Päänsisäinen aikamatkustus

päiväys:
"Mental time-travel" eli "chronosthesia" on termi jolla tarkoitetaan päänsisäistä aikamatkustusta. Siinä olento pystyy kuvittelemaan menneitä tapahtumia, ja suunnittelemaan tulevaisuutta, sekä miettimään, miten tulevaisuuden tapahtumat vaikuttavat toisiinsa. Ihmiselle tämä on erittäin tuttua, joko arjen suunnitelmien mutta myös menneiden murehtimisen kautta.

Ihan pienillä lapsilla tätä kykyä ei ole täysin, vaan se kehittyy noin 3-5 -vuotiaana. Eläimillä ei yleensä oleteta olevan tulevaisuuten suuntautuvia ajatuksia sillä tasolla, että ne pohdiskelisivat tulevaisuuteensa liittyviä erilaisia vaihtoehtoja.

Monet lemmikinomistajat kuitenkin tunnistavat eläimillä olevan jonkinlaisen tulevaisuudentajun, ja siitä kertoo jo ihan perusaskeleet ehdollistamisessa: kellon soittaminen saa Pavlovin koiran kuolaamaan, jolloin voi olettaa koiran tietävän mitä odottaa lähitulevaisuudessa, vaikka se ei vielä haistaisi tai näkisi herkkupalaa. Lemmikit myös muistavat menneitä, ja kynsisaksien ilmaantuminen voi saada eläimen pakenemaan, koska se muistaa edellisen kerran kurjuuden, ja osaa odottaa samaa kurjuutta myös nyt sakset nähtyään.

Henkinen aikamatkustus on kuitenkin tietoista ajattelua ja pohtimista, kun taas yllä kuvailtu ehdollistuminen on enemmän tunneperäistä reagointia.

Pensasnärhi, jolla päänsisäistä aikamatkustusta on jonkin verran tutkittu.


Eläimillä päänsisäistä aikamatkustusta on tutkittu kaiketi aika vähän, mutta sitä on havaittu eräillä viidakkolinnuilla, joiden ruokailuun liittyvät vaeltavat muurahaiset. Army ants -nimellä kuvailtu sekalainen seurakunta muurahaislajeja (joskus suomennettu epävirallisesti esim. armeijamuurahainen tai legioonamuurahainen) ruokailee tyypillisellä tavalla: ne lähtevät liikkeelle suurena joukkona ja syövät tai ottavat talteen kaikki niiden polulle sattuvat sopivat ruokaeläimet. Ymmärrettävästi näin iso joukko muurahaisia ajaa myös liikkeelle nämä saaliseläimet, ja osa onnistuu muurahaisten joukkiolta pakenemaan. Näitä muurahaisilta pakenevia eläimiä tutkimuksessa seuratut linnut syövät. 

Muurahaiset eivät kuitenkaan lähde massiiviselle ruoanhakumatkalle joka päivä, mutta lintujen on syötävä päivittäin. Yksittäisen linnun on siis pidettävä mielessä muurahaisten alati liikkuvat majapaikat, jotta se voi ennakoida seuraavien päivien ruokailuaan. Linnun on siis tehtävä työtä edellisenä päivänä, maha täynnä ja kylläisenä, jotta se voi suunnitella seuraavan päivän liikkeitään. Muurahaisten väliaikaisia pesiä tarkastavia lintulajeja havaittiin tutkimuksessa 21, kolmestatoista eri suvusta. Lajit olivat: harmaapäätangara, kirjomuura, meksikontyrannikipuaja, siniposkimuura, helmirintamuura, ruskokipuaja, punakipuaja, panamansuomukipuaja, costaricanmuurahaistangara, kaakaokipuaja, kesylaiskuri, kultanokkarastas, ruosteviiriäiskyyhky, siniotsamomotti, valkokorvasirkku, kastanjaposkikerttuli, taituripeukaloinen, smaragditukaani, ruskoniskasirkku, valkometsäpeukaloinen ja liuskerastas. 

