole kovin suurta hajua siitä, että ihmisen käskyllä on mitään yhteyttä siihen, mitä sen kuuluu valita. Samaa huomaa myös silloin, kun lintu alkaa pomppia vastausvaihtoehtojen välillä, koskettaen ensin toista, ja sitten toista, ja palaten jälleen ensimmäiseen. Se on täten vain luultavasti oppinut, että se on kannattava tekniikka, koska ennen pitkää se saa palkkion. Omistajan mieli saattaa ajatella, "No, lintu osui oikeaan toisella arvauksella," kun taas lintu saattaa ajatella että "Koskempa molempia niin teen oikein ja saan palkkion!" Jos omistaja palkkaa tällä logiikalla, käytöstä on hankala katkaista, ja vastauksien välillä pomppiminen jatkuu.

5.0.) Linnulle esitetään sanat paperilapuin. Tässä on parikin heikkoutta. Pienempi murhe lukemisen tarkkuuden kannalta on se, että moni lintu kokee jo itse paperilapun puremisen itseään vahvistavana tekemisenä. Tällöin sille ei ole väliä vastaako se oikein vai väärin, saako se oikean palkkionsa eli herkun, rapsutuksia, huomiota tai kehuja, kun se on jo saanut mieleistä tekemistä: paperin pureskelun. Tämä myös ajan kanssa saattaa paperilaput kurjaan kuntoon.

5.1.) Toinen asia paperilappuesityksessä onkin se, joka altistaa koko prosessin kyseenalaiseksi. Lappuja esittäessä ihminen tietää oikean vastauksen. Papereita aina pitelee ihminen käsissään, joka ojentaa lappuja linnulle luettavaksi pois itsestään päin, kasvot lintuun päin. Ihminen lausuu sanan, joka on jommassa kummassa lapussa, ja tietää oikean vastauksen (oikea vai vasen lappu), jotta voi nopeasti palkata lintua oikeasta valinnasta. Lintujen näkökyky on erittäin hyvä, ja lisäksi ne osaavat luontaisesti tulkita lajitovereidensa hyvin pieniä eleitä: sulan pieni kohautus, pupillin supistuminen tms. pienenpienet eleet ovat niille luontainen tapa kommunikoida. Täten ne osaavat myös hyvin lukea ihmisen tiedostamattomia ilmeitä ja eleitä, ja oivia kandidaatteja Viisas Hans -ilmiölle. Ilmiö on saanut nimensä hevosesta, joka "osasi" laskea. Se kuitenkin todellisuudessa vain tulkitsi ihmisten kehon asentoja ja ilmeitä, ja osasi lopettaa kavionsa koputtelun oikeassa kohdassa. Jos Hans ei nähnyt ihmisiä keneltä "luntata" vastausta, se suoriutui matematiikan tehtävistä yhtä hyvin (tai yhtä huonosti) kuin sattuma.

Ihminen saattaa omilla toiminnoillaan vihjata linnulle oikean vastauksen. Tällöin lintu ei enää välitä mitä lapuissa lukee, vaan pelaa peliä, jossa sen on onnistuttava tulkitsemaan ihmisen tiedostamattomat vihjeet oikeasta vastauksesta.


6.) Lintujen vastauksia ei kyseenalaisteta. Tämä on enemmän sen piirin ongelma, jossa linnulta kysellään sen kuulumisia ja mielipiteitä. Lemmikkien valinnanvapaus pitäisi ottaa enemmän huomioon niiden elämässä, mutta eräissä piireissä linnuille opetetaan jo huomattavan vaativia ja abstrakteja konsepteja, kuten huominen, eilinen, hidas, nopea, vihainen, surullinen, koti, rakas, jne. Näistä sitten esitetään kysymyksiä, joihin lintu voi vastata Kyllä - Ei -kortein, tai valitsemalla mielentilaansa kuvaavan vaihtoehdon, esim. "Oletko iloinen vai surullinen, koska lintutoverisi kuoli?" ja vaihtoehtoinen on "Iloinen" ja "Surullinen."