Smarahditukaani oli eräs lajeista, jotka ruokailivat muurahaisia seuraillen.
Kuva: Flickr.com / Eric Ellingson, CC BY-NC-ND 2.0


Myös länsimaalaiselle tutumpia lajeja, joilla on jonkin verran tutkittu pään sisäistä aikamatkustusta, ovat varislinnut. Erään lähteen mukaan myös kädellisillä ja rotilla olisi tutkittu ja havaittu tätä. Pensasnärhillä tehdyssä tutkimuksessa lintujen annettiin toteuttaan luontaista taipumustaan: ruoan piilottamista. Niiden annettiin piilottaa kahta erilaista ruokatyyppiä: matoja, jotka pilaantuisivat jonkin ajan kuluttua, ja pähkinöitä, jotka eivät pilaannu piilossa. Jos linnun annettiin mennä kätkölleen pian piilottamisen jälkeen, ne ottivat sieltä matoja syödäkseen ja jättivät pähkinät. Sen sijaan jos lintujen pääsy kätkölle estettiin pidemmäksi aikaa (useammaksi päiväksi), ne eivät olleet enää kätkölle päästessään kiinnostuneita madoista, koska tiesivät niiden jo pilaantuneen, ja sen sijaan kaivoivat esiin pähkinät. 

Tutkituilla lintulajeilla on luonnossa käyttäytymismalleja, joissa on huomattavaksi avuksi osata suunnitella tulevaa ja muistella menneitä näinkin kattavalla tavalla. Entäs lajit, jotka elävät luonamme? Moni laji liikkuu ruoan perässä aina uusille alueille suunnaten (esim. undulaatit), toiset taas liikkuvat vuoden ympäri samoilla alueilla ja niillä on erilliset alueet ruokailuun ja yönviettoon. Papukaijat ovat älykkäitä, voisiko niilläkin siis olla päänsisäistä aikamatkustusta? Kysyin tästä eläinten käyttäytymistä tutkivalta Helena Telkänrannalta, ja hän myönsi että älykkäimmät papukaijat voisivat tähän kyetä, vaikka asiaa ei ole niille tutkittukaan. Koirista hän mainitsi, että ne tuskin hallitsisivat asiaa.

Pohdin, miten asiaa voisi kotioloissa tutkia, ja saisiko lemmikkiä virikkeellistettyä tätä hyödyntäen. Virikkeellistäminen kyllä onnistuu silloin, jos käykin ilmi, että lintu ei tulevaisuuden suunnittelua hanskaa. Aiemmissa blogimerkinnöissä Pienlemmikkien rajoitetut tilat hyötykäyttöön virikkeillä ja Ruoan etsiminen ympäristöstä pohdin sitä, voisiko rajallisissa tiloissa elävää eläintä virikkeellistää suuremmalla määrällä ruokakulhoja, joihin päivän ruoka-annos olisi hajautettu. Tässä virikesuunnitelmassa, jotta linnulla olisi myös etsittävää, osa kupeista voisi olla tyhjiä ruoasta. Päänsisäistä aikamatkustusta voisi koettaa tutkia esimerkiksi niin, että loppuasetelmassa linnun häkin ulkopuolisessa elinympäristössä olisi kohtuullisen suorassa jonossa tai mieluiten isossa ringissä monia kulhoja tietyin välimatkoin toisistaan. Ihmisen muistitaakan helpottamiseksi kupit voisi mennä viikonpäivien mukaan. Linnulle laitettaisi ruokaa/herkkuja tarjolle niin, että seuraavana päivänä ruoka olisi aina seuraavassa, samassa kulhossa. Näköhavaintojen estämiseksi kaikki kulhot olisi peitetty kevyesti samalla tavalla. Lintu ei tietenkään saisi myöskään nähdä, mikä kulho on täytetty. Osaisiko lintu ajan mittaan alkaa ennakoida, mihin kulhoon ruoka ilmestyy seuraavana?

Voisivatko papukaijoista älykkäimmät, kuten isot kakadut tai harmaapapukaijat kyetä päänsisäiseen aikamatkustukseen, ja voisiko tätä selvittää kotikonstein?


Kommentit

Lähetä kommentti