Näissä tapauksissa lähes poikkeuksetta, mitä olen nähnyt videoita, kuvia ja kertomuksia, lintu valitsee vastauksensa melkoisen sattumanvaraisesti, tai sen, mitä omistaja salaa (ja usein täysin tiedostamattaan) osoittaa. Edellisessä merkinnässäni ollut esimerkki oli niin kuvaava, että toistan sen suoraan tähän: lukukoulussa olevalta tanimbarinkakadulta kysyttiin, viihtyykö se lintuhuoneessa, ja se vastasi "Kyllä," vaikka käytökseltään ilmaisi toista, ja usein pyrki lintuhuoneesta pois olohuoneeseen ihmisen seuraan. (Heijasteliko siis ihminen omaa haluaan siihen, että kakadu viihtyisi lintuhuoneessa, ja vahingossa antoi linnulle vihjeen vastata kyllä-kortin?)

Tällöin linnulta sen mielipidettä kysyessä pitäisi kysymys toistaa, ja vastauksen pitäisi olla aina sama. Tämä voi onnistua hyvinkin, jos eläimelle opetetaan tarpeeksi yksinkertaisia konsepteja, kuten "Haluatko banaanin vai pähkinän?" (vastausvaihtoehtoina banaani- ja pähkinäkortit), tai "Haluatko suihkun?" (vastaamalla kyllä-ei -kortein). Jos eläin ymmärtää kysymyksen, sille voidaan tarjoilla vastaus heti. Tällainen valinnanvapaus joko kysymällä tai vain eläimen tuntemalla ja lukemalla sen mielialaa kehonkielestä ja ilmeistä lisää epäilemättä lemmikin hyvinvointia, sillä se antaa eläimelle vaihtoehtoja toteuttaa itseään. Jos eläin ei ole ymmärtänyt kysymystä, se vastaa joko sattumanvaraisesti eikä vastaa täsmälleen samaan kysymykseen tilanteessa samoin, tai vastaa ihmisen tahtoa peilaten (eleitä lukemalla), jolloin sama vastaus saattaa tullakin peräjälkeen. (Yksi vaihtoehto on jälleen myös ymmärtämättömyydestä johtuva vastauksen kurottelu ennen kysymystä tai vastauksissa pomppiminen.) Ensin eläimelle on opetettava kyseiset konseptit kunnolla, ja havaittava, että se todella ymmärtää niiden merkityksen.

Tämä toki koskee myös lukemista ilman konsteptien ymmärtämistä. Jos lintu todella osaa lukea, eli ymmärtää yksittäisten symbolien aiheuttamat äänteet ja osaa täten yhdistää tietyn symbolijonon (kirjoitetun sanan) tiettyyn äännejonoon (puhuttuun sanaan), niin silloin sen pitäisi osata myös johonmukaisesti valita aina sama vastaus saman puhutun sanan kohdalla. Myös silloin, kun sama sana esitetään monesti peräkkäin.

7.) Lintuja palkataan "liikaa." Tämä on eniten mutua ja omaa mielipidettäni. Olen huomannut monien lintujen lukukoulutuksessa, että niitä palkataan ruokapalkalla myös silloin, kun ne eivät sitä välttämättä tarvitsisi. Koko Kyllä-ei -koulutus perustuu siihen, että eläimen mielipidettä kuunnellaan. Tällöin on mielestäni jotenkin hassua enää palkita tutussa tehtävässä eläintä siitä, että se teki valinnan. Esimerkiksi kysyessä "Haluatko halin?" lintu vastaa "Ei," se saa silti ruokapalkan, koska teki jonkin valinnan ja kosketti onnistuneesti Ei-korttia. Tämä tulee ehkä eniten esille silloin, kun linnulta kysellään sen mielipidettä, enkä ole täysin vakuuttunut, että lintu on ymmärtänyt kysymystä, tai edes välttämättä koko Kyllä-ei -pelin konseptia, se vain koskettelee Kyllä- ja Ei-kortteja sattumanvaraisesti ilman, että se vastauksillaan heijastaa omia tuntojaan.

Jos lintu todella ymmärtäisi kysymyksen ja antamansa vastauksen, se ei tarvitsisi enää kortin koskettamisesta erillistä palkkiota, vaan itse kysymyksen ja vastauksen antama valinnanvapaus olisi sille riittävä palkkio. Tämä on totta erityisesti tilanteissa, joissa lintu valitsee haluavansa jotain positiivista, jolloin sen saavuttama positiivinen asia toimii palkkiona. Sen sijaan myös negatiivinen asia voi toimia palkkiona: jos lintu näin onnistuneesti kommunikoi kieltäytymisensä asiasta, josta se ei pidä (esim. häkkiin meno, halit, jne.). Tietty jos lintua ei kiinnosta kertoa kuulumistaan, voi sen palkkaamalla motivoida kertomaan mielipiteensä. Mutta tällöin pitäisi ehkä kuitenkin aluksi keskittyä koulutuksen kertaamiseen niin, että eläimen alhainen motivaatio päätöksen/mielipiteen kertomiseen ei johdu jostain muusta asiasta, esim. siitä, ettei se ymmärrä mitä siltä halutaan.

Päätöksistään kertovat linnut kommunikoivat lukukoulussa usein vihreän (kyllä) ja punaisen (ei) kortin avulla. Kyllä-ei -koulutus on kuitenkin hyvin vaativa, enkä ole nähnyt siitä koskaan luotettavasti toimivaa esimerkkiä.


Kaikkien näiden yhteissummassa tulee tilanne, jossa linnun näkökulmasta koko lukemishomma on vain ihmisen kanssa leikittävä leikki, jossa sen on tarkoitus lukea ihmisen eleitä ja katsetta mahdollisimman tarkasti, ja valita täten oikea vaihtoehto. Joskus se on jopa vain paperin puraisu, joskus myös herkku vastauksesta riippumatta. Tämä on sikäli harmillista, että uskon, että monella älykkäällä papukaijalajilla olisi mahdollisuuksia ihan oikeaan lukemiseen. Tieteelliseltä näkökannalta koulutus kuitenkin toteutetaan huolimattomasti ja ehkä jopa ihan vain väärin.

Edellisessä merkinnässä mainitsemani Jennifer Cunhan Isabelle-valkokakadu on käynyt jopa tieteellisessä arvioinnissa kyvyistään. Tällöin Isabellen tehtävänä oli lukea sen kummemmin tuntojaan tai mielipiteitään kertomatta sanaparien välillä. Sille näytettiin lapuin kaksi yhtä pitkää ja samoilla kirjaimilla alkavia sanapareja (kuten "cognition/consider"), ja linnun piti valita se, jonka ihminen sanoi ääneen. Lintu suoriutui 70% tarkkuudella, joka on huomattavasti parempi kuin sattuma. Ryhmä tarkkailijoita arvioi Cunhanin eleistä ja ilmeistä, oliko hän antanut tiedostamattomia vinkkejä jompaan kumpaan suuntaan, mutta he eivät vihjeiden jäljille päässeet. Sen sijaan en epäile, etteikö Isabella olisi voinut jo oppia tuntemaan omistajansa maneerit, ja myös lintumaiseen tapaan ihmistä tarkempi tulkitsemaan mikroeleitä ja -ilmeitä, jotka jäävät ihmisen tietoiselta mieleltä huomaamatta. Vaikka siis papukaijojen lukutaidosta on tullut tai tulossa näennäisesti vertaisarvioitu tutkimus, siinäkin olisi ollut korjaamisen varaa.

Kuinka itse toteuttaisin?

Omassa lintujen lukukoulussa ottaisin huomioon kaikki merkinnässä mainitsemani heikkoudet.

Kieli: Lintujen opetuskielenä käytettäisi kieltä kirjaimineen ja äänteineen, jotka vastaavat aina toisiaan yks yhteen. Suomen kielioppi on kömpelöä ja hankalaa, eikä avautuisi kansainväliselle yleisölle. Esperanto on yksi vaihtoehto, mutta luultavammin käyttäisin englantia foneettisin aakkosin kirjoitettuna.

Pien- ja suuraakkoset: Lintu lukisi vain jommalla kummalla. Foneettisissa aakkosissa tällä ei ole merkitystä, vaikka niihinkin on kehitetty pienet ja isot kirjaimet. Yleisesti käytetään kaiketi vain yhtä kokoa, ja vaikkei käytettäisikään, olen valmis tekemään sen kielioppivirheen, että poikkeavat kirjaimet (isot alkukirjaimet) jätetään pois käytöstä.

Kunnon koulutus: Jos lintu jää arpomaan tai yrittää vastata jo ennen "kysymyksen" esittämistä, treeniä kaivataan lisää yksinkertaisemmissa olosuhteissa. Sama kuin minkä tahansa tempun kohdalla, tuttua varsinkin koiramaailmasta: herkun haistaessaan koira suorittaa innolla koko temppuvalikoimansa saadakseen herkun, se ei ole kuunnellut (malttanut kuunnella) käskyä toiminnolle jonka sen haluttiin tekevän, tai se ei ole oppinut käskyn ja tempun yhteyttä vielä lainkaan tai tarpeeksi hyvin.

Saman kysymyksen toisto: Linnulta kysyttäisi sama kysymys useaan kertaan, jolloin käy ilmi, pohtiiko se vastausta ja ymmärtääkö se tekemisen logiikan, vai arvaileeko se vain. Vastauksien järjestystä voitaisi vaihtaa kysymysten välillä, että lintu ei hoksaa, että esim. oikeanpuoleinen on aina oikea vastaus. Kysymyksen toistaminen on tärkeää sekä tieteellisessä lukemiskoulussa (jossa selvitetään linnun kykyä yhdistää symbolit eli kirjaimet äänteisiin) sekä valinnanvapautta lisäävää koulua, jota voidaan käydä kirjoitettujen sanojen lisäksi myös esim. vihreällä ja punaisella kortilla (kyllä ja ei) tai korteilla, joissa on yksinkertaisia kuvia kirjoitettujen sanojen sijaan.

Käsiala: Linnuilla käytettäisi aina samaa konekirjoitettua fonttia ja mielellään ehkä jopa samaa fonttikokoa väärinkäsitysten välttämiseksi.

Vaihtoehtojen tarjoaminen: Itse en haluaisi tarjota vaihtoehtoja käsin, vaan kehittäisin tai teettäisin jossain tabletti- tai kännykkäsovelluksen, jonka kautta sanat tulisivat näkyviin kosketusnäytölle. Tällöin vältytään myös siltä, että lintu pureskelisi paperia huvikseen.

Sovellus olisi ideaalitilanteessa sellainen, että ihminen saisi päättää siihen sanat, ja sanat esitettäisi linnulle ihmisen näkemättä järjestystä. Tällöin ihminen ei voisi antaa linnulle vihjeitä omalla ruumiinkielellään tai katseellaan, koska ohjaaja ei tietäisi, missä kohtaa ruutua oikea vastaus on. Kaikkein parhaiten toimisi automatisoitu palkinto, jossa lintu saa haluamansa palkkion automaattisesti, mutta hieman yksinkertaisemmassa versiossa sovellus vain ilmoittaisi äänimerkillä oikeasta vastauksesta, ja ihminen voisi palkata linnun herkulla, lelulla, huomiolla tai rapsutuksilla. Väärästä vastauksesta ei tapahtuisi mitään, sillä pienikin interaktiivisuus sovelluksen kanssa voisi olla tulkittavaksi palkkioksi linnun mielessä: joko äänen tuleminen tai kuvan muuttuminen voisivat olla linnulle kiva peli, joka innostaisi sitä painelemaan väärin. Jos näin, niin nämä interaktiot voisi lisätä oikeaan vastaukseen, jolloin ne toimisivat myös vahvisteena.

Tällainen sovellus antaisi tilanteelle enemmän virallisuutta ja tieteellisyyttä, koska jo alunperin asetelmasta opetettaisi pois ihmisen tuoma virhemarginaali sen suhteen, antaako ihminen tiedostamatta (tai tiedostaen eli huijaten) merkkejä linnulle valintaa koskien. Lintujen kanssa labraoloissa testatessa on aina hankalaa se, että linnut menevät herkästi lukkoon oudossa ympäristössä ja oudon ihmisen kanssa. Tätäkin voisi tietty treenata: lintu opetettaisi käyttämään sanasovellusta erilaisissa ympäristöissä, ja erilaisten ihmisten kanssa. Sovellus mahdollistaisi sen, että ihmisen itsessään ei tarvitse juuri osata tehdä mitään, kuten ojentaa lappuja tietyllä tavalla. Sovellus helpottaisi myös linnun tapaa tulkita sanoja, koska fontti pysyisi samana käsinkirjoitetun sijaan.

Varpaat (toes) vai pyrstö (tail), siinä vasta kysymys.

Esimerkki sovelluksesta:
Tabletti on paritettu ohjaajan älypuhelimen kanssa. Sovellus avataan molemmissa laitteissa yhtä aikaa. Niiden näkymät ovat erilaiset. Ohjaaja pystyy kirjoittamaan tai valitsemaan valmiista sanakirjastosta kaksi sanaa (tai treenin edistyessä useampia). Sanat on kirjoitettu joko foneettisin aakkosin, jos käytetään puhekielenä englantia, tai suomalaisittain normaalisti plus äng-äänne, jos käytetään suomea. Kieli valitaan heti koulutuksen alussa, eikä sitä vaihdeta kesken kaiken.

Omistaja valitsee sanat, jotka hän lähettää satunnaisesti aseteltuna linnun näkemälle ruudulle, jota omistaja ei näe. Valitsemistaan sanoista ohjaaja joko itse lausuu yhden, tai sovellus lausuu sen ääneen. (En ole vielä päättänyt, onko optimaalisempaa, että robottiääni lausuisi sanat, koska silloin ääntämys pysyisi aina 100% samana, jonka kuvittelisin helpottavan oppimista.) Linnun tehtävä on koskettaa omalla tabletillaan kuulemaansa sanaa. Oikeasta vastauksesta kuuluu jokin ääni, jota lintu ei pelkää, ja jonka se ajan mittaan oppii sillaksi palkkioon, kuten naksautus naksutinkoulutuksessa. Väärästä vastauksesta ei tapahdu mitään. Ihmiselle oikean vastauksen äänimerkki on myös merkki antaa linnulle palkkio. Ehkä jopa samalla, kun lintu on koskettanut oikeaa ratkaisua, ruutu menee tyhjäksi ja jää odottamaan seuraavaa tehtävää. Mikäli lintu ei vastaa oikein, omistaja voi myös keskeyttää kierroksen omalta puhelimeltaan.

Linnun kanssa tablettisovellusta suunnitellessa ottaisin huomioon seuraavia asioita:
- Lintu ei saa rikkoa tablettia tai kokea sitä kiinnostavana jyrsittävänä. Tämä tarkoittaa, että jos tabletissa on pehmeät kuoret, joita lintu haluaa jyrsiä, ne on vaihdettava koviin tai otettava pois. Jos lintu taas haluaa jyrsiä tablettia, sille on tehtävä jokin linnun mielestä tylsä kotelo, ettei lintu voi sitä rikkoa ja kiinnostua tabletin tuhoamisesta lukupelin sijaan.
- Lintu ei saa saada pelin aikana näkyviin tabletin muita toimintoja, esim. painamalla nappeja tai liu'uttamalla valikkoa esiin. Tämän voi ratkaista ihan vain custom-kotelolla, joka ehkäisee sekä nappien painamisen, mutta myös valikon liu'uttamisen näytön "ulkolaidalta."
- Sovelluksen tulee olla ulkonäöltään hyvin simppeli, että lintu keskittyy koskettelemaan vain sovelluksen kannalta oleellisia asioista.
- Sovelluksen animaatiot ja äänet tulee olla sellaisia, että ne ovat linnulle palkitsevia oikeassa kohdassa. Esim. väärästä vastauksesta tapahtuvat äänimerkit tai animaatiot voivat olla linnulle palkitsevia. Toisaalta, äänet tai liikkeet voivat olla linnun mielestä myös pelottavia, jolloin koko puuhasta tulee epämiellyttävää.

Siinäpä jälleen omia ajatuksiani lintujen lukemiskoulusta. Siitä en tiedä, kuinka lukeminen todellisuudessa kannattaisi aloittaa. Tuntuu, että lukemisharrastus on monelle niin hupijuttu, että ison osa linnuista ei tiedä yhtään missä mennään. Tärkeintä on kuitenkin mukava yhdessäolo ja tekeminen.